niin siis onks normaalia ettei oo kiinnostunu melkei mistää nuorien jutuista esim juomisesta, skootterin hankkimisesta, meikkaamisesta, pojista tai varmaa mistää ;( ihastunukki oon sellasee jota en voi saada...
Tunnen vaan itteni epänormaaliks 15 vuotiaaks
Tunnen vaan itteni epänormaaliks 15 vuotiaaks
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pidä vain kiinni omasta persoonastasi ja kiinnostuksenkohteista. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia.
Mä olen ihan samanlainen, en ole koskaan tykänny olla samanlainen ku muut, mutta samalla saatan myös hieman hävetäkin sitä. Kuten sinäkin, en piittaa juomisesta, mopoista, meikkamisesta, enkä edes yleisestikään ole niin tarkka vaatteista. Pidän kuitenkin semmosia vaatteita ettei kukaan niille naura, mutta kyllähän tyttöä, joka ei käytä esim. farkkuja katsotaan vähän oudosti. En myöskään katso samanlaisia ohjelmia kuin muut kahtoo. Eikä mieleenikään tulisi lähteä elokuviin kattomaan jotain 3d hömppää... ei mun tyylistä. Myöskin mun musikki maku on ihan eri planeetalta, nyttenkin kuuntelen Leevi and the Leavingsia ja jos luokkalaiseni vaikka tietäisivät sen pitäisivät minua vieläkin oudompana. Vaikkakin tiedän ettei Leavingsissa ole mitään hävettävää, onhan sen musiikissa paljon enemmän järkeä kuin tämänpäiväisessä.
Näkemyksiä toiselta sukupuolelta:
- juominen on muutenkin perseestä, älä edes kokeile
- vain rumat meikkaa
- miehet on sikoja
- skoottereita ei kannateta, koska mihin tarvitaan skoboja kun voi ajaa mopolla!
Siinä joitain erittäin itsenäisiä ja erittäin stereotyyppisiä kommentteja.
Itse siis olen 16-vuotias, no, ehkä miehenalku, mutta käyttäisin ennemmin sanaa jätkä tai muuta hienoa. En juo, en polta, en myöskään meikkaa (O.K., vappuna meikkasin, mutta vain koska menin kouluun Johanna Tukiaisena), en ole myöskään kiinnostunut pojista, vaan ennemmin tytöistä. Mopoon käytän enemmän aikaa kuin koulunkäyntiin. Mutta vain siinä olen niinkuin muutkin teinit. Muuten mulla ja muulla maailmalla ei ole ollenkaan yhteisiä intressejä. Välillä olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi, mutta kumminkin massasta erossa pysyminen rakentaa parempaa itsenäistä minäkuvaa ihmisestä. En ainakaan muuttaisi itsestäni mitään, vaikka olenkin erittäin ulkopuolinen. Jos tykkään kuunnella putkeen Sodomia, Johnny Cashiä ja Beethovenia, niin teen niin. EN OLE EDES FACEBOOKISSA! Sittenhän mun täytyy olla total no-life. So what? Ainakin olen oma itseni.
Tsemppiä.
Never give up your dreams.