Nykyään puhutaan usein siitä miten huonosti hiv tarttuu. Niin uskoin omalla kohdallanikin, kunnes sain tuomion olen hiv positiivinen. En ole mikään pahin seksihurjastelija, mutta se yksikin kerta suojaamatonta seksiä voi muuttaa elämän. Olen saanut asiasta paljon tietoa ja tiedän että nykyisin hiv luetaan kroonisiin sairauksiin. Suurin tuska liittyy ehkä siihen, että koen sairastumisestani suunnatonta häpeää. Uskon että aamuruuhkainen bussi tyhjenisi nopeasti, jos ihmiset tietäisivät mukana matkustavan positiivisen. Siksi taudista muille kertominen on vaikeaa, koska ei sitä halua tulla hylätyksi. Ehkä asian kanssa oppii elämään ajan kanssa. Näin alkuvaiheessa kaikki ajatukset tuntuvat pyörivän pelkästään hivin ympärillä. Onneksi on olemassa erilaisia tukimuotoja joiden puoleen voi kääntyä, kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle.
Hiv
17
2123
Vastaukset
- 566221144443333
toivon sinulle voimia, saako kysyä minkä ikäinen olet
- +
En ole enää edes nuori ikää on 46, mutta silti sitä tulee hölmöiltyä.
- auts19
+ kirjoitti:
En ole enää edes nuori ikää on 46, mutta silti sitä tulee hölmöiltyä.
mistä sait mahdollisesti hivin?tarttuiko ekasta kerrsta?
- velho101
tuliko sinulle jotain oireita hivistä? onko kauan kun olet tartunnan saanut?
- +
Tartunta tuli suojaamattomasta seksistä. Kumppanista sitä ei todellakaan päälle nähnyt. Oireet olivat korkea kuume, kurkkukipu ja päänsärky.
- ,,,
+ kirjoitti:
Tartunta tuli suojaamattomasta seksistä. Kumppanista sitä ei todellakaan päälle nähnyt. Oireet olivat korkea kuume, kurkkukipu ja päänsärky.
tarttuiko se ekalla yhdyntä kerralla?oliko ulkomaalainen mies?
kertoiko hän hivistään? - +
,,, kirjoitti:
tarttuiko se ekalla yhdyntä kerralla?oliko ulkomaalainen mies?
kertoiko hän hivistään?Kyseessä ihan tavallinen suomalainen. Ei kertonut hivistään, koska ei tiennyt sairastavansa sitä. Ekalla kerralla tarttui.
- gjkhjkhsgd
sinulle! Todella surullista. Saanko kysyä, miten osasit pyytää hiv-testiä? Oireiden perusteella? Vai menistkö sinne riskitilanteen takia? Nykyäänhän sanotaan, ettei hiv enää ole kuolemantuomio. Luultavasti se ei edes vaikuta eliniänennusteeseesi mutta onhan se silti kriisi ja onhan siinä tekemistä opetella elämään sairauden (kuin sairauden) kanssa. Ihmisethän sairastavat hyvin monenlaisia kroonisia sairauksia, eikähän hiv:n pitäisi olla sikäli sen kummempi. Ihmisten mielissä hiv on "mörkö" ja tabukin ja sairauden omaaminen tuntuu leimaavalta. Mitä tuohon leimaantumiseen tulee, niin tuollaisessa tilanteessa (suojaamaton seksi) on varmasti ollut hyvin, hyvin monet ihmiset, kaikille ei vain hiv tartu ja osa sairastaa sitä tietämättään. Et ole yhtään se huonompi ihminen vaikka sinuun virus valitettavasti tarttui.
- Jesspa
Voi kurja, voimia kovasti kriisin käsittelyyn. Lohtua tosiaan tuo se, ettei tauti ole välttämättä kuolemaksi (pakollinen kevennys; vaikkei kukaan meistä täältä selviäkään hengissä :) ), ja hyvä että tartunta huomattiin kai suhteellisen nopeasti.
