Ero/luonnevamma

"Persoonallisuushäiriöiset vanhemmat olisi tunnistettava lapsiriidoissa paremmin

Oikeusministeriön työryhmä selvittää asiantuntija-avun käytön kokeilemista lapsen huolto-oikeudenkäynneissä. Julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan kyse on lähinnä psykologien käyttämisestä lapsiriidoissa.

Pyrkimyksenä on sovintojen aikaansaaminen ja käsittelyaikojen lyhentäminen lapsiriidoissa. Kokeilu tulisi tulevana syksynä käyttöön Espoon käräjäoikeudessa ja parissa kolmessa muussa tuomioistuimessa.

Lapsiriitojen sopiminen ja niiden nopeuttaminen on kannatettava hanke. Sopiminen ja nopeus eivät kuitenkaan ole itseisarvoja. Tuomioistuinten ja lapsiriitoihin liittyvien muiden tahojen tulisi voida olla varmoja, että sopiminen on aitoa ja että se koituu lapsen parhaaksi. Aina ei näin ole.

Narsistinen persoonallisuushäiriö ja narsististen persoonallisuushäiriöiden rypäs sisältyvät diagnoosikategorioina amerikkalaiseen DSM IV -mielenterveyden luokitusjärjestelmään. Narsisitinen häiriö tai häiriöt ovat vaikeasti parannettavissa ja edellyttävät tällöinkin monivuotista intensiivistä erikoisammattilaisen antamaa terapiaa.

Narsistisesti häiriöiset ovat viranomaisten ja siten myös tuomioistuinlaitoksen palvelujen suurkäyttäjiä. Heitä on huomattavan runsaasti myös lapsiriitojen osapuolinea. Narsistisesti persoonallisuushäiriöinen ei kykene mieltämään sovintoa samalla tavoin kuin niin sanottu tavallinen ihminen, joka kokee sopimuksen itseään velvoittavana ja toimii sen mukaisesti. Häiriöiselle sopimus ei ole sopimus vaan välinen lisäetujen saamiseksi ja toisen osapuolen alistamiseksi.

Kun häiriöinen käyttää lasta muiden tarkoitusperiensä kuten koston välineenä, kärsijäksi joutuu ensisijaisesti lapsi ja toissijaisesti yhteiskunta lapsen myöhempien vahinkojen korjaamisen maksajana.

Psykologien käyttö voi tuoda jotakin lisäarvoa lapsijuttuihin. Heillä ei yksinään ole mahdollisuuksia tehdä esim. vanhemmuuden arviointeja, jotka ovat välttämättömiä persoonallisuushäiriöiden havaitsemiseksi ja häiriöisten lapsille aiheuttamien vahinkojen estämiseksi. Suomessa psykologeista vain pieni osa tuntee kunnolla persoonallisuushäiriöt, ja vain harvalla on oikeuspsykologista osaamista.

Psykologien käyttämisellä voidaan mielestämme saavuttaa vain marsinaalisia etuja, ja nekin tapauksissa, jotka eivät välttämättä ole lapsijutuista tärkeimpiä eivätkä ratkaisevia mietittäessä lapsiriitojen yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia.

Sosiaaliviranomaiset ja tuomioistumet tyytyvät usein vahvistamaan sopimuksia miettimättä, mistä todellisuudessa on kyse. Ja palveleeko sopimus lopulta lapsen asiaa. Viranomaisten on vaikea uskoa jonkun olevan niin paha kuin narsistisesti häiriöinen voi todellisuudessa olla. Mieluummin uskomme häiriöisen osapuolen vilpittömyyteen ja siihen, että tämän sanomiset todella osoittavat hänen tarkoituksensa. Näin ei valitettavasti kuitenkaan ole.

Toivomme, että oikeusministeriö kokeilua toimeenpannessaan kiinnittää erityistä huomiota persoonallisuushäiriöiden huomattavaan merkitykseen lapsiriidoissa sekä ryhtyy toimenpiteisiin, jotka vähentäisivät persoonallisuushäiriöisten aiheuttamia vahinkoja.

