lapsen harrastuksessa on tärkeintä suorittaminen ja menestyminen. Eräs pieni poika laukkaa kuin aropupu sijaisvanhemman valitsemissa harrastuksissa (huom! monikko), joissa parasta sijaishuoltajan mielestä on menestyminen tai julkisesti näkyminen. Tuo sijaishuoltaja ilmeisesti keräilee irttopisteitä ja saa sädekehäänsä kiiltoa, jos lapsi menestyy kisoissa tai näkyy näyttämöillä. Harrastaminen on lähes päivittäistä, joskus kolmekin tuntia päivässä - koulun jälkeen. Ja ikää ei todellakaan ole paljoa. Lapsen pitää kiitää nopeasti kuntoon rokoistaan ja liitää jälkitaudeista ja lääkekuureista piittaamatta sijaishuoltajalle tärkeissä ohjatuissa harrastuksissa. Perinteisessä mielessä lapsella ei ole ainuttakaan niin kivaa kaveria, josta omaehtoisesti kertoisi juttuja, kuten ystävistä yleensä kerrotaan.
Miksi sijaishuoltaja toimii näin? Tuolle henkilölle nämä harrastukset ovat tärkeämpiä, kun lapsen ja hänen läheisten sukulaisten tapaamiset. Tapaamiset saavat siirtyä harrastusten tieltä - ja Jyväskylän sossut suojelevat tällaista tappotahtista toimintaa. He kyllä tulevat ottamaan vastuun, jos lapselle tapahtuu jotain - kun sijaishuoltajasta ei ilmeisesti vastuunkantajaksi ole.
Miksi sijaishuoltaja toimii näin? Tuolle henkilölle nämä harrastukset ovat tärkeämpiä, kun lapsen ja hänen läheisten sukulaisten tapaamiset. Tapaamiset saavat siirtyä harrastusten tieltä - ja Jyväskylän sossut suojelevat tällaista tappotahtista toimintaa. He kyllä tulevat ottamaan vastuun, jos lapselle tapahtuu jotain - kun sijaishuoltajasta ei ilmeisesti vastuunkantajaksi ole.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Valitettavasti joillakin vanhemmilla on harhakuvitelma, että he voisivat muiden silmissä näyttää "menestyneiltä", jos heidän lapsensa niittää kunniaa jollain alalla. Jokin aika sitten Hesarissa oli artikkeli, jossa kerrottiin Michael Jacksonin ja Tiger Woodsin lapsuudesta kunnianhimoisen isän valmennuksessa - molemmista tuli alansa menestyjiä, mutta minkä kustannuksella ?
joillekin vanhemmille ongelma. Lapset liitävät harrastuksesta toiseen, eikä tavallista, tylsää päivää juuri lapsilla ole. Ne tylsät kotipäivät kun ovat kultaakin kalliimpia, että oppii siihen, ettei aina ole ohjattua toimintaa.
Meillä lapsilla on yritetty pitää max.2harrastusta/vko, mutta mieluummin yksi. Riippuen tietysti harrastuksesta; joissakin vierähtää lauantai tai sunnuntaikin.
Meillä taas on sellainen ongelma, että sos.työntekijä yrittää saada yhdelle sijoitetulle lisää harrastuksia, vaikka itse en näe sitä tarpeellisena. Lapsella on jo neljänä iltana menoa ja jostain kumman syystä niitä pitäisi olla lisää. Yksi näistä menoista on perjantaisin ja se jääkin silloin pois kun lapsi menee viikonlopputapaamiseen bioperheensä luo.
Meilläkin yksi sellainen lapsi, jonka harrastuksia on pakko rajoittaa, että olisi edes jokunen kotipäivä viikossa. Vaikka lapsella onkin 4:nä päivänä viikossa harrastusmenoja iltapäivällä tai illalla, niin ne kaikki ovat hänen omia toivomuksiaan ja lisääkin ottaisi jos lupa annettaisiin. Vapaalle leikille kavereiden kanssa on mielestäni jäätävä myös aikaa ja läksyihinkin kuluu oma aikanasa, varsinkin kun lapsella on oppimisvaikeuksia.
Ei ole enää omaa elämää koska eletään lapsen kautta ja siitä saa rahaa. Mielestäni koko sijaisvanhemmuudessa on menty pahasti pieleen siinä vaiheessa jos lapsi alkaa pitää heitä omina vanhempinaan ja kutsua heitä äitinä ja isänä. He tietävät kyllä lapsen sukujuuret mutteivat välitä. Heitä ei kiinnosta enää sijoituksen jälkeen miten lapsen lähipiiri elää tiedon kanssa kun läheistään ei nää, koska vain oma etu ja "auttaminen" on tärkeää. Toisaalta kertoo tämän päivän arvomailmastakin. Se millainen koti ja vaatteet sinulla on, mitä harrastat on tärkeämpää kuin sydän.
viikossa harrastuksissa (joinakin päivinä on kaksikin) ja samalla terapiassa, menee terapia hukkaan. psykologiystäväni kertoi minulle, että jos lapsella on terapia, pitää harrastuksia vähentää. Meidän rakkaan harrastuksia vaan lisätään. Tarkoituksena on se, että lapsi paikkaa sijaisperheen kyseenalaista mainetta menestymisellään, joka on sijaisvanhemman pakkomielle.
Eli terapiapäivänäkin on harrastus, eräänä toisena arkipäivänä niin ikään kaksi eri menoa. Yksi ainoa päivä viikolla ja yksi viikonloppuna jää tyhjäksi. Ja ikää ei lapsella ole paljoa.
