trimmaus...

Minun kohta 4vee ukkoni trimmattiin (tai siis nypitiin) ensi kerran puoli vuotiaana. Se oli niin koiralle kuin emännällekin traumaattinen kokemus! Tämä trimmaaja tuli meille kotiin ja yövuoron valvoneena oli erittäin väsynyt (halusi tulla juuri tuolloin, muutti itse vielä ajan), tiuski ja äyski koiralle vessassa, pääsipä koirani kerran nappaamaan kädestäkin tätä trimmaajaa. Sitten pyysi minut apuun että jos koira rauhoittuisi siitä kun emäntä on vieressä, mutta ei - äyskiminen ja tiuskiminen jatkui ja sitten pyysi minua poistumaan. Ukko oli kamalan näköinen ensimmäisen kerran jälkeen, väkisin repi naamasta karvaa irti sillä seurauksella että päälaki ja naama olivat ihan ruvella! Siinä sitten rasvaile rupia ettei toinen pääse niitä hankaamaan lattiaan. Huh huh...

Onneksi tätä trimmaajaa ei tarvinnut käyttää enää uudelleen (sain tiedon hänestä kasvattajan kautta kun samainen hlö oli trimmannut kaksi hänen aiempaa kasvattia jotka asuivat samalla paikkakunnalla meidän kanssa), vaan löysin toisen jolla kävimme niin kauan kuin hän joutui lopettamaan sairauden vuoksi. Tämä henkilö oli todella hyvä ja kohteli koiraa kuten kuului ja koirani juoksi autosta innoissaan ovelle että pääsiskö jo sisään :) Nyt meillä on taas uusi paikka jossa käydään ja tämäkin on hyvä paikka ja koira saa oikeanlaista kohtelua. Viikko sitten oli viimeisin parturointi ja trimmaaja sanoi että hänellä on asiakaskortissa merkintä koirani kohdalla "super kiva".

Tuo mitä mainitsit tärisevästä mulkoilijasta, pitää paikkaansa hyvin! Minun ukkoni oli alkuun samanlainen. Häpesi aivan hirveästi uutta ulkomuotoaan ja mulkoili ympäriinsä "ei kai kukaan näe minua?". Kyllä se siitä kun koiruus alkaa tottua että kahdesti vuoteen joutuu turkistaan luopumaan :)