ärsyttää, inhottaa ja kyllästyttää.
Etuilua jonoissa, änkemistä kaupassa, törmäilyä, toisten huomaamatta/huomiotta jättämistä, itsekeskeisyyttä, alituista valitusta, kaiken pelkäämistä. Nuorison käytöksen päivittelyä, vaikka pitäisi katsoa peiliin. Maailman täyttää tv ja kuluttaminen. Vanhojen sukupolvi pilaa maailman monessa mielessä.
Tuollaistako on vanhuus ja viisaus, tuoko on itselläkin edessä!
nimim. hyvin käyttäytyvä, akat. vaimo ja äiti
Etuilua jonoissa, änkemistä kaupassa, törmäilyä, toisten huomaamatta/huomiotta jättämistä, itsekeskeisyyttä, alituista valitusta, kaiken pelkäämistä. Nuorison käytöksen päivittelyä, vaikka pitäisi katsoa peiliin. Maailman täyttää tv ja kuluttaminen. Vanhojen sukupolvi pilaa maailman monessa mielessä.
Tuollaistako on vanhuus ja viisaus, tuoko on itselläkin edessä!
nimim. hyvin käyttäytyvä, akat. vaimo ja äiti
Vastaukset 129
Vanhimmat
...sen vanhana taitaa.
Ei kaikki vanhukset onneksi ole tuollaisia, onneksi. Osa on ihan jees tyyppejä, MUTTA! Voi voi, eivät kaikki!
Etuilevat jonossa, kyllä. No voi olla etteivät jaksa seisoa kauaa mutta entäs me muut? Kerran yksi mummo änkesi pankissa tosi röyhkeästi eteen juuri kun oli minun vuoroni. Virkailijakin katsoi että mitäs nyt. Sanoin vaan että eihän mulla tässä mitään hätää ole, koko ruokatunti aikaa seisoa pankissa.
Täällä työpaikalla olin kauan sitä mieltä että vanhat on ihania mummeleita ja pappoja. Joo, just niin kauan kuin kaikki menee nii nkuin he haluaa. Jos sanot yhdenkin poikkipuolisen sanan niin johan ollaan ärhäköitä!
Kerran yksi nuori kysyi vanhemmalta rouvalta kassajonossa että saisinko maksaa tämän yhden ostokseni ennen teitä kun olis vähän kiire. Voi taivas mikä möykkä ja iva alkoi! Että näin röyhkeitä sitä ollaan, nuori nainen vielä, ettäs kehtaat! Vai on kiire, on se kiire kuule muillakin. Odota vaan kiltisti vuoroasi. Jo on röyhkeää ja huonokäytöksistä nuorisoa. Rouvalla oli täysi kärry tavaraa.
No enpä ole nähnyt kenenkään etuilevan jonossa, kaikki niin nuoret kuin vanhatkin ovat kiltisti olleet omilla paikoillaan jonossa. Mutta Turussa pankkivirkailija teki kepposet minulle, sanoi, että tässä kassalla ei palvella rahannostoa, mutta hän voi palvella, ja käydä noutamassa tuosta rahakassalta, ettei mun tartte jonottaa, kun en pysty seisoskelemaan.
Kyllä varmaan nuoria otti hattuun, voi voi, miten ilkeä ihminen, saa palvelua ohi heidän!
että moni vanhus on sairas, esimerkiksi muistisairas. Eivät ehkä tiedä käyttätyvänsä noin. Verrattavissa jonkun NUOREN mielisairaan käytökseen. On toki ilkeitä vanhuksia muutenkin. Itse olen vasta 65, mutta olen huomannut olevani agressiivisempi kuin nuorena. Mutta minulla onkin paljon sairauksia ja lääkkeitä. Ehkäpä ne lääkkeet sen aiheuttavat?! En tosin ole kenellekään kassajonossa räyhännyt!
hiljattain kiinnitin huomiota lapsiperheeseen. Etuilivat härskisti, esim. hyppivät köyden yli, jotta pääsivät lämminruokajonossa etuilemaan. Taitaa olla joka ikäluokassa näitä itsekeskeisiä.
Etkös sinä olekkin lapsivastainen ihminen? Vai muistanko väärin...?
kuvan olet saanut? Koko ikäni minulla on ollut lapsia läheisyydessäni. Koti on ollut avoin lasten kavereille. Auto on ollut täynnä eli 2 omieni lisäksi, kun on menty vesi- ja huvipuistoon. Oli kausi, jolloin naapurin yksinhuoltajan Lillemor vietti illat luonani, kun äiti ei jaksanut puuhailla. Yhtenä vappuaattona odottelimme yhdessä tulevaa aviomiestäni. Hän tuli melko myöhään ja aamuvarhaisella nuori neiti soitti ovikelloa ja marssi ympäri taloa, kunnes pääsi sisään. Viihtyi hyvin mieheni sylissä, kun oma isä ei ollut lähellä. Juhannusaattona meillä saattoi olla kymmenkunta lasta, kun naapurit eivät halunneet koko katrasta luokseen kokon polton jälkeen. Urheilukilpailuihin kuskasimme porukkaa useammin kuin moni nuorempi äiti tai isä. Viimeksi eilen naapurissa oli vierailulla 4-vuotias poika, joka tuli luokseni, kun puuhailin puutarhassa. Meille lapset eivät olleet itsestään selviä, vaan suuri onni. Kyllä veikkauksesi meni nyt päin............
Tämä nuori ikäpolvi lukee heti lapsivastaiseksi, jos osaa pitää jöötä, ja kasvattaa lapset noudattamaan yhteiskunnan pelisääntöjä. Kateellisia nuo ovat Sulle, kun osaat käsitellä lapsia.
itseäni kismittää, kun monet vanhemmat ja isovanhemmat ovat täynnä omien lastensa ja lastenlastensa ihailua. Eivät osaa muusta puhuakaan. Minulla oli naapuri, joka töistä tullessaan tervehti nimeltä vain toisen naapurin poikia, ei meidän tyttöjä. Kun hain lapset hoitopaikasta, puhuttelin jokaista (perhepäivähoito) lasta ja juttelin vähän. Olivat iloisia, kun aikuinen kiinnitti huomiota. Päivähoitopaikka oli kodin lähellä ja lastemme synttärit olivat päivän kohokohtia. Pystyin yleensä järjestelemään työni niin, että voin järjestää kekkerit päivällä. Kaksi perhepäivähoitajaa lapsikatraineen käveli meille. Ystävällinen voi olla muillekin kuin omille lapsille.
Royhkeimpia kadulla ja liikenteessa!
Mummeleilla on toki tuota mainisemaasi taipumusta.
Hupaisinta on kaupan hairiotilanteissa huoli omasta hengissapysymisestaan.
Lapsiperheista viis kunhan oma komero, kaappi ja pakastin pullistelee syotavaa.
Tunnustaa taytyy etten anna etnisen vahemmistoryhman enka mummeleiden etuilla jonoissa.
Jos olen puolen paivan aikaan kaupassa niin ruokatuntiostelijoille tarjoa paikkaa.
Että on oikein leima otsaluussa, että on ruokatuntiostaja? Siinä tapauksessa heitä tuntuukin olevan hävyttömän paljon. Ja ruokatunnit tosi pitkiä, usein päiväkausia.
Etkö näe koskaan heitä, jotka todellakin ovat ruokiksella?
Minä vältän sitä aikaa, mutta joskus vaan muiden asioiden vuoksi joutuu siihen aikaan kaupassa käymään.
Useilla on haalarit, toisilla jokin muu uniformu, josta kyllä selvästi näkee, henkilön apetta ostamassa olevan ruokiksella..
Jos on pari pientä ostosta, näkee niistäkin, että ruokisostoksia ovat. Tarjoan aina paikkaani, jos takanani sellainen henkilö on., muistan vielä, kuinka jonotin itsekin ateriani kanssa kassajonossa, ja miten mukavalta tuntui päästä syömään, ilman edellisen asiakkaan ison lastin takana odottaen.
Yhteispelillä voisimme antaa sateisenakin päivänä auringon paistaa. Eikö?
käytän valmiita ruokapalveluja. En ymmärrä, miks ruokatunnilla pitää sännätä kauppaan kun se on tarkoitettu aterioimiseen, eikä kaupassa käymiseen. johan järkikin sanoo, ettei kahta asiaa ehdi hoitaa aterioimiseen tarkoitetulla ajalla. onko sitten ihme että mahahaava puhkeaa, tai mai muuta sellaista.
Joidenkin vaan on pakko hakea eväänsä ruokatunnilla kaupasta.
Lähellä ei ole baaria tai ravintolaa yms. Ei myöskään jääkaappia, missä säilyttäisi kotoa tuotuja eväitä.
Korppupussiko taskuun?
Säilyy ne kotona aamulla tehdyt eväät hyvänä ruokatuntiin asti ja pitempäänkin vaikka jääkaappia ei olisikaan. Kokemusta on!
ja asteita plus 30..kaikki emme halua syädä kanelikorpuja...
termospulloja ja kylmäkasseja ja -kalleja.
Mitä muuta sulta saattoikkaan odottaa..........
Milloin olet istunut kaivinkoneen hytissä. Se ei ole ihan sama paikka, kun Sinun autosi etupenkki tai takapenkki.
Häpeä neuvojasi.
Hyvänen aika! Jos sinulle tuodaan ruoka ateriapalvelusta, niin oletatko työllisten sen myös saavan?
Pitäisikö rakennusmiesten, puistotyöläisten, autonkuljettajien, siivojien, yleensä liikkuvassa työssä olevien olla ilman ateriaa koko päivän?
Näkyy kaupasta aterian ostavan eläkeläisiäkin, ja viereisestä terkkarista henkilökunta.
Baarien ateriat, jos sinne kerkiää, ovat aika paljon kalliimpia, kuin monista vaihtoehdoista valittava ruoka palvelutiskistä.
Monet rakentajat asuvat asuntovaunuissa, ei siellä varmaan monen henkilön porukoissa mahdu täysipainoisia aterioita laittamaan. Kaupasta saa lämpimänä.
On monia ihmisiä, jotka nimenomaan hyödyntävät kaupan tekemiä kilottain myytäviä annoksia, voi valita, ottaako muusia, riisiä, juustoperunoita, ja monista kala-liha vaihtoehdoista.
Ostan joskus itsekin kiireessä muutaman silakkapihvin, syön kotona, ilman noita lisukkeita. Tai puolikas kuuma broisku.
On erilaisia salaattejakin, ja laatikoita, ainakin pääkaupunkiseudun kaupoissa., ei siis eineksiä, vaan kaupassa tehtyjä.
Kannattaisi aina miettiä, ettei kaikki ole kuin sinä.
jotka eivät saa ateriaa työpaikalta. On eväät. Kuumat termosannussa,kylmät kylmälaukussa. Mahdollisuuksia on.
pitäisi istuskella kaivinkoneen hytissä? Kyllä sielläkin eväät säilyvät neuvoillani kylminä tai kuumina muutaman tunnin. On muuten rahaisaa hommaa tuo työsi, tutun kautta tiedän asioita.
Siinä pukkaa oikein olan laidalta asennevammaa. Ja 30 astetta, monastikko on viimeisen puolen vuoden aikana ollut 30 astetta?
Ja kas, mene kauppaan ja hanki kylmätermos, siis ruokatermos. Se on leveäsuinen, ja sinne saat vaikka eväät tai keiton, ihan minkä vaan. Joko kylmänä pysymään, tai kuumana pysymään, tai vaan suojaan niinä muutamana harvana hellepäivänä, mitä Suomeen helteitä sattuu.
