olemme seurustelleet mieheni kanssa 4 vuotta. hänellä on entisestä avioliitostaan 1 lapsi. mieheni on minua lähes 10 vuotta vanhempi. aluksi oli vaikeaa totutella ajatukseen, että miehellä olisi lapsi, mutta en nähnyt siinä oikeastaan mitään ongelmaakaan. tutustuin lapseen aika pian tavattuamme ja hän oli tuolloin 4-vuotias. tulimme ja tulemme edelleenkin ihan hyvin juttuun, eikä ongelmia lapsen kanssa ole koskaan ollut.
lapsen äiti on sitten oma lukunsa. hänen kanssaan ilmeni kokoajan ongelmia heti kun aloimme seurustella. mieheni ei ollut seurustellut eron jälkeen vakavasti ennen minua, joten ajattelin exän käytöksen johtuvan jonkinlaisesta "mustasukkaisuudesta", vaikka hän itse oli jo seurustellut yli vuoden. elättelin toiveita, että tilanne rauhoittuisi ajan myötä. hän alkoi lähetellä kokoajan viestejä miehelleni, että tarvitsisi lapselle aina ties mitä vaatteita (tyyliin kerran tarvitsi kumpparit keskellä talvea, joskus marras-joulukuussa) ja miehen täytyisi lähettää rahaa (itse vaatteethan ei käynyt). no, elatusmaksujen lisäksi mies tapasi lähetellä rahaa näihin, vaikkei laillisesti tarvitsisikaan, mutta tahtoi olla tottakai hyvä isä. näitä viestejä alkoi tulla todella paljon ja mies joutui sanomaan, ettei voi lähetellä rahaa kokoajan, eikä tarvitsekaan. tämän lisäksi exä alkoi käyttää minua tekosyynä asioihin (emme olleet koskaan tavanneet, en halunnut, vaikka kahville minua usein pyytelikin). kerran esimerkiksi kysyimme, kun lapsella oli syntymäpäivä, että voisiko hän perjantain sijasta tulla meille jo keskiviikkona, niin menisimme huvipuistoon, mutta tämä ei naiselle sopinut, koska hän uskoi etten minä viihdy lastenlaitteissa... lisäksi hän myös tivasi elatusmaksua kokoajan ja lähetteli viestejä joissa luki, että koska miehelläni ei ole rahaa lapselleen, niin toivoo, että emme kuitenkaan huumeissa ole lapsen aikana, vaikka rahamme siihen näköjään kuluvatkin (mitään syytä tällaisiin epäilyihin ei todellakaan ole). hän myöskin tahtoi tuoda lapsen meille aina, kun lapsi oli kipeänä (välimatkaa oli n.50km ja kulkeminen junalla), koska lain mukaan mieskin voisi pitää sairaslomaa halutessaan lapsen kanssa ja koska nainen ei vain jaksanut hoitaa kipeää lasta, kun koulussakin oli lopputyö tekeillä. hän ei ymmärtänyt sitä, ettei miehen mielestä ollut hyvä tuoda 40 asteen kuumeista 5-vuotiasta junalla 50km, vaan oli sitä mieltä, etten minä taas tahtonut lasta sinne (hatusta vedetty tämäkin, ei syytäkään epäilyille). tätä on jatkunut kaiken muun muassa nyt vaihtelevasti nämä 4 vuotta. nainen on puhunut minusta ja miehestäni pahaa lapselleen. kerran lapsi kysyi, että onko hänenkin vihattava meitä, koska äiti sanoi että hän vihaa meitä. hän on myöskin usein kysynyt minulta, että miksi kiusaan äitiä ja kertonut usein vieraillemme, että isi ei anna äitille rahaa (elatusmaksut maksettu ajallaan). me emme ole koskaan haukkuneet naista lapselle tai lapsen aikana, koska tiedämme sen olevan todella vahingollista. muutama kuukausi sitten miehelleni tuli myöskin ulosottovirastosta kirje, jossa ilmoitettiin, että exä on vienyt elatusmaksut ulosottoon. mies joutui olemaan työstä poissa ja selvitellä asiaa (viedä mm. kaikki tilitiedot todesteeksi, että on maksanut elatukset ajallaan) yms. loppujen lopuksi mies sai merkinnän 100€:sta, josta olimme pari kuukautta taaksepäin naisen kanssa sopineet, että maksamme sen myöhemmin. tämä kävi hänelle silloin puhelimessa. olisimme saaneet nostaa naisesta rikossyytteen, mutta mies ei halunnut nostaa lapsen takia.
