Tämä tarina on sota-ajalta maalaismiljööstä. Ajasta jolloin vielä eläinten kanssa todella kommunikointiin.
Yritin tätä eilen tänne laittaa vaan se oli poistettu jostain syystä, laitan uudelleen, sillä tämä on todella hieno tarina mielestäni. Ja kuulin sen juuri eilen, mutta tästä lehmästä pitäisi oikeasti julkaista pidempikin kirjoitus.
Lehmän nimi oli Puniikki, voisiko joku tämän nimen historiasta jotain valaista, eilen nimittäin pähkäilin sen liittyvän vappuun, mutta olisiko ollutkin jokin muu juttu sotilaan nimike tai jotain?
Eli sota-aikaan maaseuduille vietiin lapsia pois sodan jaloista ja tällä maatilalla niitä riitti sitten runsaasti siis lapsosia, parhaimmillaanhan pieneen tölliin oli liki 50 henkeä kirkonkirjoilla.
Lapset sitten vähän omia-aikojaan olivat navetassa puuhailleet ja jostain syystä olivat kaikki neljä kiivenneet lehmän selkään istumaan, kun lehmä oli makoilemassa ja märehtimässä. Lehmä lapsia halusi ilahduttaa ja nousi todella varovaisesti seisomaan jottei olisi pudottanut kallista lastiaan. Tämänkin siis eilen kuulin jotta lehmä nousee maasta ensin takajalkojen varassa ja sitten loppu kroppa. No noustuaan lehmä oli tehnyt kävelykierroksia kuljetellen lapsia edestakaisin navetassa. Voitte vain kuvitella pienten lasten riemun.
Samainen puniikki ollessaan tiineenä jolloin normaali lehmä ei ole enää härillään mustasukkaisuuttaan jotta toinen lehmä jonka astutusvuoro olisi ollut jäisi ilman. Oli myös taitava rikkomaan aitoja ja yllyttämään muitakin lehmiä lähtemään karkuteille.
Sitäkin pohdittiin miten lehmät selviytyivät 40 asteenkin pakkasista kylmässä navetassa vain omalla ruumiinlämmöllään navettaa lämmitellen.
Kysymys nyt kuuluukin, jotta missävaiheessa ihminen luopui siitä todellisesta kommunikaatiosta eläinten kanssa, oliko se EU joka joka laati direktiivejä jotta on vain suuria karjatiloja jotta saataisiin citymarketin lihatiskille laadukasta naposteltavaa ihmisille joilla ei ole aikaa millekkään? Onko tämä ollut kehitystä?
Untuvvikko muistelee nuoruuden päiväunia kukkatäyteisellä niityllä ja kuinka ollakkaan oman nimikkovasikkansa kyljessä kauniissa auringonpaisteessa. Ja muistaa senkin jotta jokin asia hirveästi ihmisissä harmitti ja joku oli sanonut jotain pahasti sitä ennen ja pahoilla mielin. Niin vain eläin oli mielen tyynnyttänyt unien aikana jotta siihen sitä heräsi kun joku tuli niitynlaitaan huutelemaan: kahville ja paha mielikin oli tiessään.
Mitenkä teidän pelloillanne nuo narsissit kukkivat, niitäkö nyt pohditte otsikon vilkaisin enempää en jaksanut.
Yritin tätä eilen tänne laittaa vaan se oli poistettu jostain syystä, laitan uudelleen, sillä tämä on todella hieno tarina mielestäni. Ja kuulin sen juuri eilen, mutta tästä lehmästä pitäisi oikeasti julkaista pidempikin kirjoitus.
Lehmän nimi oli Puniikki, voisiko joku tämän nimen historiasta jotain valaista, eilen nimittäin pähkäilin sen liittyvän vappuun, mutta olisiko ollutkin jokin muu juttu sotilaan nimike tai jotain?
Eli sota-aikaan maaseuduille vietiin lapsia pois sodan jaloista ja tällä maatilalla niitä riitti sitten runsaasti siis lapsosia, parhaimmillaanhan pieneen tölliin oli liki 50 henkeä kirkonkirjoilla.
