Onko muita joilla on ollut imetyksen alkuaikana ongelmia? Hassu kysymys, varmaan aika monella, mutta lähinnä maidon riittävyyden tai lapsen imuhalujen kanssa? itselläni oli alku niin hankala, että luovuttaa olen meinannut useasti, mutta onneksi olen saanut kannustusta niin ystäviltä, sukulaisilta kuin neuvolastakin ja nyt alkaa homma sujua!
Vauva on nyt 6vkoa. Syntymän jälkeen maito nousi hitaasti, viidentenä päivänä alkoi vasta kunnolla tulla maitoa. Paino tippui 300g ja hieman kellastui niin sai lisämaitoa pullosta. Itse olisin alusta asti halunnut hörpyttää, mutta kun pullossa sairaalassa tuotiin eikä vaihtoehtoja tarjottu niin pullolla sai... Kotona sitten jatkettiin osittaisimetystä, imetin niin paljon kuin jaksoin ja vauva imi hyvin ja hyvällä otteella mutta meinasi väsyä helposti aluksi. Paino lähti sitten ihan kivasti nousuun kun oma maidontulo alkoi, korvike jätettiin pois. Mutta pian piti korvikkeeseen palata kun painonnousu taas hidastui. Vauva tuolloin 3vkoa. Oli tosi hankalaa arvioida paljonko ja koska korviketta antaa kun tyttö jäi tyytyväiseksi rinnalta, oli virkeä ja pissasi/kakkasi hyvin. Kun pelkäsin myös sitä liikaa antamista, joskus tuli annettua ja sitten ei syönytkään rintaa taas pitkään aikaan ja se ei huonoa maidontuloa paranna! Koko aikana ei ole saanut enempää kuin reilu 1dl korviketta päivässä, pienissä erissä. Painonnousu on nyt ok, n.150g/vko. Voisihan se enemmänkin olla mutta vakaasti uskon että saan rintamaidon vielä lisääntymään niin että kasvu vielä reipastuu enemmänkin! neuvola sanoi että korvikkeen voi jättää jo poiskin mutta vielä en uskalla, se on omaa varmistelua että näkee ettei jäänyt nälkä.
Viime viikolla tuntui että rinta ei kelpaa enää, hän haluaa vaan pulloa! Hirveitä raivareita rinnalla, vai tuputinko sitten liikaa, tiedä häntä... Mutta söi jotenkin huonosti, maitoa tuli kyllä tikahtumiseen asti, vai lieneekö se ongelma kun yhtäkkiä tuleekin niin paljon maitoa että menee jatkuvasti henkeen? Tuntui kyllä että nyt lopetan... Kun ei voi jättää antamatta pulloa kun ei se kasvu niin huimaa ole ja tissi ei meinaa kelvata! äitini kannusti pahimman yli ja nyt!!!!! Tyttö on kuin aurinko! Tissi kelpaa ja maitoa tuntuu tulevan koko ajan paremmin ja lypsäminenkin jo onnistuu!!!
Kyllä oli hankalaa aluksi ja kova stressi että saanko imettää kun niin kovasti sitä toivoin! Mutta nyt tuntuu että pahin on takana ja me onnistuttiin kuitenkin!!!!