Niin että saat ruokatunnin vietettyä siihen tarkoitetussa merkeissa, ruoan nauttimseen, eikä kaupassa säntäilyyn. Ja opettele tekemään monipuoliset ravitsevat evät.
Niin nyt vaan keksimään uusia syitä, että pääsee kauppaan ruokatunnilla. Ja toisekseen ovat ne korputkin todella hyviä ja maukkaita. Leivo vaan ne itse täysjyväviljasta, niin saat kunnon ravintoa.
Heh hehe, tuo kaivinkoneenpenkkeilijä ei tajua puhuvansa itseään pussiin. Kaivinkoneellko se ruokatunnilla kauppaan menee? Hitsi että antoi makoisat naurut.
Varmaan on niittokoneen penkki sillä on mopon selässä, että kauppaan menee, eihän se autolla aja, ei voi ajaa, kun siinä ei kerran sitten voi eväitä syödä. Mutta mikä vika siinä kaivinkoneen hytissä on? Ei sen kummempi kuin traktorinkaan hytti. Ei taida koskaan olla edes kaivinkonetta nähnytkään?
voe voe voe...kah ku niitä kaivinkonehommia tehrää ihan kaupan vieressä.
Älä viitti naurattaaa. Onpa sinulla kovin ennakkoluuloiset ja asenteelliset näkemykset aterioinnista. Katsos, mun mies on jus tuollaisessa työssä, mutta johan työsopimuslakin vaatii ruokailun järjestämistä, niin että eiköpähän se mahdollisuus ole useimmilla työpaikoilla, olipa millainen parakkityömaa tahtojaan. Eri asia on, haluaako valmista ruokaa, ja valitettavan moni äijän käppyrä ostaa mieluimmin se rasvamakkaran tai proilerin rasvakintun, kuin syö monipuolisempaa ruokaa. Tämä on totuus.
"Pitäisikö rakennusmiesten, puistotyöläisten, autonkuljettajien, siivojien, yleensä liikkuvassa työssä olevien olla ilman ateriaa koko päivän?"
Hyvänen aika sentään, ei pidä vaan saa, ja on oikeus ravita itseään monipuolisella ruoalla. Että puistoja on korvessa, missä ei ole ravitsemuslikkeita? Hyvänen aika kuitenkin. Ei meillä korvessa ole puistoja, muuta kuin luonnonpuisto, ja luonnon puiston työntekijöitä ei ole juurikaan monia ole, ja osaavat toki tehdä eväätkin mukaansa, kuin että läheä äyskentelmään kaupan kassajonoihin.
Ja monetkohan autokuskit työskentelevät korvessa? No ei yksikään niin ettei sieltä korvesta tulla poiskin. Käydään kuorma hakemassa, ja tullaan taas ihmisten ilmoille. Tuossa on lähinurkilla yksi autonkuljettajien ruokapaikka, joka palvelee myös öiseen aikaan. Ja sieltä saa hyvää ruokaa. Siellä käy paljon autokuskeja syömässä.
Enpä ole siivoojiakaan korvessa tavannut, ei ainuttakaan siivoojaa siellä ole tullut vastaan. Mitähän tuo Sinun liikkuva työ oikein tarkoittaa, kun kyllä ateriointiarjontaa on siellä, missä vähänkin ihmisiä elää, ammattiaan harjoittaa, tekee työtä yms.
Mitetitääs uudelleen, josko sen asenteen voisi kääntää positiivisemmaksi. Se suinkaan ei ole halvinta ruokailutapaa, mennä kaupan tiskiltä ostamaan jotain ruokaa, se on itse asiassa kallein vaihtoehto.
Justiinsa niin, ja assuuppi kaapalla. Kaappiasäetin perakammarpojjan möhkäle, kaevelloo vielä sillä musikkana suamallaan leikkikaevinkonneella nurkan pieluksista hiekkaläjiä, ja juoksentelloo kaapassa kahtelemassa sitä kassaneetiä, muka ruokatuntiostoksilla, vaekka äetyli on laettanna ruuvat valamiiksi. Mutta eehän se kaevinkonemies voe valamista ruokoo syyvä, kaapasta pitää ostoo... sitä suomen suisituinta vihannesta - lenkkimakkarata.
Huomaa hyvin, asuinalueemme eron.
Täällä on monia puistoja, näen ikkunastani pari, ja lenkillä ollessani neljä lisää. Niissä työskentelee yhteensä kymmeniä puistotyöntekijöitä, varsinkin näin keväällä.
Poikani ajaa jakeluautoa, siivoojat vaihtavat kohdetta monta kertaa päivässä, kun työ on ulkoistettu huoltofirmoille..
Asuinaluetta rakennetaan, näen useamman kaivinkoneen, nosturin, ja kymmeniä kuorma-autoja päivittäin.
Terveyskeskuksessakaan ei ole ruokailua järjestetty, vaan käyvät ostamassa kaupasta sen ateriansa. Kuten nämä edellä mainitutkin ryhmät. Voi sanoa ruokatuntiostosten ajoittuvan n, 10.30- 13,00 välille.
On useampiakin kauppoja, mistä saa noita aterioita ostaa. On sellaisiakin, missä koko ateria on 5e, siinä on salaatti tai raastekin mukana.
Poikani ostaa usein, ja niimpä näkyy sadat muutkin ostavan.
Missään baarissa, ei saa vitosella ateriaa. Täällä ravintoloissa lounas maksaa 8.50-13e
Ei kaikki halua mäkin tai hesen pikaruokaa, ja nekin maksavat 5-7e, ja kohta taas nälkä.
Nykyihmiset eivät paljoa eväitä kuljettele mukanaan, koska kauppoja löytyy, ja niissä ruokaa.
Ainakin pääkaupunkiseudulla, ja varmaan muissakin kaupungeiissa.
Keikkamiehet raksoilla asuvat alkeellisesti, ja kahvinsakin näkyvät useat ostavan mukaansa niitä myydään asemilla kannellisessa mukissa, paperisessa.
Niin monet opiskelijatkin tekevät, tiedoksesi vain.
Mitä hittoa sen hinnan tähän toit. Ethän sä niitä maksa.
Hahaaa...vai työsopimus vaatii ruokailunjärjestämistä?
tunnen tutun kautta paremmin kuin monta muuta alaa. Taitavat tämän palstan alan tuntijat olevan sitä porukkaa, joka vapaa-aikanaan nauttivat nestemäisiä, hyvin säilyviä eväitä. Tietoni eivät koske nykyaikaa, vaan ovat vähän vanhempia. Silloin, valitettavasti, alkoholi kuului monen kaivinkoneenkuljettajan vapaa-aikaan olennaisena osana.
Oliko tämä kirjoituksesi, mielestäsi, sitä fiksua palstakäyttäytymistä?
Sinua loukkasi? Kirjoitukseni perustuu tosiasioihin. En suunnannut kellekään henkilökohtaisesti. Suoraan sanoen jonkun muun kirjoittelu vaikuttaa humalaisen hörhöilyltä. Siksi tämän hoolin otin esille. Tunnen läheisesti henkilön, joka on toiminut alalla. Isänsä oli alkoholisti. Hän valitsi täysin toisenlaisen elämäntyylin ja on kertonut kokemuksistaan. Hän valitsi terveemmän suunnan eli naisten tanssittamisen ja viihdyttämisen.
kaikissa sukupolvissa ja hyvin pätee se, että sitä saa, mitä tilaa! Meissä enemmän elämää nähneissä on joukko niitä, jotka vastaavat kysymykseen:"Mitä hyvää Sinulle kuuluu?" seikkaperäisellä epikriisillä ja nuoremmissa niitä haistattelijoita.
Mutta myös meitä, joilla on särmää antaa nuorille ruokisostajille kassajonoissa etusijaa ja samoin nuorissa niitä, jotka avaavat meille ovet (muistakaatten kiittää!!) ja teitittelevät kahdehdittavan luontevasti.
Hymy on lyhyin välimatka kahden ihmisen välillä!!
takaisin mutta kyllä suomalaisen miehen on vaikea sanoa kiitos reippaalla äänellä.
Eilen minun täytyi vain hymyillä kun keskiikäinen mies reppu selässä rautatieasemalla tunkeutui ohitseni itselleni ovea vetäesssä auki. Ei osannut sanoa anteeksi kun reppu töni olkapäätäni. Tuo oli niin huonoa käytöstä, onneksi en ollut ulkomaalainen, olisi hävettänyt jos olisi tehnyt tuon tempun vieraanmaalaiselle.
Huomaan että Helsingissä aina saan kohteliaisuutta ulkomaalaiselta. On kohteliaita nuoriakin mutta on paljon erittäin huonosti käyttäytyviä sekä tyttöjä että poikia.
Kouluissa ei nähtävästi opettijia kunnioiteta oleenkaan kun heitä kutsitaan etunimeltä. Mitä voi odottaa nuorilta kun omat vanhemmat juovat ja polttavat ja heittävät roskat kadulle.
Kouluissa ei nähtävästi opettijia kunnioiteta oleenkaan kun heitä kutsitaan etunimeltä. Mitä voi odottaa nuorilta kun omat vanhemmat juovat ja polttavat ja heittävät roskat kadulle.
-------------------
Taas tätä hemmetin yleistämistä ja tilastoista varmaan tämäkin tieto sulla.
Tulin kadulle eräästä toimistosta. Leveä katu, ja näin vasemmalta tulevan polkupyöräilijän. Jäin odottamaan toimiston rapuille, että pyöräilijä menee ohi, sillä vaikeasti liikuntarajoitteisena kulkuni on hidasta, ja olihan mulla aikaa odottaa, että polkupyöräilijä meni menojaan.
Mutta aannas olla, kun hän tuli lähemmäs, pysähtyi ja ojensi kädellään, että ole hyvä, mene vaan. Ja tietenkin hän oli ulkomaalainen, hyvin hyvin tuppaihoinen, valkeat silmät vaan tapittivat tumman puhuvien kasvojen keskeltä.
Tätä ei ikimaailmassa suomalainen tee, kun näkee, että jalankulkija pysähtyy odottamaan, että hän ehtii mennä keskeyttämättä ajoaan. Taas tuli mieleen, että maahanmuuttajien haukkumisen sijaan heidän käytöstavoissaan olisi paljon meille mallia otettavaksi.
autoilijat yleensä pysähtyivät, jos seisoi jalkakäytävällä ja aikoi mennä suojatielle. Oli eroa suomalaiseen tapaan.
Ainakin esimerekiksi Kyproksella ja Kanarialla ihan sama juttu. Joskus ihan harmittaa, kun ei seiso edes suojatiellä vaan jalkakäytävällä, ja auto pysähtyy. No, silloin on ihan pakko lähteä siitä kohden yli, vaikka ei olisi itse asiassa vielä matkan suuntapäätöstä siinä vaiheessa tehnytkään, vaan jäänyt miettimään menisikö tuonne päin vai tuonne ;-D
..joskus havaitsin seisovani katujen risteyksessä miettimässä, minne päin.
Kasvoilleni levisi häpeän puna, kun huomasin autojen seisovan neljällä suunnalla.... sellaistahan ei
voinut suomalaisena edes ottaa huomioon. Täällähän saa juosta henkensä kaupalla, jos aikoo päästä kadun yli.
on lähes aina vanha mummo. Minä käyn valitettavan usein asioilla 2 pienen lapsen kanssa päiväsaikaan. Todella usein meitä etuillaan. Ei se jonottaminen vauvan ja vilkkaan taaperon kanssa ole ihan helppoa ilman etuilijoitakaan. Monesti saa olla tarkkana, ettei lapsi jää kokonaan jalkoihin, kun mummot kaahottavat muista välittämättä. Väistäisivät edes pikkulapsia!
