Hei!
Olen tuore YH isä ja siis 3 kk ikäisen poikavauvan isä ex-puolisoni vakavan sairastumisen takia. Kaipaisin vertaistukea ja keskustelua muiden vastaavassa YH tilanteessa olevista isistä ja äideistä. Vaikeutensa tue tilanteeseen se, että työpaikka on kaupungissa jossa ei ole sosiaalisista verkostoa työkavereiden lisäksi.
Omat sosiaalinen tuki asuu reilun 300 km päässä.
Mielelläni haluaisin tutustua uusiin ihmisiin, jotka ovat yksinhuoltajia ja siten tietävät mitä se arki todella pienen lapsen kanssa voi olla.
Olen tuore YH isä ja siis 3 kk ikäisen poikavauvan isä ex-puolisoni vakavan sairastumisen takia. Kaipaisin vertaistukea ja keskustelua muiden vastaavassa YH tilanteessa olevista isistä ja äideistä. Vaikeutensa tue tilanteeseen se, että työpaikka on kaupungissa jossa ei ole sosiaalisista verkostoa työkavereiden lisäksi.
Omat sosiaalinen tuki asuu reilun 300 km päässä.
Mielelläni haluaisin tutustua uusiin ihmisiin, jotka ovat yksinhuoltajia ja siten tietävät mitä se arki todella pienen lapsen kanssa voi olla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Käy täällä - Yhden Vanhemman Perheiden liitto (www.yvpl.fi) ja katso onko paikakunnallasi toimintaa - tai sitten www.eroperhe.net/keskustelu.
Moi. Onneksi olkoon ensinnäkin lapsestasi, vaikkei ehkä tuossa tilanteessa kaikki asiat tunnukaan hienoilta? Olen 4,5v ollut toaaliyh- äiti ilma tukiverkkoa ja arki sujuu kuitenkin ihan hyvin. Tuskin kellään se ruusuista on...Yritä tehdä jonkinlainen rytmi, johon jätät tietty varaa joustoille. Nuku aina kun voit ja syö tarpeeksi. Keksi joku hetken kestävä "oma juttu" päivittäin esim. musiikin kuuntelu, ellet pääse ulos yksin. Soitteele ystäville usein, puhu muustakin kuin lapsielämästä. Ulkoile usein, seinät eivät kaadu päälle, kun menet hetkeksi ulos. Kohta lapsesi lähtee liikkumaan ja koko ajan hän oppii jotain uutta. Luota vaistoosi ja ole lapsesi lähellä, älä silti ripustaudu. Mieti, että hän on pieni ihminen jolle sinä olet se ainut oikea, isä. Turha vertailla itseään muihin. Itke kun itkettää ja naura kun naurattaa. Vauva-arki on melko pian ohi ja kohta huomaat,että elät melko valloittavan taaperon kanssa. Voimia ja hyvää kevättä!
Tehdä lasta ilman isää?
Oletko tehnyt lapsen itsellesi puolison korvikkeeksi kuten monet muut sairaat yksinhuoltajat? Joku yksinkertaisuus joka ei koskaan saa kumppania niin tekee lapsen seurakseen kun ei muuhunkaan kykene.
Hakevat jonkun surkimus äijän jolla panetuttaa itsensä paksuksi. Elatusmaksut kynii kyllä tyhjiin mutta muuta ei anna kunhan on kerran nainut niin se riittää. Mene nyt yksin ulkoileen nukkesi kanssa kun kukaan muukaan ei sitä harrasta. Turhaan varrata itseäsi muihin kun olet suoranaisesti epänormaali kakarasi kanssa jonka olet itsekkäästi halunnut ilman normaalia parisuhdetta. Missä vika muussa kun itsessäsi. Tämmöisessähän tapauksessa voisi syyttää koko kylää ja koko yhteiskuntaa ja mitä lie kun pissiä omassa päässä. Niinhän ne muutkin tekevät, kakaraa ja mitä lie ja katuvat....
