Juttu on sellainen, että lapset tapaavat isäänsä 1-2 krt vuodessa. Isä ei siis oikeasti ole mukana lasten arkipäivissä mitenkään, eikä näe lasten kehitystä.
Poika on murkkuikäinen, itsenäistyminen kovassa käynnissä, hakee identiteettiään, irtaantuu väkiselläkin vanhemmistaan.
Vuodessa on tapahtunut todella paljon.
Minä näen kehityksen joka päivä, mutta isä ei. Viime tapaamista ennen varoitin isää jo etukäteen hieman, ettei aivan tyrmisty.
Oman luopumisprosessini käyn tässä samalla.
Isä ei kuitenkaan minun mielestäni osannut suhtutua asiaan aikuismaisesti, koska puuttui heti pojan pukeutumiseen ja hiustyyliin.
Poika tästä pahoitti mielensä, eikä se kyllä edesauta isän ja pojan suhdetta.
Itse en ole vaikeuttanut heidän välistä kanssakäymistään, yrittänyt järjestää niin paljon kuin on ollut mahdollista.
Isällä taitaa vaan olla käsitys, että poika on se pieni lapsi vielä, jota voi käsitellä miten vaan.
Murkkuikäinen on sellaisessa kuohuntavaiheessa, että välillä käsiteltävä silkkihansikkain ja välillä rautakourin.
Uskoisin, että kuka tahansa loukkaantuisi, jos tavatessa alettaisiin arvostella vaatteita ym.
Mielestäni lapsetkin ovat "ihmisiä " :))))
Poika on murkkuikäinen, itsenäistyminen kovassa käynnissä, hakee identiteettiään, irtaantuu väkiselläkin vanhemmistaan.
Vuodessa on tapahtunut todella paljon.
Minä näen kehityksen joka päivä, mutta isä ei. Viime tapaamista ennen varoitin isää jo etukäteen hieman, ettei aivan tyrmisty.
Oman luopumisprosessini käyn tässä samalla.
Isä ei kuitenkaan minun mielestäni osannut suhtutua asiaan aikuismaisesti, koska puuttui heti pojan pukeutumiseen ja hiustyyliin.
Poika tästä pahoitti mielensä, eikä se kyllä edesauta isän ja pojan suhdetta.
Itse en ole vaikeuttanut heidän välistä kanssakäymistään, yrittänyt järjestää niin paljon kuin on ollut mahdollista.
Isällä taitaa vaan olla käsitys, että poika on se pieni lapsi vielä, jota voi käsitellä miten vaan.
Murkkuikäinen on sellaisessa kuohuntavaiheessa, että välillä käsiteltävä silkkihansikkain ja välillä rautakourin.
Uskoisin, että kuka tahansa loukkaantuisi, jos tavatessa alettaisiin arvostella vaatteita ym.
Mielestäni lapsetkin ovat "ihmisiä " :))))
Vastaukset 3
Vanhimmat
Isä tapasi lapsiaan kerran kahdesti vuodessa. KErran sitten n. 10 vuotias päätti yllättää isän ja isovanhemmat ja pukeutui tapaamiseen omalla juuri löydetyllä rajulla tavallaan. Sinänsä se oli kilttiä, siihen habitukseen oli minun suostumus. Eihän hän mikään soma tyttönen ollut niissä rajuissa vaatteissa, mutta hän halusi kait esitellä uuden tyylinsä , järkyttääkin vähän.
Isä tyrmäsi lapsensa ihan täysin. Samoin isovanhemmat ja naapurin vanha setä, josta lapsi tykkäsi kovin.
Lapsi oli todella pettynyt. MInulle hän kertoi tämän vasta monen kuukauden päästä tapahtuneesta, itki ja kertoi. Pettymys oli valtava: minua ei hyväksytäkään sellaisena kuin olen, vaan minun on oltava pitsikaulusmekkoa käyttävä pikkutyttö lopun ikää niille ihmisille. Lisäksi lapsi koki, että isä ei pitänyt häntä enää tyttärenään, koska oli näyttänyt semmoselta.
Mitä minä siihen voin sanoa? ! En ainakaan mitään "yritä nähdä asia heidän kannaltaan" .
Miksi isä ja muu suku ei voinut sanoa esim., että sinäpä näytät rajulta. Miksi lauseet ja ilmeet muotoillaan niin, että "emme hyväksy sinua tommosena, et ole enää 'meidän' lapsemme?
Pojan kohdalle isä oli ajattelemattomasti laittanut jo valmiiksi tulevaisuuden suunnitelmat ja lastasi valtavat paineet tokaluokkalaisen lapsen harteille: lapsen pitäisi valita ammatti siten, että astuu isän jalanjäljissä. Lapsi koki sen niin, että isä sanoi, että jos rakastat minua niin... oletko minun poikani vai et..
Lapsi kertoi sen minulle ahdituneena pitkän ajan päästä, asiasta ei olisi kuulemma saanut puhua. Mutta kun se vaivasi pientä mieltä.. menettääkö hän isänsä jos hän ei ota samaa ammattia kuin isä? Periikö hän isänsä, jos ei astu isän jalanjäljille? (isä käytti sanaa "periä")
Suututti aivan mielettömästi!
Ehkä nämä harvoin tapaavat isät eivät itse ole kovin kypsiä. Ehkä he ovat myös hieman itsekeskeisiä.
Heidän toimintansa suhteessa lapseen ei lähdekään siitä että mitä lapsi on ja millainen vaan siitä, että "minä itse" olen.
mitä isejä ne tollaset on?en minä ainakaan kutsuisi isäksi sellaista joka näkee lapsensa kerran-pari vuodessa!siittäjä taitaa olla parempi sana.mikä siinä on että ei omat lapset kiinnosta???vastatkaa joku viisaampi!
Asua vaikka toisessa maassa, eikä olosuhteiden vuoksi tapaa lapsiaan joka toinen viikonloppu!
Kyllä minä silti lasteni isää ISÄKSI kutsun, lapsilla ei ole muuta isää.