Ko miäs täyttää 96 vuat,
se o jo ikäloppu.
Mut ei Niilo.
Se assuu kotonas
ja järjesti kyläläisil
viä syntymäpäiväkki.
Se oli maaviljelijä
eikä lopettanu tyät
ennenko EU pakotti.
Se oli sillo jottai 80 v.
Vaikeet se kai oli,
mut se oli pakko.
Mää luule sillai et
se ei nourattanu riettii,
ko se oli pikkase pyäree.
Ainakin naamastas.
Se oli ko täyskuu
ja ain ilose näköne.
Kai se ilosuus oliki
sit se salasuus
pitkää elämää.
Ni oli se kerra kihlois,
vanhoil päivilläs,
kymmene vuat.
Molemmat kyl asu erikses.
Mut morsei kuali,
enneko päästii pitemmäl.
Ny se o taas ollu yksi,
eikä pyyr kunna apppuu,
ko itteki pärjää.
se o jo ikäloppu.
Mut ei Niilo.
Se assuu kotonas
ja järjesti kyläläisil
viä syntymäpäiväkki.
Se oli maaviljelijä
eikä lopettanu tyät
ennenko EU pakotti.
Se oli sillo jottai 80 v.
Vaikeet se kai oli,
mut se oli pakko.
Mää luule sillai et
se ei nourattanu riettii,
ko se oli pikkase pyäree.
Ainakin naamastas.
Se oli ko täyskuu
ja ain ilose näköne.
Kai se ilosuus oliki
sit se salasuus
pitkää elämää.
Ni oli se kerra kihlois,
vanhoil päivilläs,
kymmene vuat.
Molemmat kyl asu erikses.
Mut morsei kuali,
enneko päästii pitemmäl.
Ny se o taas ollu yksi,
eikä pyyr kunna apppuu,
ko itteki pärjää.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Iloiseksi teki
Niilon tarina, eikä murre
sitä pahentanut...
Ihmisiä on monenlaisia
ja jokainen on runonkin
- niinkuin laulunkin arvoinen
Kiitos hienosta lukuhetkestä :)
Vastauksesi teki minut iloiseksi, sillä niin minäkin ajattelen. Että jokainen ihminen on laulun tai runon arvoinen. Ja jokainen kukka tai lintukin, sen puolesta. Runot eivät aina ehkä ole niiden arvoisia, mutta onpahan ainakin yrittänyt.
Tietenkin kaikki muutkin elävät ansaitsevat
runon tai laulun. Jokainen on tärkeä ja kaunis omalla
laillaan.
Kyllä Sinun runosi ovat olleet minun (ja monen muun) mieleen,
mielestäni osaat kuvata meitä kaikenlaisia "eläjiä"
ja luontoa oikein osuvasti :)
Pieni lisävastaus vielä ja kiitoskin. Se että kirjoittaa paljon, ei kaikkien mielestä ole hyvä asia ja murteella vielä, se on kahta pahempi.
Siksi siihen, että jatkaa, tarvitaan sellaisia kuin sinä, jotka vähän rohkaisevat siihen.
Kirjoitat osuvia luonto-ja muitakin runoja, myös murteellasi. Niitä on ilo lukea.
Jatka ihmeessä kirjoittelua, vaikka kaikki eivät pidä murrerunoista. Jättäkööt lukematta !
Hyvää jatkoa sanojen parissa.
lisätä, että mielestäni murteet tuovat mukavaa "lisämaustetta" kieleemme.
Se, kirjoittaako paljon tai vähemmän, on jokaisen oma valinta. Valittajia
aina löytyy, teet niin tai näin aina jonkun mielestä väärinpäin..
Toivon todella, että jatkat entiseen tahtiin, samalla lailla kuin ennenkin :)
Huomasin harmikseni, että olen jostain käsittämättömästä syystä unohtanut vastata kauniiseen ja kannustavaan viestiisi. Luultavasti olen aikonut ja sitten kuvitellut aikomusta jo tehdyksi. Anteeksi!
Se että joku rohkaisee kirjoittamaan ja ja vielä murrerunoja on niin kaunis teko, että siitä liikuttuu.
Olen kyllä välillä jo ajatellut lopettaa murrerunon kanssa sähläämisen, kun siitä tulee aina välillä kielteistä palautetta. Vaikka voihan olla, että arvostelu koskee runossa muutakin kuin murretta.
