On tällä hetkellä varahoitopaikassa.. päiväkodissa. Muuten hän käy pph:lla. Tämä varahoitopaikka on ennen ollut ok ja mennyt mielestäni mukisematta sinne ja ihan iloisesti.
Nyt tämä viikko kuitenkin on ollut kamalaa, sekä lapselle että vanhemmille. Joka ilta ja aamu sanoo ettei halua mennä, ettei hänen kanssa leikitä ja häntä jännittää olla siellä ym. Jännittää kai niin paljon ettei kakkosella edes käy siellä, mahakipuja ollut ja kotona ne helpottaa kun pääsee vessaan.
Tänäänkin jätin sinne itseään keräävän pojan surusilmin. Ujosti pyrki muiden luo, en sitten tiedä otetaanko taas leikkeihin mukaan.
Muuten poitsu on ollut mielestäni pidetty, iloinen, omatoiminen, reipas ja vaikka mitä mutta tämä viikko on näyttänyt ihan uuden puolen ja olen tosi huolissani.. itseltäkin tulee itku kun tätä nyt kirjoitan ja lapsi kokoajan mielessä.. (yleensä kun hoidossa en koko työpäivää häntä mieti vaan silloin tällöin) On ärtymyksen, huolen ja surun tunteita laidasta laitaa. Tekisi mieli antaa periksi mutta ei voi. Kun lapsi puhuu näistä tuntemuksistaan iltaisi ja aamulla, niin en voi mennä siihen suruun "mukaan" vaan yritän kannustaa olemaan reipas ja keksiä ratkaisuja eri oloihin jne. ja sisällä myllertää samalla suru ja huoli.
Onko muilla ollut samankaltaisia tapauksia? Onkohan tämä ihan normaalia vai kiustataanko aikuisten oikeasti..
Olen puhunut tätien kanssa asiasta ja sanovat etteivät he ole huomanneet mitään, poika on sitä tätä ja niin reipas ja plää plää mutta miksi sitten paha olo vaan jatkuu?
Kohta pph jää eläkkeelle ja hoito vaihtuu päiväkotiin kokonaan.. tosin eri päiväkotiin kuin mikä tuo varahoitopäiväkoti on. Mutta onkohan sitten sama rumba edessä ja ja ja..*paljon kysymyksiä* päässä myllertää enkä saa ajatuksia kasaan ja kun rakastaa niin syvästi niinkuin kuka tahansa vanhempi lapsiaan niin oma arvostelu ja harkintakyky voi olla vääränlaista eikä osaa asettaa näitä ajatuksia ja tunteitarealistiselle tasolle.
Kertokaa omia fiiliksiä, kokemuksia. Äidit, isät, päiväkodin tädit, kaikki :)
Nyt tämä viikko kuitenkin on ollut kamalaa, sekä lapselle että vanhemmille. Joka ilta ja aamu sanoo ettei halua mennä, ettei hänen kanssa leikitä ja häntä jännittää olla siellä ym. Jännittää kai niin paljon ettei kakkosella edes käy siellä, mahakipuja ollut ja kotona ne helpottaa kun pääsee vessaan.
Tänäänkin jätin sinne itseään keräävän pojan surusilmin. Ujosti pyrki muiden luo, en sitten tiedä otetaanko taas leikkeihin mukaan.
Muuten poitsu on ollut mielestäni pidetty, iloinen, omatoiminen, reipas ja vaikka mitä mutta tämä viikko on näyttänyt ihan uuden puolen ja olen tosi huolissani.. itseltäkin tulee itku kun tätä nyt kirjoitan ja lapsi kokoajan mielessä.. (yleensä kun hoidossa en koko työpäivää häntä mieti vaan silloin tällöin) On ärtymyksen, huolen ja surun tunteita laidasta laitaa. Tekisi mieli antaa periksi mutta ei voi. Kun lapsi puhuu näistä tuntemuksistaan iltaisi ja aamulla, niin en voi mennä siihen suruun "mukaan" vaan yritän kannustaa olemaan reipas ja keksiä ratkaisuja eri oloihin jne. ja sisällä myllertää samalla suru ja huoli.
Onko muilla ollut samankaltaisia tapauksia? Onkohan tämä ihan normaalia vai kiustataanko aikuisten oikeasti..