jatkuu alhaalla....
lapsen äiti on sitten oma lukunsa. hänen kanssaan ilmeni kokoajan ongelmia heti kun aloimme seurustella. mieheni ei ollut seurustellut eron jälkeen vakavasti ennen minua, joten ajattelin exän käytöksen johtuvan jonkinlaisesta "mustasukkaisuudesta", vaikka hän itse oli jo seurustellut yli vuoden. elättelin toiveita, että tilanne rauhoittuisi ajan myötä. hän alkoi lähetellä kokoajan viestejä miehelleni, että tarvitsisi lapselle aina ties mitä vaatteita (tyyliin kerran tarvitsi kumpparit keskellä talvea, joskus marras-joulukuussa) ja miehen täytyisi lähettää rahaa (itse vaatteethan ei käynyt). no, elatusmaksujen lisäksi mies tapasi lähetellä rahaa näihin, vaikkei laillisesti tarvitsisikaan, mutta tahtoi olla tottakai hyvä isä. näitä viestejä alkoi tulla todella paljon ja mies joutui sanomaan, ettei voi lähetellä rahaa kokoajan, eikä tarvitsekaan. tämän lisäksi exä alkoi käyttää minua tekosyynä asioihin (emme olleet koskaan tavanneet, en halunnut, vaikka kahville minua usein pyytelikin). kerran esimerkiksi kysyimme, kun lapsella oli syntymäpäivä, että voisiko hän perjantain sijasta tulla meille jo keskiviikkona, niin menisimme huvipuistoon, mutta tämä ei naiselle sopinut, koska hän uskoi etten minä viihdy lastenlaitteissa... lisäksi hän myös tivasi elatusmaksua kokoajan ja lähetteli viestejä joissa luki, että koska miehelläni ei ole rahaa lapselleen, niin toivoo, että emme kuitenkaan huumeissa ole lapsen aikana, vaikka rahamme siihen näköjään kuluvatkin (mitään syytä tällaisiin epäilyihin ei todellakaan ole). hän myöskin tahtoi tuoda lapsen meille aina, kun lapsi oli kipeänä (välimatkaa oli n.50km ja kulkeminen junalla), koska lain mukaan mieskin voisi pitää sairaslomaa halutessaan lapsen kanssa ja koska nainen ei vain jaksanut hoitaa kipeää lasta, kun koulussakin oli lopputyö tekeillä. hän ei ymmärtänyt sitä, ettei miehen mielestä ollut hyvä tuoda 40 asteen kuumeista 5-vuotiasta junalla 50km, vaan oli sitä mieltä, etten minä taas tahtonut lasta sinne (hatusta vedetty tämäkin, ei syytäkään epäilyille). tätä on jatkunut kaiken muun muassa nyt vaihtelevasti nämä 4 vuotta. nainen on puhunut minusta ja miehestäni pahaa lapselleen. kerran lapsi kysyi, että onko hänenkin vihattava meitä, koska äiti sanoi että hän vihaa meitä. hän on myöskin usein kysynyt minulta, että miksi kiusaan äitiä ja kertonut usein vieraillemme, että isi ei anna äitille rahaa (elatusmaksut maksettu ajallaan). me emme ole koskaan haukkuneet naista lapselle tai lapsen aikana, koska tiedämme sen olevan todella vahingollista. muutama kuukausi sitten miehelleni tuli myöskin ulosottovirastosta kirje, jossa ilmoitettiin, että exä on vienyt elatusmaksut ulosottoon. mies joutui olemaan työstä poissa ja selvitellä asiaa (viedä mm. kaikki tilitiedot todesteeksi, että on maksanut elatukset ajallaan) yms. loppujen lopuksi mies sai merkinnän 100€:sta, josta olimme pari kuukautta taaksepäin naisen kanssa sopineet, että maksamme sen myöhemmin. tämä kävi hänelle silloin puhelimessa. olisimme saaneet nostaa naisesta rikossyytteen, mutta mies ei halunnut nostaa lapsen takia.
jatkuu alhaalla....
