vanheneminen on sen takia vaikeaa, koska ajattelee, että muuttuu ulkoisesti epäkiinnostavaksi henkilöksi eikä sen takia saa hyväksyntää muilta ihmisiltä. Mua on alkanut ahdistaa itseni tarkkailu ja haluan vapautua turhamaisuudesta mieluiten kokonaan. Jotkut asiat sentään ovat jo ennestään jääneet. Ei tarvitse korostaa omaa itseä ainakaan omaisuudella. Valitsen edullisen ja käytännöllisen. Mut toi ulkonäkö ja vaatteet on edelleen ongelma. En tarvitse muotitukkaa tai mitään ehostuksia, mutta vaatteet ja ulkonäkö muuten on kahle. Niitä vahtaan. Ois ihanaa vaan ottaa rennosti ja löytää yhteys Jumalaan. Luottaa ja olla tyytyväinen. Siksi en ainakaan lisää uusia paineita ulkonäön suhteen. Muodin suhteen olen aika välinpitämätön ja sekin on hyvä. Mä luulen, että lapsi, jota on paljon rakastettu hyväksyy itsensä helpommin, minkälaisen tahansa.
itsensä vahtiminen
nuuh
13285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tämä yhteiskunta on niin ulkonäkökeskeinen, ihannoidaan nuoruutta eikä sisäisellä kasvulla ole mitään väliä. Joskus ajattelin että voi kun tulisi vanhaksi, ei tarttis ressailla ulkonäön kanssa, vahtia painoa ym. Ei se aika koskaan tule, pitää vaan oppia elää niin että sekin osa on osaa elämää. Kuntoilla koska silloin pysyy terveenä, ei kiinteän pyllyn toiveessa :)))
40 ikä on aika paljon sellainen välivaihe, joutuu toteamaan että kehon nousukausi meni jo, rappeutuminen alkaa :) Varsinkin näin neljänkympin syyspuolella.. Mutta henkisesti se tarkoittaa kasvua. Ei ole kiinni enää missään kaavoissa, voi tehdä mitä haluaa. Tai ylipuhua itseään ettei mitään haluakaan :)) Elämänkokemusta on kertynyt, ja tietää omat voimavarat. Ei tarvitse hakata päätä seinään.
arvokkaasti vanheneminen. joskus sillä tarkoitetaan yhteiskunnalta odotettua panosta vanhusten hyvinvointiin, mutta perinteisesti se tarkoittaa jotain muuta. Toisinaan arvokas vanheneminen selitetään arvokkaalla pukeutumisella ja käytöksellä, mutta sekin tuntuu pinnalliselta selitykseltä. Se tarkoittaa mun mielestä jotain enemmän. Ehkä vanhuuden hyväksymistä. Mutta on aika outoa odottaa, että ihmiset hyväksyvät vanhuuden nykymaailmassa nykyisillä arvoilla.
sen niin, että se arvokas vanheneminen tarkoittaa että tuntee oman arvonsa, ei häpeä vanhenemista koska se tarkoittaa just niin kuin nöff nöff sanoi, sitä sisäistä kasvua ja vahvuutta mitä vain elämänkokemus voi antaa. Sellaista viisautta ei synny kirjoista, se tulee vain elämällä.
Nykyisin vanhuksilla ei ole enää arvoa, tässä yhteiskunnassa missä suorittaminen ja työtulos on se ainut mikä lasketaan. Pitäisi kuunnella heitä enemmän, he ovat kuitenkin käyneet läpi samat kriisit kuin mekin. Ihan niin kuin me nähdään kuinka nuoriso sählää samojen kysymysten kanssa kuin me aikoinaan :)
Niin, vanheneminen on sopeutumista ja hyväksymistä niihin muutoksiin, joita ikä tuo tullessaan. Rypyt ja muut kuuluvat vanhenemiseen. Jokaisessa kasvoilla olevassa rypyssä voi olla omatarina. Elämän vastukset tuovat mukanaan niitä ryppyjäkin. Ainakin minä tiedän omista kasvoistani muutaman rypyn, että mistä koettelemuksesta ne ovat tulleet. Mä olen ylpeä niistä rypyistä!!! Sillä elämän vaikeuksista tulee elämänkokemusta. Ja elämänkokemus tuo mukanaan vahvuutta, sitkeyttä, sisua ja taitoa kiertää pahimmat montut elämänpolun varrella. . . Kaiken kaikkiaan vanheneminen on positiivinen asia!!
kehittyneeltä näkemykseltä. Yritän jotenkin sisäistää sen.
Hyväksy itsesi juuri sellaisena kuin olet. . . Meissä jokaisessa ihmisessä on vikamme ja jokaisessa ihmisessä on myös omat vahvuutensa. . . Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan! . . . Mutta aina voi kehittää itseään paremmaksi ihmiseksi. . . Ja aina täytyy muistaa, ettei ole itselleen liian ankara, eikä vaadi itseltään aivan mahdottomia.
mä oon hyväksyny vanhuuden. Jippiiii!!! Taas ävapaampi olotila. Mä en viitsi tehdä mitään ryppyjä ehkäistäkseni. ne tulee ja vanhuus tulee ja mä oon tyytyväinen. mun pitäis varmaan kiittää Jeesusta.
näyttää nuorelta päinvastoin. Mä kuljen rauhassa tän matkan ilman mitään paniikkia rypyistä. Ne kuuluu asiaan. Vanhuus tuntuu lähes rauhalliselta satamalta. vaikka mistä sitä tietää mitä tulee vastaan. koputetaan puuta. Se on kummallista että yhtäkkiä vaan vapautuu jostain eikä tiedä edes mitään selitystä asiaan.
En koe, että vanhuus olisi pysähtynyt olotila . . . elämä jatkuu ja rullaa vanhanakin . . . oma vauhti vain hieman hiljenee.
Rypyt kuuluvat vanhuuteen. En ymmärrä ihmisiä, jotka tekevät kohotusleikkauksia, yms. kasvoihinsa poistaakseen rypyt! Ei nelikymppinen saa enää näyttää kaksikymppiseltä!!!!!!!!!!!!!! Ei nelikymppinen ole enään pentu!!!
Vanheneminen on yksi ikävihe ikävaiheiden joukossa, samoin kuin nuoruuskin!
muutellaan niin se on vähän niinku väärentämistä. En pidä sellaisesta.Se on taas inhimillistä, jos joku joka on ollut onnettomuudessa saa avun, että siten saa elää rauhassa. Hiusten leikkaukset ja meikkaukset on leikkiä. Ehkä ne on huumoria.
Olet oikeassa.
se on vaan mun näkemys. Mulla on noita klooneja. Alkuperäinen vaan ei ainutkertainen.
Jokainenhan meistä on omanlaisensa. . . Ei ole olemassa kahta aivan samanlaista ihmistä. . . Mut kuitenkin . . . sielunpuolisko voi jostain löytyä.