Nyt siis vihdoinkin Korpilahden koskettelja-mies saatu käräjille! Minä olen tämän miehen yksi ilmeisen monista uhreista. Omaa aseemaansa väärinkäyttäen hän on saanut jatkaa tähän päivään asti!
Minun tapaukseni tapahtui 80-luvulla, tiesin jo silloin etten ole ainoa. Onkohan edelleen eräs koulu laittanut kaikki nämä vuodet harjoittelijoita tämän miehen miehen uhriksi? Minua ei silloin uskottu, meni sitten kakskyt vuotta että vihdoin joku uskoi.
Minä kävin asianajajalla tästä ja hän sanoi että ei kannata oikeuteen mennä kun asiasta jo niin kauan ja näyttö puuttuu. Minä en enää oikeutta saa mutta hyvä kun tuoreemmat uhrit saavat!
Minun tapaukseni tapahtui 80-luvulla, tiesin jo silloin etten ole ainoa. Onkohan edelleen eräs koulu laittanut kaikki nämä vuodet harjoittelijoita tämän miehen miehen uhriksi? Minua ei silloin uskottu, meni sitten kakskyt vuotta että vihdoin joku uskoi.
Minä kävin asianajajalla tästä ja hän sanoi että ei kannata oikeuteen mennä kun asiasta jo niin kauan ja näyttö puuttuu. Minä en enää oikeutta saa mutta hyvä kun tuoreemmat uhrit saavat!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jämsän seutukin vaan hyssyttelee.
Etu nimi alkaa T:llä
kuin H.lla. Voi, voi, kukahan nyt lossiakin vahtii?
tarkoitin E.llä
Käräjäoikeuden istontosalin oven juttulistasta se nimi selviää. Julkinen tieto. Käykää uteliaat lukemassa älkääkä arvuuteltko.
Taas on lynkkauspartiot liikkeellä veren haju kuonossaan...
Taidan oikeasti käydä katsomassa. Sittenpähän tiedän paremmin. Mitään lynkkaus-juttua en tässä aja takaa. Minäkin olen uhri, en syyllinen!
E.H ei omistanut koko paikkaa vielä 80-luvulla. Siellä pyöri vielä 90-luvun alussa kunnon bordelli joka oli suosittu ja tunnettu paikka. Siellä kävi ukkoja ympäri Suomen. Sekin hauskuus päättyi kun jotkut kateelliset akat ilmoitti asiasta poliisille. Paikan omisti silloin H.S.
Siinä tapauksessa kyseessä on eri ihmiset ja asiat. Valitettavasti koska tunsin jo suunnatonta helpotusta. Minä puhun maatilan pitäjästä.
tietää ketä tarkoitat. Tämä tapaus ei kuitenkaan liity siihen. Mutta jaksamista kuitenkin.
Valaisepa minua vähän, mitä tiedät kys. henkilöstä? Onko han oikeasti jatkanut tähän päivään asti ilman kenenkään puuttumista? Vai onko tämän miehet tavat yleisesti tiedossa, kaikki tietää mutta kukaan ei puutu?
puhumme samasta henkilöstä, niin eipähän he ainakaan vuosien kuluessa "sairaudestaan" parane. Sitten vasta kun ikää on niin paljon ettei ota enää eteen, niin ehkä sitten. Hänellähän alkaa jo olla ikää mutta tiedä sitten. Tällä kylällähän kuulee kaikenlaista. Jotkut uskovat täysin siihen että jutuissa on perää ja jotkut että ei hän ole sellainen. Itse en ota syyllisyyteen kantaa kun en asioista tiedä.
ja sukupuolinen väkivalta ei edellytä sitä että ottaa eteen. Saako esim. työntää sormen pilluun ilman lupaa?
Se että kylillä puhutaan sitä sun tätä ja kielletään väkivallan mahdollisuuskin ei helpota uhrien asemaa tippaakaan. Hikisiä äijiä on kautta aikain suojelleet asioista perillä olevat matriarkat, joiden mielestä kulissit on säilytettävä.
Oliskohan tällä henkilöllä äskettäin ollut nimipäivät?
...nyt vain täällä mitään nimiä alkako arvuuttelemaan eikä mainitsemaan, ootte pian ite jossain käräjillä. Toivotaan että äijä saa mitä ansaitsee ja niin kaikki muutkin vastaavat kyllähän näitä piisaa. inhottaa tollaset äijät.
En tiedä mitään tapauksesta joka lehdessä oli, luulin sen koskevan eri henkilöä. Valitettavasti. Minun ei kuitenkaan tarvitse arvuutella kuka on minulle tehnyt väärin, minä tiedän sen henkilön ja sen perheen, osoitteet ja kaikki. Jouduinhan asumaan heillä useamman kuukauden, kun vihdoin pääsin pois alkoi vuosien terapia-rumba.