Vastaukset 11
Vanhimmat
nainen on myös useaan otteeseen yht'äkkiä lähettänyt viestin, että voisiko lapsi muuttaa meille, koska hän ei jaksa tämän kanssa. asia on tottakai sopinut meille loistavasti, mutta sitten hän onkin taas vetänyt asian pois ja sanonut sen olleen mm. suutuspäissään/hetken mielijohteesta tai päänsärystä johtunut ehdotus. näin on käynyt tämän neljän vuoden aikana ainakin 6-8 kertaa.
joskus on käynyt myöskin niin, että sunnuntaina viedessämme lasta takaisin äitinsä luo, ei ole nainen avannut ovea ja puhelin on ollut suljettuna. kerrankin pyörimme yli tunnin autolla siellä kaupungissa ja odottelimme naisen soittavan. loppujen lopuksi veimme lapsen mummansa luo (emme keksineet muutakaan, koska ketään tuttuja kaupungissa ei asu) ja myöhemmin selvisi, että nainen oli nukkunut krapuloitaan vielä klo 17-18 aikaan illalla ja akku oli yöllä loppunut. ei koskaan pahoitteluita, eikä selityksiä. on ollut mukava yrittää selittää lapselle, että miksi äiti ei vastaa tai ole kotona.
lapsen hygienia ja ravitsemus ovat olleet aivan käsittämättömiä. vaatteet ovat usein rikkinäisiä, likaisia, haisevia ja aivan liian pieniä tai liian suuria. lapsi on alipainoinen, eikä ole lähes koskaan perjantaisin meille tullessaan syönyt päivähoidon/koulun jälkeen mitään (tulee meille 17-18 aikaan illalla).
äiti on ihmisenä todella epätasapainoinen. hänen kanssaan ei koskaan keskustella asioista suoraan tai edes puhelimitse, vaan aina tekstiviestein. jos hän esimerkiksi haastaa tapansa mukaan riitaa tai lähettää loukkaavia viestejä, ei hän vastaa soittaessa puhelimeen tai suostu keskustelemaan asioista kasvotusten esimerkiksi kahvipöydässä lapsi hoidossa, kuten olemme ehdottaneet usein. hän saattaa sen sijaan lähettää kymmeniä tekstiviestejä peräkkäin, joissa haukkuu meitä yms ilman mitään yhtäkkistä syytä. kerran esimerkiksi lähetti meille yhtäkkiä viestin, jossa kertoi huomanneensa lapsen vaatteita olevan meillä. kyse oli joistain likaisista t-paidoista ja eräästä lippiksestä, joihin olimme vaihdossa laittaneet puhtaat tilalle. hän ilmoitti viestissään, että me olemme periaatteessa varastaneet nämä ja hän aikoo viedä jutun eteenpäin. no, palautimme vaatteet ja pitkän taistelun jälkeen saimme häneltä meiltä tuodutkin takaisin. nyt emme sitten enää laita lapselle puhtaita päälle, vaan hän lähtee meiltä sunnuntaina likaisilla vaatteilla, joilla on perjantaina tullutkin.
Äiti on myöskin tottunut saamaan itkemällä tahtonsa läpi. hän itkee joka ikisessä keskustelussa ja puhelimessa. jopa viesteissään hän ilmoittaa, että itkee.
inhottavaa on, että nainen itkee ja raivoaa aina lapsen aikana. hän saa kamalia itkukohtauksia ihan pienistä asioista.
jatkuu vielä...
