Mistä bi-seksuaalisuus johtuu?

Terve,

mielenkiintoinen pohdinta, jota myös itse olen yrittänyt avoittaa. Tutkittua tietoa minulla asiasta ei sinänsä ole, mutta luulen asian olen hyvinkin monitahoinen. Biologisia, mutta erityisesti psykologisia ja emotionaalisia syitä. Näistä jälkimmäisiä pidän vahvimpina, mahdollisesti myös "laukaisevina" tekijöinä. Suuntautuneisuus on aika yksilökohtainen asia, enkä luule mitään "bi-standardia" löytyvän. Elämä itsessään on sinällään jo niin suuri muuttuja, että pää on vähemmästäkin kenossa. Ihminen ei ole looginen, vaan psykologinen - kaikki tuntuu vaikuttavan kaikkeen?

Itselläni on kaukainen isäsuhde, jonka seurauksena luultavasti etsin sitä korvaavaa syliä ja rakkauden tunnetta itseäni vanhemmista miehistä. Emotionaalinen puoli vahvempana, se sylin kaipuu, mutta myös seksuaalinen läheisyys kiinnostaa. Suhde isääni on nyt vasta viimevuosina lähentynyt. Äitisuhteeni vastaavasti on ollut aina vahva. Siinä mielessä voidaan sanoa minun olevan kaiketi se äidin poika ;-) äidin kasvattama. Isän muistan enimmäkseen vain toruneen tai kieltäneen... olin kai enemmän häiriöksi, no tuostakin viisaat voivat jotakin päätellä..

Näiden kahden tekijän luulen olevan, ainakin omalla kohdalla niiden ratkaisevien - suhde isään ja äitiin. Luonnollisesti myös omat valinnat, ymäristöstä johtuvat valinnat, ihmissuhteet...elettävä elämä kokonaisuutena ovat tekijöitä jotka muokkaavat, altistavat jne jne

Joku joskus tällä samaisella palstalla mielestäni todella hienosti pohti hetero/homo jakaumaa, ja olen kyseisen pohtijan kanssa ehdottoman samaa mieltä siitä, että meissä kaikissa on heteroa ja homoa, eli yhdessä bi-seksuaalisuutta. Joillakin enemmän kallellaan toiseen, ja joillakin enemmän toiseen suuntaan.

Se että koen kaipausta molempiin sukupuoliin, oli ja on edelleen minulle tietyssä mielessä hämmentävää. Tästä on omat vaikeutensa tottakai, mutta tällähetkellä, tämän kaiken kasvun jälkeen, en välttämättä tahtoisi olla yhtään vähempää, kuin se mitä nyt juuri olen.

Olen 25-vuotias mies, jos tällä tiedolla on nyt mitään merkitystä mihinkään suuntaan :-)

Biseksuaalisuutta on tietääkseni tutkittu yllättävän vähän, varsinkin kun otetaan huomioon useampienkin tutkimusten päätyneen tulokseen jonka mukaan biseksuaalisuus, ei heteroseksuaalisuus, on ihmislajin seksuaalinen normi. Hurjimmillaan arviot antavat biseksuaalien määräksi jopa 90% ihmislajista, mutta tässä on ilmeisesti laskettu biseksuaaleiksi kaikki, joilla on joskus ollut joitain fantasioita kummastakin sukupuolesta, tai jotakin tunteita molempia sukupuolia kohtaan, vaikka niitä ei olisi koskaan toteutettu.

Nykyinen tutkimus viittaa siihen suuntaan, että seksuaalinen suuntautuminen on pitkälti sikiövaiheessa määräytyvä ominaisuus. Ilmeisesti sukupuolihormonit aktivoivat tietyt aivojen osat kehittymään tietyllä tavalla, joka saa meidät kiinnostumaan joko nais- tai miessukupuolesta. On syytä muistaa, että jokainen sikiö on alkujaan naispuolinen ja kehittyy sellaiseksi mikäli ei saa riittävästi mieshormoneja miessukupuoliseksi kehittyäkseen, joten seksuaalista suuntautumista ei voida pitää sukupuolittuneena ominaisuutena. Suuntaudumme kehityksestämme riippuen miehiin, naisiin tai molempiin, riippumatta siitä millaiseksi itse kehitymme.

