Etsiskelin joskus yhtä vanhaa opiskeluaikaista kaveria ja käväisi mielessäni ettei sitä löydy. Nyt vuosikymmenten jälkeen kuitenkin kaveri löytyi ja etsiskellessä tuntui että olisi paljonkin asiaa, mutta nyt ei sitteen osaakkaan sanoa mitään. Ei tiedä mitä kysyisi, eikä tiedä mitä kertoisi.
Onko muilla tullut tilannetta eteen, ettei vuosien takaiselle kaverille osaakkaan enää puhua?
Onko muilla tullut tilannetta eteen, ettei vuosien takaiselle kaverille osaakkaan enää puhua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minäkin tapasin vuosien jälkeen ystävän, joka oli minulle aikoinaan tärkeä. Aluksi juttua riitti, mutta sitten alkoi tuntua siltä, että puhun ihan vieraan ihmisen kanssa. Hänellä oli mielipiteitä, joita en olisi ikinä uskonut hänen suustaan kuulevani. Ehkä minulla oli toive siitä, että olemme vieläkin "sielunkumppaneita", mutta elämää on näinä vuosina nähty ja eletty jo niin paljon, että olemme ajautuneet erilleen, kuten vanha aviopari.
En ole väkisin pitänyt tiivistä yhteyttä tähän henkilöön. Olen itse tietysti myös muuttunut paljon. Niinhän tässä elämässä käy. Ja kuuluukin käydä. Vähän surulliselta joka tapauksessa tuntuu, kun odotin meidän ystävyytemme syttyvän jälleen ja pienessä mielessäni suunnittelin, mitä hauskaa tulemme taas yhdessä keksimään ja tekemään.
Minä en tiedä tapaanko tätä kaveria enää koskaan, mutta kirjoitella ajattelin. Välimatkaakin on puolen maapallon verran, joten mitään "opiskelupirskeitä" tuskin tullaan enää järjestelemään. Ei vaan keksi mitä kirjoittelisi.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Laittele vaikka valokuvia "selvennysteksteillä" menemään. Semmosista minä ainakin tykkäisin. Pikkusta elämänkertaa kirjoittelet itsestäsi ja kyselyä, mitä hänelle kuuluu ja elämässä on tapahtunut. Kyllä sen sitten vastauksesta varmaan osaat "haistelle" onko kaverillasi halua jatkaa yhteydenpitoa.