Lapsi on ollut päiväkodista asti epäiltynä ADHD:sta. hän on sisäänpäin kääntynyt, eikä osaa keskittyä kovinkaan pitkiä aikoja. hänen puheensa ja motoriikkansa on ollut jäljessä muista. hän on liian innostunut tietokonepeleistä yms ja tykkää sota- ja ampumis-/tappamisleikeistä. hän on usein joutunut väkivaltaisesta käytöksestä muita lapsia kohtaan ongelmiin. ongelmat pahenivat hänen mennessään kouluun. hän aloitti suosiolla koulunsa erityisluokassa, mutta sielläkin tilanne oli mahdoton ja hänet laitettiin tutkittavaksi psykiatriselle osastolle. hän tulee olemaan siellä ainakin 7 kuukautta, jonka jälkeen mietimme eri vaihtoehtoja. uskon lapsen ongelmien johtuvan siitä, että hän on vain yksinkertaisesti paennut kuorensa sisään ja siten jäänyt vaille normaaleita kehittymistahtia. lapsi tuntuu viihtyvän siellä osastolla hyvin ja on muuttunut huomattavasti sosiaalisemmaksi ja iloisemmaksi lapseksi. on iloinen oppiessaan asioita, vaikka ennen ongelmana oli huono itsetunto ja onnistumisista seuraavat raivo- ja itseinhokohtaukset. huonon itsetunnon syytä ei ole selvinnyt, mutta mieheni äidin mukaan lapsen äiti on syynä tähän. oli kuulemma jo lapsen ollessa vauva hyvin aggressiivinen lasta kohtaan ja mm. lapsen itkiessä haukkui tätä tyhmäksi ja kiroili paljon. olen iloinen lapsen osastoajasta myös siksi, että on muuttunut normaalipainoiseksi ja saanut uusia, puhtaita vaatteita jonkin verran (äiti haluaa ehkä tehdä itsestään hyvän kuvan, osaa siinä näyttelemisessä viranomaisille yms)tässäkin välissä äiti on ehdottanut meille lapsen muuttoa tänne, mutta perui sitten seuraavana päivänä ehdotuksensa, sillä "pääkipu loppui kun sai hetken nukuttua". me emme tunnu tietävän läheskään kaikkea tapahtuneista asioista, sillä äiti on sanonut, ettei jaksa ilmoittaa meille/halua vaivata meitä lapsen asioilla! nyt lapsen ollessa osastolla, olemme saaneet tietoa asioista paljon enemmän. olemme myöskin yrittäneet kysyä lääkäreiden mielipidettä siitä, olisiko lapsen muutto meille hyvä ajatus. he eivät ole oikein antaneet minkäänlaista vastausta, minkä ymmärrän kyllä aivan täysin, sillä lapsen äiti on aina hyvin "aktiivinen" ja valpas lapsen kasvattaja, joka jaksaa harrastaa ja touhuta lapsensa kanssa. näin hän antaa aina ymmärtää, enkä itse oikein tiedä miten näistä kaikista ongelmista lääkäreille kertoisi. pelkään antavani sellaisen kuvan, että yritän "mustamaalata" naista tms. puhuminen on myöskin hankalaa, sillä lapsi on usein tapaamisissa mukana, enkä tahtoisi hänen äitiään "haukkua" hänen aikanaan. hän on kärsinyt pienessä elämässään aivan tarpeeksi. ei sitä muutenkaan osaa alkaa kertomaan näin itselle pahalta tuntuvaa, pitkää tarinaa kenellekään samalla miettien, miten kertoisi asian "hienosti". aika ei myöskään tuntuisi riittävän kertomaan tätä tilannetta kenellekään. tuntuu myöskin siltä, ettei ehkä edes ole minun tehtäväni tästä kertoa, vai onko? toisaalta pimitämmekö asioita lääkäreiltä, kun he eivät näe koko kuvaa?
itse olen todella väsynyt tähän kaikkeen. olemme monesti mieheni kanssa joutuneet miettiä eroa tämän takia. joskus pelkäsin sitäkin, että välillä tunsin negatiivisia tunteita lasta kohtaan ja säikähdin, että mitä jos alan vihata lasta? mietin asiaa ja ymmärsin, että tunteet tulivat näistä ongelmista äidin kanssa ja lapsen meille tuleminen sai siksi aikaan negatiivisia tunteita. joskus myöskin tunnen itseni ahdistuneeksi lapsen ollessa täällä, sillä olen turhautunut siihen, että lapsi omaa äitinsä luota käytöstapoja esimerkiksi ruokaillessa, siisteydessä ja monissa muissa asioissa. toisin sanoen lapsella ei ole näitä tapoja ja tuntuu turhauttavalta niistä hänelle valittaa ja sanoa, koska eihän noin pieni lapsi voi ymmärtää tehdä jotain jollain tavalla, jos ei häntä ole siihen opetettu kotona. meillä opettaminen on taas sinänsä "turhaa" joissakin asioissa, sillä ne unohtuvat sitten helposti kun on taas 2 viikkoa äitinsä luona.
