elämästä on, että mistään ei kannata liikaa pitää kiinni. Mistään ei tule enää mitään. Menetykset alkaa pelottaa. Jos elää ihanteilleen niin on valmis luopumaan mutta myös saattaa onnistua yrityksissä tai sitten ei. Pelko vie tappioon ja henkiseen lamaannukseen.
mitä mä oon todennut
nuuh
6202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaikealta toimia kannattaa analysoida esteet. Jos syy on pelko niin mikä on pelon aiheuttaja? Mikä tekee siitä niin vahvan vaikuttajan ? Mikä lopulta on merkittävää elämässä? jne.
On kyllä työntää kaikenmaailman ihanteet ja periaatteet taaemmas ja ruveta joustavammaksi. Mitä vanhemmaksi elelee, sen enenpi tulee pettymyksiä. Kaikki alkaa jossain vaiheessa katumaan niitä juttuja, jotka jääneet tekemättä. Se siksi, että kukaan ei tiedä, mitä olisi oikeasti tapahtunut, jos olisi tehnyt jotain erilailla. Eli nostalgista haihattelua. Kandee vaan aatella eteenpäin ja koittaa pitää jotain kurssia. Mutta ihan kuin merenkäynnissä, pitää painella eteenpäin niin kuin nyt pääsee. Aina ei pääse ja sille ei voi mitään.
Koskaan ei ole tullut vastaan järjissään olevaa vanhusta, joka olisi tiukkapipo ja joustamaton. Yksistään sairaudet jo vetää ihmistä sopeutuvaiseksi ja panee ottamaan asiat niinkuin ne nyt saa menemään.
Etsi kirjaa Viesti Oikeiden Ihmisten Maailmasta - Marlo Morgan.
Se kertoo aboriginaaleista, heidän tavasta elää. He osaavat elää keräämättä mitään itselleen, heillä ei ole omistamistarvetta.
Tuli mieleen kun luin sun viestisi rakastumisesta, miten se voi tuntua vankilalta.
Tunteitaan on turha kieltää, se on vaan kuin työntäisi pään pensaaseen, joka kerta kun nostat pään sieltä, todellisuus kolahtaa otsaan. Ei auta kuin antaa tunteiden viedä, mutta noin kuten aboriginaalit, omistamatta. Niin voi myös rakastaa. Kaikkea ei voi saada itselleen, se pitää vaan hyväksyä. Siinä on hyvä puoli se, ettei kuluta puhki sitä rakkautta jos se jää kaukorakkaudeksi - se säilyy kauniina loppuun asti. Ja tuntuu hyvältä ja lämpimältä ajatella että tuolla jossain joku rakastaa mua. Vaikkei hän voi olla mun vierellä.
Joku opetti minulle tuon, että voi rakastaa riippumatta siitä mitä toinen tekee tai sanoo, riippumatta siitä onko yhdessä vai jonkun toisen kanssa. Kauneimpia opetuksia mitä ikinä olen saanut.
tulee näköalattomuus. Tott puhuen olen rakastunut kauniiseen ihmiseen. Tuskin olisin rumaan rakastunut. Sattumalta hän vaan ilmeisesti on henkinen ihminen. Mun arvot on kestämättömällä pohjalla. Nään pinnan. Toisaalta ehkä se kaub´neus onkin persoonassa. Tuntuisi oikealta löytää sukulaissielu, joka ei vedä koko maailmaa puoleensa. Nyt mä vaan juoksen niin kuin muutkin. Jokainen varmaan pitää auringosta ja kuusta. Oli miten tahansa. Mä toivon, että tuon oikean lisäksi on joku oikea, joka hyväksyy mut 1000 prosenttisesti. Sitä mä toivon kaikille, jos saa.
tarkoittaa vaan sitä että on saanut kokea jotain kaunista. Miksi surra kun voi iloita. Miksi taistella tuulimyllyjä vastaan kun voit lennellä niillä taivaalla.
Anna minulle voimia muuttaa elämässäni se, minkä voin,
anna rohkeutta hyväksyä se, mitä en voi muuttaa
ja anna viisautta erottaa nämä toisistaan
- Franciscus Assislainen -
mut periksi ei anneta waikka kuinka sattuisi :=)
menneisyys ei peloita eikä tulewaisuus tjn