Viileää meren rantaa
ja pitkä matka kyliin.
Meri vaahdon kantaa
maaemon äidinsyliin.
Ei edes lepän kukkaa,
maa vielä paleleee.
Ruoho pientä nukkaa,
jota sade valelee.
Äkkiä silmä kohtaa
jotakin loistavaa.
Liekkinä se hohtaa,
sen maasta erottaa.
Näsiän oksa paljas
pujennut on kukkaaan.
Se olkoon maljas,
ei pisasaakaan hukkaan!
ja pitkä matka kyliin.
Meri vaahdon kantaa
maaemon äidinsyliin.
Ei edes lepän kukkaa,
maa vielä paleleee.
Ruoho pientä nukkaa,
jota sade valelee.
Äkkiä silmä kohtaa
jotakin loistavaa.
Liekkinä se hohtaa,
sen maasta erottaa.
Näsiän oksa paljas
pujennut on kukkaaan.
Se olkoon maljas,
ei pisasaakaan hukkaan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
riipaisit mukaasi metsään
märkään kohmeiseen
keväisen marron tuoksuun
- yöpaita märkänä varpaat jäässä
tarjoat maljan
liekitetyn
malja sinulle Tee. runostasi
kauniista vastauksesta! Kun maa on musta ja metsä paljas, yhtäkkiä eteen ilmesyvä, kukkiva näsiä on vaikuttava. Sääli, että se on niin harvinainen ja kokemus harvojen etuoikeus. Runon arvoinen.
… aha ! … justjoo...kylläkyllä...........titta bara Wikipedia:
“Nisäkkäät jättävät näsiän rauhaan, sillä se on useimmille niistä tappavan myrkyllinen. On kuitenkin olemassa eläimiä, jotka pystyvät sitä syömään, kuten hanhet. “
¤
“kiva” runo... kiitos lukuelämyksestä !
Runoilemisiin !
Kiitos kiitoksesta! Näsiä on kyllä mielenkiintoinen kasvi muutenkin kuin kauneutensa puolesta. Kuten vanha nimi "riidenmarja" viittaa, sitä käytettiin riisitaudissa lääkkeeksi. Tiedä sitten auttoiko D-vitamiinin puutteeseen. Varsinkaan kun marjoja ei uskaltanut syödä yhtä enempää, kun viisi voi olla jo kuolelttava annos.
Yleisessä tiedossa on, että linnut kestävät myrkkyjä eri tavoin kuin nisäkkäät, mutta mistä villieläimet tietävät mitkä marjat tai sienet ovat myrkyllisiä, vaikkapa oravat ja karhut marjojen kohdalla ja niiden lisäksi hirvet ja porot sienten osalta? Siinäpä arvoitus tutkijoille.