Siitä nyt tämä kommentti, että risoo, kun jotkut on niin röyhkeitä ja itsekkäitä. Vaikka ei meilläkään ole työkiireitä, on kuitenkin usein kiire kotiin syömään, vaipanvaihtoon tai nukkumaan tai edessä parhaimmillaan kaksikin itkupotkuraivaria. Lapset ei jaksa kaupassakäyntiä eikä hoitoapua ole kuin hätätilanteissa. Isovanhemmat ei lapsenlapsiaan hoitele, kun on tärkeämpää ja parempaa tekemistä.
Kiitos keskustelusta ja anteeksi aiheesta kiukuttelu. Yksin kaupassa ollessani en ole etuilijoista niin tarkka, antaa mennä vaan joskus. Mutta niitä samoja vanhoja hapannaamoja ne tuppaa olemaan.
Taidat vain sepitellä etuilujuttuja. En tosiaan ole nähnyt tuollaista.
No niin, sieltä se tuli, kiukuttelun syy.
”Lapset ei jaksa kaupassakäyntiä eikä hoitoapua ole kuin hätätilanteissa. Isovanhemmat ei lapsenlapsiaan hoitele, kun on tärkeämpää ja parempaa tekemistä.”
Valitan jos sinulla ei ole lastenhoitoapua, me täällä olemme kyllä olemme siihen syyttömiä.
Totta on ettei tämänpäivän mummut ehdi , jaksa, edes välitä lapsenlapsien tapaamisia. Erojakin on, tyttären lapsosia ehkä joutuvat enempikin kaitsemaan, tytär kun pitää puolensa ja tuo muksut, pojan vaimo ei ehkä ole niin röyhkeä tai suosiossa, joten jää ilman apuja.
Kun kuuntelee eläkeläisten kiireistä, ihmettelen miten jaksavat ja pelottaako kotona oleminen?
Tottakai ymmärrän ettei mummuus ja pappuus ole velvollisuus, jokainen sukupolvi hoitaa omat lapsensa, vaan yli-iloinen olen jos saan yövieraan, pienen silti jo tarinoita kertovan pikkuisen.
Eihän tällä ikäpalstalla olekaan enää pieniä lapsenlapsia, joten vastaukset on sen mukaisia.
On vain minä itte ja mulle kuuluu vanhuksia!
En ymmärrä, mikä siinä lasten kanssa nyt niin vaikeaa kaupassa käynti on? En minä aikoinani neljän vekaran kanssa kokenut mitään tuollaista vaikeutta. Lapsille annoin kaupassa omat tehtävät. Heillä oli aina vakio-ostokset, joista heidän tuli huolehtia. Tai he saivat huolehtia. Kokivat itsensä todella tärkeäksi. Iskälle voita, äitille jauhoja, Miialle kurkkua, minulle juustoa jne.
Nuorin, joka ei edes kävellyt, meni mainiosti lasten istuimella, joka kauppakärryssä on. Eikä siellä kaupassa nyt niin kauaa viivy, ei voi viipyä, ellei halua jaaritella. Tietty, jos haluaa mennä ruuhka-aikana, hermostuuhan siinä jokainen.
Taisteluja ei tarvinnut kaupassa käydä. Anoppi tosin oli katkera, etten antanut lasten maistaa suklaaltlal yms. ja minä en ymmärtänyt alkuunkaan, miksi ensin pitäisi opettaa ja sitten kieltää? Karkkajaan eivät ymmärtäneet syödä, kun heille niitä tarjottiin. Laittoivat suuhun ja toivat äidille, hyi kakka..
Ja onhan niitä lapsiparkkeja, jonne voi lapsen tunniksi-pariksi jättää. Niitä ei ollut meidän aikaan. Ei ollut mummua ja pappaakaan, olivat kaukana, mutta en nyt heitä kaivannutkaan lasten hoitoon. He ovat työnsä aikanaan tehneet.
Ja on niitä Punaisen ristin lapsen vahteja, täälläkin. Vähän nille pitää maksaa, mutta eihän kaupassa tarvitse joka päivä ravata. Seurakunnilla on niitä ystävän palveluita, ei muuta kuin reippaasti vaan ottamaan asioista selvää. Ei niitä kotiin tuoda, vaan itse pitää pyytää. Me käytettiin Punaisen ristin lapsen vahteja silloin kun lapsia ei voinut mukaan ottaa.
oli minulle maksimi myös tämän kaupassakäymisen järjestämiseksi. Ei tullut liikaa stressiä. En uskaltanut jättää autoon ostosten ajaksi kuten jotkut. Olivat vilkkaita, joten olisivat lähteneet omille teilleen. Lapsilukon mekanismin selvittivät alta aikayksikön. Vanhempi oli helppo, koska tyytyi sämpylän syömiseen ostoskärryssä, kun oli vielä ainoa. Joskus kiukuttelivat, mutta en antanut periksi. Ennen omia lapsia ajattelin yhtä sun toista, kun lapset olivat "kauhukakaria" kaupassa, en sanonut mitään. Omien kokemusten jälkeen en edes ajattele, vaan yritän ymmärtää.
Kaupassa lasten kiukutteluun on monenlaisia syitä. Ensinäkin lapset tulisi syöttää ennen kauppaan lähtöä, mutta harvapa sitä huomaa. Toisekseen, jos opettaa muksut syömään karkkeja ja suklaata, ongelma on useinmille taattu kaupassa. En muuten ymmärrä alkuunkaan, miksi lapsi pitäisi opettaa syömään suklaata ja karkkeja?
Kolmanneksi pitää olla selvä ns. työnjako. Jos lapsilla ei ole mitään järkevää toimintaa kauppareissulla, kuin notkua vaeltavan äidin tai isän lahekeen tuntumassa, niin ei lapsi sitä tahdo jaksaa. Lasen pitää tuntea, että hän on tärkeä. Hänelle pitää antaa tehtäviä myös kaupassa.
Ja lapsen kanssa pitää jutella muutakin, kuin ei ei, vaan perustella. Toisille lapsille perustelut menee perille, toisille ei.
Tyttärille meni oikein hyvin perille, miksei nyt osteta jotain, mutta pojalle ei tahtonut mennä. Myöhemmin hänen ollessaan jo 19 vuotias, saatiin diagnoosi: aspergerin oireyhtymä.
Mutta vaikka kotona oli kauheita jopa tuntikausia kestäviä huutokohtauksia, niin kaupassa ei koskaan.
Alta kuusikymppisenä keskustelin viisikymppisten palstoilla ja silloin ainainen valittelun aihe olivat keski-ikäiset naiset, jotka ovat kuulemma niin maan kamalia, etuilevat, vievät istuinpaikat julkisissa kulkuneuvoissa, tönivät, kiroilevat, puhuvat toisten puheen päälle, ovat lihavia, hikoilevat, tuoksuvat liikaa parfyyymeille, kailottavat puhelimeen niin että muiden elo on tukalaa jne. Heissä ylipäätään oli kaikki maailman viat. Suosittu oli myös aihe Kehä kolmosen sisäpuolella ja sen ulkopuolella asuvat ja miten kamalia siellä asuvat ja olevat ovatkaan toistensa mielestä. Stadilaiset ovat tietenkin inhokkiryhmä erikseen, ei sille vertoa muualla. Kesäaikaan suurinhokkeja ovat miehet trikoissa eli turpeat ja siltä ihteltään haiskahtelevat reiskat, kaket, ilarit ja matti yrjänät, jotka eivät tajua puleerata itseään.
Kun keskustelupalstoja seuraa, juuri tuollainen kamala vanhuus on meillä edessä, jollei jo olemassa, sillä eipä täällä käytöskukkasia jaella. Olet sitä, mitä ajattelet ja mitäs täällä enemmän on kuin ajatuksia, yleensä negatiivisia ja yleensä toisista ihmisistä, ei toki itsestämme. Olen tavannut viehättäviä vanhuksia ja niitä muita, kuten verrokkeja kaikissa ikäryhmissä, pikku lapsista alkaen niin Suomessa kuin ulkomailla. Sillä ei Suomen ulkopuolella vanhuus aina näyttäydy siloisena käytöksenä ja ns. viisautena, variaatioita löytyy. Olemme siis vakavan, globaalin pulman edessä.
Mutta, jos puhutaan vaihteeksi vakavaa asiaa, mitä meille mahtaa tapahtua käytöksestä, sivistyksestä tai sen puutteesta huolimatta, jos eläkerahamme haihtuvat Kreikan tukemiseen tai Epsanjan tai Portugalin? Jos EU-puretaan ja jo ennen sitä, eurovaluutan arvon haihduttua olemattomiin, säästömme ja sijoitukset hupenevat, alkaa valtava inflaatio? Jos sinulla silloin on vanhuus, mutta ei tuloja elämiseen? Miten meitä, suuria vanhusmääriä sietävät nuoremmat, kun ajat tiukentuvat? Jo nyt monet mieluummin siirtäisivät ns. vanhukset pois silmistä ja mielestä sinne jonnekin kuin uraanijätteen. Ihan riippumatta siitä, onko vanhus hyväkäytöksinen ja sisäsiisti.
Niin minäkin kuuluisin sinne 50 sivuille, niin mieleltäni kuin iältäni. Se sisä siittoisuus vain alkasi tympimään, ja tulin tulevaan ikäryhmään. Nyt näyttää ettei 70v täyttäneet ole löytäneet omaa ketjuaan, vaan huseeraavat täällä kuin omistajat!
Kaikenlainen muutos täällä on kauhistus, linkityksistä kiukutellaan, vaan kun kukaan ei käske niitä avaamaan. Jos on netti on myös varaa ostaa Securen ohjelma, joka poistaa paskat.
Tämä ikäpalsta on uskomattoman hapan. Katkereita mammoja, tai hyvinkin ymmärtäväisiä ex-rouvia...ukot ovat seuraavasta ikäpalstasta...niin kateellisia ja pahansuopaisia, näkeehän sen jo muutamista palstoista.
Onneksi ette pysty katkeruudessanne tuhoamaan MITÄÄN!
ei ole, joten tervetuloa vaan. Itse en aikoihin ole naapurikarsinoihin kurkistellut. Ei täälläkään kaikki niin hapanta ja surkeaa ole, ja tähänkin voi itse vaikuttaa.
Tämä ns. väiskin kirjoitushan oli selvä provo. Saahan niitäkin olla, ei siinä mitään, jatka vaan jos et muuten tunne saavasi kannustusta. Tekstistä kuitenkin heti huomaa että sama (nais)ihminen asialla kuin tuolla toisella palstalla, ja samasta asiasta. Että täällä huseeraa seitenkymppisiä ja että täällä ollaan kateellisia ja pahansuopaisia... Voi voi.
Ei ole "väiskiä" nähnytkään tekstin kirjoittaja. Monilla on nimittäin sekin taito, että osataan yhdistää kirjoittaja aikaisempiin teksteihin, ja jopa tämän henkilön sukupuoli. Uskon että moni muukin enkä vain minä huomasi saman. Mutta jatka väiski vaan, kaikillahan täällä on sananvapaus.
En muista koskaan törmänneeni kaupassa, liikenteessä tms. paikoissa huonosti käyttäytyviin vanhuksiin. Ehkä täällä maaseudulla vanhat ihmisetkin ovat erilaisia?
Sen sijaan olen monta kertaa ajatellut erilaisissa tilanteissa, että nyt tuo mummeli tarvitsisi apua, ja ollut apua tarjoamassa. Esim. pankkikorttiautomaatit ovat sellaisia, että vanhukset eivät tahdo ehtiä lukea automaatin esittämiä kysymyksiä ja ehtiä napauttaa oikeaa näppylää ajoissa. Automaattien tekniset toiminnot on kehitetty vanhuksien kannalta liian suurta nopeutta ja näppäryyttä vaativiksi.