Lapset sitten vähän omia-aikojaan olivat navetassa puuhailleet ja jostain syystä olivat kaikki neljä kiivenneet lehmän selkään istumaan, kun lehmä oli makoilemassa ja märehtimässä. Lehmä lapsia halusi ilahduttaa ja nousi todella varovaisesti seisomaan jottei olisi pudottanut kallista lastiaan. Tämänkin siis eilen kuulin jotta lehmä nousee maasta ensin takajalkojen varassa ja sitten loppu kroppa. No noustuaan lehmä oli tehnyt kävelykierroksia kuljetellen lapsia edestakaisin navetassa. Voitte vain kuvitella pienten lasten riemun.
Samainen puniikki ollessaan tiineenä jolloin normaali lehmä ei ole enää härillään mustasukkaisuuttaan jotta toinen lehmä jonka astutusvuoro olisi ollut jäisi ilman. Oli myös taitava rikkomaan aitoja ja yllyttämään muitakin lehmiä lähtemään karkuteille.
Sitäkin pohdittiin miten lehmät selviytyivät 40 asteenkin pakkasista kylmässä navetassa vain omalla ruumiinlämmöllään navettaa lämmitellen.
Kysymys nyt kuuluukin, jotta missävaiheessa ihminen luopui siitä todellisesta kommunikaatiosta eläinten kanssa, oliko se EU joka joka laati direktiivejä jotta on vain suuria karjatiloja jotta saataisiin citymarketin lihatiskille laadukasta naposteltavaa ihmisille joilla ei ole aikaa millekkään? Onko tämä ollut kehitystä?
Untuvvikko muistelee nuoruuden päiväunia kukkatäyteisellä niityllä ja kuinka ollakkaan oman nimikkovasikkansa kyljessä kauniissa auringonpaisteessa. Ja muistaa senkin jotta jokin asia hirveästi ihmisissä harmitti ja joku oli sanonut jotain pahasti sitä ennen ja pahoilla mielin. Niin vain eläin oli mielen tyynnyttänyt unien aikana jotta siihen sitä heräsi kun joku tuli niitynlaitaan huutelemaan: kahville ja paha mielikin oli tiessään.
Mitenkä teidän pelloillanne nuo narsissit kukkivat, niitäkö nyt pohditte otsikon vilkaisin enempää en jaksanut.
Vastaukset 32
Vanhimmat
ei onnistu, eikä ole välttämätön, eläinten kanssa. Eläin on hyödyke, joko tekemällä jotain tarpeellista tai olemalla "ihailtava" Leijonat, tms.
Lemmikit, Koirat, Kissat, Fretit... jne. ovat eläinrääkkäystä puhtaimmillaan.
Jokaisella eläimellä on luonnossa oma tehtävänsä, pakottamalla eläin lemmikiksi ei ole oikein, se on säälittävää.
muuta kuin kommunikaatiota on sinun kameran linssin läpi tapahtuva luonnon tarkkailu? ;)
kommunikaatiota, se on vain kuvaamista.
Tiedän kyllä että taidelukioissa ja muissa "roska"-kouluissa sitä kuvataan tuolla termillä.
"Jokaihmisenharrastuksesta" yritetään tehdä jotain taidetta hienoilla termeillä. Koska hieno nimike on tavoite hyvään palkkaan ja tukiaisiin valtiolta.
Oikean taiteen varjolla.
Ei vaiokuvaaja mikään taiteilija ole.
entä runoilija? Joutsenista runoja kirjoittava? ;))
voi laittaa joutsenen laulamaan.
hmm. Kameran minäkin hankin, en ole vielä opetellut käyttämään, mutta en minä kyllä palkan takia kuvia napsisi vaan intohimosta, elämänilosta. Harmi jotta kukaan ei halua palkkaa maksaa siitä. Siksiköhän kaikki on niin masentuneita?
