koiran epilepsia

oli kissa joka alkoi saamaan epileptisia kohtauksia reilun vuoden ikäisenä. Hetken aikaa auttoi Barbivet & kortisoni lääkitys, mutta sitten tilanne huononi ja ainoa vaihtoehto oli päästää kissa pois tuskistaan. Koirilla lienee paremmat mahdollisuudet pärjätä taudin kanssa, toivottavasti teillä on näin. Kissallani kohtaukset olivat loppuajasta todella rajuja, mm.pari kertaa kouristi niin että puri mua käsivarresta läpi, ja kun eihän sitä irti saanut ennenkuin tuli vähän tajuihinsa.. Tuo stressitön ja säännöllinen elämä auttoi meilläkin silloin alussa, ja esim. pimeässä huoneessa olevan television välkkyminen taas pahensi.

eli rodultaan koirani on bichon frise ja ikää on nyt 3 vuotta. ensimmäiset kohtaukset tulivat koiran ollessa noin puoli vuotias ja siitä alkoi pitkä ja raskas tie. aluksi ravattiin kaikissa maailman kokeissa ja sitten kun alettiin epäillä epilepsiaa niin aloitimme barbivetin käytön ja se ei auttanut vaan lääkitystä lisättiin lopulta niin paljon ettei enempää olisi voinut antaa joten barbivetin rinnalle aloitettiin toinen lääkitys nestemmäinen kaliumbromidi. joka kuukausi ravattiin verikokeissa ja yritettiin löytää sopivaa annostusta mutta mikään ei meinannut auttaa. asumme pienellä paikkakunnalla joten lähdimme aistiin saamaan uutta tietoa/näkemystä asiasta, magneetti ja varjoaine kuvaukset tehtiin ja kuulemma aivot vain löyty joten diagniisi oli epilepsia. kohtaukset tulivat kerran kuukaudessa mutta yhden yön aikana saattoi tulla jopa 10 kohtausta ja kun jouduimme joka kohtauksen jälkeen antamaan normaalin lääkeannoksen (mitä koira siis saa säännöllisesti 2 kertaa päivässä) ja lisäksi vahvaa rauhoittavaa joten koirahan meni siitä ihan sekaisin ja mietin jo että pitäisikö vain koira päästää tuskistaan. mutta päätin jatkaa yritystä sillä koira oli aivan normaali kohtauksien välisinä aikana. mitä nyt itse koko ajan pelkäsin että koska taas alkaa. nyt koira täyttää kohta 3 ja viimeksi elokuussa oli kohtaus joten hyvältä näyttää *koputtaa puuta*. koira on ollut kohta jo vuoden ilman kohtauksia kun ennen ennätys oli 1kk. Lääkärissä käytiin verikokeissa ja arvot olivat hyvät joten lääkitystä ei tarvitse enään nostaa ja tuon nestemmäisen lääkkeen avulla barbivetin annostusta saatiin pienennettyä joten maksaa ei rasitettaisi liikaa. koiran luonteessa en ole huomannut mitää muutosta/omituista muuta kuin silloin kun kohtauksia oli paljon niin mentiin koulutuksessa vähän takapakkia, eli alkoi pentu vaihe uudestaa mm kenkien pureskelu ja housunpuntissa roikkuminen. asuimme ennen kaupungissa kerrostalossa ja nykyään maalla joten uskon sen myös vaikuttavan asiaan ja kaikenlaista stressiä on pyritty välttämään. itse huomasin että jos meillä oli paljon porukkaa esim synttäreillä niin yöllä tuli kohtauksia ja kaikki uuden asiat laukaisi ne. serkku tytöille oli vaikea selittää että koiran kaa ei saa riehua niin paljon koska se on sairas ( liika rähjääminen laukasi aina kohtaukset) mutta aina se unohtui joten lopulta jouduin viemään koiran vanhemmilleni siksi aikaa kun lapsia tuli kylään. nykyään lapset onneksi tajuaa että koira jätetään rauhaan. tuosta koiran nukuttamisesta vielä, kun vein koirani aistiin kuvauksiin niin se jouduttiin nukuttamaan ja saimme koiran mukaan heti sen jälkeen heräilemään kotiin herääminen meni hyvin vaikka siihen meni joku 3-5 tuntia että koira oli täysin hereillä. herääminen näytti samalta kun silloin kun koiralla olis ollut paha kohtaus ja siitä se toipuminen. kun aina kun koirani sai kohtauksen niin siitä se toipuminen kesti tunteja kun koira käveli päin seiniä ja kaikkea mahdollista ja kaatuili eikä päässyt itse ylös. mutta nyt tulevaisuus näyttää valoisalta ja elämme muuten normaalia koiran elämään mitä nyt tasan klo 8 aamulla ja tasan klo 20 on lääkityksen aika.

