on sattunut itselleni ja tutuille lähiaikoina. Viimeksi eilen suunnistusmetsässä ajattelin, että etenen maltilla etten kaadu. Niinpä kupsahdin, kun kohdalle osui pienen männyn kanto. Suunnistuskaverini kanssa olin kauden alussa radan loppupäässä tietä pitkin matkalla kohti maalia kävellen. Hän astui kuoppaan ja kaatui. Ranne murtui, joudutaan mahdollisesti leikkaamaan, kun kipsikin on jo kerran uusittu. Iäkäs ystäväni kaatui kotonaan lähes samoihin aikoihin, ranne murtui ja on kipsattu. Hiihtokautena ikätoverini kaatui jäisessä maastossa ja loukkasi olkapäänsä. Toinen lääkäri sanoo, että pitää leikata, toinen, että näin vanhoja ei leikellä. Vielä yksi tuttu oli kaatunut kotonaan. Naapuri oli sattumalta mennyt kylään ja nainen oli maannut kaksi päivää liikuntakyvyttömänä lattialla. Oli loukannut alaraajojaan aika pahasti, kun on leikattu ja leikkaus uusitaan. Pitää olla varovainen, melko hankalaa on arkielämä, jos rannekin on murtunut. Itse olen syönyt D-vitamiinia ja maitovalmisteita säännöllisesti, luut lujat?
Kupsahduksia
1943
10174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mitään isompaa ole vielä sattunut. Muutama vuosi sitten suksilla mäkeä laskiessa vauhti äityi jäisellä ladulla niin rajuksi, että katsoin viisaammaksi "jarruttaa" kaatumalla. Sen jälkeen jätin mäet ja jäiset ladut. Puolisolleni, joka on minua nurempi, riitti myös yksi kaatuminen. Oikeastaan kukaan tutuista ei enää laske mäkeä. Ja melkein kaikille yksi kaatuminen liukkailla on riittänyt muutenkin.
Kälyni kaatui roskapussia viedessä ja sai olkapäävamman. Toinen tuttu päätyi saman vamman vuoksi työkyvyttömäksi.
Samoin yritän ehkäistä luiden murtumista D-vitamiinilla ja kalsiumilla - ja tasapaino-jumpalla...
valinta on tärkeää hiihdellessä. Olen aina tehnyt omat latuni ja viime talvena hiihtelin naapurin pellolla. Järven törmä antoi sopivasti mäkiharjoittelua ylös, alas. Hankikannolla jätin nuokin pikkumäet, pelto oli sopivasti kumpuilevaa. Olisi muuten luullut, että runsaslumisen talven jälkeen on kauan liukasta. Mutta jääkautta ei juuri ollut.
Askel on lyhentynyt ja mataloitunut. Ehkä ei aina 'hoksaa' tien mataliakaan kuoppia ja puunjuuria, ehkä se tasapaino ja reaktiokylykin on hieman hidastunut ja saatan kuukahtaa. Mutta silti liikkuminen on tärkeää, jotta pysyisi kunnossa ja vetreänä vielä tästä eteenkinpäin. Tottakai D-vitamiini ja kalsiumikin ovat avainasemassa sekä muu ravinto. Onneksi nyt keväällä ja kesällä liikunta- ja kuntoiluharrastukset ovat ihan luontaisia melkein säällä kuin säällä. Kaikki voivat nauttia Suomen suvesta kukin omalla tavallaan!
Muistan koulun liikuntatunneilta sen opetuksen, että kädellä ei pidä ottaa vastaan, jos kaatuu. Kinkussa on enemmän lihasta, jos siinä mitään ehtii ajatella.
Ja siinä siunaamassa, kun huomaa kaatuvansa, pitäisi yht'äkkiä yrittää heittää koko kroppa rennoksi. Ei ainakaan ottaa kädellä vastaan, niinkuin tuossa edellä on jo moneen kertaan todettu. Rentoutusharjoituksia siis, ikätoverit, rentoutusta vaan opettelemaan! Voipi monelta vaivalta säästyä jos kerkeää kaatua oikein eli rennosti lysähtää.
telkkarissa ohjelman, jossa ikääntyneitä opetettiin kaatumaan. Kun harrastin joogaa säännöllisesti minulla oli tämä taito ja se pitäisi kyllä päivittää taas. Kroppa rennoksi, selkä pyöreäksi ja pitää varoa, ettei myöskään pää osu maahan...
tuo telepatia toimii, non-rec. Saman asian sanoimme melkein samaan aikaan - mutta kertaus on opintojen äiti, kuten tiedämme. Ei muuta kuin kaatumaan oikeaoppisesti!
... ja toivottavasti myös itse osataan kaatua "oikein" kun kohdalle sattuu. Sitä kun ei tuolla metsäteillä sun muissa kuoppaisissa olosuhteissa oikein viitsi harjoitella, mutta toivottavasti alitajunta tuo oikeanlaisen rentouden just silloin kun tarvitaan ;-)
Korvasienimetsät kohta odottavat, ja siellä niitä kuoppia ja könkkyröitä riittää.
Rentoa ja mukavaa äitienpäivää Sinulle ja muillekin palstalaisille!
sinulle non-rec ja kaikille muillekin äideille. Olen itsekin maalla ja ihmettelen täällä etelä-Pohjanmaalla myöhäistä kevättä. Nokkosista, joita ajattelin poimia, ei näy alkuakaan, eikä juuri muutakaan viherrystä vielä.
täällä etelämmässäkin. Toissayönä oli pakkasta, eilen illalla vain 2 astetta plussaa ja kolea tuuli. Siellä maakunnassa ei varmaan ole vuokkoja. Viime maanantaina ihailimme omassa metsässä sini-, puna-, valko- ja keltavuokkoja, jotka sinnittelevät koleudesta huolimatta. Olen opettanut lapsilleni, että vuokot kukoistakoon luonnossa kuten muutkin kukat, ei tarvitse tuoda minulle vaan käymme yhdessä ihailemassa. Nokkosia pitäisi muistaa poimia, kun se aika tulee. Antavat hyvän maun esim. ohukaisiin ja liha-makaronilaatikkoon.