mies ei halua enää..

Onko kellekään käynyt näin.. sovittiin viime syyskuussa että vauva saa tulla jos on tullakseen, tammikuussa plussasin, maaliskuussa tuli keskenmeno ja vei meidän pienen.. nyt kun olis sallittua alkaa taas yrittämään, mies ei enää yhtäkkiä olekaan valmis isäksi. Mistä johtuu? saman kokeneet miten ootte selvittäneet asian? puhuminen ei auta. eli mies kiertoon ja uutta isäehdokasta ettimään, vai tulenko "vahingossa" raskaaks uudestaan miehelle olen ilmottanut että pilleritä en enää rupee syömään ja yhtään kortsua en osta, että ehkäisköön vaan keskenään. Kiitos kun jaksoit lukee kokonaa ja suurkiitos jos vielä jaksat vastata!
141283
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

syynä teidän kummankin ikä?! Ehkäpä miehesi tajusi, miten suuri vastuu lapsesta on.

ÄLÄ ikinä hankkiudu raskaaksi ilman YHTEISTÄ päätöstä miehen kanssa, siitä ei varmasti ole muuta kuin harmia. Teet silloin itsestäsi melko varmasti tietoisesti yh:n.

Äänestä
  • Sanoa että otan osaa teidän menetykseen...
    En voi edes kuvitella miltä sellanen tuntuu kun menettää pienokaisen..
    Enkä ala saarnaamaan ikä asioista koska se ei kuulu minulle, itsekkin olen aika nuori ja ollaan suunnittlemassa perheen lisäystä.(olen 82..)
    Anna miehellesi aikaa, se on varmasti hänellekkin todella raskasta.. kyllä se siitä!

    Äänestä

  • mieluummin ehkä olisikin yksinhuoltaja. ja nyt saan sit kaikki kimppuuni tyyliin "kyllähän lapsella isä pitää olla.." ja kyllähän sillä oliskin, vaikka ei se asuiskaan meidän kanssa. Miehen vauva innostuksen hiipumiseen voi tosin kyllä vaikuttaa sekin että hän tietää sen et parisuhde ei oo mulle elämän edellytys ja ite se on sitä mieltä että hänen on oltava loppuikänsä sen naisen kanssa jonka kanssa hänellä on lapsia. Parisuhde ei vaan ole mun juttu, ei oo ikinä ollukaan.

    Äänestä

  • nana85 kirjoitti:

    mieluummin ehkä olisikin yksinhuoltaja. ja nyt saan sit kaikki kimppuuni tyyliin "kyllähän lapsella isä pitää olla.." ja kyllähän sillä oliskin, vaikka ei se asuiskaan meidän kanssa. Miehen vauva innostuksen hiipumiseen voi tosin kyllä vaikuttaa sekin että hän tietää sen et parisuhde ei oo mulle elämän edellytys ja ite se on sitä mieltä että hänen on oltava loppuikänsä sen naisen kanssa jonka kanssa hänellä on lapsia. Parisuhde ei vaan ole mun juttu, ei oo ikinä ollukaan.

    Ehkä se vauva haluais, että sen vanhempien ehjä parisuhde ois sen juttu tai että yh-äiti ei olis sen juttu.

    Lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan.

    Äänestä

  • nana85 kirjoitti:

    mieluummin ehkä olisikin yksinhuoltaja. ja nyt saan sit kaikki kimppuuni tyyliin "kyllähän lapsella isä pitää olla.." ja kyllähän sillä oliskin, vaikka ei se asuiskaan meidän kanssa. Miehen vauva innostuksen hiipumiseen voi tosin kyllä vaikuttaa sekin että hän tietää sen et parisuhde ei oo mulle elämän edellytys ja ite se on sitä mieltä että hänen on oltava loppuikänsä sen naisen kanssa jonka kanssa hänellä on lapsia. Parisuhde ei vaan ole mun juttu, ei oo ikinä ollukaan.

    En kyllä tarkoittanut pahoittaa sun mieltä..
    Itse vaan en osaisi kuvitella tekeväni lasta yksin, enkä missään nimessä "vahingossa"..
    Jokaisella on oma mielipide tähänkin asiaan... toin vaan oman kantani esiin..