Tiedän kolme collieta jotka sairastavat (samaa sukupuuta )epilepsiaa ! Kyllä pahat jatkuvat kohtaukset muuttavat koiran luonnetta , selvähän se ! Valitettavaa että sairautta salaillaan eikä jalostustoimikunnat näin voi kartoittaa tilannetta. Tuollaiset vanhemmat /suvut pitäisi heti poistaa jalostuksesta !
monelle nuo näyttelytulokset ovat sairauksia tärkeimpiä :(

löytyy kirjoitti:

Tiedän kolme collieta jotka sairastavat (samaa sukupuuta )epilepsiaa ! Kyllä pahat jatkuvat kohtaukset muuttavat koiran luonnetta , selvähän se ! Valitettavaa että sairautta salaillaan eikä jalostustoimikunnat näin voi kartoittaa tilannetta. Tuollaiset vanhemmat /suvut pitäisi heti poistaa jalostuksesta !
monelle nuo näyttelytulokset ovat sairauksia tärkeimpiä :(

Lue lisää

joo itselläni oli tarkoitus teetättää pennut koirallani ( kaverin samaa rotua olevan koiran kanssa ) mutta heti epilepsian puhjettua ei tullut mieleenkään että sairaalla koiralla olisi pentuja teetättäny, jo se että miten suuri riski se on emolle saati sitten tekisi lisää sairaita pentuja maailmaan niin joo ei kiitos. miten muuten onko näillä epilepsia tapauksilla muita koiria perheessä? kun minulla on vain yksi mutta haluaisin ottaa myös toisen koiran kaveriksi joskus tulevaisuudessa nyt kun tuo sairaus on saatu hallintaa. ja jos on muita koiria niin onko se kuinka vaikuttanut epilepsia koiraan..

vuffe kirjoitti:

joo itselläni oli tarkoitus teetättää pennut koirallani ( kaverin samaa rotua olevan koiran kanssa ) mutta heti epilepsian puhjettua ei tullut mieleenkään että sairaalla koiralla olisi pentuja teetättäny, jo se että miten suuri riski se on emolle saati sitten tekisi lisää sairaita pentuja maailmaan niin joo ei kiitos. miten muuten onko näillä epilepsia tapauksilla muita koiria perheessä? kun minulla on vain yksi mutta haluaisin ottaa myös toisen koiran kaveriksi joskus tulevaisuudessa nyt kun tuo sairaus on saatu hallintaa. ja jos on muita koiria niin onko se kuinka vaikuttanut epilepsia koiraan..

Lue lisää

Itsellä oli samat suunnitelmat, oli uros katsottu valmiiksi ja juoksut alkoi, pari päivää ennen astutusta tuli ensimmäinen kohtaus ja suunnitelmat peruttiin heti. Mutta siis onni oli myötä ettei kerinnyt astuttaa. Teillä on ollut varmaan tosi raskasta, kuulosti pahalle tuo kertomus mutta tosi hyvä jos jatko näyttäysis valoisammalle. Itselle tekee pahaa seurata sivusta vaikka kohtausket on lieviä meillä niin voin uskoa mitä siellä on. Itselläni oli kolme koiraa, tai kaksi ja kun otin kolmannen sai kohtauksia ensin mutta kun tottui tilanteeseen niin loppui, tai se oli ennen lääkitystä, lääkitysken aikana ei onneksi ole ollut yhtään. Tarkoitin tuolla luonne jutulla että moni on sanonut että koira on yli vilkas normaali elämässä, ja niinkuin se kasvattaja laittoi että kolme epilepsikko koiraa ollut super vilkkaita verrattuna muihin ettäs attumaa vai ei en tiedä. Meillä myös ylivilkas tapaus.

