Ymmärrän kyllä, että aina tulee jonkinlaisia seuraamuksia kun lapset (5v. & 3v.) käyvät etävanhempansa luona. Samanlaista arki ei ole vaikka mitä tekisi. Minua kuitenkin riepoo ettei isä edes halua puhua siitä kuinka lasten oltavat saataisiin samantyyppisiksi. Siellä ei esim. syödä kuin kaikkea huttua.. nakkeja, pizzaa, lihapullia yms.. ei ole monipuolinen ruokavalio ja karkkia saavat muulloinkin kuin lauantaisin vaikka meillä on namipäiväkäytäntö ollut jo iät ajat. Hampaidenhuolto on mitä sattuu kun isä ei jaksa enää pestä niitä ja nuoremmalla käytetään vielä vaippaa vaikkei kotona (ja päiväkodissa) enää käytetä.
Kun lapset sitten tulevat kotiin sunnuntaina (tapaamiset epäsäännöllisiä isän johdosta) on jo ensimmäinen ilta yhtä kiukkua ja uhmaa, varmaan ikävästä johtuvaa. Mutta koko alkuviikko menee ihan uusissa systeemeissä normaaliin verrattuna kun nuorempi pissaa jatkuvasti housuunsa vaikka on ollut kuiva jo jonkin aikaa ja samaa tapahtuu myös yöllä. Päiväkodissa ei mikään luista ja koko ajan on vaan karmea kiukuttelu valloillaan.
Aina silloin tällöin isä kuitenkin haluaisi lapset kokonaiseksi viikoksi eikä se ole minun mielestäni mitenkään päin järkevää kun jo viikonlopun jäljiltä minä saan 'opettaa' kaikki rutiinit uudelleen. Isä ei suostu tajuamaan asian ydintä, vaan tivaa ja kiukkuaa minulle siitä että minä estän häntä tapaamasta lapsia vaikka käytännössä hän on saanut heidät luokseen aina kun on tahtonut ellei minulla ole ollut jotain reissua tms. suunnitelmia jo buukattuna samaan aikaan.
Kuinka siis selittää aikuiselle miehelle asia kun ei tunnu mikään menevän päähän ja kohentaa hankalaa tilannetta.. ????? Eivät lapset ole mitään vuokratavaroita..
Kun lapset sitten tulevat kotiin sunnuntaina (tapaamiset epäsäännöllisiä isän johdosta) on jo ensimmäinen ilta yhtä kiukkua ja uhmaa, varmaan ikävästä johtuvaa. Mutta koko alkuviikko menee ihan uusissa systeemeissä normaaliin verrattuna kun nuorempi pissaa jatkuvasti housuunsa vaikka on ollut kuiva jo jonkin aikaa ja samaa tapahtuu myös yöllä. Päiväkodissa ei mikään luista ja koko ajan on vaan karmea kiukuttelu valloillaan.
Aina silloin tällöin isä kuitenkin haluaisi lapset kokonaiseksi viikoksi eikä se ole minun mielestäni mitenkään päin järkevää kun jo viikonlopun jäljiltä minä saan 'opettaa' kaikki rutiinit uudelleen. Isä ei suostu tajuamaan asian ydintä, vaan tivaa ja kiukkuaa minulle siitä että minä estän häntä tapaamasta lapsia vaikka käytännössä hän on saanut heidät luokseen aina kun on tahtonut ellei minulla ole ollut jotain reissua tms. suunnitelmia jo buukattuna samaan aikaan.
Kuinka siis selittää aikuiselle miehelle asia kun ei tunnu mikään menevän päähän ja kohentaa hankalaa tilannetta.. ????? Eivät lapset ole mitään vuokratavaroita..
Vastaukset 31
Vanhimmat
Silloin kun lapset ovat isän vastuulla niin hän päättää ruokavaliosta, vaippojen käytöstä jne. Osa vanhemmuutta on tehdä noita päätöksiä. Voit toki infota miten itse olet toiminut mutta et voi määräillä mitä toisessa kodissa tapahtuu.
Kiukkua esiintyy joka tapauksessa kun koti vaihtuu, monissa lapsiperheissä syödään paljon nakkeja, lihapullia ja pizzaa eikä siinä mitään pahaa, on makuasia halutaanko karkkipäivää vai ei (asiantuntijatkin eri mieltä tästä), lapsi oppii kyllä kuivaksi vaikka välillä olisi vaipoissa.