Myönnän kuuluvani heihin, jotka ajattelivat enimmäkseen, että "ei se minuun tartu". Vaikka kuitenkin tiesin, että ihan hyvin voi tarttua hyvänen aika. Itse asiassa tätä ajatusta aloin aikanaan sitten pyöritellä mielessäni enemmänkin, ja pakko oli jälleen käydä testeissä mielenrauhan saamiseksi. Negaa, huh. Eikä enää riskiä saadakaan, kun kumppani ei tule enää tästä vaihtumaan. :)
Mutta luulen asenteiden muuttuneen sikälikin, ettei HIV enää ole sellainen peikko ja "bussintyhjentäjä", kuin se aiemmin on ollut. Käsi sydämellä voin sanoa, että jos kuulisin jonkun ystäväni/tuttavani sairastavan sitä, se ei muuttaisi käytöstäni mihinkään suuntaan. Korkeintaan yrittäisin olla enemmän läsnä ja tukea, jos tukeani kaivattaisiin. Tiedän HIVin tarttumisreitit, eikä se tartu ystävyydestä ja tukemisesta. :)
Hyvää jatkoa sinulle ja kiitos kirjoituksestasi, toivottavasti se herättää jonkun...- ,,,
antoiko lääkäri heti lääkityksen hiviin?onko ollut muita oireita sen jälkeen?
- testiin menevä
,,, kirjoitti:
antoiko lääkäri heti lääkityksen hiviin?onko ollut muita oireita sen jälkeen?
miten pian tartunnasta menit testiin?
- +
testiin menevä kirjoitti:
miten pian tartunnasta menit testiin?
Kiitos lohduttavista sanoistanne.
Lääkäriin mennessä en edes ajatellut hivin mahdollisuutta. Onneksi oli valistunut lääkäri joka osasi kysyä onko minulla ollut suojaamatonta seksiä ja näin kokeet otettiin. Lääkitystä ei ole vielä aloitettu, enkä tiedä milloin. Lääkärini kertoi, että aloitus on yksilöllistä joillakin voi mennä jopa 10 vuotta ilman lääkitystä ja toisilla taas pari-kolme vuotta, riippuu siitä miten se virus tuolla elimistössä käyttäytyy ja miten oma puolustusjärjestelmä toimii. Luulen että raskainta on tämä henkinen paine, mutta niin se varmasti olisi aina, kun saa kuulla sairastavansa jotain vakavaa tautia. Onneksi on kesä ovella valo, aurinko ja toivon mukaan lämpö... Arvomaailmassakin huomaa tapahtuneen muutosta sillä nyt ehkä osaa katsoa asioitakin eri näkökulmista, eikä stressaa aivan pikku asioista kuten aiemmin. - triinukka
+ kirjoitti:
Kiitos lohduttavista sanoistanne.
Lääkäriin mennessä en edes ajatellut hivin mahdollisuutta. Onneksi oli valistunut lääkäri joka osasi kysyä onko minulla ollut suojaamatonta seksiä ja näin kokeet otettiin. Lääkitystä ei ole vielä aloitettu, enkä tiedä milloin. Lääkärini kertoi, että aloitus on yksilöllistä joillakin voi mennä jopa 10 vuotta ilman lääkitystä ja toisilla taas pari-kolme vuotta, riippuu siitä miten se virus tuolla elimistössä käyttäytyy ja miten oma puolustusjärjestelmä toimii. Luulen että raskainta on tämä henkinen paine, mutta niin se varmasti olisi aina, kun saa kuulla sairastavansa jotain vakavaa tautia. Onneksi on kesä ovella valo, aurinko ja toivon mukaan lämpö... Arvomaailmassakin huomaa tapahtuneen muutosta sillä nyt ehkä osaa katsoa asioitakin eri näkökulmista, eikä stressaa aivan pikku asioista kuten aiemmin.että onko sinulla perhettä, lapsia? Oletko kertonut tartunnastasi vielä kenellekään? Entä minkä oireiden vuoksi menit lääkärille? Tsemppiä ja voimia sinulle. Ajattele, että hiv on krooninen sairaus siinä missä esim. diabeteskin. Diabetekseen esim liittyy jos jonkinlaisia komplikaatioita (jopa kuolemaan johtavia) ja sitä sairastavia on Suomessa todella paljon. Ehkä vähän huono lohdutuskeino, mutta yritän vaan sanoa, että jokaisella ristinsä ja kaikki täältä joskus lähtevät. Sinulla voi hyvin olla pitkä ja onnellinen elämä vielä edessä. Voimia ja kaunista kevättä!