suuppa kirjoitti:

Itsellä oli samat suunnitelmat, oli uros katsottu valmiiksi ja juoksut alkoi, pari päivää ennen astutusta tuli ensimmäinen kohtaus ja suunnitelmat peruttiin heti. Mutta siis onni oli myötä ettei kerinnyt astuttaa. Teillä on ollut varmaan tosi raskasta, kuulosti pahalle tuo kertomus mutta tosi hyvä jos jatko näyttäysis valoisammalle. Itselle tekee pahaa seurata sivusta vaikka kohtausket on lieviä meillä niin voin uskoa mitä siellä on. Itselläni oli kolme koiraa, tai kaksi ja kun otin kolmannen sai kohtauksia ensin mutta kun tottui tilanteeseen niin loppui, tai se oli ennen lääkitystä, lääkitysken aikana ei onneksi ole ollut yhtään. Tarkoitin tuolla luonne jutulla että moni on sanonut että koira on yli vilkas normaali elämässä, ja niinkuin se kasvattaja laittoi että kolme epilepsikko koiraa ollut super vilkkaita verrattuna muihin ettäs attumaa vai ei en tiedä. Meillä myös ylivilkas tapaus.

Lue lisää

oho teillä kävi kyllä "tuuri" että koiraa ei ehitty astuttaa. epilepsia pistää kyllä kaikki suunnitelmat ihan uusiks..meilläkin on kyllä vilkas koira, tai voi yhtäkkii saada sellasia hepuleita että alkaa juosta iteksee pallo suussa ja murisee pallolle mutta se vissii on ihan normaalia koirille. silloinku lääkitys ei ollut vielä kohillaan niin pikkunen oli tosi väsyny koko ajan ja muutenki apeen olonen mutta sitten kun lääkitystä sovitettiin uudestaan niin heti huomas eron ja virtaa riitti. joo täällä on kyllä ollu raskaita aikoja ja paljon valvottuja öitä ja ties kuinka monesti kun olen vienyt koiran lääkärii oon joutunu hyvästelee sen ku en tienny saako sitä enään kotiin takas:( kohtaukset oli rajuja mutta suht lyhyitä mutta aika tuntu pysähtyvän joka kerta ja tuntu nii pahalta herätä siihen että toinen kouristelee eikä mitää voi asialle tehä muuta ku antaa rauhottavaa suppo muodossa. ja se huuto mitä se piti ku se sai kohtauksia ni se on jääny mun päähän "soimaa" enkä varmaa koskaa pääse siitä eroo. lääkärit tosin sano että se ei oo mitää tuskan huutoo vaa että toiset pitää ääntä ja toiset ei. mutta oli se silti raskasta. näin jälkeen päin ajateltuna en tiiä miten jaksoin ton ajan yli ja miten koirakin selvisi siitä niin hyvin. välillä tosiaan tuntui siltä että rääkkäänkö mä toista ku jatkuvasti pumpataa vaa lisää lääkettä. mutta minusta kaikki se kuitenkin kannatti ja nyt minulla on ihanin koira mitä en vaihtaisi mihinkään. ei mikään helppo tapaus ensimmäiseksi koiraksi, vaikka tiesin koiraa ostaessa että vastuu on suuri mutta se mitä tuo sairaus on tuonut mukanaan niin on aivan toisenlaista. vain lähimmät ystävät tajuavat että kuinka riippuvainen koirani on siitä että lääkkeet pitää ajallaan ottaa tai että koiraa ei voi kelle tahansa antaa hoitoon ja varsinki kaikki uudet vuodet vaput ym ni joudun aina koiran ehdoilla järkkää ja sitä ei moni lähipiirissä ymmärrä kun he voivat mennä ja tulla ilman mitään vastuuta. vaikka raskasta on ollut niin en silti luopuisi mistään, koko tämä prosessi on kasvattanut ja olen joutunut pistämään koiran tarpeet omani edelle ja sekin on henkisesti kasvattanut minua. olen miettinyt toisen koiran hankkimista mutta onko se itsekästä että haluan toisen koiran kun ei tiedä miten toinen suhtautuu..? ja mietinkin sitä että jos aluksi koira saisikin kohtauksia niin vasrmasti ne loppuisivat kun koirat ovat keskenään tutustuneet.. mutta toisaalta mistään ei voi olla varma. sovimme kaverini kanssa että tutustutan oman koiran hänen toyvillakoiraansa ja siitä sitten katotaan miten siihen reagoidaan.