Siis älä stressaa, nauti elämästä ja tee omassa kodissa kuten itse haluat.
Ehdota isälle säännöllisempiä ja laajempia tapaamisia ...
Kyllä se nyt vähän harmittaa jos minunkin pitää alkaa käyttää vaippoja lapsellani vain siksi, että isä 'sotkee' systeemin laiskuuttaan.. EI vierailusta isän luona pitäisi koitua pelkkää harmia minullekaan.
löytänyt tämänkin ketjun....
Tottakai se raivostuuttaa, kun lapsi pitäisi opettaa kuivaksi ja toinen vain hankaloittaa sitä. Ei se ole lapsen etukaan! Osa vanhemmuutta on ymmärtää vastuu lapsesta ja olla johdonmukainen.
Jos isä ei kykene nytkään huolethimaan perusaioista, niin laajemmat tapaamiset olisivat vain ojasta allikkoon!
Kerro, miten voi nauttia elämästä, jos parin päivän vierailu isän luona saa kaiken jo opitun sekaisin? Siinä on taas työt aloittaa kaikki alusta. Mulla on samanlainen exä ja raivostuttavaa tuo oli eniten lasten kannalta. Ei niilläkään ollut helppoa se sunnuntai-ilta ja alkuviikko tarhassa meni taas miten sattui.
Ap:lle toivon voimia tuossa.
Jos isä haluaa pidemmäksi aikaa, niin ehdota, että ottaa kesällä ja hoitaa tarhakuviot myös sen viikon osalta tai pitää lapset koko viikon itsellään.
Käskyvalta puolisoon loppuu kun ero astuu voimaan ja sen jälkeen ei voi pahemmin puuttua (paitsi nätisti pyytämällä) miten toinen elää elämänsä lastensa kanssa. Tuskin ap:kaan tykkäisi siitä että exä rupeaisi määrittelemään että mitä ruokia heillä syödään tai koska jätetään vaipat pois. Sopia voi tietty yrittää mutta se ei tapahdu ilmoittamalla että minä olen nyt päättänyt että lapsilla on karkkipäivä ja sinun on toimittava samalla tavalla. Sopimnen tapahtuu vaikka siten että kysyy toiselta mitä mieltä hän on karkkipäivästä ja jos molemmat samaa mieltä niin sitten sovitaan siitä. Mutta jos sopuun ei päästä niin ei se maailmoja kaada. Toisen perheen ruokavalioon, vaippakäyttöön jne ei voi puuttua - ei naapuriperheen eikä exänkään perheen.
Lapset reagoi noihin vaihtotilanteisiin sen takia että ikävä nousee sillon pintaan ja tilanne on stressaavaa. Luultavasti sen takia tuo pienempi tarvitsee vaippaa ja kumpikin kiukuttelee jne. Lapsiahan ei opeteta kuivaksi vaan lapsi oppii kuivaksi kun hän on kypsä siihen. Jos tilanne on stressaava niin lapsi voi vähän taantua mutta ei se nyt mitenkään vaarallista ole. Voi olla ihan hyvä idea turvautua vaippaan joksikin aikaa.
Tuo stressi ja ikävä kuuluu erolapsen arkeen valitettavasti mutta on kyllä asioita mitä ap voi yrittää tehdä helpottaakseen lasten oloa. Rauhoittaa vaihtopäivä ettei ole muuta ohjelmaa silloin, olla läsnä vastaanottamassa sitä kiukkua, puhua lasten toisesta vanhemmasta lapsille aina neutraaliin/positiiviseen sävyyn, rauhoittaa vaihtotilanne niin ettei lasten tarvitse kokea ristiriitoja vanhempien välillä, pitää toista vanhempaa "läsnä" arjessa puhumalla hänestä ja pyrkimällä laajoihin ja säännöllisiin luonapitoihin.
se missä lapsi eniten aikaansa viettää on mielestäni se paikka minkä sääntöjä kuitenkin tulisi noudattaa eniten.anteeksi nyt vaan.varsinkin nää kuivaksioppimiset ja muut!eri asia jos äidin luona ei vaikka saa nukkua samassa sängyssä äidin kanssa mutta isän luona saa..kuivaksioppimisissa ja muissa perus jutuissa tulis mun mielest kuitenki vetää yhtä köyttä!
