Fysioterapiasta

Meidät lähetettiin neuvolasta fyssarille kun tyttö oli 8 kk eikä vielä kontannut. Ryömi kyllä eteen- ja taaksepäin, kääntyi, pyöri kellonviisarina, hytkytteli itseään konttausasennossa jne., mutta ei vielä mennyt sillä tyylillä eteenpäin.

Käynnit oli yhtä helvettiä, niitä oli 3 kertaa viikossa. Lapsi vierasti terapeuttia ja jokainen käynti oli naama punaisena huutoa ja raivoamista. Fyssari hypytti häntä jumppapallon päällä ja väänteli lattialla väkisin eri asentoihin, tyttö oli ihan kauhuissaan ja halusi vaan äidin syliin. Rohkaisin vauvaa niin paljon kuin osasin, mutta ei siitä ollut hyötyä. Tyttö oli täysin kipsissä ja pökkelöjäykkänä siellä terapiahuoneessa, eikä terapeutti uskonut kun sanoin millainen hän kotona on (normaali rento lapsi). Oli kuulemma hypotoniaa ja siihen liittyvää ylijäntevyyttä, aistiyliherkkyyttä kun pelkäsi alustaa, jumppapalloa ja hänen käsittelyään... Kotona ei kyllä pelännyt mitään.

Käyntejä harvennettiin minun toivomuksestani, ja kun tyttö oli vuoden ja mentiin taas terapiaan, hän rupesi itkemään hysteerisenä jo odotushuoneessa. Silloin sanoin, että meidän käynnit loppuu tähän. Fyssari kommentoi että ok, mutta 1½-vuotisneuvolasta saatte uuden lähetteen, koska hän ei usko että tämä lapsi lähtee kävelemään siihen mennessä kun on niin jäykkä ja mitä kaikkea vikaa hänessä olikaan. Tyttö oli 1 v 1 kk kun rupesi kävelemään ja viikon päästä juoksi. Ihan normaali lapsi, joka ei vaan suostunut vieraalle näyttämään taitojaan ja mielestäni terapeutti ei ollut sovelias toimimaan lasten kanssa, ei osannut käsitellä ollenkaan vierastavaa vauvaa.

huono kokemus kirjoitti:

Meidät lähetettiin neuvolasta fyssarille kun tyttö oli 8 kk eikä vielä kontannut. Ryömi kyllä eteen- ja taaksepäin, kääntyi, pyöri kellonviisarina, hytkytteli itseään konttausasennossa jne., mutta ei vielä mennyt sillä tyylillä eteenpäin.

Käynnit oli yhtä helvettiä, niitä oli 3 kertaa viikossa. Lapsi vierasti terapeuttia ja jokainen käynti oli naama punaisena huutoa ja raivoamista. Fyssari hypytti häntä jumppapallon päällä ja väänteli lattialla väkisin eri asentoihin, tyttö oli ihan kauhuissaan ja halusi vaan äidin syliin. Rohkaisin vauvaa niin paljon kuin osasin, mutta ei siitä ollut hyötyä. Tyttö oli täysin kipsissä ja pökkelöjäykkänä siellä terapiahuoneessa, eikä terapeutti uskonut kun sanoin millainen hän kotona on (normaali rento lapsi). Oli kuulemma hypotoniaa ja siihen liittyvää ylijäntevyyttä, aistiyliherkkyyttä kun pelkäsi alustaa, jumppapalloa ja hänen käsittelyään... Kotona ei kyllä pelännyt mitään.

Käyntejä harvennettiin minun toivomuksestani, ja kun tyttö oli vuoden ja mentiin taas terapiaan, hän rupesi itkemään hysteerisenä jo odotushuoneessa. Silloin sanoin, että meidän käynnit loppuu tähän. Fyssari kommentoi että ok, mutta 1½-vuotisneuvolasta saatte uuden lähetteen, koska hän ei usko että tämä lapsi lähtee kävelemään siihen mennessä kun on niin jäykkä ja mitä kaikkea vikaa hänessä olikaan. Tyttö oli 1 v 1 kk kun rupesi kävelemään ja viikon päästä juoksi. Ihan normaali lapsi, joka ei vaan suostunut vieraalle näyttämään taitojaan ja mielestäni terapeutti ei ollut sovelias toimimaan lasten kanssa, ei osannut käsitellä ollenkaan vierastavaa vauvaa.

Lue lisää

todella oudolta, että olette saaneet jo 8kk neuvolasta lähetteen fyssarille, vaikka vauva jo ryömikin silloin?! Meillä vauva ei ryöminyt vielä 9kk 3vk iässä, eikä siltikään saatu lähetettä minnekään. Lopulta oppi konttaamaan hieman alle 10kk iässä, ryömiminen jäi kokonaan välistä. Nyt lapsi 13kk ja kävelee.

Onneksi äitinä osasit pitää lapsesi puolia ja lopettaa turhat käynnit. Tuossa oli kaiken lisäksi pahin vierastusikä menossa, joten muutenkin huono ikä aloittaa varsinkin kun syytä ei ollut. Terapeutin pitäisi myös osata edetä lapsentahtisemmin, eikä väkisin itkevää lasta väännellä.

Meillä oli taitava ja mukava terapeutti ja hän sai vauvan ihan kivasti tekemään tarvittavat asiat. Käyntimme olivat enempi tutkimuksellisia kuin hoidollisia koska vauvan kehitys lähti hyvälle mallille kunhan vähän hieroin niskaa.