vuffe kirjoitti:

oho teillä kävi kyllä "tuuri" että koiraa ei ehitty astuttaa. epilepsia pistää kyllä kaikki suunnitelmat ihan uusiks..meilläkin on kyllä vilkas koira, tai voi yhtäkkii saada sellasia hepuleita että alkaa juosta iteksee pallo suussa ja murisee pallolle mutta se vissii on ihan normaalia koirille. silloinku lääkitys ei ollut vielä kohillaan niin pikkunen oli tosi väsyny koko ajan ja muutenki apeen olonen mutta sitten kun lääkitystä sovitettiin uudestaan niin heti huomas eron ja virtaa riitti. joo täällä on kyllä ollu raskaita aikoja ja paljon valvottuja öitä ja ties kuinka monesti kun olen vienyt koiran lääkärii oon joutunu hyvästelee sen ku en tienny saako sitä enään kotiin takas:( kohtaukset oli rajuja mutta suht lyhyitä mutta aika tuntu pysähtyvän joka kerta ja tuntu nii pahalta herätä siihen että toinen kouristelee eikä mitää voi asialle tehä muuta ku antaa rauhottavaa suppo muodossa. ja se huuto mitä se piti ku se sai kohtauksia ni se on jääny mun päähän "soimaa" enkä varmaa koskaa pääse siitä eroo. lääkärit tosin sano että se ei oo mitää tuskan huutoo vaa että toiset pitää ääntä ja toiset ei. mutta oli se silti raskasta. näin jälkeen päin ajateltuna en tiiä miten jaksoin ton ajan yli ja miten koirakin selvisi siitä niin hyvin. välillä tosiaan tuntui siltä että rääkkäänkö mä toista ku jatkuvasti pumpataa vaa lisää lääkettä. mutta minusta kaikki se kuitenkin kannatti ja nyt minulla on ihanin koira mitä en vaihtaisi mihinkään. ei mikään helppo tapaus ensimmäiseksi koiraksi, vaikka tiesin koiraa ostaessa että vastuu on suuri mutta se mitä tuo sairaus on tuonut mukanaan niin on aivan toisenlaista. vain lähimmät ystävät tajuavat että kuinka riippuvainen koirani on siitä että lääkkeet pitää ajallaan ottaa tai että koiraa ei voi kelle tahansa antaa hoitoon ja varsinki kaikki uudet vuodet vaput ym ni joudun aina koiran ehdoilla järkkää ja sitä ei moni lähipiirissä ymmärrä kun he voivat mennä ja tulla ilman mitään vastuuta. vaikka raskasta on ollut niin en silti luopuisi mistään, koko tämä prosessi on kasvattanut ja olen joutunut pistämään koiran tarpeet omani edelle ja sekin on henkisesti kasvattanut minua. olen miettinyt toisen koiran hankkimista mutta onko se itsekästä että haluan toisen koiran kun ei tiedä miten toinen suhtautuu..? ja mietinkin sitä että jos aluksi koira saisikin kohtauksia niin vasrmasti ne loppuisivat kun koirat ovat keskenään tutustuneet.. mutta toisaalta mistään ei voi olla varma. sovimme kaverini kanssa että tutustutan oman koiran hänen toyvillakoiraansa ja siitä sitten katotaan miten siihen reagoidaan.

Lue lisää

Meillä on vain yksi koira, ja meille uutta rotua, joten ei voi tietää... lääkityksen aloittamisen jälkeen koira kyllä alkoi haukkua kaikkea, mutta se saattaa olla ihan normaaliakin noille.

Toiset koirat saattavat käydä epilepsiakohtauksen kourissa olevan koiran kimppuun, että kohtauksen aikana pitäs muut sulkea toiseen huoneeseen.