On aivan luonnollista, että vaativissa ja hankalissa tilanteissa vanhus tuntee epävarmuutta, jopa epätoivoa, joka helposti kääntyy kiukkuisuuden puolelle. Sehän on ihmisen normaali puolustusreaktio. Ollaan heille armollisia. Ja tarjoudutaan tiukassa paikassa auttamaan - me nuoremmat kun ollaan niin fiksuja ja näppäriä...
mutta harmaat kääkät on NIIN ankeita.
Olen tehnyt esityksia, että pankkiautomaateilla olisi valittavana normaalinopeus, tai hidastettu tekstinnäyttönopeus, niin että vanhemmat heikkonäköisemmätkin ehtisivät lukea ja seurata automaatin tekstejä.
Vielä ei ole aika ollut kypsä, en tiedä, mihin muihin instansseihin asiasta pitäisi ottaa kontakti kuin pankkeihin? Odotan, että pankeilta tuo viesti menisi eteenpäin, mutta liian harvat ihmiset siitä vielä palautetta antavat, koska sellaista toimintoa ei ole vieläkään automaatteihin laitettu, vaikka tuosta on jo aikaa 15 vuotta, kun asiaa yritin ajaa tietoisuuteen.
Sinusta ei sitten VARMASTI koskaan sellaista tule! Eihän?
Tellus on tarkoitettu kaiken ikäisten asuin tyyssijaksi. On keltaista, mustaa, valkoista ja monen monta muunnosrotua ihmisiä ja kaikkien medän on mahduttava Telluksella asumaan, elämään ja lisääntymään täyttääksemme sen tyhjiön jonka keskuudestamme poistuva ikäryhmä jäkeensä jättää.
Miksi siis ollaan niin kateellisia kanssakulkijoille. Minusta on aivan hailee etuileeko joku jonossa vain ei, se on kun hyttysen paska Itämeressä. Suvaitsevaisuus on yksi ihmisen hyve jota tulisi tiukoissa tilanteissa käyttää, varsinkinkin silloin kun pinna jonkun jutun vuoksi tahtoo kiristyä liikaa. Silloin ei auta muu kun kysyä, oliko nyt teidän vuoronne vai minun.
Olemme kaikki eriluonteisia, minä hätäinen sinä harkitseva, kun nämä luonteenlaadut törmää toisiinsa, kuten minulla hätäisen ja nopean luonteen omaavalla ei auta kun vaihtaa jäähdytysvaihde päälle.
Miksi vaan haukumme toisiamme? Emmekö me eri sukupolvien ihmiset voisi yrittää tulla toimeen keskenämme edes kassajonoissa, busseissa, terveyskeskuksissa, kirkoissa, konserteissa, ravintoloissa ja muilla sivistyneitä käyttäytymissääntöjä vaativilla paikoilla. On aivan hullua haukkua ja nähdä vaan nurjaa puolta lapsissa. nuorissa, vanhoissa tai keski-ikäisissä! Mielestäni me noin yleisesti osaamme kaikki olla ja käyttäytyä ihan ihmisiksi yleisillä paikoilla. Ja joskus on kiva jopa hymyillä kanssaihmisille, eikö vain?
mutta en aina jaksa hymyillä etuilijoille.
Joku ihmetteli, että miten niin lasten kanssa on vaikeaa kaupassa. Hyvinhän meni itselläkin muinoin. Tästä näkee, että ymmärrystä puuttuu. Jos jollakulla joskus muinoin oli helpot lapset, se ei tarkoita, että kaikilla on samanlaista. Eikä mitenkään oikeuta toisten huonoa käytöstä. Etuilu on etuilua ja jos kerron kärsiväni siitä erityisesti lasten kanssa asioidessani, ei mitenkään paranna maailmaa, että jollakulla vanhuksella oli ennen helpot lapset. Ei auta etuiluun. Koittakaa nyt ymmärtää: koen siis kaupassakäynnin lasten kanssa hankalaksi. Minä kärsin siitä ja lapseni kärsivät. Voisitteko siis ystävällisesti vähentää etuilua?
Muutenkaan se, että joku muun ikäinenkin käyttäytyy huonosti, ei paranna sitä, että mummot etuilee kaupassa. Vai niinkö logiikka menee vanhana: koska joku nuori käyttäytyy huonosti, niin muumioiden velvollisuus on käyttäytyä huonosti yleensä? Äly hoi nyt jo.
Ja tuosta laivakäyttäytymisestä: kävinpä kerran esikoiseni kanssa Tukholmassa. Paluumatkalla laivassa olikin jokin eläkeläisristeily, bussikaupalla vanhuksia. Taitaa alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutukset olla vanhalla iällä melkoisen arvaamattomia käytöksestä päätellen. Oli siinä nuoremmilla kestämistä, kun harmaa massa rynni buffetissa. Ei ollut useimmilla esim. alkeelisintakaan käsitystä siitä, miten käyttäydytään seisovassa pöydässä niin, että se sujuu, siis vähänkin etiketin mukaan. Ei voi muuta sanosa kuin että yllätyin ja järkytyin.
Olen aina halunnut arvostaa vanhuksia. Mutta onhan se arvostus jollakin tavalla ansaittava. Oma mummoni esimerkiksi oli aivan toista maata. Mutta nämä nykyvanhukset: kaikki arvostus on mennyt. Loputkin omien lasten myötä, sen varran itsekeskeistä on isovanhempien elämä. En minä heistä lastenhoitoapua kaipaakaan. Mutta se sanon, että heille kaikki muu on omia lapsenlapsia tärkeämpää: tv, shoppailu, harrastukset. Se ei mielestäni kerro hyvää ihmisestä. Kyllä minustakin vanha tulee eikä siihen niin kovin kauaa ole. Se kuitenkin tiedän, että omat lapseni ovat minulle maailman paras ja tärkein asia ja haluan ehdottomasti tutntea myös heidän mahdolliset lapsensa ja elää myötä, auttaakin. Palkattu lastenhoitaja on ihan eri asia, se nyt on selväjärkisille selvää. Vai pitäisikö tässä nyt jostain ryhtyä hankkimaan maksullisia isovanhempia, kun omia ei KIINNOSTA! Tämä keskustelu todellakin osoittaa kuinka oikeassa olin. Olen pahoillani. En todellakaan pidä vanhuksista, vaikka pari poikkeusta onneksi on.
eivät kerro koko totuutta. Eiköhän meissä löytyisi joka ikäluokassa eri sorttia, jos vaikka normaalijakautuma etuiluun suhtautumisessa tehtäisiin. Itse en ole voinut isovanhempiin lastenhoidon apuna turvautua, koska esim. mummot kuolivat ennen kuopuksen syntymää. Lapsenlapsia ei toistaiseksi ole, mutta tasapainoilen läheisteni kanssa elämisessä. Eli teen kompromisseja lasteni ja miesystävän välillä. Tämän ikäisillä on oikeus myös ikiomaan elämään, ei vain elämään lasten ja lastenlasten kautta. Vältän asiointia aikana, jolloin on ruuhkaa.
Helppoja tai vaikeita lapsia ei olekkaan, on vain taito käsitellä lapsia. Mikä lapsiasi vaivaa?
Syötä lapset hyvin ennen kauppaan lähtöä. Älä huuda lapsille. Anna hänelle luottamustehtäviä, ja kehu aina kun hän onnistuu, tai oma-aloitteisesti suorittaa tehtäviä. Ja hänen epäonnistuessaan kannusta häntä.
Kerratkaa, sopikaa, miten kaupassa käyttäydytään ja palkitse aina, kun sopimukissa on pysytty. Sopikaa jo kotoa lähtiessä, mitä ostetaan. Jaa ostamistehtävät lapsillekkin, sikäli kun he ovat kävelyiässä. Anna heidän tuntea, että he ovat tärkeitä apulaisia äidille. Lapsi haluaa luontaisesti auttaa äitiä, jos suhde äitiin ja tai isään on kunnossa. Lapsi tekee kaikkensa, miellyttääkseen. Muista se.
Minulla ei ollut helppoja lapsia, 2 aspergerlasta tuotti hirvittäviä ongelmia (3 ylivilkasta lasta, jotka olivat valjaissa vielä 4 vuotiainakin), mutta niiden kanssa selvisi, kun kotona harjoiteltiin, sovittiin etukäteen, mitä ostetaan, ja miten käyttäydytään. Ja se että annetaan lapselle mahdollisuus olla tärkeä. Meillä harrastettiin lupausten sinetöinti "kättä päälle" menetelmällä.
Kerran, kun nuorin aspergerpoika oli vielä syöttötuoli-iässä, mutta osasi puhua joitain lauseita. Kun isomman aspergerpojan kanssa lähdettiin sairaalan polille 100 km:n päähän, pienempi sanoi, että "tietytti ottatte jäätkiä, ja lyötte kättä päälle, ettei kotona puhuta mitään".
Jäätelötuutteja ei ollut mahdollisuutta kuljettaa kotiin siihen aikaan niiden sulamatta. Muut lapset eivät olleet ilmaisseet sitä huomiota, että äiti tekee jokaisen lapsen kanssa samoin. Sairaalan poliklinikalla käynti palkittiin aina jäätelötuutuilla. Mutta tämä nuorin veijari hoksasi sen, että tietysti äiti tekee jokaisen kohdalla samoin. Hänelle oli selvää, että äiti oli tasapuolinen.
Olet kait keskustellut ammattiauttajien kanssa lastesi ongelmakäyttäytymisesta? Sinulla on ilmiselvästi tarvetta siihen. Olet aika loppuun uupunut. Ei se ole häpeä, että hakee vinkkejä, tukea, neuvoa ja näkemyksiä muualta.
Itse tein niin, kun asperger diaknoosia ei vielä tiedetty, ja poikien käyttäytyminen oli outoa, eikä niihin raivokohtauksiin auttanut mitkään tavalliset keinot, mutta vinkit eri ammattiauttajien taholta antoivat mahdollisuuksia kokeilla ja tuloksia syntyi.
Esim. normaalit lasten laulut, musiikki ja äänet saivat toisen aspergerpojan hirvittävään raivoon, joka kesti tuntikausia.
Eräältä ammattiauttajalta sain vinkin, että hanki pojalle (joika oli vielä varsin pieni) oma soitin, ja anna hänen vapaasti valita, mitä hän itse haluaa kuunnella.
Näin teimme. Kuuntelimme salaa oven takana, kun poika kokeili erilaisia äänitteitä. Mitä reippaampi lastenmusiikkikasetti oli, sitä suurempi raivo pojalle nousi, ja kasetti lensi nurkkaan kuin leppäkeihäs.
Ne, jotka lapsi hyväksyi, olivat matalalla monotooniselle miehen äänellä laulettuja yksitoikkoisia äänitteitä.
Tämä selvitti minulle, miksi lapsi sai aina raivareita, kun hänelle annettiin lahjaksi lasten musiikkikaseetteja.
Ja hän sai hillittömiä raivokohtauksia lahjapakeeteista. Lahjan antaja antoi yleensä aina tummia vaatteita: ruskeita, tumman sinisiä golitseja, sukkia alusvaatteita, pipoja, jotka poika raivopäissään heitti aina nurkkaan ja sanoi, että olisi ollut parempi kun olisivat jättäneet antamatta.
Kun hankin pojalle vaatteita, hän sai ensisijaisesti valita itse. Tätä ympäristö kritisoi, mutta tämä oli äärettömän hyvä tapa käsitellä käytösonglmaista lasta.