Kuitenkin, tällaisen palautteen jälkeen sitä taas hetken päästä uskaltautuu uuteen. Kiitos siitä!
kyll' täss' kohtaa vähä sitä muorikii muistella, näi äiskie -päivän'! Hääkö oll' vähä sellane kakkosäiskä! Ja:
Vaikk' hää olikii aikamoine
noita-akka ja oikee yks'
totine torvensoittaja
Ain' komentelemass' ja
lettilöist' vetelemäss'
Mutt' tarkemmi aatelle
hää tais' kuiteskii olla
jommone napanuor'
ite kullekkii
Ja se häne iäikune sanonta
'Piä päästäs kii', soi ku
kirkokello
Täss' pienes päänupissain
Mutt' kyll' mie tiiän, ett'
se muorikii siell' enkelte seass'
häärii
Hää ku kuiteskii tais' perimmiltää
olla ihmine, hyvä sellane
Ja mie ku en pentuna tainu iha
vaa kaikkee ain 'ymmärtää
Mutt' muori rakas, mie ain'
tuun muistaa tuon siun
iänikkuise hokema
(Sitä tahollain kuiteskii
iha ite soveltain!)
Ja kyll' Sie muori aikanas'
sellase vaikutuksen teit
Minnuunkkii
Et se miu sydämes' ain' pyssyy!
Mukava muisteluruno sinulta. Olisi varmaan ansainnut omankin paikkansa palstalla, mutta hyvä näinkin; ja äitienpäiväksi se sopi hyvinkin.
tarkkaan ymmärtänyt tätä lausumaasi: ""Olisi varmaan ansainnut omankin paikkansa palstalla""?
Siis, johonkin toiseen ketjuun vai kenties ihan toiselle keskustelupalstalle? Minä kun olen välillä ihan sekaisin siitä mitä saa milloinkin mihinkin kirjoitella! Etenkin, kun kullakin 'osastolla' on ne omat vakkarinsa ja kullakin palstalla se oma aihepiirinsä. Ja jopa sellaiset 'opittavat sääntönsä'?
Mutta kun tämä aloittamasi ketju oli kuitenkin tätä murre -juttua, niin ajattelinpa tähän myös tämän omani lisätä. Murteista kun ei näemmä kuitenkaan kaikki ole niin tykästyneitä.
Ps. Mutta se omalla murteella kirjoitettu on siinä suhteessa 'helpompaa', että sanat soljuvat ulos kuin itsestään. Ilman riimityksiä, ilman ponnisteluja jne. Siltikin, ainakin itse koen, että nämäkin ovat runoja!
Juuri sitä minäkin tarkoitin, että vastauksesi oli selvää runoa. Siksi se olisi ansainnut olla omana aloituksenaan eikä vain minun runoni vastauksena. Mutta tietysti otin sen mielelläni vastaan, sikäli paikka oli oikea. Että elähä murehi! Vai miten se teilläpäin menisi?
totta puhun, niin miun murehtimiseni ovat joskus vähä ylimitoitettui, ja vähä liia suurelt' kantilt' ajateltui!
Jote, mie kerraki keskityn nyt iha itteeni, ja meen sinne saunaan. Siellä näet sitä höyryy riittää! Kait sie ymmärrät?!
kaikki kunnia!
Sinulle kaunis kiitos tee..
ja vaikka runoja ei pitäisi pahemmin selitellä, niin tämän kerran, siitä kunniasta Niilolle, jonka hän hyvinkin ansaitsi.
Kun mietitään pitkän iän ja miksei terveydenkin syitä, tuli runon henkilöstä mieleeni muilta kuulemani tunnustus hänen sota-ajastaan, jossa hän toimi joukkueenjohtajana. Joukkueen miehet arvostivat häntä hänen harkitsevuutensa ja rauhallisuutensa vuoksi. Ensinnäkin hän rauhoitti miehiään olemuksellaan vähemmän rauhallisessa ympäristössä ja suorastaan säästi miehiään, eli ei tapattanut heitä turhaan.
Itsekin muistan tämän rauhallisuuden ja hyväntuulisuuden. Ehkäpä sotakin opetti, ettei kiire ja hätäily ole hyväksi terveydelle.
Mää en ol ollu täl palstal aikoihi, nyt ehtoon ratoks kurkkasin ja kyl sää taas olet rustannu hianon runon.
Simmossi tervaskannoi jotku ova, niin ko tämä Niilo ja jotku ossa kirjotta taitavast, niin ko tee.
Kiitos lukuelämyksest ! :)
Juu, kyl Niilo onki melkonen tervaskanto, mut runost sää sanot iha liia kauniisti - minnuu ruppee jo hävettää ja ujostuttaa. Tai mitä se sit onki ko saa kehui ilma suurt ansioo. Kiitos silti kauniist sanoist!