Jadepaska kirjoitti:

Meillä on vain yksi koira, ja meille uutta rotua, joten ei voi tietää... lääkityksen aloittamisen jälkeen koira kyllä alkoi haukkua kaikkea, mutta se saattaa olla ihan normaaliakin noille.

Toiset koirat saattavat käydä epilepsiakohtauksen kourissa olevan koiran kimppuun, että kohtauksen aikana pitäs muut sulkea toiseen huoneeseen.

Lue lisää

jostai luin juuri tuosta että toiset koirat saattavat käyttäytyä agressiivisesti kouristelevaa koiraa kohtaan. taitaa kyllä tuo toisen koiran hankinta siirtyä monella vuodella tai sitten pidän vain yhden koiran jotta en tietentahtoen ota riskiä että tila huononee juuri kun ollaan tehty paljon töitä että tähän pisteeseen ollaan päästy.
nyt kun mainitsit olen huomannut että viime aikoina koira on haukkunut pienillekkin äänille, mitä siis ei ennen tehnyt. kaikki ulkoa tulevat äänet tai sitten televisiosta tulevat *pling* äänet saa aikaa murinaa tai haukuntaa. ja ennen kun asuttiin kerrostalossa niin kun aamuyöllä posti tuli niin koko rappu kyllä kuuli kun meille posti tippui, mutta ovi kello vie kuitenkin voiton, sillä silloin alkaa sellanen mökä ja en tiedä miten kitkeä sitä pois. mutta tätä ovikellolle haukuntaa se on tehnyt pennusta asti.

vuffe kirjoitti:

jostai luin juuri tuosta että toiset koirat saattavat käyttäytyä agressiivisesti kouristelevaa koiraa kohtaan. taitaa kyllä tuo toisen koiran hankinta siirtyä monella vuodella tai sitten pidän vain yhden koiran jotta en tietentahtoen ota riskiä että tila huononee juuri kun ollaan tehty paljon töitä että tähän pisteeseen ollaan päästy.
nyt kun mainitsit olen huomannut että viime aikoina koira on haukkunut pienillekkin äänille, mitä siis ei ennen tehnyt. kaikki ulkoa tulevat äänet tai sitten televisiosta tulevat *pling* äänet saa aikaa murinaa tai haukuntaa. ja ennen kun asuttiin kerrostalossa niin kun aamuyöllä posti tuli niin koko rappu kyllä kuuli kun meille posti tippui, mutta ovi kello vie kuitenkin voiton, sillä silloin alkaa sellanen mökä ja en tiedä miten kitkeä sitä pois. mutta tätä ovikellolle haukuntaa se on tehnyt pennusta asti.

Lue lisää

ja kohtauksesta toipuva koira saattaa käyttäytyä sekavassa tilassa myös muita koiria tai ihmistä kohtaan aggressiivisesti..

jajaja kirjoitti:

ja kohtauksesta toipuva koira saattaa käyttäytyä sekavassa tilassa myös muita koiria tai ihmistä kohtaan aggressiivisesti..

Itselläni siis oli kolme koiraa ja niistä oli niin paljon seuraa toisilleen ja leikki kaveria että ei todellakaan ole itsekästä harkita toista koiraa. paitsi jos ottaa asenteella "entisen" tilalle :D
Mutta siis uskon että ongelmitta menee, meillä hyvin onnistui totuttaa uuteen pentuun ja kaikki tehtiin rauhallisesti, ei hirveitä ilosia ja riehakkaita leikkejä tai muuta villiimistä.
Meillä kohtaukset tuli öisin ja vanhin koirani herätti minut joka yö kun kohtaus oli tulossa, mikä oli niin ihanaa että itku silmässä muistelen kun joulukuussa tämän yksilön jouduin lopettamaan. En varmaan tänäkään päivänä tietäisi kohtauksista.
Jos lääkitys ja kohdillaan eikä kohtauksia ole tullut niin hyvin mielin ottaisin itse jos toista koiraa harkitsisin. Meillä oli niiiiin yli vilkas tapaus ettei tosi ja nyt lääkityksen myötä rauhoittunut eli näköjään tosi yksilöllistä nuokin. Pennun tullessa hirveä hösellys vaan pois ja normaalisti eteenpäin..