Vauva on nyt 6vkoa. Syntymän jälkeen maito nousi hitaasti, viidentenä päivänä alkoi vasta kunnolla tulla maitoa. Paino tippui 300g ja hieman kellastui niin sai lisämaitoa pullosta. Itse olisin alusta asti halunnut hörpyttää, mutta kun pullossa sairaalassa tuotiin eikä vaihtoehtoja tarjottu niin pullolla sai... Kotona sitten jatkettiin osittaisimetystä, imetin niin paljon kuin jaksoin ja vauva imi hyvin ja hyvällä otteella mutta meinasi väsyä helposti aluksi. Paino lähti sitten ihan kivasti nousuun kun oma maidontulo alkoi, korvike jätettiin pois. Mutta pian piti korvikkeeseen palata kun painonnousu taas hidastui. Vauva tuolloin 3vkoa. Oli tosi hankalaa arvioida paljonko ja koska korviketta antaa kun tyttö jäi tyytyväiseksi rinnalta, oli virkeä ja pissasi/kakkasi hyvin. Kun pelkäsin myös sitä liikaa antamista, joskus tuli annettua ja sitten ei syönytkään rintaa taas pitkään aikaan ja se ei huonoa maidontuloa paranna! Koko aikana ei ole saanut enempää kuin reilu 1dl korviketta päivässä, pienissä erissä. Painonnousu on nyt ok, n.150g/vko. Voisihan se enemmänkin olla mutta vakaasti uskon että saan rintamaidon vielä lisääntymään niin että kasvu vielä reipastuu enemmänkin! neuvola sanoi että korvikkeen voi jättää jo poiskin mutta vielä en uskalla, se on omaa varmistelua että näkee ettei jäänyt nälkä.
Viime viikolla tuntui että rinta ei kelpaa enää, hän haluaa vaan pulloa! Hirveitä raivareita rinnalla, vai tuputinko sitten liikaa, tiedä häntä... Mutta söi jotenkin huonosti, maitoa tuli kyllä tikahtumiseen asti, vai lieneekö se ongelma kun yhtäkkiä tuleekin niin paljon maitoa että menee jatkuvasti henkeen? Tuntui kyllä että nyt lopetan... Kun ei voi jättää antamatta pulloa kun ei se kasvu niin huimaa ole ja tissi ei meinaa kelvata! äitini kannusti pahimman yli ja nyt!!!!! Tyttö on kuin aurinko! Tissi kelpaa ja maitoa tuntuu tulevan koko ajan paremmin ja lypsäminenkin jo onnistuu!!!
Kyllä oli hankalaa aluksi ja kova stressi että saanko imettää kun niin kovasti sitä toivoin! Mutta nyt tuntuu että pahin on takana ja me onnistuttiin kuitenkin!!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vasta 3:ntena päivänä nousi ja sitä ennen oli annettu pullosta.
Vauva tottui saamaan "helppoa" maitoa, joten imetyksen alku oli hankalaa. Helppoutta ei lisännyt yhtään se ,että jouduin käyttämään rintakumia.
Vauva tykkää nukkua rinnalle - luonnollisesti - ja kun häntä koettaa laittaa nukkumaan niin raivari olivat taattu ! :)
Juominen on tärkeää ja ITSELUOTTAMUS ! Kyllä se luonto useimmiten hoitaa asian niin kuin on tarkoitettu.
Kun olet rentoutunut niin homma sujuu ja maitoa tulee...
Tsemppiä jatkoon !
On meitä varmasti ja monta. Itse tappelin vähäisen maitomäärän kanssa kuukausi tolkulla, mutta onneksi en luovuttanut. Osaimetin 6kk ikään, jolloin kiinteä ruoka alkoi korvata maitomäärää ja imetän yhä 10kk iässä. Muistan kuinka itkin äidilleni, että en varmasti saa imettää edes neljää kuukautta. Kyllä se maitomäärä sieltä vain lisääntyi, kun luin vinkkejä ja noudatin niitä. Pikkuhiljaa luovuttiin korvikkeesta niin, että 3-6kk iässä meni ehkä 1dl korviketta "iltatankkaukseen". Mutta stressata ei kannata. MInun mielestäni jokainen äiti voi ajatella, että tekee parhaansa ja sen mihinkä rahkeet riittää ja sillä hyvä. Vauvalle kuitenkin on paljon tärkeämpää se onnellinen ja naurava äiti, kun tissiä suuhun tukkiva hermoraunio.
Katso http://maitolaituri.imetys.fi/ siellä on paljon tietoa ja taitoa tuohon imetysasiaan :)