Jaettavana kaksi kiinteistöä. Leskellä perukirjassa vain vähäinen omaisuus, pari sataa euroa. Olemme sopineet että leskelle jää tuo asuinkiinteistö ja lapsille toinen, lomakiinteistö.
Nyt leski vaatii, että jakoa ei suoriteta ennen kuin tuo hänen hallinnassaan oleva asuinkiinteistö on myyty. Onko lasten pakko odottaa myyntiä, vaikka heillä on maksettavanaan tasinkoa?
Nyt leski vaatii, että jakoa ei suoriteta ennen kuin tuo hänen hallinnassaan oleva asuinkiinteistö on myyty. Onko lasten pakko odottaa myyntiä, vaikka heillä on maksettavanaan tasinkoa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
ei jako. Mitä jakoa ei suoriteta? Osituksessa tasinkoa maksava osapuoli päättää mitä antaa. Osituksen osapuolet ovat leski ja perilliset, joista kummatkin voivat vaatia osituksen toimittamista. Ositus on aina jakoa edeltävä ja siitä erillinen oikeustoimi. Perinnönjaossa leski ei ole osapuoli, jos vainajalla on rintaperillisiä.
Leski oli naimisissa lasten isän kanssa vähän yli 5 vuotta. Heillä ei ollut yhteisiä lapsia. Testamenttia ei tehty. Niin lapsethan perivät isänsä ja leski ei peri vaan saa avioliiton kautta. Ei ollut avioehtoa. Mutta saako siis lapset määrätä, että jaetaan omaisuus siten, että leski myyköön talon vasta sen osituksen tapahduttua, jos niin tahtoo.
Jos lasten tarvii odottaa talon myymistä, niin taas asia venyy.
Leskellähän on lakiin perustuva elinikäinen hallintaoikeus puolison/puolisoiden omistamaan yhteiseen kotiin ja koti-irtaimistoon, ellei leski tai pesä omista vastaavaa asuntoa.
En ehkä täysin ymmärtänyt selostustustasi tilanteesta osituksen hyväksymisestä. Kaikkien osallisten on hyväksyttävä ositus tai kuka tahansa osakas voi hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjän/-jakajan hoitamaan homma. Vasta ositussopimuksen syntymisen jälkeen tasinkoa maksavat perilliset voivat valita maksutavan rahana tai muuna omaisuutena. Jos varaton leski suostuu ottamaan avio-oikeutensa perusteella pesän neton puolikkaana asunnon omistukseensa, niin asiahan on sillä selvä, eikä perillisten tarvitse odotella asunnon myyntiä.
"Jos lasten tarvii odottaa talon myymistä, niin taas asia venyy."
Tästä päätellen leski ei olekaan hyväksynyt ositusta ja tasinkonaan asuntoa ennen myyntiä, eli hinnan selviämistä. Kun täsmennät tilannettanne, niin joku ehkä antaa jämptimmän ohjeen tilanteeseenne.
Mitenkähän osaan tämän asian selvittää tarpeeksi hyvin: Aluksi leski sanoi, että hän haluaa asuintalon ja lapset saisivat sitten lomakiinteistön. Nyt kun aikaa on kulunut jo vuosi (!), niin tilanne on muuttunut: Leski haluaa muuttaa toiselle paikkakunnalle ja haluaa, että talo myydään. Hänelle sopii, että lapset edelleen saavat lomakiinteistön. Hän sanoi, että hänen mielestään kiinteistöt menisivät päittäin.Lapsille se sopisi oikein hyvin. Mutta nyt siis leski sanoi, että talo olisi ensiksi myytävä, koska ei tiedä, mitä siitä lopulta saa. Siis onko lasten suostuttava lesken vaatimukseen, jotta voidaan tehdä sopimus ilman pesänjakajaa. Vetoan tässä edelleen siihen lesken varattomuuteen.
Kovasti kiitoksia vaivannäöstä!
Juttu nyt vaan on niin että sopimuksen tekoon tarvitaan kaksi osapuolta ja yhteisesti sovittu ratkaisu. Koska alunperin olette olleet jaosta yhtämieltä niin menette lesken juttusille valmiin ositussopimuksen kanssa. Leski saa asunnon ja perilliset mökin. Vielä kerrotte leskelle että jos ei käy niin homma menee vaikeaksi ja tulee molemmille osapuolille kalliiksi eikä asuntoakaan myydä muutamaan vuoteen. Pientä painostusta siis nyt tarvitaan kun ette saaneet paperia tehtyä silloin kun asiasta vallitsi molemminpuolinen yksimielisyys
>>Vielä kerrotte leskelle että jos ei käy niin homma menee vaikeaksi ja tulee molemmille osapuolille kalliiksi eikä asuntoakaan myydä muutamaan vuoteen. perintöverotusarvo), olisi kyllä parempi, että myyjänä olisi leski, jonka saama luovutusvoitto olisi verosta vapaa (kun leski ilmeisesti on asunut asunnossa vähintään kaksi vuotta).
Emme päässeet aikaisemmin neuvottelemaan osituksesta kun eräs kolmas osapuoli esitti omat vaatimuksensa kuolinpesälle. Hän on nyt kirjallisesti luopunut vaateistaan, ja olemme vihdoin päässeet neuvottelmaan sopimuksesta.
Lapsista toinen on alaikäinen. Ymmärtääkseni perintöveroa heidän ei tarvi maksaa kun jaettavaa omaisuutta on reiilusti yli 100 000.
Perukirjaan merkittiin asuintalon hinnaksi 10 000 euroa vähemmän kuin nyt uusi arvioija sen arvioi. Jos siis joudumme myymään tässä vaiheessa asuintalon vielä kaikki yhdessä, onko kannattavaa myydä se esim. 10 000 euroa kalliimmalla hinnalla kuin mitä perukirjassa mainittiin? Kuka siitä hyötyisi, kuka joutuisi kärsimään? Leski ennätti asua yli 2 vuotta yhdessä tämän vainajan kanssa tuossa talossa.
Ei myyjä koskaan häviä saadessaan perukirjaa korkeamman hinnan, koska vain myyntivoittoa verotetaan ja veroprosentti on vain 28%.
Lesken puolikas voitosta 8ei siis kauppahinnasta) ilman ositussopimusta on verotonta, koska on asunut 2 vuotta. Perilliset maksavat, myyntihinta - (perukisja + myynrikulut)=voitto, veroa 28%.
Mutta jos perukirja ei ole noin yli vuoden vanha, niin ehkä ehditte korjata verottajalle perukirja-arvon ja vältytte luovutusvoittoverolta. Kysykää verottajalta, että miten tilanne on hoidettavissa.
>>Lesken puolikas voitosta 8ei siis kauppahinnasta) ilman ositussopimusta on verotonta, koska on asunut 2 vuotta.