On kuitenkin oletettavissa ettei sikiöaikainen kehitys ole mikään viimeinen tuomio, vaan sukupuolisuus asettuu urilleen vasta ihmisen kasvuvaiheessa saatujen stimuloivien ärsykkeiden mukaan. Samoin kuin ihmisellä on tietty aika jolloin hän voi oppia puhumaan tai kävelemään, on luultavasti myös aika jolloin seksuaalisuus asettuu aloilleen. Tällöin biseksuaaliselta pohjalta olisi mahdollista suuntautua enemmän toiseen sukupuoleen, tai homo- tai heteroseksuaaliselta pohjalta joko molempiin tai vain toiseen sukupuoleen. Tämä on kuitenkin pelkkää spekulaatiota, en tiedä onko todettu kasvuympäristöllä olevan merkittävää vaikutusta seksuaalistumiseen. Ympäröivän maailman asenteet joka tapauksessa vaikuttavat siihen miten omat seksuaaliset ominaisuutensa hyväksyy. Kuten tiedämme, myös homoseksuaalit pystyvät kieltämään oman seksuaalisuutensa varsin pitkään ja elämään heteromaista elämää, mikäli heidän selviämisensä riippuu siitä.

Koska biseksuaaliset taipumukset ovat ihmisellä hyvin yleisiä ja niiden alkuperä vaikuttaisi olevan sikiönkehityksen vaiheissa, on täysin loogista olettaa että biseksuaalisuus on täysin luonnollinen olotila. Tämä ei ole enää biologiselta katsantokannalta läheskään niin uskomattomalta kuulostava ajatus kuin se olisi ollut ennen, nythän tiedetään että lähisukulaisemme kääpiösimpanssit eli bonobot ovat binormatiivinen laji. En ole tietoinen missä määrin hetero- tai homoseksuaalisuutta on bonoboilla havaittu, mutta tällä lajilla biseksuaalisuus on ehdottomasti yleisin suuntautuminen. Bonoboista voi myös nähdä seksin kaksijakoisen merkityksen, joka on varsin ilmeinen myös omalla lajillamme: seksi ei ole pelkkää lisääntymiseen tähtäävää toimintaa vaan sosiaalisten suhteiden luomisen ja lujittamisen väline. Tämä on aivan tyypillistä evoluutiolle: vanha toiminta tai rakenne saa uudessa tilanteessa aivan uusia käyttöjä.

Ihmisillä tämä uusi tilanne on luultavasti liittynyt nopeaan siirtymään tasa-arvoisissa laumoissa eläväksi saalistavaksi omnivooriksi. Läheiset suhteet sekä miesten että naisten välillä ovat luultavasti ehkäisseet keskinäistä kilpailua ja lujittaneet yhteistoimintaa ja yhteisöllisyyttä. Vasta myöhempi kehitys toi varsinkin vaikeissa oloissa ja suuren lapsikuolleisuuden alueilla heteronormatiivisen kulttuurin, joka tähtäsi mahdollisimman tehokkaaseen ja nopeaan lisääntymiseen kieltämällä lisääntymistä edistämättömän homoseksin. Valitettavasti tämän nykymaalimassa valtaan päässeen kulttuurin seurauksena meillä on näinä lihavina vuosina ylikansoittumisongelma...

että kyseessä on jokin mutaatio aivoissa. Siis jokin kohta on naksahtanut aivoissa nurinperin.

itselleni on aina ollut selvää, että pidän sekä miehistä että naisista "silleen" =D
Ensimmäiset seksuaaliset fantasiat minulla kohdistuivat naiseen. Ensimmäinen yhdyntä oli miehen kanssa. Ensimmäinen pitkä seurustelusuhde naisen kanssa. Nyt olen jälleen miehen kanssa.

Hiukan ennen murrosikää, kun aloin jotakin seksuaalista ajatella, se kohdistui aina tasavertaisesti kumpaankin sukupuoleen. Ensimmäinen ihminen, johon rakastuin kunnolla oli nainen. Mutta aina se on mennyt melkein tasan 50-50.

Minulla ei ole lapsuudessa tapahtunut mitään sellaista, mikä siihen olisi voinut vaikuttaa. Tottakai oli ne normaalit koti- ja lääkärileikit tyttöjen kesken mutta oli myös naimisiinmenosuunnitelmat poikien kanssa. Ihan tavallinen lapsi siis olin. Suhteessa vanhempiin en usko olleen minulle mitään sellaista, joka bi-seksuaalisuuden "olisi aiheuttanut".