Hienoa, että olet noin syventynyt lapsiasiaan ja tiedät syytkin miksi jotkut joutuvat elämään ilman ydinperhettä. Olet siis saavuttanut tietoja ilman faktoja. Alapa ennustajaksi, voisit tieneta enemmän kuin elatusmaksut :)
Yh ei ole todellakaan mikään elämän valinta ainakaan usemmissa tapauksissa. Oma tilanteeni jo sen osoittaa. Tilanne on se, että lapsen äiti ei voi sairastumiselleen yhtään mitään. Ei kai kukaan tahallaan halua sairastua? Lapsi ei ole mikään puolison korvike ainakaan itselleni. Toki on niitä Yh jotka ovat vain halunneet lapsen ilman parisuhdetta, mutta uskon näiden tilanteiden olevan enimmäkseen poikkeus kuin yleinen sääntö.
Todellisuudessa Yh ymmärtää vai toinen Yh. Lasta en missään tapauksessa kadu. Aivan ihana poika, joka on todellisuudessa elämäni suurin saavutus ja todellinen lottovoitto! En missään tapauksessa kadu oman lapseni syntymää. Poika kuitenkin antaa niin paljon vaikka yksin raskasta hoitaa onkin.
Omassa asuinkaupungissani (Kanta hämeessä) ei Yh liitolla ole toimintaa, joten se kaatui ainakin vertaistuen osalta siihen. Toki voisin itse sellaisen ryhmän perustaa jos aikaa lapsenhoidolta riittäisi. Miellelläni siis haluaisin tutustua muihin yksinhuoltajiin jos vain tämän palstan kautta muita vastaavassa tilanteissa olevia löytyy jotka haluavat myös vertaistukea.
Jäin yksinhuoltajaksi lapseni ollessa myös 3kk ja syy.. miehen sairaus. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, ilman ennakkovaroitusta ja veti kyllä maton totaalisesti alta. Saanko kysyä, onko ex-vaimollasi täysin parantumaton sairaus? Meidän kohdalla toivoa ei ollut -eikä ole vieläkään- eikä pienen lapsen kanssa auttanut jäädä sängyn pohjalle masentumaan vaikka useana aamuna en muuta olisi halunnutkaan tehdä. Pala kerrallaan on rakennettu elämää uudelleen reilut 1,5 vuotta ja vasta ihan viime aikoina on tuntunut siltä, että kyllä se tästä. Rankkaa on ollut ja on ajoittain edelleen, monet itkut itketty ja mietitty "miksi minä?".. mutta kyllä me pärjätään. Alussa hammasta purren koska on pakko, mutta pikkuhiljaa helpommin. Olen joskus miettinyt millaista olisi, jos olisi 'normaali' perhe.. voisi jättää lapsen miehelle ja lähteä yksin kauppaan, puistossa olisi apuna toisen silmät ja kädet, ei olisi joka sekunti niin kiinni tässä.. en osaa edes kuvitella. Joskus kuulen muiden ihmisten kauhistelevan tätä tilannetta tyyliin "voivoi, miten ne pärjää kun lapsi on niin pieni ja miehellä niin kamala sairaus.." ja ihmettelen, että mitä kamalaa tässä on. Tämä on minun arkea, mulle sitä normaalia. Päivääkään en vaihtaisi pois.
Minä olem maailman ihanimman isättömän pienokaisen äiti. Olen sentään niin vastuuntuntoinen että kannoin ja synnitin hänet ja annoin hänelle elämän ja nyt hoivaan häntä parhaani mukaan ja jos se minusta riippuu niin suon hänelle hyvän lähtökohdan elämälle niin hengellisesti, henkisesti kuin materiassakin. Jos se minusta riippuu niin mitään ei tule häneltä puuttumaan tässä elämässä. Isän kohtalo jääköön sinulta salaan. Näin voit mielikuvituksessasi loihtia vaikka miten groteskeja ja rumia syitä isän poissaoloon.
Seurakunnat myös järjestävät perhetyötä. Katso kotikuntasi seurakuntan sivut.
