Miten sinulle kerrottiin?

Sain kuulla kaveriltani koulussa ollessani jotain kuudennella luokalla. En oikein muista mitä kautta hän sen oli saanut kuulla, melko pieni kaupunki tosin, missä asuimme. En puhunut asiasta mitään ja suljin sen varmaan jotenkin mielestäni n. kolmen vuoden ajaksi, kunnes....murrosikäisenä jossain kovemman luokan riidan yhteydessä adoptiovanhempieni kanssa toin asian esille. Eipäs ollut siihen aikaan kovin hauska tapa käsitellä asiaa, ei varmaan kenellekään osapuolelle. Kannatan rehellisyyttä ja asioiden kertomista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, vaikka se tuntuisikin vaikealta. Vaikeampaa se on myöhemmin.

3-vuotias, kun enon vaimo oli synnytyslaitoksella ja kävimme isän ja äidin kanssa katsomassa vastasyntynyttä serkkuani. sieltä lähdettäessä kerroin haluavani pikkkusiskon ja tuossa vaiheessa vanhempani kokivat aiheelliseksi selittää mnulle juuta jaksain, että meidän perheessä se ei olekaan niin helppoa ja kertoivat minulle, että olen ottolapsi ja mitä kaikkea se merkitee.

Mä sain tietää tänään et mut on adoptoitu. Ja ikää on siis kohta 22v.. Ja nyt on ihan todella epärealistinen olo. Tuntuu kuin olisin unessa, mistä heräisin sitten aamulla..

Muistan kun mut haettiin lastenkodista 2-vuotiaana, ja olen siis aina tiennyt, etten ole vanhempieni oma. Olin sijoitettu lapsi aikuiseksi asti, vaikka vanhempani olisivat halunneet minut adoptoida. Biologinen äitini vastusti kuolemaansa asti, vaikkei ollut kanssani missään tekemissä koskaan (näin hänet ensi kertaa kuolinvuoteellaan ja minut oli huostaanotettu kun olin 2vko). Ja niinpä minut adoptoitiin 30-vuotiaana :o) Liikuttava tapahtuma oli.