Harrastukset on rouvan valitsemia ja ne ovat samoja, mitä hänen omat kullannuppunsa ovat harrastaneet. Lapsi haluaisi harrastaa muuta, mutta rouva ei tykkää siitä lajista. Lapsi on sairastanut todella paljon - hän kyllä on mm. joutunut esiintymään (kaksi esitystä peräkkäin) kun edellisenä päivänä oli lähes viikon kuumeen jälkeen vielä lämpöä. Lapsella oli 3-5 antibioottikuuria peräjälkeen, ainakin kaksi niistä joulukuussa
jolloin lapsi esiintyi (kaikesta huolimatta) kymmenen kertaa yleisölle pikkusta vajaan tunnin fyysisen esityksen.
Mutta se on kai rouvashenkilön mielestä hienoa. Eihän hän itse sairasta. Lääkärikin oli kyllä ihmetellyt rouvan touhuja.
Jotenkin sellaista selkeää harrastusta arvostetaan nykyään vähän liikaa.Kaikki pitää olla niin ohjattua.En ole sijaisvanhempi,satuin vaan tänne eksymään,kun yleensä lapset kiinnostaa.Meillä on lapsilla yksi harrastus,johon kuluu aikalailla aikaa,mutta on lapsille mieleinen ja paljon ystäviä harrastuksen tiimoilta.
Jotenkin tuntuu,että sijaisvanhemmat ehkä olettavat että heiltä odotetaan myös tietynlaista suorittamista.Pitää huolehtia lasten harrastuksista.Jos ajattelevat,että eihän nyt ole mitään,jos käydään lasten kanssa nuotioretkellä tai tehdään kesäkauppa tyhjistä pakkauksista.Ei se ehkä tunnu yhtään niin hienolta,vaikka lapsi voisi nauttia ihan yhtä paljon.
lähes joka päivä, saa itse vapaata aikaa. Näinhän se menee. Voi vaikka leikkiä tietsikalla - rekennella erilaisia sivustoja tai kalentereja tai harrastaa politiikkaa. Onhan se paljon viihdyttävämpää, kuin kuunnella lapsen vaatimusta siitä, että tehtäisiin jotain yhdessä. Ja kunta maksaa harrastusviulut.
Todellakaan kaikki kunnat ja kaupungit eivät maksa "viuluja". On myöskin sijaisvanhempia joille lapsen hyvinvointi on oikeasti tärkeää. Miksi sijoitettu lapsi ei saisi harrastaa ja menestyä jos hänellä on siihen lahjoja? Itsekin sij.vanh. tiedän että biot puuttuvat kyllä joka asiaan ja yleensä vähättelevät jos lapsi haluaa harrastaa jotain tosissaan. Niitä kotipäiviä on ihan tarpeeksi jokaisella, niin kauan kun lapsella on hyvä ja kannustava harrastus hän ei ainakaan ole kadulla. Hyvästä harrastuksesta kantaa myös se voima että lasta ja nuorta on sitten isona biojen ja muiden hankalampi vetää huonoille teille. Kokemusta tästäkin...hyviä hetkiä harrastusten parissa.
maksaapa vielä sijaisperheen oman lapsenkin harrastuksia, kun vie muka kursseille sijoitettua - ja hotelli- ja matkakuluja. Joo, eihän siinä mitään, jos lapsi saisi harrastaa sitä, mitä haluaa ja jos hän saisi toipua kuumeistaan ennekuin taas viedään esityksiin ja harrastuksiin. Lapsella oli lä'äkekuureja marraskuusta helmikuuhun ilmeisesti noin 5 (antibioottia), mutta eipä hän juuri liikunnallisista harrastuksistaan pois jäänyt. Olisi luullut, että talossa tiedetään, millaisia jälkitauteja on olemassa - yksi lapsi näet ei ole selvinnyt!
Eli, ai että miksi pelottaa? Menestyminen on tärkeämpää, kuin henki. Näkyminen (rouva aina esityksissä hollilla) on ehdottoman tärkeää. Rouva pyrkii ajamaan osan sukulaisista (aina joku saa olla ja joku ajaetaan pois = kohteet vaihtelevat rouvan mielialan mukaan) pois ko. tilanteista.
Ja eihän se mitään, jos ei sijaisrouva yrittäisi myös näiden harrastusten avulla saada tapaamisia vanhempien / sukulaisten kanssa pois. Varmasti saa riitaa aikaan näillä lukuisilla (ainoastaan ke ja su ns, kotipäiviä pienellä lapsella / joinakin päivinä kaksi harrastusta) harrastuksilla, joiden motiivi on kiusata sukulaisia ja saada itse esim. äitienpäivämitali lapsen kustannuksella.
Jos tuo rouva hoitelisi asiat rehdisti, lapsen jaksamisen mukaan ja sukulaisia kunnioittane / tapaamisia kunnioittaen, ei meillä olisi mitään sanomista, mutta nyt tulee kyllä sanomista.
Ja eivät ne harrastukset kovin kalliita ole, kun koko talon lapset harrastavat samoja, mitä heidän omat ERINOMAISET, HARVINAISET JA JATKUVASTI JULKISUUTEEN PYRKIVÄT kullannuput ovat harrastaneet. Koko perheen osalta saa alennusta ja kausikotteja. Kyllä täällä kunta ne maksaa.
Ja jos ei niin, toiminimellä saadaan paljon halvemmaksi - mitenkäs täällä kerrottiin, että niitä apteekkikuluja yms. voi kierrättää toiminimen kautta (laittaa omatkin kulut lapsen kuluihin - vai mitenkä se oli).
Sattuneista syistä ei ole hyvä kuvani sijaishuollosta. Ja näitä kokemuksiani ei mielellään tälläkään palstalla kuulla. Tiedän kuitenkin, (kun paljon sijoitettujen lasten vanhempia tunnen), että meillä on sattunut sijaisperhe kammottavimmista päästä.