- +
triinukka kirjoitti:
että onko sinulla perhettä, lapsia? Oletko kertonut tartunnastasi vielä kenellekään? Entä minkä oireiden vuoksi menit lääkärille? Tsemppiä ja voimia sinulle. Ajattele, että hiv on krooninen sairaus siinä missä esim. diabeteskin. Diabetekseen esim liittyy jos jonkinlaisia komplikaatioita (jopa kuolemaan johtavia) ja sitä sairastavia on Suomessa todella paljon. Ehkä vähän huono lohdutuskeino, mutta yritän vaan sanoa, että jokaisella ristinsä ja kaikki täältä joskus lähtevät. Sinulla voi hyvin olla pitkä ja onnellinen elämä vielä edessä. Voimia ja kaunista kevättä!
Minulla on lapsia, heille en ole asiasta puhunut. Myöskään vanhemmilleni enkä sisaruksilleni en ole asiasta kertonut. Yksi ainoa ystäväni tietää asiasta. En ole enää parisuhteessa, joten vakinaista kumppania minulla ei ole.
Lääkärille minut ajoi se korkea kuume yli 39. - ++
+ kirjoitti:
Minulla on lapsia, heille en ole asiasta puhunut. Myöskään vanhemmilleni enkä sisaruksilleni en ole asiasta kertonut. Yksi ainoa ystäväni tietää asiasta. En ole enää parisuhteessa, joten vakinaista kumppania minulla ei ole.
Lääkärille minut ajoi se korkea kuume yli 39.Ystävä rakas, tuo pohjaton suru ja tuska mitä nyt tunnet, tulee helpottamaan. Helpotus ei tapahdu hetkessä, joillakin ei koskaan. Omalla asenteella on niin suuri merkitys siihen, tuleeko henkinen olo toipumaan tuosta järkytyksestä.
Itse olen nuori nainen, sain muutama kuukausi sitten tietää omasta tartunnastani. Sain tartuntani hieman pidemmästä suhteesta...paska mäihä kävi. Minun onneni, niinkuin sinunkin onnesi on, että tartunta havaittiin aikaisin. Hoito Suomessa on huippuluokkaa ja nykyään meidän possareiden ennusteet ovat todella hyviä. =)
Tiedän täsmälleen, mitä käyt tällä hetkellä läpi henkisellä tasolla, eikä se todellakaan ole helppoa. Kaikki ne tunteet on kuitenkin käytävä läpi, että voit tulevaisuudessa elää ja nauttia elämästäsi. ( Tuntuu varmasti epätodelliselta edes ajatella huomista tällä hetkellä, mutta sieltä se huominen tulee, usko pois ;) )
Minä itse kertoin vanhemmilleni, siskolleni ja usealle ystävälle. Kertomisesta toki on tullut omat ongelmansa, mutta enimmäkseen on tapahtunut hyviä asioita kertomisen johdosta. En muuttaisi mitään tässä hetkessä enkä menneisyydessä. Kertominen on oma valintasi, mutta voin sanoa että kertominen helpottaa SINUN oloasi.