Yhden köyden vetäminen tarkoittaa että kumpikin joutuu sitten joustamaan. Sääntöjä ei voi toiselle sanellla. Lapselle on paljon vahingoillisempaa että vanhemmat riitelevät kuin että kodeissa vähän erilaiset säännöt. Ei lähivanhemmalla ole mitään saneluoikeutta siihen miten toisessa kodissa toimitaan. Jokainen vanhempi päättää itse viime kädessä miten hänen perheessä toimitaan.
että miten kuivaksi opettelussa joustetaan? Se pitäisi tehdä silloin kun siihen on lapsella valmius ja herkkyyskausi eikä niin, että äiti yrittää herkkyyskautena saada lasta kuivaksi ja isä vesitää koko jutun!
Jos neuvolasta tai kasvatusalan ammattilaisilta kysytään, niin lapsilla pitäisi olla suurinpiirtein samat säännöt ja tavat molempien luona.
Lasta ei opeteta kuivaksi, näin ollen on samantekevää onko sillä vaippaa vai ei. Voihan olla että lapsi tarvitsee vaippaa vielä isän luona. Mutta ei nyt ainakaan tule mitään jos äiti rupeaa sanelemaan isälle miten toimitaan. Äiti voi kertoa miten heillä toimitaan ja isä voi sitten halutessaan kokeilla jätetäänkö vaippa heilläkin pois. En minäkään voi mennä muille vanhemmille sanelemaan miten heillä toimitaan. Toki on hyvä että on sinnepäin samoja sääntöjä - mutta se tarkoittaa että kummankin pitää joustaa. Ja jos ei yhteisymmärrystä löydy niin ei se nyt maailmoja kaada. Paljon pahempaa lapselle on tuo riitely.
sun teksteistä saa näköjään joka keskutelussa :)
on exän melko mahdotonta opettaa uusia tapoja. vaikka on omista lapsista kyse. Ainoa välylylä on ex-miehen oma äiti. Anna palaa sinne päin.
En minä jaksa alkaa aikuiselle miehelle enää mitään opettaa.. se saattaa olla yksi monista syistä miksi ylipäänsä erottiin. Enkä todellakaan halua määräillä kuten ensimmäinen viestiini vastaaja kuvittelee. Haluaisin vain, että lapsilla olisi edes jossain määrin samanlaiset kuviot molempien luona vaikka isällä harvoin ovatkin.
Miksei siis isä jaksa edes silloin harvoin panostaa terveellisyyteen, pottailuun yms. asioihin joita olen kovalla työllä lapsille opettanut. Rutiinit ovat turvaksi lapselle kun he tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu.. Ja jos sitä karkkiakin vedetään miten sattuu niin kyllä hampaat pitää ainakin pestä ja syödä xylitolia ruokailuiden jälkeen.
Ihmiset näkee liian usein vain sen puolen, että äiti muka tahtoo vain hallita. Kyllä äidinkin täytyy pystyä elämään elämää lasten kanssa normaalisti senkin jälkeen kun he tulevat isältään.
Tossa on myös se juttu, että vaikka teillä olisi täysin identtiset "huushollin tavat" niin ne lapset voisivat olla tosi kärttyisiä ja uhmailla vaihtotapahtumien jälkeen. Pari päivää on tosi lyhyt aika ja heille tollanen voi olla reissu. Ja reissussa rähjääntyy ja väsyy, kun ympäristöä muutetaan ja sit kun alkaa tottumaan, niin muutetaan uudestaan. Vaikka teillä olisi karkkipäivät ja täysin samat safkat, niin se ei tuohon lapsen kokemukseen muutoksesta vaikuttaisi. Täällä tuollaista oli aina se eka ja joskus jopa tokakin päivä vaihtojen jälkeen tuossa iässä.
Totta tuokin, rähjääntyy ja rähjääntyy.. joten eikö olisi fiksua minimoida sitä rähjääntymistä ?!?!?
Et voi vaikuttaa siihen mitä isän kodissa tapahtuu - ainoastaan siihen mitä teillä tapahtuu. Pidemmät ja säännölliset tapaamiset voisivat auttaa ettei tuota "rähjääntymistä" tulisi niin paljon.
ajattelit isän saada ymmärtämään esim. hampaidenpesun tärkeyden? Kaikesta kun ei voi vain todeta, että "isän luona noin ja äidin luona näin ja ihmelääkkeenä siihen lasten asumista molempien luona"
Miksi muuten käytät sanaa tapaaminen, joka oli sulle kuin punainen vaate tuossa aikaisemmassa ihanne-ero-ketjusassi?