Mietin vaan että minun juttunihan on lain edessä vanhentunut, kuinkahan sitten jos laitan hänen nimensä julkisuuteen, voiko hän siis syyttää minua jostakin? Tarkoitan vaan että sekin kai olisi pieni paha kärsimääni verraten. Voin vaikka heti kirjoittaa tänne omalla nimelläni, siitäkin kyllä moni osaa johtopäätökset vetää. Onkohan se sitten laillista? Julistautua uhriksi mutta ei käyttää syyllisen nimeä?
Saattaapa olla niin että voi syyttää, en kehottaisi siis. Asiaa ei voi vanhentumisen takia tutkia ja voi siis syyttää perättömiksi, älä tee julkisesti lakimies osaisi neuvoa paremmin.
En voi enää mitään juttua nostaa, olenhan käynyt lakimiehen puheilla. En siis saa milloinkaan mitään hyvitystä, en edes moraalista:( en oikeesti haluaisi mitään kuin anteeksi pyynnön edes, mutta taitaa olla turhaa edes sitä odottaa. Olisihan äijällä ollut aikaa yli 20v. Mutta jatkanut vaan on samaan malliin.
siinä, että se mies tekee pahaa nyt jollekin toiselle. mulla on tuttuja joille on näitäkäynyt, ja monesti he ovat antaneet asian olla (esim. insesti) kunnes joku lähisukulainen on saanut lapsia ja nämä olisivat voineet joutua vaaraan hyväksikäytäjän taholta. silloin on sitten alkanut insestin uhri miettiä, että mitäs jos joku läheinen joutuu kokemaan saman, ja sitten kertonut insestin tekijän lähipiirille.
mene ja tee sinä samoin. totuus on aina parempi kuin peittely, pienemmissäkin asioissa. jokaisen meistä pitää pystyä kantamaan vastuu omista teoistaan, turha sinun on ketään suojella.
uskaltaisi ainakaan tänne tekijän nimeä laittaa. Sitä voisi olla melko nopsasta käräjillä jostain julkisesta herjauksesta. Edellinen kirjoittaja kehoitti kertomaan tekijän lähipiirille. Se vain tuppaa olemaan niin ettei lähimmäisestä ihan helposti uskota mitään paha.
Olen hyvin varma että sen vaimo tietää, ei tollaset mieltymykset pysy salassa. Se ei vaan välitä, maat ja mammona ja tietty "asema" ovat liian tärkeitä menettää. Tämä vaimo kertoili meille mm. että mies on liian nopea sängyssä tai sit haluja ei ole ollenkaan!! Onko tuo normaalia keskustelua aikuisen ja nuoren harjoittelijan kesken? Eli viiraa sielläkin päässä.
Minulla kesti varmaan 15 v toipua yhdestä hullusta, sitten päätin että heitän taakan harteilta ja paska saa kyllä palkkansa. Kantakoon sitä myllynkiveä se puolestaan sitten viimestään kun viimeselle tuomiolle joutuu,tätä mun elämää se ei enää sotke. Anteeksi ei ole pyydetty eikä annettu. Elämä hyvittää tai sitten ei. Mutta aika vahvaksi ihmiseksi olen tullut. Voimaa!
vahva on minustakin tullut, joissain asioissa. Mutta tämä asia nostaa epävarmuuden ja ahdistuksen pintaan. Olen taas se joka ei osannut/pystynyt vahvasti itseään puolustamaan. Mietin miksi en, miksi en. Miksi annoin sen tapahtua, kestin sitä liian pitkään.
Miksi tahot joille kerroin eivät auttaneet? Koulu, nupo, vanhemmat...ei kukaan kenelle uskalsin edes hieman asiasta puhua. Sitten lakkasin puhumasta, kun ei kerran ketään kiinosta. Hautasin asian sisimpääni ja ihmettelin sitä siellä. Päättelin että olen niin huono ettei minusta ole väliä. Mietin myös että syyllinen olen minä kun kerrain annoin kaiken tapahtua. Viestittelin varmaan jotain että on ok polkea minut maahan?
On elämä minulle antanut hyviäkin asioita, perheen jopa ja ihanan kodin. Mutta on minulta paljon vietykin. Olen myös saanut ymmärtäväisen luonteen, en tuomitse ketään jolla huonosti menee. En myöskään kunnioita titteleitä tai omaisuutta, en usko että ne ovat ihmisyyden mitta.
Silti olisin mielummin elänyt ilman tuota kokemusta. Toisaalta en silloin olisi se mikä nyt olen.
Nostan tätä koska luulen että minulla on kohtalotovereita. Lisäksi ihmettelen kuinka vähän tällainen asia ihmisiä kiinostaa. Olen kirjoittanut sydänverellä omasta kokemuksestani.
Niin mikähän se kokemus mahtoi olla? Epämääräisistä viittauksista johonkin on ulkopuolisten paha lähteä keskustelemaan.
Olet oikeassa, tajusin vasta nyt. Omat ajatukset ja kokemukset eivät tietenkään tule kirjoituksessa esiin. Palaan tähän asiaan myöhemmin, nyt on loman aika:)