Ensin opettelen miten saisin siihen asennetuksi kellonajan tai päivämäärän, kerran jo melkein onnistuin, mutta tallennusnappia en löytänyt vaan kun löytyy niin se vasta onkin hieno juttu :)
Harmi jotta sinä jo kaiken tiedät :)
tarkennuksen velkaa...runoilu On taidetta, mutta myös kommunikaatiota, jota Hezeta ei usko. Vai uskooko tekevänsä runon kahdesta joutsenesta ilman minkäänlaista suhdetta niihin?
Piti etsimäni miten se joutsen laulaa tiedätkö, mutta löysinkin tämän:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Joutsenlaulu
Tarinani oli, valssin muotoon, kirjoitetut sanat, jotka, toivottavasti, kuvastivat toivoa ja rakkautta, vaikeuksista huolimatta.
Eihän tällaisen, peruskarjun, pitäisi tuonlaista kirjoitella, mutta kun ne vaan tulevat ulos.
Jos uskoisin näiden olevan hyviä runoja, kirjoittaisin ne, jonnekin, runopalstalle.
Ja..öh.. ovathan ne hyviä, joten uskon vakaasti, että joku runoilija noutaa ne ja laittaa sinne, kunniamaininnalla. Tuomas Kantelinen sitten säveltää ja Kari Tapio laulaa.
Ähäkutti...
>:)
Löysin myös tämän linkin:
http://sezero.blogspot.com/2006/03/histoire-naturelle.html
Jossa luki tälläinen tieto:
herra Frischin mukaan myös vanhoilla uroksilla on taipumusta ilkeilyyn.
Kokeilen vain tätä jälkimmäistä siksi jotta aiheuttaako se poistopyyntöjä vai saako luonnosta keskustella luonnollisesti :)
ovat taidetta.
Helismaa, Juha Vainio, Vexi jne.
Kommunikaation niistä tekee lausuja tai laulaja.
Vexi kyllä lausuu omiaan telkkarissa, mitä minä en, halvalla, tekisi.
ei pitäisi, niin maailma olisi melko hiljainen.
Minä henkilökohtaisesti olen skeptikko tekstille, joka on kirjoitettu runon muotoon. Johtuneko amusikaalisuudestani?
siitä että viereisellä kannolla istuisi kaunis nainen. Jos joku ruma mieskin, niin ok.
Kunhan ajattelisi luonnosta, kuten minä.
Luonto on kaikille yhteinen.
oo niin kärttynen ja kamala ku vanha ukko.
nykyaikaisenkin runon josta riimit ovat kaukana, suollan vain rumia sanoja tai sanoja rumasti.
Anna minulle aihe joka koskettaa sieluasi.
Lokki koskettaa sieluani! ;))
Selailin pikapikaa lehtiä hetki sitten ja sielä istui äh seisoi kaksi lokkia rintarinnan kuin kuherrellen suuren kiven päällä katsellen yhdessä kaukaisuuteen.
Lisäsin vain hieman runoon aineksia ja jään odottamaan lopputulosta josta toivonmukaan saamme nauttia :)
Sie puhut kaikenaikaa rahasta, mutta entäpä jos se onkin luovuudelle jonkinlainen heijaste tai este? Jos ei ajattelisi rahana tai työntekona voisi olla toisenmoinen fiilis ehken.
ne! Olisivat vaan hiljaa ja opettaisivat poikasensakin pitämään suunsa pienemmällä! :)
Tässä minultakin vihjettä runon tunnelmaan. ;)
vaan kaupall' rikastuu.
Miten se nyt, blondien, laulu menee.
Köyhänä on moni taiteilija kuollut, vaan elämänsä elänyt, ja se ei, ilman rahaa, olisi onnistunut.
Tuli se raha sitten lahjana tai ruokana.
Van Gogh kuoli köyhänä, mutta hengissä pysyi, jostain syystä.
Nuori Lokki on rannoille tullut, istuu, katsoen kaukaisuuteen.
