En malta olla kysymättä.
Jos opettajan työ kerran on niin äärimmäisen helppoa ja palkka kova, miksette ole alalle hakeutuneet?
Tai, jos olette vasta opiskeluiässä, kai aiotte hakeutua?
Eikö koulumaailmaa, joka on siis mielestänne kaikin puolin huono ja toimimaton kokonaisuus, olisi järkevämpi yrittää muuttaa sisältä käsin?
Jos opettajan työ kerran on niin äärimmäisen helppoa ja palkka kova, miksette ole alalle hakeutuneet?
Tai, jos olette vasta opiskeluiässä, kai aiotte hakeutua?
Eikö koulumaailmaa, joka on siis mielestänne kaikin puolin huono ja toimimaton kokonaisuus, olisi järkevämpi yrittää muuttaa sisältä käsin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ole haknnut alalle koska ei ole lahjoja.
Laajassa kyselytutkimuksessa ei saatu näyttöä integraatiota harjoittavien opettajien uupumisesta (Talmor, Reiter & Feigin, 2005). Tässäkin tilanteessa muut asiat ilmeisesti vaikuttavat opettajan väsymiseen enemmän kuin itse oppilas. On esimerkiksi tärkeää saada tukea omalta työyhteisöltä. Tuen saaminen ei aina ole itsestään selvää. Toiset opettajat voivat pitää petturina sellaista opettajaa, joka suostuu integraatioon. Tällainen opettaja murtaa epävirallista normia, jolla työsuoritusta rajoitetaan. Ilmiön olemassaolo on tuttua työnsosiologeille. Esimerkiksi kuuluisissa Hawthorne -kokeissa havaittiin, että työyhteisöt pyrkivät hillitsemään innokkaimpia jäseniään (Elton Mayo). Muuan opettaja kertoikin varmuuden vuoksi harrastavansa integraatiota salassa työtovereiltaan.
Opettajat eivät ole niin uupuneita, kuin edunvalvontajärjestöt yrittävät väittää. Todellisuudessa he eivät ole sen uupuneempia kuin muutkaan. Edunvalvontajärjestöjen toimenkuvaan tietysti kuuluu valittaa töitten raskautta ja pientä palkkaa. Ei kai sellaista ammattijärjestöä olekaan, joka kehuisi oman alan töitä helpoiksi ja hyvin palkatuiksi. Opettajankoulutus on yksi yliopistojen suosituimpia koulutusohjelmia, mikä osoittaa sen, että opettajan ammatti on tavoiteltu. Opettajat vaihtavat ammattia muita aloja harvemmin. Tätä on vaikea selittää, jos ammattijärjestöjen väitteet kurjasta palkasta ja äärimmäisestä rääkistä pitäisivät edes osittain paikkansa. Ammattijärjestöjen valitusvirsi on silti tuottanut tulosta. Esimerkiksi Vanhasen II hallitusohjelmassa todetaan, että "opettajan työn houkuttelevuutta parannetaan" - ikään kuin tämä olisi suurikin ongelma.
Opettajan työ on henkisesti yhtä kuormittavaa kuin mikä tahansa muu ihmissuhdetyö. Siinä on toisaalta sellaisia hyvinvointitekijöitä, joita ei ole kaikissa muissa ammateissa. Koulujen olosuhteet eivät liioin ole menneet huonompaan suuntaan vaan parempaan. Peruskoulun luokkakoko kuuluu maailman alhaisimpiin ja luokkakoot ovat pysyvän tuntuisesti laskusuunnassa. Näyttöä oppilaitten käytöshäiriöiden lisääntymisestä ei liioin ole, vaikka diagnoosit ovatkin lisääntyneet. Tieto opettajien lisääntyneestä halukkuudesta vaihtaa ammattia oli uutisankka (STT, 14.11.2008). Mariikka Almialan väitöskirja, johon uutisessa viitattiin, ei edes käsitellyt asiaa. Opettajat päinvastoin pysyvät työssään muita ammattiryhmiä selvästi paremmin (HS, 28.10. 2007). Opettajat ovat useammin innostuneita kuin stressaantuneita työstään (Hakanen). He ovat myös yksi vähiten sairastavia ammattiryhmiä (Opettaja 4/2009). Edunvalvojien ontuva selitys asiaan on se, että muut ammattiryhmät ovat pinnareita. Opettajiin kohdistuva väkivalta on samaten harvinaista verrattuna muihin asiakastyötä tekeviin ammatteihin. Esimerkiksi sosiaalityöntekijöihin kohdistuu opettajiin verrattuna kolme kertaa useammin fyysistä väkivaltaa.
Opettajilla on tapana väittää, että "viime vuosina" lasten käytöshäiriöt ovat lisääntyneet ja yhä enemmän erityisoppilaita integroidaan tavallisille luokille. Esimerkiksi opettaja-tv:n kuukauden opettaja 5/09, Juha Juopperi, sai vuoronsa parkaista: "Jokaiselle opelle pitäisi saada henkilökohtainen luokka-avustaja. Lähikouluperiaatteen ja intergraatio (sic!)/inkluusio-systeemien vuoksi luokkatyöskentely yksin lasten kanssa alkaa jo olla mahdotonta." Nyt pitää muistuttaa, että nuorison sukupolvesta toiseen jatkuva turmeltuminen on ikiaikainen vitsi eikä tieteellinen fakta. Myös totuus erityisoppilaiden "lisääntyvästä inkluusiosta" on jokaisen helposti tarkistettavissa (Tilastokeskus, 10.6.2009.) Tilastokeskuksen numerosarjat osoittavat, että inkluusio on jokaisena tilastovuotena vähentynyt. Kuntakohtaisia lisätietoja löytyy Wera-raportointipalvelusta.
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html#13._INTEGRAATIO_UUVUTTAA_OPETTAJAN
Etkö osaa lukea?
Sinullekin amatöörikasvattaja esitettin kysymyksiä. Onko niihin vastaaminen vaikeampaa kuin tekstin kopiointi suoraan netistä?
Inkluusio ei kaikesta huolimatta tule etenemään Suomessa. Ajatus voi jonkun suojatyöpaikassa olevan yliopistityypin mielestä olla kaunis, mutta käytännössä kunnilta ei resursseja, eli siis rahaa, tipu.
t. saloviita itse syöttänyt jutun linkkeineen tänne rahvaan luettavaksi?
Vastaus kysymyksiisi löytyy Saloviidan tekstistä. Kuntien on lain mukaan maksettava tarvittavat kulut. Sitäpaitsi Saloviita toteaa näin väitteeseen, että inkluusio olisi liian kallista:
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html#6._INTEGRAATIO_ON_LIIAN_KALLISTA
Ja sitten kun te opettajat vakuututte siitä, että inkluusiolla pyritäänkin vain säästämään ja lapset kärsivät ja muuta kamalaa, Saloviita kirjoittaa näin:
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html#7._INTEGRAATION_VARJOLLA_HALUTAAN_VAIN_SÄÄSTÄÄ
Inkluusio ei ole kenenkään yliopistoihmisen oma idea. Inkluusiota on syytetty pienen porukan kannattamaksi äärisuuntaukseksi. Silloin unohdetaan, että se on osa kansainvälistä lainsäädäntöä, YK:n virallinen linja ja Suomen valtion allekirjoittama periaate.
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html#YKSI_TODELLINEN_JA_12_TEKOSYYTÄ_