Eli siis kirjoitan siis tänne Pokémon aiheisen fanfictionin.
Eli siis:
Nimi: Totuutta etsimässä...
Luokittelu: Seikkailu/Toiminta Hieman huumoriakin on läntätty mukaan...
ikäraja: Pitäisikö sellainenkin olla? o_o Laitan ikärajan vasta kun sellainen on tarpeen.
Summary (tiivistelmä): Arrigato Hirasu on pelihullu, eikä pysty lopettamaan pelaamista hetkeksikään. Hänen äitinsä saa hepulin ja lähettää tytön Goldenrod cityyn enonsa luokse. Mitä tapahtuu, kun tyttöparka lukee karttaa väärinpäin?
Tässä vielä profiili:
Nimi: Arrigato Hirasu, tyttö
Ikä: Jossain siinä 12 paikkeilla
Luonne: Ilkeä ja ärsyttävä tyttö, joka ei erota peliä todellisuudesta. Matkan on tarkoitus opettaa hänet välittämään muustakin kun pelistä.
Ulkonäkö: 145cm, 43kg, pitkä vaalea tukka, ruskeat silmät ja pyöreät silmälasit. Tukassa on myös punainen rusetti. Kasvot ovat symmetriset ja iho näyttää hieman kalpealta. Ei käytä muuta meikkiä, kuin ripsiväriä. Pitää usein yllään valkoisia ja vaaleansinisiä vaatteita. EI pidä mekoista. Valkoinen paita, jossa on sininen kuvio, siniset housut ja valkoiset lenkkarit.
Pokémonit: Ei hänellä sellaisia ole ainakaan vielä. ^_^ Joskus pikkulapsena hänellä oli rattata, mutta hän istui sen päälle. -__- En sano enempää...
------------------------------------------------
Prologi.
Lempeä kesätuuli puhalsi keinussa istuvan tytön vaaleita hiuksia. Tyttö katsoi hopeisen pelilaitteensa ruutua innoissaan. Ruudulla näkyi litistyneen näköinen hahmo, joka käveli heinikossa. Yhtäkkiä ruutu pimeni ja ruudun molemmista päistä vieri ruutuun kaksi hahmoa.
Toinen oli selvästi poika, jolla oli lippalakki väärinpäin päässä ja punavalkoinen pallo kädessä. Toinen hahmo näytti isolta ampiaiselta, jolla oli kaksi piikkiä molemmissa eturaajoissa. Ruudulla ollut ihmishahmo vieri pois ruudulta ja tilalle tuli lintumainen otus, jolla oli siivet levällään. Tyttö naputteli hetken pelilaitteen a ja b painiketta ja lopulta hihkaisi.
”Tyttö rakas, jätä se peli jo hetkeksi rauhaan ja tule auttamaan minua ravistelemaan pihapuitamme. Muuten exeggcutet tuhoavat omenasatomme.” Pihakeinun viereen käveli vaaleatukkainen ja sinisilmäinen nainen, joka katsoi tytärtään moittivasti.
”En nyt äiti.”, tyttö vastasi ja jatkoi pelin naputtelua.
Tytön äiti näytti vihaiselta ja sieppasi pelin tytön kädestä.
”Hei!”
”Et saa pelata tätä peliä kolmeen vuoteen. Minä pidän siitä huolen.”
”Et voi.”
”Voi kyllä voin. Oli vihoviimeinen teko ostaa sinulle tällainen nykyajan hömpötys.”
Tytön äiti laittoi pelin esiliinansa taskuun ja sanoi vielä: ”Saat viettää loppukesän enosi luona. Mene hakemaan pöydältä kartta ja evästä.”, tytön äiti sanoi vielä ja häipyi.
Tyttö käveli pihatietä pitkin ja katseli horisonttiin. Tuuli puhalsi tytön hiukset silmien eteen, mutta tyttö ei niistä piitannut. Taivaalla oli muutama cumulus pilvi, jotka purjehtivat taivaankannen yli merelle päin.
”Älä unohda ottaa mukaan rahaa ja vaatteita.”
”En, en.”
”Ota Rex mukaan myös.”
”En varmana. Se koinsyömä pokémonin jämä voi kuukahtaa minä hetkenä tahansa.”
”Ota edes jokin turvaksesi. Joudut kulkemaan hyvin pitkän matkan.”
”Minulla on nyrkit. Se saa luvan riittää.”
Tytön äiti kohautti olkiaan ja käveli pois keittiöstä. Tyttö heitti repun olalleen ja astui takaovesta ulos.
---------------------
Siinä oli prologi. Toivoisin edes yhden kommentin.
En ole edes varma, jatkanko tarinaa eteenpäin.
Eli siis:
Nimi: Totuutta etsimässä...
Luokittelu: Seikkailu/Toiminta Hieman huumoriakin on läntätty mukaan...
ikäraja: Pitäisikö sellainenkin olla? o_o Laitan ikärajan vasta kun sellainen on tarpeen.