Olen puhunut tätien kanssa asiasta ja sanovat etteivät he ole huomanneet mitään, poika on sitä tätä ja niin reipas ja plää plää mutta miksi sitten paha olo vaan jatkuu?
Kohta pph jää eläkkeelle ja hoito vaihtuu päiväkotiin kokonaan.. tosin eri päiväkotiin kuin mikä tuo varahoitopäiväkoti on. Mutta onkohan sitten sama rumba edessä ja ja ja..*paljon kysymyksiä* päässä myllertää enkä saa ajatuksia kasaan ja kun rakastaa niin syvästi niinkuin kuka tahansa vanhempi lapsiaan niin oma arvostelu ja harkintakyky voi olla vääränlaista eikä osaa asettaa näitä ajatuksia ja tunteitarealistiselle tasolle.
Kertokaa omia fiiliksiä, kokemuksia. Äidit, isät, päiväkodin tädit, kaikki :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Luulisin että kyseessä on vain se, että ko olevassa
päiväkodissa lapset on ns.ryhmäytyneet. Eli kun uusi
lapsi tulee mukaan ei häntä heti oteta mukaan leikkeihin.
Varmasti jos lapsesi on sosiaalinen pääsee uudessa päiväkodissa
aikanaan mukaan lapsiryhmään. Ehkä heti aluksi sitä ei tapahdu,
mutta aivan varmasti niin tapahtuu ja menee mielellään sen jälkeen hoitoon.
Tässä nykyisessä tilanteessa päiväkodin hoitajien pitäisi
puuttua asiaan ja yrittää jollakin tapaa helpottaa asiaa, mutta
luultavasti he vähät välittävät, koska ko lapsi ei ole heidän oma
hoitolapsi. Toivottavasti pph on paikalla hoitanmassa terveenä ennen eläkeikää
omaa lapsiryhmää. Siihen asti kannusta lastasi päivittäin ja kaikkea hyvää teille.
niin muista keskustella muidenkin vanhempien kanssa päivähoidosta. voit saada jutteluista jotakin irti.mulle selvisi kaikenlaista...yhdessätuumin sitten muutaman vanhemman kanssa nostettiin tärkeitä asioita tapetille ja muutosta tuli asioihin.eikö teillä ole vanhempain-iltoja ? vaatikaa sellaisia muutaman kerran vuodessa.sitten vain rohkeasti suut auki.parannusta tuli esim: pihamaan turvallisuuteen,hoitaja vaihtoon,vanhat kuluneet astiat pois,uusia leluja yms. kannattaa muutenkin kysellä omalta lapselta tarkkaankin päivän tapahtumista.meidän muksu kertoi ja ei voi kuin ihmetellä meininkiä jossa pari lasta oli unohtunut hoitajilta ulos.
lapseni, jotka olivat perhepäivähoidossa, pitäneet varahoitopäiväkodista, jossa itsekin työskentelin eri ryhmässä kylläkin. Liikaa meteliä ja muutakin härdelliä!
ja vieraassa ympäristössä, jossa hänellä ei ole läheisiä ja tuttuja kavereita ja aikuisia. On luonnollista että hän aluksi tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Ajattelepa, että jos itse vaihtaisit työpaikkaa ihan uuteen paikkaan ja uusiin tehtäviin. Et tuntisi työtovereitasi etkä työyhteisön sisäisiä toimintatapoja. Et varmaan itsekään olisi heti kuin kala vedessä mukana, vaan ehkä sinäkin tuntisit itsesi hieman ulkopuoliseksi ja epävarmaksi pari ekaa viikkoa? Samaa lapsesi käy nyt läpi.
Päiväkotiin pysyvästi siirtyessä tullee aluksi samoja ongelmia, koska silloinkin ympäristö on lapsellesi uusi. Ajan kanssa hänkin löytää kavereita, ja pääsee mukaan päiväkodin touhuihin.