Hän valitsi aina vaaleita ja kauniita sävyjä. Ympäristö taas kritisoi, miksi et neuvo pojalle, mitä värejä pojan sopii käyttää.
Värit vallitsivat poja mielialoja, ja kun koulun alettua mentiin takkia ostamaan, sanoin, että Sinä itse valitset mieleisesi takin. Poika tarttui vaalean punaiseen takkiin ja sanoi, että tästä minä tykkään, mutta tuo ruskea on pakko ottaa, kun en voi vaalean punaisessa takissa mennä kouluun.
Kun tuli koulusta, oitis vaihtoi vaatteet vaalean punaisiin, kirkaan punaisiin, keltaisiin aina vielä 20:senäkin.
Samoin, kaikki tiesivät, että poika saa pahoja allergiaoireita suklaasta, mutta aina oli lahjapaketissa suklaata. Voi vaan kuvitella, miten hirvittävää raivoa moinen sai aikaan.
Hyvä ystävä, purat vihaasi ja raivoasi aivan vääriin kohteisiin. Hae apua, saat varmasti hyviä vinkkejä lasten käsittelyyn.
Neuvoppa nyt tätäkin mummua, että miten ohjeistan nämä lapsenlapseni kaupassa käyntiin.
On näet kaksoset ja ikääkin vuosi ja 3 kk. Kumpikohan noista osaisi hakea sen voipaketin?
haiskahtaa epäkunnioitus ihmisyyteen, anteeksi vain.
Et pidä vanhuksista, pidätkö yleensä ihmisistäkään, lukuunottamatta omiasi?
"muumioiden"?
Oletko jo äitienpäivän aattonakin huuruissa. Kirjoituksessahan oli selvästi ilmaistu asia, mutta et taida huurujen seasta eroittaa tosiasioita.
Laitappa se putelin korkki kiinni, ja ala viettää hyvää äitienpäivää selvin päin!
Kirjoituksistasi huokuu syvä kriisi. Olet avun tarpeessa. Hae sitä. Maksutta saat keskusteluterapiaa jo terveyskeskuksen puitteissa, siellä olevan mielenterveystoimiston kautta. Siellä on erikoissairaanhoitajia. Älä pilaa elämääsi ja lasten elämää hakematta apua.
Näyttää siltä, että tässä keskusteluketjussa on monta eri alan lääkäriä ja sairaanhoitajaa diagnosoimassa ja määräämässä lääkkeitään.
Mummojen etuilu ym. törppöily harmittaa. Menen siis pyytämään lääkäriltä apua?
Älkää nyt seniilit viitsikö. Antakaa muiden olla. Pysykää jonossa ja olkaa hiljaa. Kiitos. En tule palstallenne enää. Enkä todellakaan arvosta etuilevia törkimyksiä. Minulta on moisten myös turha odottaa apua. Sitähän saa esim. sairaalasta ja kodinhoitajalta ym seuralaispalveluista. Minä pidän monista ihmisisitä, vielä useammista en vähääkään. Vanhuksista yleensä vielä vähemmän. Asun myös alueella, jossa on paljon vanhuksia. Viihtyvyydessä ym. kulttuurissa on suuri ero aiempaan alueeseen, missä asuin jolla asui paljon eri ikäisiä, pääasiassa nuoria. Tänne en jääkään, vaikka onneksi väki vaihtuu luonnolista tietä vähitellen. En jaksa odottaa. Kuinka usein pihalla lasten kanssa liikkuessa joku vanhus tulee jaarittelemaan jotain joutavia, valittelemaan ja kauhistelemaan. Antakaa meidän olla, ei kiinnosta valitukset eikä kauniit ja rohkeat!
Ja kiitos vielä pitkästä jaarituksesta tyhjänpäiväisiä kasvatusneuvoja. Mitähän minä alan ammattilaisena noista asioista tiedänkään. "Syötä lapset hyvin ennen kauppaanmenoa." Kyllä joillakuilla on yksinkertainen maailma, voi voi :D
Mikähän konitohtorin ammattilainen mahdatkaan olla? Ei taida olla apua edes itsellesikään, saatikka sitten toisille. Kylvät vain katkeruutta, mutta ylpeys se on, joka estää henkisen kasvun ja kehityksen, olipa vanhuksen lapsi tai nuoren lapsi, yks hailee, samaa tavaraa eri pakkakuksessa. Toiset pakkaukset ovat pilalla jo ennen viimeistä ennen käyttöpäivää. Niin on näköjään käynyt sinullekkin.
Jotta saat vettä lisää siihen kristallipalloosi, niin kerron vielä, että tämä mummu on vapaa nainen.
Tuleekos nyt se kuuluisa h-sana?
Sano pois suoraan vaan, että YLIJÄÄMÄ, ymmärtävät katkeruuden selvemmin
Sinun älylläsi keksitään varmaan uusi nimike.
Kas minä olin aviossa 20 vuotta ja sitten HALUSIN erota.
(palstaa lukiessani, olen saanut sen käsityksen, että tuo nyt antamasi nimike kuuluu samaa ryhmään, kun lapsuudessani oli nimitys vanhapiika)
ps. nähdään huomenna viestien muodossa. Lähden nyt nauttimaan kulttuurin antimista.
Kylläpä helpottaa kovasti kun saa syytellä anonyyminä muita omista töppäilyistään. Siitähän ne ongelmat ratkeavat, vai kuinka?
Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että kaupassa ja linja-autoon mentäessä asiat ovat parantuneet huikeasti seitkyt-kahekskyt luvuilta. Siis puhun nyt täältä meidän kotikonnuilta ja läheisestä kaupungista. Viimeksi tänään koin "asianmuutoksen" ja jos näin jatkuu niin ei oile valittamista.
Olisikohan nyt niin, että tähän "syyllistyisi" yksi tai pari "iäkkäämpää" henkilöä ja kun ittelläkään ei aina ole se hyvä päivä niin ne asiat tahtoo suurentua.
Ihminen näkee sen minkä haluaa nähdä. Etkö ollenkaan huomaa kilttejä hiljaisia mymyileviä vanhuksia, jotka kaikesta huolimatta yrittävät itse liikkua ihmsten ilmoilla ja hoidella asioitaan? Heitäkin ON !!! Jopa enemmän kuin luulet - koska et ilmeisesti kiinnitä huomiota kuin epämieluisiin asioihin.
Suunnittelepa siis jo valmiiksi millainen itse olet sitten vanhana. Ei sinne kovin pitkä aika liene, jos edes suunnilleen oman-ikäistesi palstalla majailet? On täällä akateemisia vaimoja ja äitejä muitakin - jotka osaavat myös käyttäytyä ja olla ystävällisia kanssakulkijoille.
Siinä ei akateemiset arvot paljon auta, kun vanhuus ja heikkous ja jopa dementia iskee. Edellyttäen että vielä silloin pystyt omin jaloin liikenteessä ja kaupoissa kulkemaan. Jotenkin - niin surullista kuin se onkin - häijy pahansuopuus ja katkeruus tunkee ulos teksteistäsi. Ilkeiksikin niitä joku voisi luonnehtia.
” Etkö ollenkaan huomaa kilttejä hiljaisia mymyileviä vanhuksia”
Ei hän huomaa, kun hän ylipäätään ei voi sietää vanhempia ihmisiä, kuten viesteissään toistelee. Minä taas ihmettelen, missä hän etuilevia näkee, kun minun kohdalle ei ole koskaan sellaista osunut. Käyn suurmarketeissa, pienemmissä kaupoissa ja kyläkaupoissa, ei missään tuota ilmiötä ole osunut silmiini. Josko ei vanhuksia yleensäkkään näy. Lienee sitten eri asia, mitä kukiin ymmärtää vanhukasella? Sen sijaan kotipalveluihmisiä olen nähnyt ostoksilla, ja joskus harvoin on joku iäkäs ihminen kotipalveluihmisen matkassa.
” On täällä akateemisia vaimoja ja äitejä muitakin - jotka osaavat myös käyttäytyä ja olla ystävällisia kanssakulkijoille.”
Itseään kehuu ammattilaiseksi, mutta kirjoituksesta päätellen vaikuttaa kiukuttelun ammattilaiselle.
Lukaiseppa uudelleen:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9056452/43986248
” Vaikka ei meilläkään ole työkiireitä, on kuitenkin usein kiire kotiin syömään”.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9056452/44000503
"En minä heistä lastenhoitoapua kaipaakaan. Mutta se sanon, että heille kaikki muu on omia lapsenlapsia tärkeämpää: tv, shoppailu, harrastukset. Se ei mielestäni kerro hyvää ihmisestä."
Jos olisin tämän ko. henkilön lasten mummu, en usko, että osaisin olla hänen mieleisensä mummu, joten en yhtään epäile, etteikö ko. mummut ja papat karta tuollaista äkäpussia. Miten he voisivatkaan olla niitä ihania mummuja ja pappoja, kun ko. henkilö ei siedä vanhempia henkilöitä. Vanhuksia, mikä sitten hänen näkövinkkelistään vanhus onkaan?
”Vai pitäisikö tässä nyt jostain ryhtyä hankkimaan maksullisia isovanhempia, kun omia ei KIINNOSTA!”
Niinpä niin, tulihan sekin sieltä, maksaa ei saisi mitään. Miksi herran jestas nyt maksullista palveua? Voi taivas tuota asennetta!
Maksullisia isovanhempia ei ole, vaan se on hyväntekeväisyyttä, kuka alkaa hyvästä sydämestään isovanhemmaksi, mutta siitä avusta en usko noin häjylle henkilölle tulevan palveluita montaakaan kertaa. Kyllä sen aistii kauas, ettei siedä vanhempia ihmisiä. Se ”haisee”, eli vaistoaa ikään kuin tuo asenne haisisi.
”En todellakaan pidä vanhuksista, vaikka pari poikkeusta onneksi on.” Näin hän esittelee asennettaan!
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9056452/44003261
”Minä pidän monista ihmisisitä, vielä useammista en vähääkään. Vanhuksista yleensä vielä vähemmän.”
”Kuinka usein pihalla lasten kanssa liikkuessa joku vanhus tulee jaarittelemaan jotain joutavia, valittelemaan ja kauhistelemaan. Antakaa meidän olla.”
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9056452/44003261
”Mitähän minä alan ammattilaisena noista asioista tiedänkään. "Syötä lapset hyvin ennen kauppaanmenoa." Kyllä joillakuilla on yksinkertainen maailma, voi voi :D”
Niin, tuosta yksinkertaisesta maailmasta, että juurihan hän valitteli kirjoituksissaan, että on kiire lapsia syöttämään ja siksi on kiukkuinen. Mutta kun joku mainitsee, että auttaisi asiaa, jos syöttäisi lapset lähteissään kauppaan, niin sehän ei sovi hänen oppiarvolleen. Mistäs sitä sitten valittelisi, jos ongelmat hoitaisi pois alta? Häjy ja ilkeä, kuten sanoit.
Niin, jollei tapojaan muuta, voipi tulla taas yksi yksinäinen vanhus lisää, ellei kuoleman viikatemies korjaa jo ennen ikääntymistä.
se käytös ikääntyessä, ellei sitten alkava dementia muuta ja karsi pois opittua ns. sivistystä..
Jopas oli hupaisa ketju kinastelut ei kun kärjistyvät ilman meikäläisen mukana oloa ; ))))
Taloyhtiön, jossa asun vuokralla ja jonka asukkaat ovat etupäässä vanhuksia ovat kovia kyttäilemään säleverhojen välistä. Entisiä karjalaisia mamuja.