En edes koskaan ole ajatellut bi-seksuaalisuutta minään erilaisuutena, vaan olen kuvitellut lähes kaikkien olevan sitä tasolla tai toisella. Minä olen sitä 100%, kun taas jotkut pyörivät siinä rajoilla. Sitten on ne, jotka ovat 100%:sti vain toisella puolella. Uskon lesbojen ja homojen lisäksi umpihetskujenkin olevan lopulta se vähemmistö.

En osannut teininäkään sitä millään lailla ajatella normaalista poikkeavana (äitini kyllä ajatteli ;/), enkä hävennyt, tai tullut koskaan torjutuksi. Myös siskoni on bi, ja puhuu siitä täysin avoimesti.

Täytyy kyllä sanoa, että minä en ole koskaan ajatellut sen johtuvan jostakin. Edelleen pidän sitä niin normaalina, että mikä sitten on se status, jollainen ihmisen pitäisi olla? koen olevani onnellinen ja vapaa, koska olen sinut itseni kanssa ja minulla on tavallaan helpoin saksuaalisuus ;) Olen aina uskonut ja uskon edelleen, että ihminen syntyy siten, että hänellä on tietty seksuaalisuus. Esiintyyhän eläinmaailmassakin homoseksuaalisuutta ja erityisesti bi-seksuaalisuutta, joten miksei ihmisilläkin.

Mutta sinänsä hyvä asia mietittäväksi. itselleni olisi helpompi miettiä vaikkapa, että mistä johtuu täydellinen heterous? (se tuntuisi aika ahdistavalta)

Mistä "johtuu" bi-seksuaalisuus??
Minusta se ei johdu mistään...se on vain tapa elää. Jokaiselle terveelle elämälle on luotu esim. tuntoaistit, hajuaistit ja halut ja himot jne. me käytämme niitä halujemme mukaan.
Minä itse nautin naisen läheisyydestä koska siitä ei jää mitään vaille. Tunnen olevani tasavertoinen ja nainen osaa käsitellä minua oikein ottein ja oikeista paikoista. Kahden naisen hellyys on värisyttävä tunne, jota en ole tuntenut koskaan miehen kanssa.
Minä en saa mielestäni miehen kanssa rakastel-lessani sitä hellää huomiota, minkä saan naisen kanssa. Nainen ajattelee aina enemmän toista. Mies keskittyy enemmän itseensä, jossa nainen tuntee jäävänsä toiseksi, ja jota nainen ei kestä. Yksinkertaista ja helppoa.

Itse olen huomannut tuon vasta aika myöhäisellä iällä; ja en jotenkin usko että mikään vanhempien suhde olisi ollut vaikuttavata tekijä. Omiin vanhempiin suhde on ihan normaali, en usko että se on ollut jokin laukaiseva tekijä.

Eli en usko että kyse on biologiasta, Darwinismin opin mukaanhan se olisi täysin älytön ratkaisu; ei jälkeläisiä. Enkä toisaalta usko myöskään vanhempien vaikutukseen (tai no vähän).

Kait se syy löytyy meidän aivojemme sopukoista; ne vaan nyt ovat sen verran vaikeat ymmärtää edes nykyisellä tietämyksellä. Mutta seksuaalinen vietti vaan on sen verran hallitseva, että emme (siis kukaan, ei homot, lesbot, heterot) pysty sitä kumoamaan. Eli se on osa identiteettiämme, olimme me sitte mitä olemme. Jos ja kun joku on bi, nin hän on sitä. Ei sitä hänestä pois saa, samoin kuin ei homoista/lesboista (saati heteroista).

Minusta tuon kanssa on vain elettävä; ei kukaan piruuttaan ole bi/homo/lesbo, vaan siksi että on sattunut syntymään siihen. Ja toivon että,heterot ymmärtäisivät ainakin tämän, vaikka se vaikeaa onkin. Sille vaan ei voi mitään.

Ja kaikki jotka tätä vastustavat; menkää itseenne, te usein käytätte sanoja kuten rakkaus, luottamus, jne. siitähän ne nämäkin suhteet koostuvat. Miksi ne sitten ovat niin "likaisia" jos ne koostuvat samoista arvoista, joita te arvostatte ?.

No tulipahan avauduttua :)