Siitä on aikaa kun tunsin itseni viimeksi.. noh ihmiseksi. Kokonaiseksi ihmiseksi.
Olen taistellut niin kauan ettei mitään rajaa ja kukaan ei auta. Jos ei mitään tee itse ei mitään saakkaan. Miten tällasessa tilanteessa on mitään mahdollisuuksia toipua kun kaikki stressaa koko ajan?!
Suurin murheeni on mun pieleen mennyt opiskelu. Aloitin lähihoitajaksi kouluttautumisen 2004 syksyllä ja kaikki meni kaksi vuotta hyvin. Sitten sairastuin ja mulla on nyt diagnosoitu masennus ja persoonallisuushäiriö. En vaan saa koulua loppuun. En pääse mihinkään kouluun jatkamaan tätä koulutustani(josta olisi enää vain vuosi!!)loppuun. En edes vanhaan kouluuni. Kukaan koulu ei ota mua ja luulen sen johtuvan siitä että mulla on oppimisvaikeksia ja toi masennus josta kerroin ihan avoimesti että miksi silloin jouduin jäämään ptkälle sairaslomalle. Tabu taitaa olla vieläkin.
Tämä on kuitenkin mun unelma-ammatti enkä halua, eikä mua kiinnosta mikään muu kuin hoitoala. Haluan tämän ammatin että voin jatkaa Amk:hon röntgenhoitajaksi. Ilman tätä tutkintoa en voi hakea amk:hon. Työkkärissä ja kelassa ehdottavat koko ajan harjotteluja. Ei kiinnosta koska oon aina ollut varma mitä haluan tehdä. Oon kokeillut kyllä jo monenlaista muutakin ja vain tämä hoitoala kutsuu mua. En ole pitänyt mistään muusta.
Työkkärissä suostuisivat makamaan jopa tämän mun koulutukseni viimeisen vuoden, mutta kun edes lähikunnan koulut eivät ota. Joko ovat täynnä tai sitten keksitään tekosyitä. Koulu jossa olin opiskelemassa ilmoittivat ettei mulla ole enää koskaan mahdollisuutta päästä/hakea kyseiseen kouluun. Perustelut etten pärjää siellä.
Kumma...aina työharjoitteluissa ja koulussa muuten oon saanut opettajilta hyvää palautetta samoin mun potilailta.
Mulla itsellä on keinot niin lopussa etten tiedä mitä tehdä?
Muuttaa en voi koska se olisi liian rankkaa tässä elämän vaiheessa enkä jaksa aloittaa taas hoitokontaktien hakemista uudelleen odotellen kuukausi tolkulla.
Tämä kuulostaa tyhmältä, mutta olen valmis tekemään jotain jopa itselle koska tilanne niin ahdistaa ja itkettää joka päivä kun asiaa ajattelen. Miksi ei kukaan auta? Olen vihattu hylkiö joka ei kelpaa kouluihin vain sen takia että on muutamia puutteita. Ja en todellakaan halua opiskella muita aloja.
Luki-ja hahmotusvaikeus ja polven nivelrikko(siksi haluan tuon ammatin että voin lukea röntgenhoit. niin siellä ei niin paljon sitä kantamista) vievät suuren osan ammatin valinnoista pois. Oon ollut niissä ammatinvalinta testeissäkin niin monesti että korvista tulee ja siitä ei ole mitään hyötyä kun vastaus on joka kerta ollut sama hoitoala tai taideala(jolle en ala siksi että sillä ei elä).
Kaikki joilla on antaa edes jotain vinkkejä niin todella tervetulleita. Ite niin neuton jo:(.
Nainen:Vm83
Olen taistellut niin kauan ettei mitään rajaa ja kukaan ei auta. Jos ei mitään tee itse ei mitään saakkaan. Miten tällasessa tilanteessa on mitään mahdollisuuksia toipua kun kaikki stressaa koko ajan?!
Suurin murheeni on mun pieleen mennyt opiskelu. Aloitin lähihoitajaksi kouluttautumisen 2004 syksyllä ja kaikki meni kaksi vuotta hyvin. Sitten sairastuin ja mulla on nyt diagnosoitu masennus ja persoonallisuushäiriö. En vaan saa koulua loppuun. En pääse mihinkään kouluun jatkamaan tätä koulutustani(josta olisi enää vain vuosi!!)loppuun. En edes vanhaan kouluuni. Kukaan koulu ei ota mua ja luulen sen johtuvan siitä että mulla on oppimisvaikeksia ja toi masennus josta kerroin ihan avoimesti että miksi silloin jouduin jäämään ptkälle sairaslomalle. Tabu taitaa olla vieläkin.
Tämä on kuitenkin mun unelma-ammatti enkä halua, eikä mua kiinnosta mikään muu kuin hoitoala. Haluan tämän ammatin että voin jatkaa Amk:hon röntgenhoitajaksi. Ilman tätä tutkintoa en voi hakea amk:hon. Työkkärissä ja kelassa ehdottavat koko ajan harjotteluja. Ei kiinnosta koska oon aina ollut varma mitä haluan tehdä. Oon kokeillut kyllä jo monenlaista muutakin ja vain tämä hoitoala kutsuu mua. En ole pitänyt mistään muusta.
