Olin viikon tuhkapilven vankina Torreviejassa Espanjassa. Ei ollut varsinaista hätää, koska oli asunto ja ruoka on vieläkin edullista, eikä tarvinnut kiirehtiä kotiin minuuttiaikataulun mukaan. Kielitaidon puute aiheutti levottomuutta: tuhkapilviset sääkartat ja täpötäydet lentokentät, rautatieasemat ja satamat. En olisi ensi hätään jaksanut lähteä monipäiväiselle vaellukselle täytenä ruuhka-aikana, eikä onneksi tarvinnutkaan.
Pääsin lopulta suoralla lennolla Alicantesta Helsinkiin kännykkään ilmoitetun aikataulun mukaisesti! Kävipä vielä niin onnekkaasti minun kannaltani, että pääsin Air Finlandin Premium-paikalle, johon ylimääräiseksi ilokseni sain juhla-aterian viineineen!
Viikko sitten posti toi iloisen viestin: Meillä, 45 vuotta sitten eräästä savolaisesta koulusta ylioppilaiksi päässeillä on ensimmäinen luokkakokous! Ensimmäinen ajatus: voi miten mukavaa - viimeinkin joku tai jotkut ovat panneet töpinäksi! Toinen ja useita samansuuntaisia ajatuksia: en ole menestynyt erityisemmin millään elämän alueella, kehtaanko mennä sinne, jäänkö nurkkahiireksi, haluanko heti pois ynnä muita tällaisia ajatuksia...On ollut paljon surua ja pettymyksiä.
No, menenpähän kuitenkin. Tulijoissa on ainakin yksi hyvä lukioaikainen ystäväni, hänenkään kanssaan ei ole ollut yhteyttä, jospa nyt syntyisi ja ehkä joihinkin muihinkin. Taidan odottaa toukokuun viimeistä viikonloppua oikeasti innokkaasti.
Minua kiinnostaisi kovasti kuulla kokemuksia luokkakokouksista! Kertoisitteko!
Pääsin lopulta suoralla lennolla Alicantesta Helsinkiin kännykkään ilmoitetun aikataulun mukaisesti! Kävipä vielä niin onnekkaasti minun kannaltani, että pääsin Air Finlandin Premium-paikalle, johon ylimääräiseksi ilokseni sain juhla-aterian viineineen!
Viikko sitten posti toi iloisen viestin: Meillä, 45 vuotta sitten eräästä savolaisesta koulusta ylioppilaiksi päässeillä on ensimmäinen luokkakokous! Ensimmäinen ajatus: voi miten mukavaa - viimeinkin joku tai jotkut ovat panneet töpinäksi! Toinen ja useita samansuuntaisia ajatuksia: en ole menestynyt erityisemmin millään elämän alueella, kehtaanko mennä sinne, jäänkö nurkkahiireksi, haluanko heti pois ynnä muita tällaisia ajatuksia...On ollut paljon surua ja pettymyksiä.
No, menenpähän kuitenkin. Tulijoissa on ainakin yksi hyvä lukioaikainen ystäväni, hänenkään kanssaan ei ole ollut yhteyttä, jospa nyt syntyisi ja ehkä joihinkin muihinkin. Taidan odottaa toukokuun viimeistä viikonloppua oikeasti innokkaasti.
Minua kiinnostaisi kovasti kuulla kokemuksia luokkakokouksista! Kertoisitteko!
Vastaukset 1
Vanhimmat
piittaisi yhdestä "tuhkamunasta" yhtään mitään. Mieluummin vaikka katselemassa niitä ruskettuneita bikinejä ja niitä hajamieliä, jotka tuppaavat unohtelemaan ne yläosatkin. Eikä siinä mieselävän tarvitse ruokapaikkaa etsimään, kun sitä silmänruokaa kuitenkin.
Jos Sinun pöksyissäsi, mieluiten ostaisin vain se menolipun. Paluulla ei niin väliä. Eukko tai ulosottomies hoitelee sen puolen ja takuuvarmasti