On ollut ylä- ja alamäkiä, paljon ja todellakin olen vielä kesken. Tosin uskon että meistä kukaan ei ole koskaan täysin valmis taikka kokonainen. Kerron sinulle nyt tarinan, jonka toivon piristävän ja antavan toivoa sinulle: Tapasin vappuna miehen, johon olin jo valmiiksi ihastunut. Ajattelin että en voi tehdä liikettäkään hänen suhteensa sairauteni takia ja muiden tämänhetkisten asioiden vuoksi. Kuningas alkoholi kuitenkin voitti ja kerroin mitä tunnen häntä kohtaan-selvisi että tunne oli molemminpuolinen. 2. Treffeillämme pohdin ja pohdin, kerronko. Tunsin kuvotusta koska en ollut vielä kertonut, pelotti ihan saatanasti. Itkin ja tärisin kun kerroin sen, edelleen vaikea päästää suustaan ne kolme kirjainta- HIV. Tämä ihana suuri ihminen totesi minulle, että luuletko pelottavasi minut tuolla pois. Minua on siunattu. Olen aivan hämilläni, hän ei juossut pakoon. Voiko tämä olla totta? Täysin totisinta totta =)
Eli, toivoa on, silloinkin kun kaikki on niin saatanan synkkää ja pimeää. Olen onnellinen ja kiitollinen ihmisistä, joita minulla on ympärilläni. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta!
Oletko tutustunut positiiviset ry:n? Siellä on vertaistuki toimintaa ja sieltä saisit varmasti tietoa ja sellaista kokemusten vaihtoa, mitä nyt kaipaat. Tässä on linkki sivuille jos et ole vielä tutustunut järjestöön: http://www.positiiviset.fi/positiiviset.shtml
Aids-tukikeskus on myös vain juuri sinua varten olemassa, sinne voit soittaa asiasta kuin asiasta.
Voimia sinulle ystävä hyvä, päivät alkavat kirkastumaan, usko minua. Älä jää yksin murheesi kanssa, et ole tehnyt mitään väärää. Olet nauttinut elämästä ja rakastanut, se ei ole rikos, eikä sairautesi ole rangaistus. Sinulla on ainoastaan käynyt helvetin paska mäihä, mikä voisi käydä kelle tahansa. Jokainen meistä on joskus ilman kumia vedellyt rakastaan ja olisi tekopyhää huudella jotain muuta. Lyhyt taikka pitkä suhde, riski on samanlainen. Sitä kun voi olla varma vain omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
Sinä ihana ihminen, yritä rakastaa nyt itseäsi ja lopeta turha itsesi syyllistäminen. =) - +++
++ kirjoitti:
Ystävä rakas, tuo pohjaton suru ja tuska mitä nyt tunnet, tulee helpottamaan. Helpotus ei tapahdu hetkessä, joillakin ei koskaan. Omalla asenteella on niin suuri merkitys siihen, tuleeko henkinen olo toipumaan tuosta järkytyksestä.
Itse olen nuori nainen, sain muutama kuukausi sitten tietää omasta tartunnastani. Sain tartuntani hieman pidemmästä suhteesta...paska mäihä kävi. Minun onneni, niinkuin sinunkin onnesi on, että tartunta havaittiin aikaisin. Hoito Suomessa on huippuluokkaa ja nykyään meidän possareiden ennusteet ovat todella hyviä. =)
Tiedän täsmälleen, mitä käyt tällä hetkellä läpi henkisellä tasolla, eikä se todellakaan ole helppoa. Kaikki ne tunteet on kuitenkin käytävä läpi, että voit tulevaisuudessa elää ja nauttia elämästäsi. ( Tuntuu varmasti epätodelliselta edes ajatella huomista tällä hetkellä, mutta sieltä se huominen tulee, usko pois ;) )
Minä itse kertoin vanhemmilleni, siskolleni ja usealle ystävälle. Kertomisesta toki on tullut omat ongelmansa, mutta enimmäkseen on tapahtunut hyviä asioita kertomisen johdosta. En muuttaisi mitään tässä hetkessä enkä menneisyydessä. Kertominen on oma valintasi, mutta voin sanoa että kertominen helpottaa SINUN oloasi.