Olen ollut nyt seitsämän viikkoa pois maisemista, minulla on vuokrattu autotalli muualla. Ajoin autoni sisäpihaan, piha oli tyhjä vain kaksi autoa oli parkkipaikoillaan. Yksi paikka on talvella varattu lumen keruu paikaksi ja peretin siihen viedäkseni ostokset sisään. Yläpuolella olevasta ikkunasta katseli vanha ukon kääkkä mutustellen leipäpalaa ja sanoi "Et saa parkkeerata siihen se on minun autopaikka." Kysyin onko sinulla autoa? "Ei ole, mutta se on minun autopaikkani." Taidan viedä huomenna poikien vanhan leikkiauton siihen kohtaan pihaa ja kirjoittaa isolla varattu.
En halua ikinä tulla säälittäväksi kerrostalokytäksi. Ei heillä ole muuta elämää kuin huudella ikkunasta tyhmyyksiä.
Onneksi itse elän tätä päivää ja tätä ikääni nautinnolla ja täysillä.
kerrostalon pihan siivoustalkoissa pääkaupungissa tänään. Oli oikein rattoisa tunnelma. Painotettiin, että sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeintä. Oli makkaraa,limsaa, kahvia, pullaa. Monille tekisi hyvää purkaa agressioitaan vaikka haravan varteen tarttumalla.
...tämän kerrostalon talkoisiin tuskin monikaan kykenisi, eipä olisi edes mitä haravoida, vanha asfalttipiha joten se sosiaalinen kanssakäyminen käy ikkunoiden kautta ; ). Sitä paitsi olin taloyhtiön vuosikokouksessa joulun alla, tuli sangen selväksi, että tuhlailuja esim. limpsoihin, makkaraan saati pullaan ei sallittaisi tämän porukan rahastosta ; )
Menen maanantaina katsastamaan uutta asuntoa, täysin remontoidusta talosta, katsotaan mitä teen.
Kyllä joka puolella on omituisia ihmisiä, olipa ikä mikä tahtojaan ja heimotausta mikä tahtojaan. Uudella maalla vein kerran yhden muuttokuorman kesämökiltä Nummelan keskustan kerrostaloon. Tietenkin ajoin maastoauton oven eteen, koska muuttotavaroita oli auto täynnä. En ehtinyt autosta ulos, kun jo ikkunan välistä huudettiin, ettei siihen saa pysäköidä.
Vastasin, että saakoon tai ei, mutta tähän minä pysäytän nyt auton tavaroiden poipurkausta varten.
Sitten kerran pakettiautolla vein opiskelijan muuttokuorman Porissa yhteen kerrostaloasuntoon. Totta kait porraskäytävän oven eteen, koska huonekaluja oli nostettava sisälle, niin annas olla jo narisi parvekkeen ovi, ja sieltä tikkuinen mamma komentelemaan, ettei siihen saa ajaa autoa, se on kielletty.
Tokaisin mammalle, että kuuleha, pidä huoli omista asioistasi, sillä kukaan ei tasan tarkkaan kanna huonekaluja parkkipaikalta sisälle, joten lakkaa räyhäämästä siitä. Kuulin sittemiin tältä opiskelijalta, että mammn elämäntyö on vahtia pihalla tapahtuvaa liikehdintää ja olla naputtamassa joka asiasta.
Ei tietenkään ole kyse karjalaisuudesta ei edes rajojemme sisäisitä luonne eroista; ) Asuin seitsämän viikkoa Hollannissa ja mitä enemmän opin tuntemaan ihmisiä ja elämää siellä sitä enemmän me muistutamme toisiamme, olemmehan vain ihmispoloisia ongelminemme.
Kyse on aktiviteettien puutteesta.
Heippa Korpikirjailia,
tiedoksi ettei asiat ole noin yksinkertaisia. Meilläkin on kaksi maksettua autopaikkaa pihalla. Miehen auto ns. vakituisesti minun taas sillointällöin koska on usein tyttärellä käytössä.
Vaikka paikka välillä tyhjä niin harmittaa kun tulen siihen tai lapseni tulevat autoineen ja siinä töröttää jonkun auto. Ehkäpä tämä vanha mies piti paikkaa omille lapsilleen tai lapsenlapsilleen.
Toinen asia on selvittää asiallisesti jos oma auto on vain hetken siinä.
Yhteispeliä tämä elämä on kaikenkarvaisten kanssa, vai?
Luonnollisesti, mutta jos ei ole autoa ja talon asukkaat ovat vuokranneet autopaikkoja muualta kuten itsekin. Minulla on parkkihallissa ihan oma sievä nurkkapaikka, mutta koska joskus kannan raskaita kasseja ajan mielellni talon pihaan siksi aikaa kun vien ostokset tai tavarat sisään. Olen huomannut, että se on liikaa joillekin kääkille ja huomautuksia tulee jopa uhataan sakoilla jos pistäydyt sisällä viisi minuuttia; )
Et sinä mutta muut, enkä minä mutta muut ; )))
ikkunassa, kuinkahan vanha? Ehkäpä ihan 60 .
Tiedän monia, jotka vuokraavat autopaikan vierailleen, kun taloyhtiön omat asukkaat eivät tarvitse parkkitilaa.
Etkö todellakaan tiennyt, että parkit oli vuokrattu? Kannattaa konfliktien estämiseksi ottaa ennakkoon selvää.
Tiedän toki, että tässäkin taloyhtiössä on vuokrattu paikkoja ulkopuolisille vaikka kaikille talon asukkaille ei ole omaa autopaikkaa, asiasta on ilmoitustaululla iso huomautus, että autopaikat vuokrataan vain isännöitsijän kautta talossa asuville, kuitenkin vanhat kääkät haluavat hallita pientä parkkipalaa ja saada jännitystä vajavaiseen elämäänsä.
Itse en tarvitse taloyhtiön autopaikkaa sillä kuten jo kirjoitin minulla on lämmin hallipaikka aivan tuossa sadan metrin päässä, maksan siitä 40 ekua/kk.
sanoisin, että tutustu ja kerro näille kääkille, että sinulla on autopaikka mutta juuri näistä syistä välillä pysäköit auton näin. Voit saada vaikka kuinka hyviä ystäviä...
tallessahan autosi siellä hallissa on.
Tuo vanhakääkkyys voi olla monella luonnekysymys, mutta ehkä, kai, kenties, myös iän myötä syntyneiden vaivojen ja sairauksien synnyttämää kykenemättömyyttä nauttia elämän kaikista riemuista ja nautinnoista. Ja, ikäähän meille kaikille täällä oleville tulee lisää samassa tahdissa. :)
Nyt saunatonttu kutsuu. Kevättä!
että minä vain pistäydyn pihalla ja poistun. Minua ei kiinnosta ystävyys horisevien homekorvien kanssa ; ((
Mutta nyt tämä homekorva pistää korvan syrjälleen, aika ero vaikkakin vain tunti vaivaa vielä ; ))
Yötä ja horistaan!
mutta edelleen perään toisenlaista suhtautumista sillä itse toimisin juuri niinkuin sinäkin ja tiedän, että se ei toimi niin. Ovat ystävät kertoneet ja olen nähnyt toisenlaisen tavan toimia.
Kiinnostaa nimimerkkisi: Korpikirjailia?
tehty mammako, kun oli tikkuinen? Pikkuista varmaan tarkoitit, nauratti makeasti, hyväntahtoisesti minua.
Tai sitten tarkoitit, tikkuinen, sanavalmis, sanakas?
Anoppi on maksanut autopaikan vaikka ei ole autoakaan. Se on hänen vierailleen. Tyttärelleen, ja tyttären lapsille kun tulevat käymään, samoin pojalle ja pojan perheelle. Meille on aina autopaikka vapaana, kun menemme anoppia katsomaan. Ihme ja kumma, että se paikka on pysynyt vapaana, ettei siihen muut ole parkkeeranneet.
Olen asunut tässä 24 vuotta, ja kylätie kulkee tästä pihan läpi. Tästä meiltä eteenpäin on vain 8 taloa. En ole oppinut vielä 24 vuoden aikana tunnistamaan autoista, mikä auto on kenenkin auto. Sitä vertaa ei kiinnosta ohikulkijat.
kun käytiin sukuloimassa maalla, erään sukulaistalon vieressä kulki pieni kylätie. Tuli tietä pitkin sitten tuttu tai outo auto, talonväki täytti naamoillaan ikkunan. Oli siinä kaupunkilaisella ihmettelemistä.
Ja kyttääjät eivät todellakaan olleet vanhuksia.
riittää. Omassa yhtiökokouksessamme täällä maalla menin vahingossa tuntia liian myöhään. Ehdin kohtaan "muut asiat". Minusta esim. maali on rapissut puuosista eli pitäisi maalata. Syntyi keskustelua ja kokous päätti kuntotarkastuksesta. Joku oli vastaan, mutta tarkastus suoritettiin. Sen yhteydessä ilmeni vesivahinko yhdessä huoneistossa. Tuolla pääkaupungissa ollaan myötämielisempiä korjauksia kohtaan. Onnea asunnon etsintään.
Autopaikka maksaa yleensä noin 4,00 - 6,00 euroa/kk kerrostaloissa. Jokaisella köyhälläkin on varaa siihen, mutta jos kuten tässä taloyhtiössä on viisi autotallia ja yhdeksän autopaikkaa ja asuntoja on 43 kpl on selvää, että suurin osa talon asukkaista joutuu etsimään autopaikan muualta. Siksi sellainen varuiksi sukulaisille paikka on sangen itsekäs ratkaisu. Edellisessä taloyhtiössä, jossa asuin oli kolme vieraspaikkaa ja jos ne ei riittäneet kadun varsi sukulaisille.
Vielä tästä itsekkyydestä sen verran, että taloyhtiössä, jossa nyt asun yritin yhtiökokouksessa tiedustella saunavuoroa viikonlopuksi, en saanut, syykin selvisi yksi sauna ja yksi pukuhuone ja saunomisajat tunnin mittaisia per/saunavuoro. Eräs nuorehko rouva kehui, että hänelläpä on kaksi saunavuoroa peräkkäin pyhitetty itselleen koska hän rakastaa niin kovin saunomista. No, ratkaisin ongelman, saunon Petterini luona talvisyönnä ja kesällä mökillä, joten ei sen suhteen ongelmia.
Sain myös kuulla kokouksessa, että keskiviikkoisin on ns. ilmainen lenkkisauna, mutta ilo loppui heti alkuun kun eräs vanhempi rouvasihminen ilmoitti, että se ei ole olmainen vaan saunassa on lasipurkki johon saunojien on laitettava pari euroa maksuksi ; )
Olen aina ennen asunut omassa omistamassani talossa tai osakehuoneistossa, olen nyt saanut tuntumaa "köyhän" vuokralaisen arjesta. Olen asustellut tässä asunnossa vain viisi kuukautta sillä tammikuun asuin Oulussa ja maaliskuun puolesta välin aina viime perjantaihin Hollannissa silti tunnen olevani vanhojen osakkeen omistajien jaloissa pyörimässä ; )))
No, kesä tulee ja mökilläni on lääniä Black Beautyn töröttää aidan kupeessa ja emännän saunoa vaikka joka ilta eikä kenelläkään ole vastaan sanomista tai nokan nyrpistämistä.
HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ ; )
erilaisia poppoita on kerrostaloissa. Tyttäreni asui Lahdessa vuokralla ja hänellä olisi ollut saunavuoro, mutta ei tarvinnut. Siinä talossa kiinnitti huomiota se, että rappukäytävässä aina tervehdittiin. Ei Turussakaan tunnu olevan kiistoja. Kerrostalon pihamaalla on autopaikkoja, joista osa on varattuja. Kun käväisen siellä, pysäköin paikalle, joka aina on ollut tyhjä. Kukaan ei ole koskaan tullut sanomaan mitään. Talossa asuu paljon nuorehkoja ihmisiä.
