Tekeekö ikääntyminen meissä sellaista, että kaikki toimet on varmistettava etukäteen eli että kaikki varmasti sujuu ja ettei vain mitään yllättävää tapahdu? Mietin tätä erään tuttavani kohdalla, joka nuorena oli melkoinen rämäpää eikä varmistellut tasan mitään senkuin pyyhälsi. Iän myötä hänestä on sukeutunut niin vimeisen päälle tarkistelija ja varmistelija sekä ärsyttävä jankuttaja, että kaikenlainen meneminen tai suunnnittelu on tuskallista. Ei ehkä hänelle itselleen, mutta muille mukana oleville. Ehkä yletön turvallisuushakuisuus ja äreys kuuluvat vanhenemiseen - vai kuuluvatko? Mitä lähemmäksi tullaan 70-vuoden ikää, sitä hauraamiksi monet käyvät - kaikin tavoin.
Tiedän, että kaikissa on ominaisuuksia, joista emme itse tiedä (tai emme halua tietää), mutta jotka muut näkevät. Varmistatko sinä varmistuksen päälle vaikkapa ystävän kanssa kahvittelun, etkä kestä sitä,että yllätyksiä sattuu? Myönnän, että en itse viitsi kaikkea edeltäkäsin varmistella, koska edelleen tykkään seikkailla. Olen huomannut, että vaikka miten varmistelisi mitäkin, peruutuksia ja muutoksia tulee ja siihen pitää vaan sopeutua eikä kiukutella.
Tiedän, että kaikissa on ominaisuuksia, joista emme itse tiedä (tai emme halua tietää), mutta jotka muut näkevät. Varmistatko sinä varmistuksen päälle vaikkapa ystävän kanssa kahvittelun, etkä kestä sitä,että yllätyksiä sattuu? Myönnän, että en itse viitsi kaikkea edeltäkäsin varmistella, koska edelleen tykkään seikkailla. Olen huomannut, että vaikka miten varmistelisi mitäkin, peruutuksia ja muutoksia tulee ja siihen pitää vaan sopeutua eikä kiukutella.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oikeastaan aina elämänkuvioihini on liittynyt tietynlainen varmistelu. Silmät ummessa en ole barrikadeille koskaan mennyt - tausta oli aina varmistettava. Onneksi taipumus ei ole pahenemaan päin. Tietynlainen "avainneuroosi" on kuitenkin tunnistettavissa.
Nykyisin yritän ihan tietoisesti hakea tilanteita, joihin voi vain heittäytyä - ja sitten katsoa miten kävi. Vain sillä konstilla elämään saa jotain ns. säpinää. Kivaa ja mielenkiintoista uutta juttua.
Huomasin minua useamman vuoden vanhemman sisaruksen käytäksessä selvän muutoksen. Hän ärtsyilee naapuruston asumiskäyttäytymisestä - eikä nyt ole mistään häirikkökäyttäytymisestä kyse. Olin ällikällä lyöty, kun hän kertoi kenelle ja mitä ole käynyt valittamassa. Hävettikin. Tuli mieleeni, että dementiansako alkaa noin?
Yhtä monta tarinaa kuin ihmistäkin.
Minusta ainakin on mukava olla omissa ympyröissäni enemmän, niissäkin on ihan tarpeeksi jänniä ja uusia tapahtumia sekä asioita. Nuoruuteen ja toisilla aikuisuuteenkin liittyy tietty seikkailunhalu, mutta vanhemmitenhan sitä pitäisi seestyä ja tasoittua. Tosin itse olen ilahtunut, kun oma tiedonhaluni ja uteliaisuuteni elämää kohtaan ja halu toimia (ainakin joissakin haluamissani) asioissa mukana. - Mutta mitä sitä turhaa koheltelemaan, kyllä maailma pyörii edelleen rauhallisestikin edetessä.
Kuinka varmistelun nyt ottaa. Yksin jäätyäni elämääni tuli toinen soundi. Ulos lähtiessä varmistan aina että sähkölaitteet ovat pois päältä, esim kahvin- ja vedenkeittimen johdot irti seinästä ja tietsikka suljettuna, valopois päältä. Varmistuksen jälkeen ei jää epälyttämään päivittäiset asiat. Ennen oli turvallisempaa kun tiesi myös toisen henkilön huolehtivan kodista.
Neuroosi on tullut avaimen suhteen. Ennenkuin suljen oven varmistan avaimen mukana olon samoin kännykän. Joskus on sattunut silmälasit ovat jääneet kotiin, ei muuta kun hakemaan ne koska lukunäkö ei ole paras mahdollinen.Näistä vakiintuneista tavoista huolimatta pidän itsenäni vielä ihan normaali tapauksena.
Ikä tuo omat terveisensä jokaiselle vuosien mukana.
varmistinta tarvita. Kyllä se ennen ainakin riitti kun pois koko varmistimen. Se oli lyhyt oppi: "Edestä antaa, keskeltä pihistää ja takaa ei anna ollenkaan". Se oli sen yhden "Finkanska kp:n käyttöohje.
Voisi tuo käydä vaikka lavatanssien jatkoillakin sitten jussina, jos ei nyt ihan äitien päivänä ehdi.
Avaimet on joskus unohtuneet ja se on kallista huvia, jos joutuu huoltoyhtiöstä tilaamaan oven avaamisen.
Jos tiedän lähtiessäni viipyvän useita tunteja, riivin pois kahvikeittimen ja mikron, aienmin jopa telkun johdot. Johtuen siitä et kissu oli pieni ja pelkäsin sen aikaa kuluttaessaan kiinnostuvan johdoista.
Ei ole ollut :)) Ukkosen ilmalla riivin pois telkun johdot edelleen, kuin netinkin piuhat.
Mielestäni olen kyllä tehnyt näin aina, vaan muistanko vaan tehneeni? :D
Tässäkin yhtiössä on parinvuoden aikana kaksi asuntoa jouduttu perusteellisesti remontoimaan, ovat jättäneet pesukoneet päällensä ja jotain on mennyt pieleen, vesivahinko ei ole ollut pieni.
Ajattelen et parempi vara kuin vahinko!
Joskus varmistuksen varmistus saattaa olla onneksikin. Jos jonkun asian tekee pelkällä selkäytimellä ei siitä aina jää muistijälkeä. Avaimen olemassaolo on hyvä tarkistaa ennenkuin avaa ja sulkee oven. Pääsee helpommin ja halvemmalla sisälle.