Työkkärissä suostuisivat makamaan jopa tämän mun koulutukseni viimeisen vuoden, mutta kun edes lähikunnan koulut eivät ota. Joko ovat täynnä tai sitten keksitään tekosyitä. Koulu jossa olin opiskelemassa ilmoittivat ettei mulla ole enää koskaan mahdollisuutta päästä/hakea kyseiseen kouluun. Perustelut etten pärjää siellä.
Kumma...aina työharjoitteluissa ja koulussa muuten oon saanut opettajilta hyvää palautetta samoin mun potilailta.
Mulla itsellä on keinot niin lopussa etten tiedä mitä tehdä?
Muuttaa en voi koska se olisi liian rankkaa tässä elämän vaiheessa enkä jaksa aloittaa taas hoitokontaktien hakemista uudelleen odotellen kuukausi tolkulla.
Tämä kuulostaa tyhmältä, mutta olen valmis tekemään jotain jopa itselle koska tilanne niin ahdistaa ja itkettää joka päivä kun asiaa ajattelen. Miksi ei kukaan auta? Olen vihattu hylkiö joka ei kelpaa kouluihin vain sen takia että on muutamia puutteita. Ja en todellakaan halua opiskella muita aloja.
Luki-ja hahmotusvaikeus ja polven nivelrikko(siksi haluan tuon ammatin että voin lukea röntgenhoit. niin siellä ei niin paljon sitä kantamista) vievät suuren osan ammatin valinnoista pois. Oon ollut niissä ammatinvalinta testeissäkin niin monesti että korvista tulee ja siitä ei ole mitään hyötyä kun vastaus on joka kerta ollut sama hoitoala tai taideala(jolle en ala siksi että sillä ei elä).
Kaikki joilla on antaa edes jotain vinkkejä niin todella tervetulleita. Ite niin neuton jo:(.
Nainen:Vm83
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joku masennuslääkitys voisi auttaa. Pyydä lääkäriä tekemään lähete psykiatrian poliklinikalle. Se ei ole niin paha kuin miltä se kuulostaa.
Lääkitys ollu jo 3 vuotta. Masennus dignoosi ja sekamuotoinen pers.häiriö 6 vuotta:(
Ymmärrän tilanteesi ja muistutan, että nyt on yhteiskunnassa sellainen ilmapiiri, jossa tällaisiin koulutuksiin ei moni huonost ivoiva ihminen pääse opiskelemaan siinä pelossa, mitä viime aikoina on tapahtunut. Koulut ovat varovaisia erityistarpeiden omaavissa henkilöissä varsinkin sosiaalialalla.
Mutta jos et todella löydä muuta kiinnostavaa, ota yhteyttä Keskuspuiston ammattikouluun. Se on erityisammattikoulu, mutta siellä on lähihoitaja koulutusohjelma. Vammaistyön koulutusohjelma, lähihoitaja, 120 ov. Se perehtyy vammaisiin, mutta saisit tutkinnon loppuun, jos vaan he suostuvat ottaa sinut koulutukseen. Painota luki- ja hahmottamisongelmia, koska uskon niiden olevan sinua yksi ahdistusta lisävä tekijä. Tämä koulu pystyy tukemaan sinua näissä pelkämättä. Tervet otetaan koulutukseen myös, jos koulu ei saa muutoin täytetyksi opiskelupaikat.
Itsellä jotain tekemisen uhkaus ei tue sinua pääsemään opiskeluun, se suorastaan tuo seinän sinun ja koulun välille. Älä liiaksi painota heille psyykkisiä ongelmia, vaan oppiseen painottavia ongelmia. Pää pystyyn, on monia sinunlaisia vaikeasti oppivia ihmisiä, kuten minä:
Olen itse kaikin puolin luki-ja hahmotushäiriöinen, ja olen saanut siitä todistuksen, jotta oppilaitos ei voi syrjiä. Jos sinulla ei ole todistusta lukihäiriöstä, niin pyydä lähete tutkimuksiin.
Tässä on WWW-sivut
http://www.keskuspuisto.net/peruskoulutus/sos_terv_ja_liikunta/fi_FI/lahihoitaja_vammaistyo/
Mulla on neurologin arviointi paperit..siis se todistus, mutta eipä koulut oo sitä vakavasti ottanu. Kerrankin opettaja haukkui saatanan tyhmäksi koko luokan edessä. Phuuh...hankkisivat aivot.
Onko kukaan tuolla keskuspuiston amiksessa? Jos joku vois kertoa siitä jotain?
Mitä palveluita siellä on esim? Ja minkälaisia opettajat on? Erityisesti lähihoitaja opiskelijat ja mitä tuolla lähihoitaja puolella olevalla erkoistumisella( vammaistyö)on mukana? Missä työharjoittelut ja kuinka kauan kestää?
Pitääkö olla paljon hyvin vaikea vammasiten kanssa? Olen kerran ollut ja mun pinna ei oikein kestänyt sitä(vaikka en tietenkään käyttäytynyt potilaille huonosti!) mutta kaikkea muuta vammaistyön parissa voisin kyllä tehdä.
Entä onko siellä kuntoutus koulutusohjelmaa alkamassa?