Myös seurakunnat ovat alkaneet pitämään olohuoneita.
http://www.yvpl.fi/index.php?sivu=yhdistykset
Mannerheimin lastensuojelu myös pitää perhekahviloita.
http://www.mll.fi/mll/
http://www.mll.fi/perheille/
Voit kirjoitella minulle: [email protected] Olen hakenut e-mail ystäviä muista yksinhuoltajista, mutta täällä ollaan hyvin nihkeitä vastaamaan tällaisiin hakuihin. Jos tahdot sähköpostin välityksellä vaihtaa ajatuksia, se sopii oikein hyvin.
Mä tulin raskaaksi yllättäen,vahingossa,suhteessa. Kaikki vaihtoehdot oli mielessä. Lapseni isä halusi ehdottomasti että vauva tulee....itse pelkäsin,pärjäämistä ja kaikkea. Mutta olin helpottunut kun hän lupasi auttaa ihan kaikessa, sillä tämä lapsi olisi ollut ja siis on,mun viimeiseni,kun alunalkaen mun piti olla siis kykenemätön edes saamaan lasta. Vaikea sanoa jäkikäteen, että mihin olisin päätynyt,jos olisin tiennyt jääväni yksin. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka haluavat lapsen yksin...mä olin aina ajatellut että en ikinä koskaan pysty enkä halua lasta,jos mulla ei ole miestä apuna. Ja siis siksi en ole ymmärtänyt,koska ajattelin että se on niin raskasta ja hankalaa, että musta ei olisi siihen. Kun ei ole mitään tukiverkostoa edes,mummoja tms. Enkä siis ollut osannut edes kuvitella,kuinka raskasta se on, siis omalla kohdallani ollut,niin raskasta ja rankkaa etten ikinä olisi tiennyt.
Lapsen isästä ei sitten ollut mihinkään, alkoi juoda jne. Katosi,loukkasi,ei tajunnut,ei mennyt töihin,ei mitään. Ensin olin hädissäni,yritin kaikkeni,itkin ja pelkäsin että jään yksin. Eräänä päivänä tajusin että vaikka hän muuttuisi, en enää pystyisi antamaan hänelle anteeksi.En vaikka haluaisin. Että näin mä jäin yksin. Isä on nähnyt lapsen yhden kerran, kun lapsi oli 2 viikkoa vanha. Isyyttä ei ole tunnustettu. Tokihan mua voi syyttää tyhmyydestä, ja jos joku niin haluaa tehdä, niin välitän siitä paskat.
Olen tututunut muihin lapsellisiin leikkipuistoissa. Apua olen saanut kunnan kotipalvelusta. Olen yrittänyt löytää yksinhuoltajaa, joka olisi kiinnostunut vuorottaisesta hoitoavusta, mutta turhaa....mulla on kolmella eri palstalla ilmoitus.....joskus tuntuu että mä olen maailman ainoa joka kaipaa sellaista,siis että voisi vuorotellen hoitaa lapsia että pääsisi vapaalle. Kun rahaa ei ole juuri palkata ketään. Olen myös kinnostunut tutustumaan muihin yksinhuoltajiin,lähinnä ihan tapaamisten merkeissä,tuntuu ettei aika riitä kirjoittelulle. Me asutaan Helsingissä ja mun poika on nyt 1v8kk.
[email protected]
Älä vaivaudu perustelemaan asioitasi tuollaisille ihmisille. Piti tekstit lukea toiseen kertaan. Kyselit vain vertaistukea ja tuon siitä sait. Tunnen myötähäpeää. Aivan käsittämätöntä!
Ja siis sinähän et ole panettanut itseäsi paksuksi, olet käsittääkseni MIES.
:D
Mukavaa talvenjatkoa sinulle ja voimia!
t. 3 lapsen yh äiti.
Katsoitko laisinkaan miten vanha aloitusviesti on??
Tuota noin, vastuuntunnoton taitaa olla myös lukutaidoton. :D Aloittaja on käsittääkseni mies (Yh-isä on keskimäärin mies ) Miten hän on etsinyt itselleen surkimusäijän ja panetuttanut itsensä paksuksi ? Ehkä joku kohdunsiirto on jouduttu tekemään ? :D