meillä on ollut mieheni kanssa vaikeaa myös muutenkin. yritimme lasta 3 vuotta ja sain 3 keskenmenoa tänä aikana. nyt olen 7. kuulla raskaana ja olen todella onnellinen, mutta mietin entistäkin enemmän sitä, ettei tilanne exän kanssa saa jatkua näin. toivoisin lapsen muuttavan meille, koska uskoisin tasapainoisen perheen ja uuden sisaruksen motivoivan häntä. asumme myöskin pienessä kylässä, jossa on pienet koulut ja hänen olisi varmasti helppo saada kouluun avustaja. ne lyhyet viikonloput eivät korvaa kokonaan asumista ja arkea täällä.
olen niin neuvoton... voisin jatkaa tätä kirjoittamista vaikka miten pitkälle, sillä kaipaan jotain, kenelle tästä puhua.
Moni asia viestissäsi on kuin minun koneeltani.
Suurin ero tosin on, että meillä ikäeroa on vain neljä vuotta ja itsellänikin on lapsi entisestä liitostani.
Mutta niin moni muu juttu oli niiiiiin tuttua.
Meillä liittoa on takana vajaa kuusi vuotta ja keväällä tuli sitten mittari täyteen tän ex:n touhuja.
Jos haluat kuulla lisää niin pistä mailia: [email protected]
Pääset keskustelemaan kanssaihmisten kanssa
Teidän pitää viedä asia oikeuteen. Lyhyt vaikea aika lapsen elämässä on parempi kuin lopputulos jossa lapsi on saanut kärsiä useamman vuoden. On vastuutonta lapsen isältä ja teiltä molemmilta antaa tuollaisen jatkua. Meillä exä oli vaikea mutta tuo on hirvittävä ja täällä mentiin oikeuden kautta. Nyt kaikella on lain asettamat rajat joita exänkin on pakko noudattaa ja lapsi on tyytyväisempi. Plussana tälle kaikelle on että exän oli pakko aikuistua. Kenen etua haetaan? Eikö lapsen? Itsestään selvää.
Oikeuden kautta, jos ei perheneuvolaan lähde, vaikka tuskin lähtee jos kerta on jo teidätkin syyttä kiskonut raastupaan. Käräjille-> perheneuvolaan. Olkaa aikuisia. Lapsella ei ole ketään muita.
Se helpottaa lopulta teitä kaikkia.
Voimia sulle.
eroa miehestäsi, sillä silloin tuo katala ex pääsee päämääräänsä eli tuohomaan ex-miehensä nykyisen perhe onnen. Onnen, mitä hän itse ei pystynyt tarjoamaan. Harmittaahan se. Niin tutun kuuloista on kokemuksesi minullekin. Mieheni ex on myös jonkin asteinen pöpi tosin paljon "vaatimattomammalla ja vaivattomammalla" tasolla kuin sinun tapauksessasi (luojan kiitos tähän asti ainakin!) Aivan järjettömiä syytöksiä on tullut puhelimitse tältä onnettomalta mutta olen pyrkinyt pitämään naisraukan omalla tasollaan enkä ole vaivautunut kinastelemaan tämän kanssa.. katsopas kun hullujen kanssa se on aivan turhaa! Pääasia on, että tietää ITSE missä ja miten mennään. Tsemppiä!
veisin oikeuteen ehdottomasti jos asialle tehtäisiin jotain. oikeus (tai kukaan) kun ei tee asialle mitään.
todella niin tärkeä ihminen, että hänen takiaan erotaan ja ollaan eroamatta? Vaikka on pöpi ja hullukin?
Tiedätkö muuten, että miehet valitsevat puolisokseen yleensä samantyyppisiä naisia?
sinä syntipukin löytänyt. Kaikki riippuu ja roikkuu yksinomaan "exästä".
Mitä miehesi tuumii pakkomielteestäsi?
:)
Tästä nyt.