Siellä lämpöiset kivet on ollut.
Kirkuu sieluaan ulos ja etsii, jotain nuorta ja lumoavaa,
istuu vierelleen toinen lintu.
Katsoo merelle kumpikin, ja huutaa.
Kylmiin kiville kortensa kantaa, pari oksaa ja risua,
niille munansa pudota antaa.
Huutaa lokki ja huutaa toinenkin, nälkä poikasen huutaa myös.
Yhtä huutoo on elämä heillä.
Lentää lapsensa pois, ja huutaa
huutaa mukana vanhemmatkin.
Saapuu syksy ja huutaa taas,
Nuori pari ja lentää pois.
Sinne missä, lämpöiset kivet ois.
Ai historiassa pysytään, itse kun hieman ajattelin kurkoitella tulevaan.
Hmm ja Leonardo Da Vinchiin rakastui Ranskan kuningas niin palavasti, että ei päästänyt luotaan viihdyttämästä ennenkuin tämä kuoli.
painottaa historiaa, vaan sitä että elettävä on.
Ja siihen on aina tarvittu, jonkinlaista, rahaa.
Ennen ylläpidon takasivat sponsorit, muusat ja mitä niitä nyt oli,
Nykyään vaaditaan valtion, eli meidän kaikkien, rahaa, aiheettakin, roska-taiteelle.
MInä en hyväksy sitä.
Runohan sisälsi seksiäkin kuten tulvii koko luonto.
Mitä tuumaa etiketti.
Sieltä puberteettiäkin löytyi
vaan jatkuneeko tuo joskus
liiankin pitkään
vanhakin lintu
yhä vain huutaa-
Runon alkua jo tännekin tulvii-
Vaan nyt lähtee Untuvvikko
päivänpaisteeseen ja
mielenkiintoisiin hommiin.
Sama tyyli se näytti historiassakin olevan jotta palkanmaksaja taiteilijaa luonaan väkisin piteli ja pitkään, ei antanut siipien hamuilla, ilmaa kokeilla.
Mikä on roskaa ja mikä taidetta. Mikä vanhaa, mikä uudenlaista vielä käsittämätöntä.
Ja mikä vain sotii luonnonlakeja vastaan ja ihminen ei ymmärrä rajoja tämän.
Palkanmaksaja kuin vanginvartija ja työntekijällä pitkä kakku istuttavana?
Pitipä vielä lisätä koko lause, silläkin merkitys oiva:
herra Frischin mukaan myös vanhoilla uroksilla on taipumusta ilkeilyyn. Niitä pitäisi ehkä jopa metsästää, jotta pariskuntien pesimärauha olisi taattu.
pitää maksajan olla, muuten kaikki lentävät vapaina.
(Kreikka)
H.
huutava, pari, kuvasi untuvikkojen maailmankatsomusta.
Niin huutaa kun vanhempansakin.
Vanhaa Lokkia siitä ei löydy, paitsi kirjoittaja.
Tajusin kyllä piikin.
Ja vielä seksiäkin pitäisi olla tajuttavissa?
Hyvä sinä.
Vaan minä en lannistu.
H.
kirjoittaja pilkkuvirheineen ja katkokirjoittamisineen on säälittävää.
anteeksi mikani.. ei kun mokani.
tarina. Silloin lapset kasvoivat *siinä saumalla ilman annettuja virikkeitä. Opittiin tavat seuraamalla vanhempia ja työ kuului myös lasten velvollisuuksiin. Aikaa oli jotenkin enemmin, eikä ihme kun televisio ja netti puuttuivat. Eläin on tunteva, lojaali ja monet ovat hyvin älykkäitä oppimaan.
*Taide on abstrakti käsite jokainen näkee, kokee ja tuntee sen omalla tavallaan.
Taide on myös terapeuttista, eikä siihen uhrattu raha ole yksilöltä pois, vaan kollektiivinen uhraus palautuu niille takaisin jotka osaavat siitä nauttia.