Meillä vuoden ja 2kk tyttö. Tytöläe reilu 2vuotias isoveli. Ongelma : Tyttö ei koskaan tunnu olevan tyytyväinen missään/mihinkään asiaan :/ Hereillä ollessa aina kiukkuaa. Olen todella väsynyt kun ainoa hiljainen hetki on kun nukkuu 2tunnin päiväunet. Syödessäkin koko ajan kamala kitinä (paiutsi silloin kun pureskelee ruokaa. Isoveljen kanssa leikkiessä ei silloinkaan tunnu mikään olevan hyvin kaikki lelut pitäisi saada veljeltä kädestä. Kun saa niin sitten taas mitä veli saakin käteen niin hirveä kiukkuaminen. Yölläkin vaikka tutti on suussa niin sellaista öninää koko ajan välillä kitinää. Herää jopa kerran syömään, jos ei saa pulloa huutaa vaikka puoli tuntia. Ei auta vesipullolla kokeilu, tutin antaminen,silittely,hyssyttely...huoh. Neuvoja kenelläkään viisaammalla?
1vuotias
väsähtänyt mamma
7465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kauan tätä tyytymättömyyttä on kestänyt? Käveleekö jo? Monilla turhautumista, jos ei osaa kävellä. Hampaita tulossa? Ruoka-aineallergiaa? Auttaako suppo??? Aika vaikeahan tästä on yhtään mitään sanoa... Voi olla ihan kehitysvaihekin.
On kävellyt 8kuisesta asti. Hampaita on suussa jo 4 ylhäällä ja alhaalla. poskihampaat jo puhjennut...Mutta silti jatkuu vaan tää ainainen kitinä :( n.kuukauden ollu... Olen antanut vuoden iästä asti tavan maitoa ja nannia suhteessa puolet ja puolet. Ajattelin jo että maito kävisi vatsaan mutta lopetettiin viikoksi eikä ollut kiukkuun mitään vaikutusta.
Kuulostaa kehitysvaiheelta. Minun pojalla oli vastaava homma ja sitä kesti pari viikkoa. Mikään ei tuntunut tehoavan. Näitä kausia tulee ja menee. Ja pojallani ikää nyt 15kk. Voi tietty olla muutakin.
kokeillu sitä suppoa rauhoittaako? Jos selvä vaikutus, voi tietenkin miettii jotain fysiologista vaivaa. Veikkaisin kuitenkin minäkin ikävaihetta, onko ulkona tyytyväinen tai uudessa ynpäristössä?
Meillä on ihan samanlaista. Poika 1v1kk ja isoveli 2v. Pikkuinen kitisee ja huutaa koko ajan. Mikään ei kelpaa; ei halua kävellä, ei halua syliin ei halua mitään. Mutta äidin pitää kuitenkin koko ajan olla lähettyvillä, muuten alkaa hirveä huuto. Tappelevat myös leluista jne koko ajan. On vaan niiiiiin rasittavaa! Mä olen pistänyt sen ikävaiheen piikkiin ja odotan parempia aikoja. Ulkona kuitenkin on suht tyytyväinen, töpöttelee itsekseen ja tutkii paikkoja. Tuttu tunne tuo että poika ei ole hiljaa kuin päikkäreitä nukkuessaan...
helpottavaa kuulla että muillakin on samanlaista etten ole ainut. Joo ulkona on ihan tyytyväinen tai jaksaa sen puol tuntia olla ennen kuin alkaa taas kitinä ja ämpyily.Hiekkaa ja kiviä työnnetään suuhun ihan vaanm sen takia että huomaa että äiti suuttuu siitä. Olen sillon antanut supun päiväsaikaan melkein päivittäin kun nuo hampaat puhkesivat mutta en sen jälkeen ole antanut päivällä...Joskus kun on oikein hankala ilta olen yötä vasten antanut supon että nukkuisi paremmin.
1v 2kk. Sisaruksia ei ole. Ei vaan ole mihinkään tyytyväinen. Aamulla heti alkaa itkuitkunarinari mikään ei kelpaa, syliin vaan tulis äiti kantaa ei kelpaa ruoka ilman kiukuttelua ei auta tutti vaikka se on paras kaveri leiki ei jos ei äiti oo leikkitätinä piirrettyjä ei malta katsoa sekuntiakaan että äiti vaikka tiskais puurolautasen.. Leikkikaverin jos saa alkaa riehuminen, järetön vauhti ja KILJUMINEN! Sama jos äiti tai isi käy lattialle leikittääkseen lasta. Tämä alkoi ihan yhtäkkiä vaan noin 10kk iässä eikä ole vielä muuttunut miksikään. Mummolassa on ollut yökylässä kahdesti ja siellä on kiltti ja mallikas tottelevainen taapero. Kotona kaikesta pitää tapella ja kiukutella. Kyllä on pinna tiukilla niin isällä kuin äidillä. Isi ei kelpaa kun leikittämään tai kylpyyn, ei ruokailuun, ei vaatteen vaihtoon ei sylittelemään edes. Ruokailut sujuu vaan "huijaamalla" huomio esim. avaimiin tai johonkin taskusta löytyvään esineeseen mitä ikinä. Ihan kamalaa. Ja ei oo mitään pientä itkuvirttä vaan kunnon itkupotkuraivareita ja tuo kiljuminen on kamalinta mitä tiedän. Onneks nukkuu öisin 11-12h ja päivällä 1,5-2h inahtamatta mutta silti pitää sanoa että rankaksi käy! Toivon että on ohimenevä vaihe. En usko olevan fyysinen ongelma, mikään kipu tms koska kylässä on nätisti ja kiltti lapsi AINA.
En osaa neuvoa olen neuvojen tarpeessa kuten sinäkin mutta toivon voimia ja jaksamista!! Tiedän mitä se on.. Tyydytäänkö vaan kuuntelemaan kitinää ja ollaan onnellisia että on terveitä lapset. Jotain positiivista pakko keksiä ;) Onneks mulla on poika, viimestään kun menee armeijaan mulla koittaa LOMA! Sinne ei äiti taida päästä mukaan vaikka vielä poika kiukuttelis kaikesta :)