Kyllä on olemassa asioita, jotka pitäisi saada sujumaan molempien luona ja se olisi todellakin lasten etu!
Yksi keino voisi olla että ehdottaa että isä vie seuraavan kerran hammaslääkärille, voi olla aika avartavaa ;)
En pidä sanasta tapaaminen mutta on valitettavasti vakiintunut termi tässä vaiheessa.
Jos naapurin perheessä ei pestä hampaita niin en voi mennä sinne määräilemään, en myöskään voi mennä määräilemään exäni perheeseen. Ajan kanssa voin kehittää yhteistyötä niin että on vähän enemmän vaikutusvaltaa. Tärkeintä on että isä oppii elämään yksin lastensa kanssa ja laatimaan niitä sääntöjä mitä noudatetaan siellä. Jos ap osoittaa että kunnioittaa lapsen isää niin ajan kanssa voivat sitten vaihtaa ajatuksia noista. Mutta käskemällä, vähättelemällä, syyttelemällä jne ei pääse eteenpäin. Lapsen etuun ei kannata vedota - se ei johda mihinkään. Kummallakin vanhemmalla on se oma käsitys mikä se on ja johtaa vaan syyttelyyn ja eipäs-juupas-keskusteluun.
Eron jälkeen joutuu hyväksymään sen että lapset elävät osan ajasta kodissa mihin sinulla ei ole asiaa. Kannattaa siis keskittyä asioihin johon voi vaikuttaa. Ja opettelemaan ottamaan rennosti :)
omista asioistasi huolen, ei kuulu sulle mitä etällä tehdään silloin kun lapset ovat siellä. kaksi eri kotia=kahdet eri säännöt, ei ole sulla mitään oikeutta tuputtaa tapojas ja kotis sääntöjä, saatikka sitten määrätä etää tekemään tahtosi mukaan. olette eronneet, pidä huoli omasta pesästäsi.
Hohhoijaa.. olipa elämäni ensimmäinen kerta ja samalla myös viimeinen kun erehdyin tänne kirjoittamaan mitään. Mulla ei todellakaan ole mitään muita ketjuja, lapseni eivät myöskään asu molempien luona vain ainostaan minun luonani. Enkä määräile, syyttele etc. lasten isää arkihommien puutteellisuuksista, kuinka se olisi mahdollista kun isä ei paskaakaan välitä asioista... joten unohtakaa ja alkakaa tekin opiskella sitä psykologin ammattia varten niin ei tarvitse täällä neuvoa syyttelevästi jos toinen on asiallisia vinkkejä vailla.
Mikä teitä ihmiset vaivaa kun näette vaan stereotypiat ?
Sait jo rutkasti asiallisia vinkkejä ;) Näinhän se menee että silloin kun lapset ovat etän luona niin silloi8n ovat etän vastuulla. Silloin eletään etävanhemman kodin ja perheen sääntöjen mukaan. Tuskin sinäkään olisit valmis siihen että exäsi sanelisi sinun kotisi sääntöjä? Sanoit ettet määräile (hyvä niin), kuitenkin haluaisit että exäsi toimisi sinun sääntöjesi mukaan? Oletko esimerkiksi sopinut isän kanssa tuosta karkkipäivästä etukäteen, mitä mieltä hän oli asiasta? Käytkö useinkin siellä kylässä kun tiedät niin tarkkaan mitä siellä syödään?
lapset äksyilee...no siksi kun ne on avioerolapsia ja rakastavat molempia vanhempiaan..sepä se ja sitä kannattas miettiä enenmpi kui9n jotain hampaanpesua tai lihapullia,,KYLLÄ ON AIKOIHIN ELETTY ja tällänen on aika yleistä lähien piirissä...
ole onnellinen että isä sentään haluaa lapset luokseen.on paljon lapsia,joiden isät eivät eron jälkeen ole juurikaan kuvioissa mukana.oma exäni ottaa lapset pari kertaa kuukaudessa luokseen,mutta välillä meni puolikin vuotta,ettei ollut kiinnostunut lapsiaan näkemään.
ja eiköhän pääasia ole että lapset viihtyvät isän luona ja sentään saavat ruokaa.
onhan niitä tapauksia kun lapset menevät isän luo,siellä ryypätään ym eikä lasten perään edes katsota.
kun omat lapseni tulevat su illalla kotiin,ovat hekin sen illan itkuisia ja hankalalla päällä.aluksi otin sen hirveänä taakkana,mutta sitten ymmärsin että kenelle muulle kuin omalle äidille sitä purkaa oloaan.
annan heille paljon hellyyttä ja pidän sylissä,kun tulevat kotiin,enkä enää menetä hermoja kuten joskus aiemmin.aina oppii...ja lapsetkin rauhoittuvat paremmin.