Olisi tärkeää luoda 2-3 puolueetonta, vaikeisiin huoltajuusoikeudenkäynteihin erikoistunutta moniammatillista oikeuspsykiatrista tiimiä, jolta oikeus voisi pyytää tutkimusta ja lausuntoa. NÄin oikeudenkäyntiä voittopuolisesti kosto- ja häiriköintitarkoitukseen käyttävän luonnehäiriöinen tai "häirikkö" voitaisiin tunnistaa ja välttyä monilta vääriltä ratkaisuilta."

Myös toimittaja Päivi Repo puuttuu tämän päivän kolumnissaan samaan aiheeseen, joka myös on ollut täällä esillä monesti:

"Äiti on aina paras huoltaja, vai onko?

Kun pariskunta eroaa ja pystyy sopimaan lasten huoltajuudesta, 90 % valitsee yhteishuoltajuuden. Silloin lapset ovat vuoroin isällä ja vuoroin äidillä. Mutta jos ero ei sujukaan sopuisasti ja sosiaaliviranomaiset joutuvat mukaan selvittelemään, asetelma näyttää muuttuvan: paras huoltaja onkin usein äiti.

Onko tässä jotakin vikaa? Ei varmaankaan niiden mielestä, joiden tahto toteutuu, mutta ulkopuolisen mieleen nousee myös muita näkökohtia. Ilmeisin niistä on isien asema. Se on muuttunut olennaisesti viime vuosikymmeninä. Isät ovat lastensa arjessa mukana toisin kuin suuret ikäluokat aikanaan.

Tutkimuksissakaan ei kanneta enää huolta naisten kaksoistaakasta, eli että mies tekee työnsä ja nainen omansa ja sen lisäksi nainen hoitaa kotityöt ja lapset. Sen sijaan keskustelupalstoilla harmitellaan, että työt eivät jakaannu tarpeeksi tasaisesti. Toinen siis tekee, mutta ei tarpeeksi. Tutkimuksissa puhutaan sukupuolittuneesta työnjaosta, jonka takia äidit tekevät kotitöitä enemmän kuin isät. Kun tulokset perustuvat tuhansien perheiden tietoihin, on mahdollista ja jopa todennäköistä, että joissakin perheissä asetelma on toisinpäin.

Ajatellaanpa sitten, että tasaisen ja käänteisen työnjaon pariskunta eroaa riidellen ja huoltajuudesta syntyy kiista, johon tarvitaan ulkopuolisia ratkojia. Onko varmaa, että vanhempien roolit arvioidaan tasapuolisesti?

Niin voi kysyä, kun parhaaksi huoltajaksi edelleen katsotaan yleensä äiti. Ei kai riitaiseen eroon päädy vain perheitä, joissa isä ei tehnyt kotitöitä eikä hoitanut lapsia? Tuskinpa. Siksi voi kysyä, onko mahdollista, että sukupuolittuneet käsitykset ovat jääneet päätöksentekoon?

Tätä epäilee moni eroisä. Heitä on paljon. Kun HS kertoi neljän isän kokemuksista (HS 27.4.) moninkertainen joukko otti yhteyttä. Yhteistä oli kokemus, että naisvirkamiehet asettuivat äitien puolelle.

Sellainen olisi outoa kahdestakin syystä. Ensiksikin laki velvoittaa kohtelemaan vanhempia tasapuolisesti. Jos niin ei tapahdu, isät eivät saa oikeutta, eikä sellaista saisi tapahtua maassa, joka pitää itseään oikeusvaltiona.

Toiseksi samat sosiaaliviranomaiset ovat vuosia valittaneet naisten tasa-arvoistumisen seurauksista. Ennen isä juopotteli ja äiti piti perhettä pystyssä. Nyt molemmat ryyppäävät, eikä kukaan huolehdi lapsista. Sosiaaliviranomaiset näkivät ensimmäisinä myös raskaana olevat naiset, joiden päihteiden käyttö uhkaa sikiön terveyttä.

Kun epäilykset ovat näin yleisiä, pitää selvittää onko niissä perää. Jos luutuneita käsityksiä löytyy, ne on poistettava. Jos niistä kärsivien lasten takia."