Nonni, sainpas vanhan koneeni takasin XP:neen päivineen. Tarkoituksena oli tehdä kahdesta vanhasta ja hitaasta yksi vanha mutta hieman nopeampi, maailmalla olleessa koneessa nopeampi prossu ja parempi näyttis, käytössäni pysynyt omasi enemmän muistia.
Ubuntu vakuutti minut noin kuukaudessa, enkä Windowsia ole kaivannut about puoleen vuoteen. Nytpä kuitenkin ajattelin viritellä XP:n toimimaan (kun käyttäjä totesi ettei se enää toimi) saadakseni pelikäyttöön jonniilaisen masiinan. Noh, kone käyntiin ja käynnistyihän se. Virustorjunnasta ei tietoakaan, tosin nettiyhteyttäkään ei kaapelilla löytynyt. Äänistä ei havaintoja.
Mitäpä siinä muuta kuin ruveta kursimaan käyttistä kasaan. Uudelleenasennus sujui suhteellisen kivuttomasti. Mokkula suostui, ei tosin ihan suosiolla, päästämään nettiin virustorjuntaa noutamaan. Kaapelinettiä ei löytynyt ja kävi ilmi, että ajurit olivat ihan mitä sattuu. Hain ajurit, asensin eikä toimi vieläkään. Mokkulalla kun tuo hakeminenki kestää jonkin aikaa, mutta ei auta, haettava on. Eikä vieläkään mitään.
Tupakkitauon aikana sitten välähti kokeilla kaapelimodeemia USB:n kautta, ja noin viidennen irrota-liitä-etsi-eitoimi-prosessin jälkeen XP:ssä jotain loksahti kohdalleen, ja älä huoli, homma rupesi pelittämään! Ja eiku niitä ajureita hakemaan. MSI:n sivuilta uudelleen ajurit noutoon, asennus ja jännitys että joko toimii. No, muutama uusintayritys niin toimihan se! Lähes sama ruljanssi kadonneitten äänten metsästyksessä.
Sitten Microsoftilta hakemään päivityksiä. SP3 kun oli asennettu, niin boottauksen jälkeen pääsi muutama ruma sana; asennetut ajurit olivat kadonneet kuin pieru piilaaksoon! No, ei kovakaan homma kun tiesi mitä odottaa, sillä erotuksella että tällä kertaa kaapelimodeemia ei kertakaikkiaan enää usbilla löytynyt. No, ei muu enää auttanut kun noutaa ne ajurit mokkulalla.. Onneksi loppujen lopuksi ethernet-ajuri asentui jo toisella yrityksellä.
Kaksi päivää, aika pitkälle viime yö mukaan lukien meni että XP:n sai käyttökuntoon. Oli siinä toki paljon muutakin Windowsille tyypillistä aikaa ja hermoja vievää, mutta nuo nyt jäi päällimmäisenä mieleen kun aikalailla maallikkona yritys/erehdys-metodilla suossa kahlasin.
No, tuossa iltapäivällä sitten rupesin Ubuntua laittamaan saman koneen uumeniin. Arvailin keskenäni että minkäkölainen helvetti siitä tulee, kun samaa käyttistä koittaa toisenlaiseen rautaan sovitella..
Kovo kiinni, bootista Ubuntu ja meniköhän minuuttia kun surffailin netissä ja puolen tunnin päästä selvisi, että kaikki toimii kuin unelma, mitä nyt jonkinverran nopeammin kuin edellisessä kokoonpanossa.
Vähän veikkaan, että jää tuo XP:n käyttö, jonka muodostaa aika isolta osin käyttiksen ylläpito, tulee jäämään kohtalaisen vähäiseksi. Pelaamista lukuunottamatta en ole keksinyt vielä mitään, mitä ei normikäytössä (netti, kirjoittaminen, musiikki, kuvankäsittely jne) voisi Ubuntulla tehdä paremmin. Voi keskittyä oleelliseen, eikä tartte tauhkata käyttiksen kanssa.