    Äänestä

  • nana85 kirjoitti:

    mieluummin ehkä olisikin yksinhuoltaja. ja nyt saan sit kaikki kimppuuni tyyliin "kyllähän lapsella isä pitää olla.." ja kyllähän sillä oliskin, vaikka ei se asuiskaan meidän kanssa. Miehen vauva innostuksen hiipumiseen voi tosin kyllä vaikuttaa sekin että hän tietää sen et parisuhde ei oo mulle elämän edellytys ja ite se on sitä mieltä että hänen on oltava loppuikänsä sen naisen kanssa jonka kanssa hänellä on lapsia. Parisuhde ei vaan ole mun juttu, ei oo ikinä ollukaan.

    Teet miten itse haluat, mutta mielestäni on todella väärin hankkia tietoisesti isätön (tai äiditön) lapsi. Jokaisella lapsella kun pitää olla oikeus kumpaankin vanhempaan. Näin omasta mielestäni.

    Äänestä

  • nana85 kirjoitti:

    mieluummin ehkä olisikin yksinhuoltaja. ja nyt saan sit kaikki kimppuuni tyyliin "kyllähän lapsella isä pitää olla.." ja kyllähän sillä oliskin, vaikka ei se asuiskaan meidän kanssa. Miehen vauva innostuksen hiipumiseen voi tosin kyllä vaikuttaa sekin että hän tietää sen et parisuhde ei oo mulle elämän edellytys ja ite se on sitä mieltä että hänen on oltava loppuikänsä sen naisen kanssa jonka kanssa hänellä on lapsia. Parisuhde ei vaan ole mun juttu, ei oo ikinä ollukaan.

    Entä kun "vahingossa unohdat" pillerin ja raskaus saa alkunsa. Onko se mielestäsi oikein lapsen tulevaa isää kohtaan, että hankkiudut raskaaksi ilman hänen tietämystään asiasta tai ilman hänen lupaansa???!

    Varmasti aikoisit vaatia miestä maksamaan elatusmaksuja ja/tai osallistumaan jollakin tavoin lapsen elämään. Asia ei siis ole yksin sinun päätettävissäsi, varsinkaan jos haluat säilyttää hyvät välit (ex)-miehesi kanssa.

    Äänestä

  • evian kirjoitti:

    Entä kun "vahingossa unohdat" pillerin ja raskaus saa alkunsa. Onko se mielestäsi oikein lapsen tulevaa isää kohtaan, että hankkiudut raskaaksi ilman hänen tietämystään asiasta tai ilman hänen lupaansa???!

    Varmasti aikoisit vaatia miestä maksamaan elatusmaksuja ja/tai osallistumaan jollakin tavoin lapsen elämään. Asia ei siis ole yksin sinun päätettävissäsi, varsinkaan jos haluat säilyttää hyvät välit (ex)-miehesi kanssa.

    Yli 14 vuotta olen maksanut elatusmaksuja juuri sen takia että silloinen vaimoni tietoisesti hankkiutui raskaaksi. Olimme keskustelleet lapsen hankkimisesta, mutta olin sen verran nuori etten ollut valmis isäksi ja kantamaan vastuuta, jolloin vaimoni jätti pillerit pois ilmoittamatta minulle mitään. En saanut edes mahdollisuutta hoitaa itse ehkäisyä, koska uskoin vaimoani. Erosimme kun poikamme oli 1,5 vuotias. Toisen avioliiton solmin 6 vuotta myöhemmin. Meillä on 7 vuotias poika, tällä hetkellä olen 4-kymppinen, pidän tiivistä yhteyttä vanhempaan poikaani, mutta ex-vaimoni kanssa en ole missään yhteydessä.
    En väitä että muille saattaisi käydä näin, vaan tämä on minun lyhyt tarinani ja kokemukseni.

    Äänestä

  • Kokenut kirjoitti:

    Yli 14 vuotta olen maksanut elatusmaksuja juuri sen takia että silloinen vaimoni tietoisesti hankkiutui raskaaksi. Olimme keskustelleet lapsen hankkimisesta, mutta olin sen verran nuori etten ollut valmis isäksi ja kantamaan vastuuta, jolloin vaimoni jätti pillerit pois ilmoittamatta minulle mitään. En saanut edes mahdollisuutta hoitaa itse ehkäisyä, koska uskoin vaimoani. Erosimme kun poikamme oli 1,5 vuotias. Toisen avioliiton solmin 6 vuotta myöhemmin. Meillä on 7 vuotias poika, tällä hetkellä olen 4-kymppinen, pidän tiivistä yhteyttä vanhempaan poikaani, mutta ex-vaimoni kanssa en ole missään yhteydessä.
    En väitä että muille saattaisi käydä näin, vaan tämä on minun lyhyt tarinani ja kokemukseni.

    on käynyt hyvä tuuri, kun olet pystynyt säilyttämään kunnolliset välit poikasi kanssa mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Joko isä ei itse halua pitää yhteyttä lapseensa, tai äiti estää tapaamiset, mutta ottaa kuitenkin ilolla elatusmaksut vastaan. Ja näissä tilanteissa AINA eniten kärsii LAPSI.

