Soitin Päijät-Neuvoon sairauteen liittyvässä asiassa. Siellä oli hyvin ystävällinen ja empaattinen ihminen, joka opasti minua ja varasii ajan alueemme terveyskeskuksen sairaanhoitajalle ja kehoitti myös myöhemmin tilaamaan ajan lääkärille.
Menin pahaa-aavistamatta sitten sairaanhoitajan vastaanotolle. Olin täysin typertynyt kohtelusta, jonka siell'ä sain. Lieneekö hoitsu noussut väärällä jalalla aamulla töihin.
Minut läksytettiin perin pohjin siitä, että uskaltauduin vaivoineni kuuntelemaan Päijät-Neuvon ohjeita.
"Kyllähän ne nyt siellä neuvoo mitä vaan ja tänne on helppo lykätä aikoja. Ettekö te tiedä, kuinka varattuja meidän aikamme on?"
Vastasin, että tiedän, mutta kun nyt sitten sain tämän ajan kuitenkin, niin noudatin vain heidän ohjeitaan.
Hoituri vallan riemastui, kuin uskalsin pyytää päästä lääkärille. Hän tivasi, että "sellaisiako ohjeita muka olet Päijät-Neuvosta saanut, kyllä on ihmeellisiä ohjeita annettu."
Sanoin, etten tiedä heidän systeemeitään, että heidän pitää keskenään selvittää, että anteeksi nyt kauheasti, en minä ole aikonut vaivaksi olla.
Hoituri tiuskaisi, että mitä te anteeksi siinä pyytelette, tämä asia selvitetään nyt. Emme me mitään aikoja voi teille antaa täältä.
Vastasin, etten olettanutkaan, vaan tämä oli Päijät-Neuvon ohje.
Hoituri vastasi tähän kertomalla, kuinka kiven takana ja mahdoton hänen on antaa aikaa lääkärille. Sitten hän kävi koneelta lävitse vuoden takaisen käyntini Kaupunginsairaalassa ja sanoi, että minkä ihmeen takia teille on määrätty antibiootti. Hän ei näe mitään syytä, että on annettu antibiootti.
Olin TÄYSIN typertynyt, vastasin, että en ole lääkäri, en voi tietää. "No, mitä ne teille sanoi". Vastasin, että eikös se diagnoosi siinä näy.
Se asia, sairaus, minkä vuoksi olin tullut sairaanhoitajan juttusille jäi täysin sivuseikaksi. Suomeksi sanottuna tämä hoitaja ei välittänyt vaivastani hevonpaskaa.
Loppukaneettina hän kehoitti minua menemään yksityiselle lääkärille, kun ei tämä teidän vaivanne ole sellainen, että teille aikoja annettaisiin.
Ja kuin suuresta armosta, rouva Sairaanhoitaja lykkäsi kuitenkin lääkärinajan käteeni tokaisemalla:" Menkää nyt keskustelemaan sitten lääkärille, jos kerran näette sen tarpeelliseksi."
Lähdin vastaanotolta kuin nöyryytetty lapsi, minä aikuinen 59-vuotias ihminen, jolla siis ihan oikeasti oli lääkärinapua ja lääkitystä vaativa sairaus.
Kun pääsin kotiin, peruin tämän armosta annetun ajan. Soitin yksityiselle ja sain asiallisen, aikuisen ihmisen kohtelun ja lääkärin, joka puhutteli ystävällisesti ilman sarvia ja hampaita.
Menin pahaa-aavistamatta sitten sairaanhoitajan vastaanotolle. Olin täysin typertynyt kohtelusta, jonka siell'ä sain. Lieneekö hoitsu noussut väärällä jalalla aamulla töihin.
Minut läksytettiin perin pohjin siitä, että uskaltauduin vaivoineni kuuntelemaan Päijät-Neuvon ohjeita.
"Kyllähän ne nyt siellä neuvoo mitä vaan ja tänne on helppo lykätä aikoja. Ettekö te tiedä, kuinka varattuja meidän aikamme on?"
Vastasin, että tiedän, mutta kun nyt sitten sain tämän ajan kuitenkin, niin noudatin vain heidän ohjeitaan.
Hoituri vallan riemastui, kuin uskalsin pyytää päästä lääkärille. Hän tivasi, että "sellaisiako ohjeita muka olet Päijät-Neuvosta saanut, kyllä on ihmeellisiä ohjeita annettu."
Sanoin, etten tiedä heidän systeemeitään, että heidän pitää keskenään selvittää, että anteeksi nyt kauheasti, en minä ole aikonut vaivaksi olla.
Hoituri tiuskaisi, että mitä te anteeksi siinä pyytelette, tämä asia selvitetään nyt. Emme me mitään aikoja voi teille antaa täältä.
Vastasin, etten olettanutkaan, vaan tämä oli Päijät-Neuvon ohje.
Hoituri vastasi tähän kertomalla, kuinka kiven takana ja mahdoton hänen on antaa aikaa lääkärille. Sitten hän kävi koneelta lävitse vuoden takaisen käyntini Kaupunginsairaalassa ja sanoi, että minkä ihmeen takia teille on määrätty antibiootti. Hän ei näe mitään syytä, että on annettu antibiootti.
Olin TÄYSIN typertynyt, vastasin, että en ole lääkäri, en voi tietää. "No, mitä ne teille sanoi". Vastasin, että eikös se diagnoosi siinä näy.
Se asia, sairaus, minkä vuoksi olin tullut sairaanhoitajan juttusille jäi täysin sivuseikaksi. Suomeksi sanottuna tämä hoitaja ei välittänyt vaivastani hevonpaskaa.
Loppukaneettina hän kehoitti minua menemään yksityiselle lääkärille, kun ei tämä teidän vaivanne ole sellainen, että teille aikoja annettaisiin.
Ja kuin suuresta armosta, rouva Sairaanhoitaja lykkäsi kuitenkin lääkärinajan käteeni tokaisemalla:" Menkää nyt keskustelemaan sitten lääkärille, jos kerran näette sen tarpeelliseksi."
Lähdin vastaanotolta kuin nöyryytetty lapsi, minä aikuinen 59-vuotias ihminen, jolla siis ihan oikeasti oli lääkärinapua ja lääkitystä vaativa sairaus.
Kun pääsin kotiin, peruin tämän armosta annetun ajan. Soitin yksityiselle ja sain asiallisen, aikuisen ihmisen kohtelun ja lääkärin, joka puhutteli ystävällisesti ilman sarvia ja hampaita.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.