On ollut ylä- ja alamäkiä, paljon ja todellakin olen vielä kesken. Tosin uskon että meistä kukaan ei ole koskaan täysin valmis taikka kokonainen. Kerron sinulle nyt tarinan, jonka toivon piristävän ja antavan toivoa sinulle: Tapasin vappuna miehen, johon olin jo valmiiksi ihastunut. Ajattelin että en voi tehdä liikettäkään hänen suhteensa sairauteni takia ja muiden tämänhetkisten asioiden vuoksi. Kuningas alkoholi kuitenkin voitti ja kerroin mitä tunnen häntä kohtaan-selvisi että tunne oli molemminpuolinen. 2. Treffeillämme pohdin ja pohdin, kerronko. Tunsin kuvotusta koska en ollut vielä kertonut, pelotti ihan saatanasti. Itkin ja tärisin kun kerroin sen, edelleen vaikea päästää suustaan ne kolme kirjainta- HIV. Tämä ihana suuri ihminen totesi minulle, että luuletko pelottavasi minut tuolla pois. Minua on siunattu. Olen aivan hämilläni, hän ei juossut pakoon. Voiko tämä olla totta? Täysin totisinta totta =)
Eli, toivoa on, silloinkin kun kaikki on niin saatanan synkkää ja pimeää. Olen onnellinen ja kiitollinen ihmisistä, joita minulla on ympärilläni. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta!
Oletko tutustunut positiiviset ry:n? Siellä on vertaistuki toimintaa ja sieltä saisit varmasti tietoa ja sellaista kokemusten vaihtoa, mitä nyt kaipaat. Tässä on linkki sivuille jos et ole vielä tutustunut järjestöön: http://www.positiiviset.fi/positiiviset.shtml
Aids-tukikeskus on myös vain juuri sinua varten olemassa, sinne voit soittaa asiasta kuin asiasta.
Voimia sinulle ystävä hyvä, päivät alkavat kirkastumaan, usko minua. Älä jää yksin murheesi kanssa, et ole tehnyt mitään väärää. Olet nauttinut elämästä ja rakastanut, se ei ole rikos, eikä sairautesi ole rangaistus. Sinulla on ainoastaan käynyt helvetin paska mäihä, mikä voisi käydä kelle tahansa. Jokainen meistä on joskus ilman kumia vedellyt rakastaan ja olisi tekopyhää huudella jotain muuta. Lyhyt taikka pitkä suhde, riski on samanlainen. Sitä kun voi olla varma vain omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
Sinä ihana ihminen, yritä rakastaa nyt itseäsi ja lopeta turha itsesi syyllistäminen. =)oliko sinulla jonkin laisia oireita? onko lääkitys jo?
- +
++ kirjoitti:
Ystävä rakas, tuo pohjaton suru ja tuska mitä nyt tunnet, tulee helpottamaan. Helpotus ei tapahdu hetkessä, joillakin ei koskaan. Omalla asenteella on niin suuri merkitys siihen, tuleeko henkinen olo toipumaan tuosta järkytyksestä.
Itse olen nuori nainen, sain muutama kuukausi sitten tietää omasta tartunnastani. Sain tartuntani hieman pidemmästä suhteesta...paska mäihä kävi. Minun onneni, niinkuin sinunkin onnesi on, että tartunta havaittiin aikaisin. Hoito Suomessa on huippuluokkaa ja nykyään meidän possareiden ennusteet ovat todella hyviä. =)
Tiedän täsmälleen, mitä käyt tällä hetkellä läpi henkisellä tasolla, eikä se todellakaan ole helppoa. Kaikki ne tunteet on kuitenkin käytävä läpi, että voit tulevaisuudessa elää ja nauttia elämästäsi. ( Tuntuu varmasti epätodelliselta edes ajatella huomista tällä hetkellä, mutta sieltä se huominen tulee, usko pois ;) )
Minä itse kertoin vanhemmilleni, siskolleni ja usealle ystävälle. Kertomisesta toki on tullut omat ongelmansa, mutta enimmäkseen on tapahtunut hyviä asioita kertomisen johdosta. En muuttaisi mitään tässä hetkessä enkä menneisyydessä. Kertominen on oma valintasi, mutta voin sanoa että kertominen helpottaa SINUN oloasi.
