Uros 1,5v.

Noniin... Elikkäs meillä olisi paha paikka edessä.. Rakkaasta koirastamme olisi luovuttava..
Ongelmana ei ole se, etteikö me mieheni kanssa pärjättäisi koiran kanssa, vaan se, ettei "kukaan muu sen kanssa pärjää.." Eli joku voisi sanoa että kyse on osin "ongelmakoirasta."
Meille on syntymässä lapsi pian, ja emme uskalla ottaa sitä riskiä että koira lapsellemme jotain tekisi. Tämä kun ei ole kovin innostunut lapsista.
Koira on aivan ihana luonteeltaan kun sen luottamuksen saavuttaa, siitä saa kyllä aivan ihanan toverin. Peruskoulutettu.
Paljon löytyy positiivista tästä ihanasta ja komeasta energiapakkauksesta, mutta valitettavasti ne negatiiviset piirteet ovat liikaa meidän tulevalle elämäntilanteellemme.
Emme haluaisi rakastamme viedä piikille, ajattelimme että ehkä jostain löytyy joku joka voisi koiran kanssa pärjätä, joku jolla riittää voimat ja kärsivällisyys mahdollisesti kouluttaa koiraa sopeutumaan muihin yms.
Jos nyt joku tälläinen ihminen lukee tämän tekstin ja on kiinnostunut "ottamaan haasteen vastaan", kerron koirasta mielelläni lisää esim sähköpostin avulla. Kuten sanoin, löytyy tästä tapauksesta todella paljon myös niitä hyviä puolia.
Toivon asiallisia vastauksia, en syyttelyä tai muuta vastaavaa. Luopuminen on todella raskasta meille, mutta emme tässä tilanteessa näe muuta vaihtoehtoa...