Miksi olen niin typerä sun lähellä?
Höpisen ihan käsittämättömiä ja möläyttelen mitä sattuu. En ole oikeasti niin typerä...sä vaan saat mun ajatukset solmuun ja rusetille. Mun on vaikee toisinaan edes katsoo sua silmiin kun tiedän lopputuloksen: mun äo laskee sadalla. Sä tunnet mut, en ollut ennen tällainen.
Sä tiedät että mä tykkään susta paljon enemmän kuin vain ystävänä.
Yritän kovasti tulla sellaiseksi kuin joskus olin, mutta se ei enää toimi niin enkä pysty näkemään sua kuten ennen. Onneksi en ole sitä vielä ehtinyt sulle möläyttämään...tosin pelkäänpä että sekin tullaan vielä joku yhteinen baarikeikka kokemaan. Olet ihana kun osaat olla sen verran armollinen mulle ettet anna tämän haitata sun ja mun välejä...luoja, kun tietäisit mikä myrsky mun sisällä riehuu.
Ja ristus että olen yrittänyt päästä näistä tunteista ja toiveista.
Miten hemmetissä onnistun tuntemaan jo mustasukkaisuutta susta kun ei meillä ole mitään ystävyyttä syvempää ollutkaan?
Höpisen ihan käsittämättömiä ja möläyttelen mitä sattuu. En ole oikeasti niin typerä...sä vaan saat mun ajatukset solmuun ja rusetille. Mun on vaikee toisinaan edes katsoo sua silmiin kun tiedän lopputuloksen: mun äo laskee sadalla. Sä tunnet mut, en ollut ennen tällainen.
Sä tiedät että mä tykkään susta paljon enemmän kuin vain ystävänä.
Yritän kovasti tulla sellaiseksi kuin joskus olin, mutta se ei enää toimi niin enkä pysty näkemään sua kuten ennen. Onneksi en ole sitä vielä ehtinyt sulle möläyttämään...tosin pelkäänpä että sekin tullaan vielä joku yhteinen baarikeikka kokemaan. Olet ihana kun osaat olla sen verran armollinen mulle ettet anna tämän haitata sun ja mun välejä...luoja, kun tietäisit mikä myrsky mun sisällä riehuu.
Ja ristus että olen yrittänyt päästä näistä tunteista ja toiveista.
Miten hemmetissä onnistun tuntemaan jo mustasukkaisuutta susta kun ei meillä ole mitään ystävyyttä syvempää ollutkaan?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kuulla just sellasia juttuja mitä toivoo sen toisen ajattelevan.
Sitäpaitsi jokainen näistä jutuista on just niinkuin musta tuntuu! Mäkin oon typerä, jotenkin lamaantunut (vaikka koitan olla ihan luonteva) Me ei tunneta kovin monen vuoden takaa ja olen ollut lähes ensi tapaa misesta asti jotenkin lumoutunut. Baarikeikkaa tässä kovasti odotellaan, vaikkakin kova on meikäläisellä kontrolli ku ei aiemmissakaan huppelitiloissa ole mitään paljastuksia tullut tehtyä. En uskalla toivoa että tämä yksi menisi ekaksi jotain mulle sanomaan, mutta se olis kai fantasia nro 1.
Mäkin oon tiedostanut mustasukkaisuuteni tämän toisen suhteen. Jos se puhuu toiselle että kivaa mennään bilettämään ja tanssimaan, haluan itse jotenkin järkätä itellenikin biletys/tanssimisseuraa jotta olisi mistä jutella... huh kuinka... epäminua!
Todellakin kuulostaa tutulta!! Menen itse myös ihan typeräksi hänen läheisyydessään, enkä varsinkaan keksi mitään sanottavaa vaikka kovasti haluaisin mennä juttelemaan! Tuntuu että alan nykyisin jo punastellakin.. Voi kunpa jotenkin voisikin ja uskaltaisi kertoa tunteistaan toiselle, mutta itselläni on ainakin ihan liikaa menetettävänä, muuttuisi kaikki arjen rutiinit ihan täysin jos tulisi "nolattua" itsensä paljastamalla (eli torjutuksi). :S Pitänee vain odotella tilanteen itsellään kehittymistä tai tunteiden viilentymistä, kai sekin joskus tapahtuu.... vaikka ei sitä kyllä tässä vaiheessa ainakaan edes toivoisi!