Uusi asunto-osakeyhtiölaki tulee voimaan 1.7.2010.
Taloyhtiöiden on tehtävä viiden vuoden suunnitelma (pts) asukkaille, mahdollisista tulevista korjauksista ja eipä se oikein taida onnistua ilman kuntotarkastusta.
Mitä tulee ns. rähinöihin yhtikokouksissa, autopaikoista yms., niin joka puolelta Suomea löytyy rähiseviä asukkaita. Yhden talon perusteella ei voi paikkakuntaa luokitella.
"tunnen olevani vanhojen osakkeen omistajien jaloissa pyörimässä ; ))) "
Juu, oletpa todella lyhytnokkaisella ajattelutavallasi jaloissa pyörimässä. Ajatteleppa vanhusta, josta juuri puhuin (anopistani). Hän tarvitsi monta kertaa päivässä huolenpitoa (nyt on 3 viikkoa sitten päässyt palvelutaloon). Tytär, ja tyttären tyttäret kävivät päivittäin häntä huoltamassa. Kotisairaanhoitaja kävi säännöllisesti, samoin kotipalvelu useamman kerran päivässä. Yksin hän ei kaupassakaan pystynyt käymään, vaan hänet haettiin aina kun tarvitsi henkilökohtaista käyntia jossain. Tuo oma ajattelusi on kyllä todella viimeisen päälle itsekästä ja ajattelematonta.
Onneksi anoppisi pääsi palvelutaloon toisten jaloista pyörimästä ja joku sai parkkipaikan ; )
oliko tuo sinun mieleisesi vitsi? Noinko todella ajattelet? Oletko mahdollisesti koskaan ollut tietoinen, ettei palvelutaloihin noin vain päästä?
Ovatko ihmiset sairaina tarpeettomia, jaloissa pyöriviä, potkittavia esteitä?
Kysyn vain.
No täällähän juttu lentää ei kaikkea saa ottaa ihan pilkun tarkasti. Lue keskustelun kulku niin huomaat pilkkeen silmäkulmassani. Olen levännyt ja iloinen enkä kehtaa alkaa horisemaan. Porukat on väliin niin vallan tosissaan anopeistaa ihan kuin se oma olisi vain yksi ja ainut vanhus, samaan horisijasakkiin kuulutaan kohta itse kukin vaan eletään ja nautitaan siitä, että läppä vielä lentää ; ))))
Ilkkumielesi on liian aikaista. Pysäköintipaikka on ja pysyy sen asunnon pysäköintipaikkana. Joten nyt taas lohkaisit liian aikaisin. Asunnon nimittäin omistaa anopin tytär. Asuntoon muuttaa taas autoton toinen iäkäs sukulainen, vaan autopaikka edelleen pysyy varattuna.
...anopin tytär on jo perinyt anoppisi asunnon jäikö ukkosi nuolemaan näppejään? Vai on ruoja jo vuokrannut sen toiselle autottomalle sukulaiselle jo on ahnes rahan perään 4 euroa/kk sisältyykö autopaikka vuokraan maksaako erikseen?.
Miten muuten pärjäät noin huonolla päättelykyvyllä? Tuollahan jää jo jumiin joka aseman väliin? Ei ihme, että et saanut edes autopaikkaa asumasi talon pihasta.
Heh heh, anopin tytär on aina omistanut asunnon, ja osaatko päätellä sitä, mitä tarkoittaa "aina"? Se tarkoittaa että asunnon valmistumisesta saakka.
Tässä nyt ei paljon älyä tai päättelykykyä tarvita kun sinun kanssasi koheltaa, mutta luepas omaa tekstiäsi ja päättele kuka omistaa asunnon anoppi vai tytär?
"Anoppi on maksanut autopaikan vaikka ei ole autoakaan. Se on hänen vierailleen. Tyttärelleen, ja tyttären lapsille kun tulevat käymään, samoin pojalle ja pojan perheelle. Meille on aina autopaikka vapaana, kun menemme anoppia katsomaan."
En saanut en autopaikkaa, kun olivat varanneet "varuiksi kuin vanhan piialle tissit" ne ukon rähjäkkeet vissiin kodinhoitajaa varten ; )
Minulla on lämmin hallipaikka 40 ekua/kk aivan tuossa vieressä, Black Beautyni lähtee iloisesti hyrräten paukkupakkasellakin käyntiin ja ikkunoita ei tarvitse raapata ; )))
Näin meillä ongelmat ratkotaan eikä sukua tarvitse ottaa tueksi. Koeta jo sinäkin kömpiä kontalleen minä meen nyt maate ; ))
Eikö sitä älyä ole?
""Anoppi on maksanut autopaikan vaikka ei ole autoakaan. Se on hänen vierailleen. Tyttärelleen, ja tyttären lapsille kun tulevat käymään, samoin pojalle ja pojan perheelle. Meille on aina autopaikka vapaana, kun menemme anoppia katsomaan.""
Niin, enhän minä asunnon omistamisesta mitään puhunut. Haloo, missä se äly luuraa? Omistajuus on aivan eri asia, kuin se, kuka siinä asuu ja asumiskulunsa maksaa!!!!
Lakkaa koheltamasta, niin eiköhän se järkikin edes pikkusen pelaisi?
sillä itse et ole vielä vanhus vaikka "akateeminen" (mitä sillä on merkitystä tässä asiassa) oletkin.
Vanhalla voi olla vaikeuksia seisoa, vaikeuksia liikkua, vaikeuksia muistin ja etenkin normaalin käytöksen kanssa. Ehkä alkava dementia...
Jos meillä on voimia (ajankäytöstäsi päätät itse) esimerkiksi seisoa niin ollaan onnellisia sillä eräänä päivänä sinäkin huomaat töiniväsi toisia tieltäsi jos et ole joutunut äkkikuolemaan nuorempana. Syitä on monia. Pitäisi kysyä vanhuksilta. Siinäpä tutkimuksen aihe, kukahan rahoittaisi?!
Joten vanhetaan yhteisymmärryksessä sillä vuosia tulee jokaiselle.
Kerran vielä eli yhteenveto...
Vanhuksilla on oikeus etuilla. Kyselemättä, kiittämättä ja ketä tahansa koska vain. Toisaalta vanhuksethan eivät etuile, se on ihan keksitty juttu!
Lapsenlapsistaan ei kannata välittää varsinkaan, jos niiden vanhemmat ei käyttäydy aina mummojen mieleen. Toisten ppiarvot ovat täysin naurettavia. Nitä on syytä pilkata! Konitohtorihan minä tietenkin olen, mikäas muu! Mistään en tietenkään tiedä mitään. Vain vanhat, oppimattomat ja seniilit tietävät kaiken.
Minäkin muistan, kuinka lapsena ihmettelin äidille, että aikuiset eivät huomaa lapsia jonoissa tai käyttäytyvät muuten ikävästi. Äiti selitti, että kaikki aikuiset eivät pidä lapsia niin tärkeinä. Se oli silloin se. Nyt ne aikuiset ovat vanhuksia ja käyttäytyvät vielä ikävämmin kuin ennen. Eivätkä näe itsessään mitään vikaa.
Oppiarvoni mainitsin juuri tästä syystä: opin lapsena, että aikuiset kohtelevat lapsia huonosti kaupoissa yms. Mutta ne samat kohtelevat ilmeisesti huonosti myös aikuisia, äitejä ja lapsia. Se ei siis lopu koskaan tai sitten kyse on tästä sukupolvesta, joka käyttäytyy huonosti kaiken ikäisenä. Nähty on.
Kerran kiireessä huomautin eräälle etuilijalle, että oli minun vuoroni. sain kunnon haukut ja päivittelyn: voi tätä nykyajan nuorion käytöstä. Siksi siis mainitsin: en ole nuori huligaani. Olen keski-ikäinen kouluni käynyt äiti-ihminen. Siis turha syyttely jatkuu aina ja mistään riippumatta.
En minä vanhuksia vihaa. En vain pidä heistä sen perusteella, mitä olen saanut nähdä, kuulla ja kokea. Siis: vanhukset eivät miellytä, kyse ei ole ennakkoluulosta vaan pettymyksestä teihin. Päinvastaiset kokemukset olisin ottanut ilolla vastaan! Mutta enemmistö on tätä edellä mainitunlaista.
On tämä nyt kummaa.
Olen yli kuusikymppinen eläkeläinen ja ollut monen monissa kassajonoissa. Itse olen vielä toistaiseksi liukasliikkeinen, mutta jonoon sattuu monesti vanhuksia, joiden asioiminen ja liikkuminen on hidasta. Se ei oikeuta muita käyttäytymään törkeästi vaan parempi olisi auttaa jos heillä on avun tarvetta. Heidänkin on voitava asioida kaupassa ja muualla.
Monesti on jäljessäni jonossa ollut nuorisojoukko tai koululaisia, joilla on ollut kullakin jokin pieni ostos, limsapullo ja karkkia tms. Itselläni on ollut kärry täynnä tavaraa, joten olen kehottanut nuoria menemään edelleni ja sanonut, että heillä varmaan on kiireempi kuin minulla. He ovat olleet aika yllättyneitä ja kiitelleet kohteliaasti.
Ihmisten kanssa pärjää iästä riippumatta, jos itsellä on myönteinen asenne. Kokeilkaa vaikka!
Ja en ole etuilijiota huomannut. Se on varmasti hyvin hyvin harvinaista. Ehkä tuohtunut aloittaja ei ole tajunnut, että joku jonossa oleva on antanut vanhukselle tilaa, joka ei sitten tälle aloittajalle sovi, ja se on koko musta valkea maailma siinä.
Sen sijaan minulle on annettu usein tilaa jonossa, sanottu, että ole hyvä, ja tehty tilaa, kun on nähty, että liikkuminen ja seisominen on todella vaikeaa.
Ja kun nuoruudessa olin lasten kanssa liikkeellä, muu väki helposti teki tilaa ja antoi edellä olevan paikan.
Eiköhän tässäkin jutussa ole asia niin, että kun on oikein katkera, ei näe mitään hyvää ja hyviä hetkiä. Näkee vain kaiken musta-valkoisena, ja joku yksittäinen tapaus kruunaa kaiken, kaikki ovat häntä vastaan ja hänelle ilkeitä.
Tuon negatiivisuuden voittamiseenkaan ei akateemisuus riitä. Positiivisuutta ja negatiivisuuden voittamista pitää ja kannattaa harjoitella, ja kun on totaalisesti umpikujassa, kuten kirjoitaja tuntuu olevan, olisi terveellistä kirjottajan ja hänen lapsiensa kannalta hakeutua elämänhallinnan harjoitteluun (keskusteluterapiaan).
melko harvoin varsinkin nällä paikallisilla. Kun auto oli korjaamolla, tulin bussilla kotiin. Kun bussi tuli laituriin, yläasteikäiset muodostivat "kunniakujan" ja vähän ihmettelin kenelle. Sehän oli minulle, oli varmaan ohjeistettu, että mut matkustajat pitää päästää ensin. Kirjoitin paikallislehteen asiasta, lämmitti nuorten käyttäytyminen.
Olisiko sinun pitänyt kirjoittaa seuraaviin osioihin? Kuten vastauksista huomaa kääntyvät nämä ikäiset seuraaviin ikäluokkiin.
Koen pahana monen nimittelyn ikäihmisistä, he voivat olla hyvinkin kärttyisiä ( sen tiedän) tai oikein herttaisia , ja se johtuu perusluonteesta. Kärttyisyys voi toki tulla iän myöten, sairauksien ja yksinäisyyden myötä, vaan yhtähyvin se on voinut olla aina yksi luonteen piirre joka nyt vain iän myötä korostuu.
