tälläkin palstalla seikkailtua, kirjoitukset ovat, sanoisinko verbaalisesti mielenkiintoisia. Älyllisesti skaala taas on laaja kuin valtameri. Mutta mitäpä minä kenenkään älyä menisin moittimaan, saattaisi monellakin olla sanansa sanottavana korvieni välissä olevasta lohkareesta. Itsekin poliiseja tuntevana ajattelin minäkin kertoa ajatuksiani, lukekoon ketä kiinnostaa :).
Tässä jokunen vuosi sitten sattui pieni kaplakka, jonka seurauksena vedin herneet nokkaan ja taisi siinä pari poliisiakin vähän suuttua. No, kun ihmisiä kaikki olemme, on ymmärrettävää, että ei se sopu aina niin helppoa ole, varsinkaan, kun ollaan aika jyrkästi eri mieltä. Siinä sitä sitten asiaa kuitenkin selviteltiin ja tuloksena oli laiha sopu. Parempi sekin kuin lihava riita. Toi se aika paljon säröä silloin meidän välille, mutta oma kokemukseni on, että aika asian tasoittaa. Pakko kuitenkin myöntää, että meni siinä vuoden päivät, ennen kuin itselle tuli olo, että ei halua enää olla vihainen. Kun loppujen lopuksi taisi kyseessä olla kahden hiukan kovapäisen ihmisen tapaaminen. Joskus on käynyt mielessä, jos ottaisin yhteyttä ihan kasvokkain, kun tuolla kaupungilla aina joskus kohdakkain satutaan. Pyytäisin anteeksi ja toivottaisin kaikkea hyvää. Vaan on se jäänyt vielä tekemättä. Liekkö sisu kuitenkin sen verran kova, ettei mieli siihen ole vielä taipunut.
Ja ennenkuin joku kerkiää kuvitella mitään, niin kyseessä oli vain suurehko erimielisyys. Silloin se keitti niin pirusti vaan ei enää. Joskus on jopa hymykin, tosin varovainen sellainen kyseisen herran huulilla ollut, lienee varmaan miettinyt, vieläköhän tuo akka pillastuu vai jokohan kestäisi puhutella :). Saattaapi hiukan tuittupäänäkin pitää minua ;).
Mutta näin minulla. Menneet on menneitä eikä niitä enää haudota. Ei kun hyvää kevättä kaikille.
Tässä jokunen vuosi sitten sattui pieni kaplakka, jonka seurauksena vedin herneet nokkaan ja taisi siinä pari poliisiakin vähän suuttua. No, kun ihmisiä kaikki olemme, on ymmärrettävää, että ei se sopu aina niin helppoa ole, varsinkaan, kun ollaan aika jyrkästi eri mieltä. Siinä sitä sitten asiaa kuitenkin selviteltiin ja tuloksena oli laiha sopu. Parempi sekin kuin lihava riita. Toi se aika paljon säröä silloin meidän välille, mutta oma kokemukseni on, että aika asian tasoittaa. Pakko kuitenkin myöntää, että meni siinä vuoden päivät, ennen kuin itselle tuli olo, että ei halua enää olla vihainen. Kun loppujen lopuksi taisi kyseessä olla kahden hiukan kovapäisen ihmisen tapaaminen. Joskus on käynyt mielessä, jos ottaisin yhteyttä ihan kasvokkain, kun tuolla kaupungilla aina joskus kohdakkain satutaan. Pyytäisin anteeksi ja toivottaisin kaikkea hyvää. Vaan on se jäänyt vielä tekemättä. Liekkö sisu kuitenkin sen verran kova, ettei mieli siihen ole vielä taipunut.
Ja ennenkuin joku kerkiää kuvitella mitään, niin kyseessä oli vain suurehko erimielisyys. Silloin se keitti niin pirusti vaan ei enää. Joskus on jopa hymykin, tosin varovainen sellainen kyseisen herran huulilla ollut, lienee varmaan miettinyt, vieläköhän tuo akka pillastuu vai jokohan kestäisi puhutella :). Saattaapi hiukan tuittupäänäkin pitää minua ;).
Mutta näin minulla. Menneet on menneitä eikä niitä enää haudota. Ei kun hyvää kevättä kaikille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.