Itse asun päiväkodin vieressä ja näen päiväkodin pihalle. Suuttumusta on herättänyt päiväkodin tyyli jättää pienikin lapsi yksin vaille huomiota leikkimään. Yksi pieni poika leikkii aina yksin, kukkan hoitaja ei tule juttelemaan. Soitin päiväkotiin ja valitin asiasta sillä päiväkodin sivuilla vakuutellaan sitä,e ttä tukevat lapsen sosiaalista oppimista sun muuta. Työntekijän selittely oli, että jotkut lapset eivät halua leikkiä oisten kanssa ja, että jotkut jos menevät leikkimään tulee vain riitaa. ihmettelin, että eikä työntekijöiden juuri kuulusi tukea lasta, että pääsee leikkiin mukaan..mitään yritystäkääne n ole nähnyt. Selitystä, selitystä. Minua ei saa uskomaan, että lapsi mielellään aina leikkii yksin.
Sinulle sanoisin, että kuuntele lastasi oikeasti. siellä voi olla todella huono tilanne lapsella. lapsen itsetunto murenee jos kukaan ei tue. Ottaisin selvää miten siellä tuetaan yksin olevaa lasta. Vaihtaisin paikkaa jos henki on sama kuin tuon meidän läheisen päiväkodin.
Kyllä jotkut lapset haluavat leikkiä välillä yksinään. Mistä tiedät ettei kyseinen lapsi sisällä tai muulloin kuin sinä pihalle katselet, leiki muiden lasten kanssa. Enpä lähtisi hoidon laatua tai työntekijöiden työtä arvostelemaan, jos en tunti kyseistä lasta. Ja jotkut lapset ovat nirsoja kavereiden suhteen, jos juuri se paras kaveri ei ole paikalla tai halua leikkiä, niin silloin leikkii mielummin yksin, vaikka kuinka olisi tuettu ja autettu leikkimään muiden kanssa.
No jos tilannetta seuraa pidemmän ajan näkee kyllä totuuden.
katselemalla voit tietää haluaako se lapsi oikeasti kaveria? Tiesit varmaan, että monet parivuotiset leikkivätkin pääasiassa vielä yksin, se kaverinkaipuu tulee vasta myöhemmin.
päättelit että tämä lapsi olisi 2 vuotias ja vaikka olisikin
niin ei varmasti juuri sen ikäinen olisi ihan itsekseen
leikkimässä. 2 vuotiaat hakeutuvat toisten seuraan ja leikkivät
rinnakkain vaikka ei kuitenkaan ehkä samaa leikkiä. Totuushan on
että päiväkodeissa, siis osassa on hoitajia, jotka vahät välittävät
lasten tunteista,
kyseisen lapsen iästä, kerroin vain, että monet parivuotisetkin leikkivät vielä yksin. Kyseessä siis rannanleikki, ei keskenään leikkiminen.
Mistä sinä päättelit että kyseinen lapsi ei leikkisi siten? Mistä tiedät etteikö hän ole oikein tyytyväinen oloonsa ja valitse itse leikkiä itsekseen?
"Totuushan on
että päiväkodeissa, siis osassa on hoitajia, jotka vahät välittävät
lasten tunteista,"
Ja siis ikkunastasi katselemallako sinusta voidaan määritellä että tässäkin tapauksessa kyse on siitä? Tosiaanko sinä ikkunasta katselemalla tiedät muka totuuden?
Meneppä itse sinne päikkäriin tutustumaan ja katsele kokonaistilannetta , jos siihen pystyt. Ja arvostele sitten vasta. Aivan varmasti hoitajat tekevät kaikkensa näinä aikoina ,kun sijaisia ei saa. kaikkeen he eivät pysty eivätkä kerkiä.Säälin heitä, ja niinpä haen lapseni kotiin aina heti kun se on mahdollista toisin kuin esimerkiksi naapurini joka ulkoiluttaa lapsensa päiväkodissa.
väittänytkään, että ikkunasta katselemalla
voi nähdä onko lapsi yksinäinen vai ei.
Sehän oli edell.kirjoittaja.Samaa mieltä olen kuitenkin
kuin tämä henkilö, joka seuraa ko päiväkotia ikkunastaan.
Minulla on kokemusta niin omien lasten kuin työntekijänäkin
päivähoidossa, että todellakin tiedän etteivät kaikki tee lasten
eteen muuta kun sen pakollisen ja siihen ei kuulu tämä seuraaminen
onko lapsi yksinäinen, onko ystäviä päiväkodissa vai ei. Ja senhän
myös tutkimuskin osoittaa että päiväkodissa on kiusaamista.