Olisiko nuoremmankin ymmärrettävä ettei kaikki pelaa kuin itsellä, ja miksi et järjestä niin et pääsisit yksin kauppareisuillesi? Jopa niistä ´inhoamisistasi vanhuksista´voisit saada senhetkiseen reisuusi hoitoapua, onko tullut mieleesi?
Me vanhenemme kukin eritavoin, kovin ilkeitä on mielipiteet vanhempiemme ikäisistä ihmisistä!
Minulla ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia pärjätä näiden 80v kanssa, on toki happamia joukossa...sitten tehdään joko tai, ihan saa itse päättää...kun hetken möksää, tilanne rauhottuu ja yhteistyö jatkuu.
Uskoisin että saan paljon enempi kiukuttelua kuin vieras, sillä olenhan se tuttu hoitaja, vaan on myös ymmärrettävä koska sille kiukuttelulle on laitettava piste, siinä auttaa ammatillisuus.
Ympyrä sulkeutuu monellakin ja lapsenmielisiksi tulemme, olkoon silloin ympäristössä enempi ymmärrystä.
"Isovanhemmat ei lapsenlapsiaan hoitele, kun on tärkeämpää ja parempaa tekemistä."
Missä yli 60-llä sisälukutaito?
JA MITÄ ON SINUN VIESTISI SUOMEKSI? Nyt en huuda, vaan kerro hyvä ihminen ketä siteeraat, sillä tosi on ettei 50v mummut ehdi lapsenlapsiaan hoitamaan, ja vielä vähemmin täälä 60v sivulla.
On niin kaikenlaista ettei muksut tule mieleen, omat on hoidettu miten on....nyt on vain minä...minä ja minun mukaani.
Kysykää sitten vuosien päästä miksei teitä käydä katsomassa?
Voi hyvänen aika, mikä olikaan se "ammattilaisuutesi" joka ei vielä takaa ymmärrystä? Et siis suurin surminkaan halua poistaa ongelmia, vaan haluat ruokkia vihaasi ja kieriskellä itsesäälissäsi?
Sinulle on ehdoteltu laidasta laitaan lasten katsomisapua, mutta sinä vain pyörit katkeruudessasi, etkä ymmärrä edes etsiä apua. Puhiset vaan kuin sonni sieraimet soikeana kun isovanhempia ei kiinnosta. Mutta ymmärrän tosi hyvin, ettei heitä kiinnosta, kun olet noin ilkeämielinen ja katkera. Oma suhtautumisesi karkoittaa heidät.
Mikä on ettei muu apu kelpaa, niitäkin kun olisi saatavina pilvin pimein vaihtoehtoja? Punaisenristin lapsen vahdit, kotipalvelu, seurakuntien ystävänpalvelu, sijasivanhemmat (tarvtisee vain ilmoittautua sellaisten tarvitsijaksi. Oko se kynnys? Varmasti löytyy, jos vain ylpeytesi antaa periksi. Siis tarvitaan vain ja ainoastaan omaa halua poistaa esteet ja ongelmat. Sitä ei voi tehdä kukaan ulkopuilinen, vain sinä ja vain sinä yksin. Sinusta on aloite lähdettävä, ja vieläpä hyväksyntä.
jos olen ymmärtänyt aivan väärin. Onko siis villakoiran ydin siinä, että isovanhemmat eivät suostu olemaan lastenhoitajinasi silloin, kun sinulle sopisi?
Et kai voi koko ikäjakaumaa sen perusteella tuomita ?
näin minäkin olen pikkuhiljaa hahmottanut aloittajan ongelman, kun tarpeeksi kauan on asiaa jauhettu. Voi surku.
Mutta eihän hänellä ole ongelmaa! Ongelma on meissä ja muissa "vanhuksissa".
(Ilmeisesti kuitenkin omien lasten isovanhemmissa ;-D).
Hän on akateeminen ja tietää kaiken. Mitäs me ollaan häntä neuvomaan, ei kolahda, ei.
Minä kyllä ymmärrän tuon, että voi pettyä isovanhempiin ja olla pahoillaan lapsiensa takia. Kaikille kun ei lapsenlapset ole niin tärkeitä. Maksullista apua saa tietenkin, jos on rahaa. Minun tyttäreni saa kotihoidontukea noin 300 euroa kuukaudessa. Rahat on usein tiukilla. Mutta hänelle on tärkeää hoitaa itse lapset kotona. Lastenhoitajiin ei kaikilla riitä rahat. Ja vaikka riittäisi, ei päiväkoti korvaa äitiä eikä perheen ulkopuolinen, maksullinen lapsenhoitaja rakastavaa isovanhempaa. Voi olla aika vaikea selitellä lapsille, miksei mummon ja vaarin luo pääse kuten naapurin lapset tai miksei mummi tule koskaan käymään. Koko ikäjakaumaa ei saa tuomita, mutta kyllähän monelta tosiaan tuota ymmärrystä puuttuu.
"Sylissä lapsenlapsi. Lukea sadut, keinuttaa polvella, muistaa iltarukouksissa,lohduttaa nyyttiä, suukottaa nenänpäätä. Elämän ylimääräinen lahja"
Voi taivahan vallat, taidat sittenkin olla aloittaja toisella nimimerkillä. Siis mitä ihmettä, pientä kaupassakäyntihetkeä vartenkaan ei kukaan muu voi olla lasten kanssa kuin kiukkuuinen ja ärtyisä äiti? On suorastaan terveellistä lasten olla silloin tällöin muidenkin seurassa kuin aina vaan loppuun hermostuneen äidin kanssa. Äiti ei tosiaankaan ole koko elämä, eikä korvaa sosiaalisia kontakteja joita kehittyvä lapsi tarvitsee.
Mikä ihme estää käyttämästä apuna silloin tällöin ilmaista seurakunnan esim. ystävän palvelua? Ei mikään muu kuin oma kielteinen asenne, pitää kynsin ja hampain kiinni ongelmista. Ongelma ruokkii ongelmaa.
Ja monin paikoin äidit ovat tehneet ystävärenkaita, joissa katsotaan toisen lapsia sen aikaa, että äiti pääsee kauppaan, ja taas seuraavalla kerralla vuoro siirtyy toiselle perheelle. Eihän tämä ole muusta kiinni, kuin halusta ratkaista ongelmia.
on ollut, ja on vieläkin murrosvaiheessa. Meidän ikäistemme mummot olivat kotiäitejä lähes 100 %:sti. Ehkä siltä ajalta periytyy ajatus, että mummolla on aina aikaa, hän voi ja haluaa hoitaa lapsenlapsiaan milloin vain vanhemmat niin haluavat. Nyt ollaan töissä, ei jää vapaa-aikaa itselle monilla paljonkaan.
Toki varmasti moni hoitaa ihan mielellään vieläkin, mutta mummoillakin on oma elämänsä, sekin pitäisi muistaa.
Ja, eiväthän kaikki niin ehkä välitäkään mummoudesta, luonnekysymys, ja itsekkyyshän on kasvava luonnonvara nykyisin kaikkialla. Niin monisärmäinen asia, lie niin monta kokemusta, kuin mummoa ja lastenlasta.
En tiedä, luulen, lapsettomana.
taannoin mielipidetiedustelun siitä pitääkö isovanhempien hoitaa lapsenlapsia.Valtaosa oli sitä mieltä, että ilman muuta pitää melkein etukäteen sopimatta. Kyllä minusta tästäkin asiasta pitää asiallisesti neuvotella, isovanhemmilla saa olla omiakin menoja. Yksi serkkuni toi kuulemma ainoan poikansa tätini luo ja oletti, että mummolle sopii aina. Mummo oli itse hoitanut 10 lasta, kumpikaan mummoistani ei hoitanut lapsenlapsiaan. Suhde heihin oli kunnioittavan etäinen.
Kaiken tuon oppimiseen menee 2 ensimmäistä vuotta.
Itsekkin eläkkellä ja harjoitellut,kävelykeppi tai kyynärsauvat nopeuttaa ja helpottaa asian oppimista.
Jos oikeiden pillereiden otto aamuisin vie oppiakseen kaksi vuotta kannattaa ostaa dosetti ; ))
Kyllä jotkut neljän seinän sisällä kasvaneet vanhukset ovat vaikeita. Mielestäsi vanhuuden oppimista auttaa sairaudet, kyynärsauvat tai kävelykepit jos niin, sitten en opi vanhaksi ikuna ; ).
Mikään ikäluokka ei ole itsestään selvyys. Kaikkeen pitää oppia. Elämänkaaren loppupäässä huomaan, että vaikeinta ja eniten oppimista sitä onkin aikuiseksi eikä niinkään ikääntyneenä. Nuoruuden ongelmat ovat aikanaan vaikeita kullekkin, toisille vieläkin vaikeimpia. Eikä se aikuistuminenkaan tunnu käyvän itsestään selvästi. Siitä kertovat parisuhdekriisit, ja totta viedä, vasta nyt on oppinut niiden ihmisten oikkujen kanssa tulemaan toimeen. Josko kyse sittenkin on siitä, että et ole vielä oppinut ja sopeutunut ikäluokkaasi, koska koet noinkin negatiivisesti vielä asioita.
Sitaatti: Mielestäsi vanhuuden oppimista auttaa sairaudet, kyynärsauvat tai kävelykepit jos niin, sitten en opi vanhaksi ikuna ; ).
- Oletko ihan varma, ettet koskaan joudu em. tilanteisiin? Luulenpa, että auttaisivat "vanhaksi tulemisessa/oppimisessa" - vaikka nyt koko vanhenemisasia tuntuukin sinulle olevan vain muiden kohdalle sattuva utopia.
Minä se sitten olen ollut jo nelikymmpisenä vanha, pääsin hädin tuskin liikkeelle kahden kainalosauvan avulla. Nyt yli kuusikymppisenä tilanne lähes yhtä huono, mutta en vaan ole oppiniut olemaan vieläkään vanha. Vaikka omistan kymmeniä (yli 60 erilaista apuvälinettä). Juuri tein sopimuksen fonectan kanssa, että yritystoiminnastani tehdään Fonectan yrityshakemistoon markkinointivideo. Teen edelleen töitä, ei tietokanaan heittäytymisestä vanhaksi, vaikka raato ympäriltä lahoaa. Mieltä ei silti voi lahottaa mikään, jos ei itse sitä halua.
loppuosa oli, ainakin minulle, vaikeaselkoinen. Tarkoitatko, ettet hyväksy itsellesi mahdollisesti tarpeellista apuvälinettä? Että se olisi merkki vanhuudesta?
Muistaakseni kirjoitit jokin aika sitten, että Oulussa tapasit elämänhaluisen ja aktiivin rouvan, joka oli pyörätuolissa. Miksei apuväline auta siinä vanhaa, kuin nuortakin. Monihan joutuu elämään koko elämänsä turvautamalla apuvälineisiin, vaikkapa istumaan pyörätuolissa. Eihän se ole elämän este, vaan päinvastoin, auttaa elämään.
Pelkäätkö iän karttumista, sen ulkoisia ilmentymiä?
Anteeksi, jos tulkitsin väärin.
....tajusit kirjoitukseni ytimen. Sairaudet eivät jalosta ihmistä paremmaksi ne eivät tee ihmistä paremmaksi ymmärtämään vanhenemisen prosessia.
Mieltä ei voi hajoittaa mikään jos ei itse halua. Luovuttajia löytyy joka ihmisryhmästä.
Vanhaksi ei opita apuvälineillä. Vanhaksi kasvetaan apuvälineillä tai ilman ; ))