Summary (tiivistelmä): Arrigato Hirasu on pelihullu, eikä pysty lopettamaan pelaamista hetkeksikään. Hänen äitinsä saa hepulin ja lähettää tytön Goldenrod cityyn enonsa luokse. Mitä tapahtuu, kun tyttöparka lukee karttaa väärinpäin?
Tässä vielä profiili:
Nimi: Arrigato Hirasu, tyttö
Ikä: Jossain siinä 12 paikkeilla
Luonne: Ilkeä ja ärsyttävä tyttö, joka ei erota peliä todellisuudesta. Matkan on tarkoitus opettaa hänet välittämään muustakin kun pelistä.
Ulkonäkö: 145cm, 43kg, pitkä vaalea tukka, ruskeat silmät ja pyöreät silmälasit. Tukassa on myös punainen rusetti. Kasvot ovat symmetriset ja iho näyttää hieman kalpealta. Ei käytä muuta meikkiä, kuin ripsiväriä. Pitää usein yllään valkoisia ja vaaleansinisiä vaatteita. EI pidä mekoista. Valkoinen paita, jossa on sininen kuvio, siniset housut ja valkoiset lenkkarit.
Pokémonit: Ei hänellä sellaisia ole ainakaan vielä. ^_^ Joskus pikkulapsena hänellä oli rattata, mutta hän istui sen päälle. -__- En sano enempää...
------------------------------------------------
Prologi.
Lempeä kesätuuli puhalsi keinussa istuvan tytön vaaleita hiuksia. Tyttö katsoi hopeisen pelilaitteensa ruutua innoissaan. Ruudulla näkyi litistyneen näköinen hahmo, joka käveli heinikossa. Yhtäkkiä ruutu pimeni ja ruudun molemmista päistä vieri ruutuun kaksi hahmoa.
Toinen oli selvästi poika, jolla oli lippalakki väärinpäin päässä ja punavalkoinen pallo kädessä. Toinen hahmo näytti isolta ampiaiselta, jolla oli kaksi piikkiä molemmissa eturaajoissa. Ruudulla ollut ihmishahmo vieri pois ruudulta ja tilalle tuli lintumainen otus, jolla oli siivet levällään. Tyttö naputteli hetken pelilaitteen a ja b painiketta ja lopulta hihkaisi.
”Tyttö rakas, jätä se peli jo hetkeksi rauhaan ja tule auttamaan minua ravistelemaan pihapuitamme. Muuten exeggcutet tuhoavat omenasatomme.” Pihakeinun viereen käveli vaaleatukkainen ja sinisilmäinen nainen, joka katsoi tytärtään moittivasti.
”En nyt äiti.”, tyttö vastasi ja jatkoi pelin naputtelua.
Tytön äiti näytti vihaiselta ja sieppasi pelin tytön kädestä.
”Hei!”
”Et saa pelata tätä peliä kolmeen vuoteen. Minä pidän siitä huolen.”
”Et voi.”
”Voi kyllä voin. Oli vihoviimeinen teko ostaa sinulle tällainen nykyajan hömpötys.”
Tytön äiti laittoi pelin esiliinansa taskuun ja sanoi vielä: ”Saat viettää loppukesän enosi luona. Mene hakemaan pöydältä kartta ja evästä.”, tytön äiti sanoi vielä ja häipyi.
Tyttö käveli pihatietä pitkin ja katseli horisonttiin. Tuuli puhalsi tytön hiukset silmien eteen, mutta tyttö ei niistä piitannut. Taivaalla oli muutama cumulus pilvi, jotka purjehtivat taivaankannen yli merelle päin.
”Älä unohda ottaa mukaan rahaa ja vaatteita.”
”En, en.”
”Ota Rex mukaan myös.”
”En varmana. Se koinsyömä pokémonin jämä voi kuukahtaa minä hetkenä tahansa.”
”Ota edes jokin turvaksesi. Joudut kulkemaan hyvin pitkän matkan.”
”Minulla on nyrkit. Se saa luvan riittää.”
Tytön äiti kohautti olkiaan ja käveli pois keittiöstä. Tyttö heitti repun olalleen ja astui takaovesta ulos.
---------------------
Siinä oli prologi. Toivoisin edes yhden kommentin.
En ole edes varma, jatkanko tarinaa eteenpäin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
joo jatka vaan että saadaan jotain eloa tänne palstalle. Toi oli ihan hyvä, mutta kirjota pidempiä :)
Kiva lukea tarinoita pitkään aikaan, luulin otsikosta, että Vulla olisi saanu pätkänsä valmiiks xD
Niin joo tarina oli ihan hyvä ja kuvailit tyttöä aika tarkasti, mutta kyllä ehkä tunteita ja ajatuksia voisi kuvata enemmän. Aika nopeasti lähti myös stoorisi liikkeelle.
”Saat viettää loppukesän enosi luona. Mene hakemaan pöydältä kartta ja evästä.”, tytön äiti sanoi vielä ja häipyi.
Törkee mute tolla muutes ^-^
Juuh elikkä jatka ja pidempiä niinku Entsu sano.
Tarina oli tosi hyvä joten jatka vaan.Odotan innolla jatkoa, ja kiva saaha tännekkin taas vaihteeksi jotain piristystä..^_^;