On ollut ylä- ja alamäkiä, paljon ja todellakin olen vielä kesken. Tosin uskon että meistä kukaan ei ole koskaan täysin valmis taikka kokonainen. Kerron sinulle nyt tarinan, jonka toivon piristävän ja antavan toivoa sinulle: Tapasin vappuna miehen, johon olin jo valmiiksi ihastunut. Ajattelin että en voi tehdä liikettäkään hänen suhteensa sairauteni takia ja muiden tämänhetkisten asioiden vuoksi. Kuningas alkoholi kuitenkin voitti ja kerroin mitä tunnen häntä kohtaan-selvisi että tunne oli molemminpuolinen. 2. Treffeillämme pohdin ja pohdin, kerronko. Tunsin kuvotusta koska en ollut vielä kertonut, pelotti ihan saatanasti. Itkin ja tärisin kun kerroin sen, edelleen vaikea päästää suustaan ne kolme kirjainta- HIV. Tämä ihana suuri ihminen totesi minulle, että luuletko pelottavasi minut tuolla pois. Minua on siunattu. Olen aivan hämilläni, hän ei juossut pakoon. Voiko tämä olla totta? Täysin totisinta totta =)
Eli, toivoa on, silloinkin kun kaikki on niin saatanan synkkää ja pimeää. Olen onnellinen ja kiitollinen ihmisistä, joita minulla on ympärilläni. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta!
Oletko tutustunut positiiviset ry:n? Siellä on vertaistuki toimintaa ja sieltä saisit varmasti tietoa ja sellaista kokemusten vaihtoa, mitä nyt kaipaat. Tässä on linkki sivuille jos et ole vielä tutustunut järjestöön: http://www.positiiviset.fi/positiiviset.shtml
Aids-tukikeskus on myös vain juuri sinua varten olemassa, sinne voit soittaa asiasta kuin asiasta.
Voimia sinulle ystävä hyvä, päivät alkavat kirkastumaan, usko minua. Älä jää yksin murheesi kanssa, et ole tehnyt mitään väärää. Olet nauttinut elämästä ja rakastanut, se ei ole rikos, eikä sairautesi ole rangaistus. Sinulla on ainoastaan käynyt helvetin paska mäihä, mikä voisi käydä kelle tahansa. Jokainen meistä on joskus ilman kumia vedellyt rakastaan ja olisi tekopyhää huudella jotain muuta. Lyhyt taikka pitkä suhde, riski on samanlainen. Sitä kun voi olla varma vain omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
Sinä ihana ihminen, yritä rakastaa nyt itseäsi ja lopeta turha itsesi syyllistäminen. =)Kiitos kohtalotoveri, et usko kuinka kirjoituksesi lohdutti. Ihanaa että olet löytänyt rakkauden.
Kirjoituksesi antaa toivoa ja uskoa huomiseen. Kaikkea hyvää sinulle!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Diesel-ammattilainen kehuu Sanna Marinia
"Sanna Marinin (sd) hallitus loi neljä vuotta sitten väliaikaisen polttoainetukijärjestelmän, kun energianhinnat nousi362789Pitkänperjantain kunniaksi tekoälyn analyysi Riikka Purran kirjoituksesta
🧠 Mitä se kertoo "riikka"-nimimerkin lähijunassa tapahtuneesta? 1. Asenteellinen ja epäasiallinen sävy: Kirjoitus purs182597100 prosentin perintövero korjaisi myös Hitas-ongelman
Moni ei uskalla kieltäytyä perinnöstä maineen menettämisen uhalla, joten sitten tulee näitä tilanteita, joissa joutuu es432288Riikan antisakset leikkaavat bensan hintaa ylöspäin
Sannan aikoina bensaa sai 1,3 euron litrahinnalla ja Riikka leikkasi sen euron ylemmäksi reiluun 2 euroon. Joko on saks201881Iso poliisioperaatio Lapualla
Paikalla oli silminnäkijän mukaan myös kolme ambulanssia. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011924650.html Onko virpo381644Olen aika varma
että meidän tiemme risteäminen oli ainutkertainen tapahtuma elämässäni. En tule koskaan kohtaamaan ketään muuta, joka sa511575- 381493
Sukupuolineutraalit liikennemerkit yksi persujen älynväläys
Samassa rytäkässä kaikki syrjäseutujen bussipysäkkien liikennemerkitkin vaihdettiin, vaikkei bussia ole liikennöinyt enä251373- 341271
- 261171