Aina olen jotain säheltämässä hänen lähellään... haluaisin niin kertoa näistä tunteistani hänelle mutta en uskalla, olen epävarma, ja todennäköisesti hän on 100% hetero... ainakin tällä tuurilla! Dx Joo... satuttaiskin yhtä aikaa baariin niin johan kävisi jännäksi, toivon etten tekis sitten mitään mitä saisin katua... en halua nolata itseäni silmissäni ja pilata välejämme, jos tulen torjutuksi niin haluaisin että voisimme kuitenkin olla kavereita, enkä tiedä onnistuisiko se sitten... Voihan helevetti kun kaikki on aina tehtävä niin vaikeaksi :/
Tua-rakas. Sun tummat silmät ja ruskea tukka saavat mut lähes sekopäiseksi, minkä kyllä tiedät. En jaksa enää odottaa.
Hei, eihän sulla ole hätää, jää vielä tarvittava n. 70% jäljelle. Sen kanssa pärjää apukoulussakin ja työelämä tarjoaa esim. kaupoissa jotain kivaa puhdetyötä. Ja herttäisit vain hänessä suurta myötätuntoa :D
Minäkin höpisen, höpisen kyllä muutenkin paljon! Jotenkin joskus jopa toivon, että möläyttäisin sen vain suustani. Haluaisin niin kovasti kertoa, haluaisin niin kovasti sut. Tuntuu kamalalta olla kanssasi kun haluaisin vain kietoa käteni ympärillesi, silittää vaaleita hiuksiasi, suudella suoraa suulle. Silti aina yritän päästä seuraasi.
Ehkä mä uskallan kertoa sulle sopivan tilaisuuden tullen. Pelkään kuitenkin reaktiotasi, mitä jos olenkin tulkinnut kaiken väärin. Huoh miksi tää on aina näin vaikeeta. Etkö vain voisi olla mun?
ole,sä olet ihastunut tai rakastunut! mulla vähin samaa,mut mä meen joteskin hitaaks,siis mun aivot ei toimi normaalisti, nokkelasti niin kun normisti.mä varmaan sitten jännitän kuiten vaikkei se musta näy,ärsyttävää tiedän!mustis sä oot koska välität toisesta niin paljon etkä pääse sitä toiselle näyttään?
useimmille käy valitettavasti. Änkytetään tai muuten vaan käyttäydytään aikas hölmösti, eikä saada kakaistua ulos sitä kaikkein eniten mieltä painavaa asiaa eli tykkäät sä musta ? Mä nimittäin tykkään susta ihan valtavasti.
Myrsky riehuu varmaan monien rinnassa ja pelko myös, koska ei haluta menettää rakasta ystävää. Eikö ?
Oltko ystäväsi kanssa työkaveri vai mistä toisenne tunnette ?
Toivon onnea että onnistaa ! Sitä samaa tarvitsen itsekin.
Kyllä, työn merkeissä tavattiin ensimmäisen kerran. :)
Ja toivottavasti myöskin sulla onnistaa. :)
Kai se vähän lohduttaa että näin monella on näköjään pasmat aivan sekaisin rakastumisen seurauksena ja on varmasti monia monia lisää jotka eivät keskustelupalstoille tuntojaan käy kirjoittelemassa...noh, ehkä kuviot meillä kaikilla jossakin vaiheessa selkiytyy ja osa saa jopa vastakaikua ihastukseltaan. Ai kamala kun kuulostan näin "vanhanakin" vielä ihan teiniltä. :D
Mullekin käy joko niin että oon ihan pöhkö (mitä oon kyllä aina) ja hölötän kaikkee päätöntä ja unohdan itekki että mitä olinkaan hölöttämässä, tai sit käy niin että vaikka baarissa jos jään hetkeksi ihastuksen kaa kahestaan vaik pöytään ku muut menee tanssii ym, ni muutunkin ihan mykäksi, vaik kui tekis mieli jutella ym mut istun vaan siinä tyhmänä ku sukka suussa. Se on vielä pahempi ku sit ei pääse yhtään "lähemmäs" toista, enemmän vaa ajautuu kauemmas ku toinen ajattelee et hitto mikä tylsä tuppisuu! Sanat ei vaan tuu!