Jos isä tekee lapsille hallaa, niin mistä pitäisi olla kiitollinen? Ei se isä mikään jumala ole, jonka tahtoa kuuluu lasten kustannuksella toteuttaa! On sitä parempiakin lapsenvahteja, jos niitä on vailla! Toivottavasti pysyt silloinkin rauhallisena jos (tämä ap:n) lapsi kusee vielä 10 vuotiaanakin housuun isältä tullessaan!
AP:n riitely aiheesta aiheuttaa ongelmia lapsille . Jos hän ei lopeta niin voihan olla että lapsi vielä pissaa housuunsa 10 vuoden päästä.
Ja miksiköhän, äiti joutuu asiasta riitelemään? Ei toi ny ihan mene läpi et se onkin äitin vika jos iskä laittaa kuivissa olevalle mukulalle vaipan, ja mukula kusee seuraavan viikon housuunsa, vähäks oot naurettava!!!
Eihän vaipan käyttö opeta housuihin pissaamista. Selvää on että lapset reagoi jos tuo äiti tuolla tavalla sekoilee. Käykö tuo e-vaimo kyttäämässä mitä siellä isän perheessä syödään jne. Isän kannattaisi hankkia lähestymiskielto ex-akalleen jos on noin hullu.
Ap:n tapauksessa isukki on saamaton luuseri joka ei edes katso että lapset pesevät hampaansa. Omaa laiskuuttaan pistää lapselle vaipan ettei tarvi sitten kysellä koska pissittää. Isä on siis kykenemätön kantamaan vastuuta lapsista ja te vikisette että ap on hullu?
Naurettavaa tuo inttäminen että isin kodissa on eri säännöt ja pitää olla perkeleen onnellinen että iskä viitsii lapsiaan yleensä tavata. Helvetti, perusasiat pitää olla kunnossa sekä isän että äidin kodissa (se hampaidenpesu!) ja tässä tapauksessa isukista ei ole mihinkään.
vanhempi olla sinäkään, kun tuollaista väität! Ja ps. kai normilapset osaa jo tossa iässä puhua... toivottavasti olet lapseton...
Noinhan se menee aina muutenkin. Isukki on se, joka ostaa lapselle suklaapatukan aina pyydettäessä ja äiti on sitten se, joka saa selittää miksei patukka käy päivällisestä, iltapalasta jne.
ja nuo yleistämiset on yhtä tyhjän kanssa.
Hei, Tietysti isän luona isän tavalla. Tietty voit toivoa ettei karkkia tai limsaa liikaa. Minä esim joskus olen pyytänyt että välttäkää reissussa herkkuja esim juuri juhlapyhien jälkeen kun niitä herkkuja on ollut liikaakin. Mutta en puutu syömiseen muuten enkä muihin rutiineihin. Totta kai lapset tuossa iässä kiukkuavat kun on ollut ikävä ja äiti on heidät "hylännyt" viikonlopuksi. Se on normaalia. Nuoremman pissaaminen housuun johtunee stressistä mikä liittyy näihin kodinvaihdoksiin.
Totta kai lapsesi voisivat mennä koko viikoksi isälle. Miksi estät kun kerran isä osaa heitä hoitaa? Hyvähän heidän on olla välillä pitempään isän kanssa. Eivät sentään sinun kotisi rutiinit saa mennä ihmissuhteiden edelle.
kunnioita yhtään sitä, että äiti yrittää parhaansa mukaan opettaa lasta kuivaksi, pesemään hampaat ja pitämään karkkipäivät.
Lapset kiukuttelevat kai vain siksi, koska tietävät että äidin luona "pitää pestä hampaat, ei saa pissia vaippaan, ei saa syödä karkkia sillon kun haluaa". Isästä tulee lapsille ns. huvi-iskä. Iskän luokse pitäisikin olla mukavaa mennä, mutta jos se mukavuus tulee vääristä syistä niin ei se ole oikein. Tottakai se kiukkuaminen on ikävääkin, mutta ei se varmasti pelkästään sitä ole!