Että kippis vaan sullekki, Pena, taidan hakea vähän tummaa tsekkiläistä olutta ja nauttia toimivista systeemeistä..=)
Ubuntu vakuutti minut noin kuukaudessa, enkä Windowsia ole kaivannut about puoleen vuoteen. Nytpä kuitenkin ajattelin viritellä XP:n toimimaan (kun käyttäjä totesi ettei se enää toimi) saadakseni pelikäyttöön jonniilaisen masiinan. Noh, kone käyntiin ja käynnistyihän se. Virustorjunnasta ei tietoakaan, tosin nettiyhteyttäkään ei kaapelilla löytynyt. Äänistä ei havaintoja.
Mitäpä siinä muuta kuin ruveta kursimaan käyttistä kasaan. Uudelleenasennus sujui suhteellisen kivuttomasti. Mokkula suostui, ei tosin ihan suosiolla, päästämään nettiin virustorjuntaa noutamaan. Kaapelinettiä ei löytynyt ja kävi ilmi, että ajurit olivat ihan mitä sattuu. Hain ajurit, asensin eikä toimi vieläkään. Mokkulalla kun tuo hakeminenki kestää jonkin aikaa, mutta ei auta, haettava on. Eikä vieläkään mitään.
Tupakkitauon aikana sitten välähti kokeilla kaapelimodeemia USB:n kautta, ja noin viidennen irrota-liitä-etsi-eitoimi-prosessin jälkeen XP:ssä jotain loksahti kohdalleen, ja älä huoli, homma rupesi pelittämään! Ja eiku niitä ajureita hakemaan. MSI:n sivuilta uudelleen ajurit noutoon, asennus ja jännitys että joko toimii. No, muutama uusintayritys niin toimihan se! Lähes sama ruljanssi kadonneitten äänten metsästyksessä.
Sitten Microsoftilta hakemään päivityksiä. SP3 kun oli asennettu, niin boottauksen jälkeen pääsi muutama ruma sana; asennetut ajurit olivat kadonneet kuin pieru piilaaksoon! No, ei kovakaan homma kun tiesi mitä odottaa, sillä erotuksella että tällä kertaa kaapelimodeemia ei kertakaikkiaan enää usbilla löytynyt. No, ei muu enää auttanut kun noutaa ne ajurit mokkulalla.. Onneksi loppujen lopuksi ethernet-ajuri asentui jo toisella yrityksellä.
Kaksi päivää, aika pitkälle viime yö mukaan lukien meni että XP:n sai käyttökuntoon. Oli siinä toki paljon muutakin Windowsille tyypillistä aikaa ja hermoja vievää, mutta nuo nyt jäi päällimmäisenä mieleen kun aikalailla maallikkona yritys/erehdys-metodilla suossa kahlasin.
No, tuossa iltapäivällä sitten rupesin Ubuntua laittamaan saman koneen uumeniin. Arvailin keskenäni että minkäkölainen helvetti siitä tulee, kun samaa käyttistä koittaa toisenlaiseen rautaan sovitella..
Kovo kiinni, bootista Ubuntu ja meniköhän minuuttia kun surffailin netissä ja puolen tunnin päästä selvisi, että kaikki toimii kuin unelma, mitä nyt jonkinverran nopeammin kuin edellisessä kokoonpanossa.
Vähän veikkaan, että jää tuo XP:n käyttö, jonka muodostaa aika isolta osin käyttiksen ylläpito, tulee jäämään kohtalaisen vähäiseksi. Pelaamista lukuunottamatta en ole keksinyt vielä mitään, mitä ei normikäytössä (netti, kirjoittaminen, musiikki, kuvankäsittely jne) voisi Ubuntulla tehdä paremmin. Voi keskittyä oleelliseen, eikä tartte tauhkata käyttiksen kanssa.
Että kippis vaan sullekki, Pena, taidan hakea vähän tummaa tsekkiläistä olutta ja nauttia toimivista systeemeistä..=)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jo vanha käyttis verrattuna uuteen Ubuntuun.