    Äänestä

  • evian kirjoitti:

    on käynyt hyvä tuuri, kun olet pystynyt säilyttämään kunnolliset välit poikasi kanssa mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Joko isä ei itse halua pitää yhteyttä lapseensa, tai äiti estää tapaamiset, mutta ottaa kuitenkin ilolla elatusmaksut vastaan. Ja näissä tilanteissa AINA eniten kärsii LAPSI.

    Pitää paikkansa, sitä ei moni oman hätänsä keskellä ajattele, mutta suurin kärsijä on lapsi.

    Äänestä

  • Kokenut kirjoitti:

    Yli 14 vuotta olen maksanut elatusmaksuja juuri sen takia että silloinen vaimoni tietoisesti hankkiutui raskaaksi. Olimme keskustelleet lapsen hankkimisesta, mutta olin sen verran nuori etten ollut valmis isäksi ja kantamaan vastuuta, jolloin vaimoni jätti pillerit pois ilmoittamatta minulle mitään. En saanut edes mahdollisuutta hoitaa itse ehkäisyä, koska uskoin vaimoani. Erosimme kun poikamme oli 1,5 vuotias. Toisen avioliiton solmin 6 vuotta myöhemmin. Meillä on 7 vuotias poika, tällä hetkellä olen 4-kymppinen, pidän tiivistä yhteyttä vanhempaan poikaani, mutta ex-vaimoni kanssa en ole missään yhteydessä.
    En väitä että muille saattaisi käydä näin, vaan tämä on minun lyhyt tarinani ja kokemukseni.

    Joo kyllä kuuntelisin tän miehen tarinan....et ketää voi pakottaa vanhemmuutee, se on epäreilua sekä lasta että sitä petkutettua osapuolta kohtaan!

    Äänestä

eli eilen sitten mies totesi suutuspäissään että hän oli toivonut sitä keskenmenoa.. mietityttää kahta enemmän pistääkö mies kokonaan kiertoon...

Äänestä
  • tuollaiselle miehelle ei kannata alkaa lapsia tekemään, kun kanta on noin selvästi vastaan.

    Äänestä

Unohda nyt sinäkin lapsentekohaaveet vähäksi aikaa, ja kypsy ensin ihmisenä. Yritä ymmärtää, että lapsen kannalta tilanne ei ole kovin hyvä, jos hänen äitinsä päättää hankkiutua salaa raskaaksi, ja näin ollen ehkä pilaa lapsen mahdollisuudet saada itselleen isä. Siis sellainen isä, joka on läsnä lapsen elämässä muutenkin kuin elatusmaksuja maksamalla.

Eli mieti nyt ihmeessä tilannetta muidenkin ihmisten - erityisesti tulevan lapsen - kannalta, äläkä mieti koko ajan itsekkäästi vain omia halujasi. Suosittelen, että hoidat parisuhteesi kuntoon ja ennen kaikkea kasvat aikuiseksi. Sitten voit miettiä uudestaan perheen perustamista.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


nana85 kirjoitti:

Onko kellekään käynyt näin.. sovittiin viime syyskuussa että vauva saa tulla jos on tullakseen, tammikuussa plussasin, maaliskuussa tuli keskenmeno ja vei meidän pienen.. nyt kun olis sallittua alkaa taas yrittämään, mies ei enää yhtäkkiä olekaan valmis isäksi. Mistä johtuu? saman kokeneet miten ootte selvittäneet asian? puhuminen ei auta. eli mies kiertoon ja uutta isäehdokasta ettimään, vai tulenko "vahingossa" raskaaks uudestaan miehelle olen ilmottanut että pilleritä en enää rupee syömään ja yhtään kortsua en osta, että ehkäisköön vaan keskenään. Kiitos kun jaksoit lukee kokonaa ja suurkiitos jos vielä jaksat vastata!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu