Sofia taisi mainita jossakin, että melkoista luovuutta osoittaa ikäistemme ihmisten kyky kommunikoida näillä palstoilla. Olen samaa mieltä. Vieläpä se, että naiset ovat aktiivisesti mukana näinkin teknisessä vempaimessa, on hämmästyttävää.
Nythän palkittiin Millenium-palkinnolla www-sivujen keksijä Tim Berners-Lee, jota ilman emme voisi naputella näitä viestejä toisillemme. Kun katselee maailman karttaa, huomaa, että olemme etu-oikeutettuja. Afrikassa tai Venäjällä nämä linkit ovat aniharvojen ulottuvilla.
Palkittu keksijä arvelee www:n tulevaisuudessa kehittyvän semanttisempaan suuntaan. Se tarkoittaa hänen mukaansa, että verkko tekisi rutiinityöt jättäen enemmän aikaa luovuudelle, so. ihmisten keskinäiselle kanssakäymiselle.
Näinhän se on. Mitä kaikkea luovuus sisällään pitäneekin, aikaa sen toteuttaminen tarvitsee. Jokainen näille palstoille kirjoitteleva sen tietää. Tarvitaan sopiva hetki hankkiutua koneen ääreen, avata yhteys, lukea viestejä ja päättää osallistuako johonkin.
Mitä luovuus pitää sisällään? Kanssakäymistä se ainakin on, yhteisyyttä jostakin ja johonkin. Kirjoitelkaa ihmiset luovuudesta!
Nythän palkittiin Millenium-palkinnolla www-sivujen keksijä Tim Berners-Lee, jota ilman emme voisi naputella näitä viestejä toisillemme. Kun katselee maailman karttaa, huomaa, että olemme etu-oikeutettuja. Afrikassa tai Venäjällä nämä linkit ovat aniharvojen ulottuvilla.
Palkittu keksijä arvelee www:n tulevaisuudessa kehittyvän semanttisempaan suuntaan. Se tarkoittaa hänen mukaansa, että verkko tekisi rutiinityöt jättäen enemmän aikaa luovuudelle, so. ihmisten keskinäiselle kanssakäymiselle.
Näinhän se on. Mitä kaikkea luovuus sisällään pitäneekin, aikaa sen toteuttaminen tarvitsee. Jokainen näille palstoille kirjoitteleva sen tietää. Tarvitaan sopiva hetki hankkiutua koneen ääreen, avata yhteys, lukea viestejä ja päättää osallistuako johonkin.
Mitä luovuus pitää sisällään? Kanssakäymistä se ainakin on, yhteisyyttä jostakin ja johonkin. Kirjoitelkaa ihmiset luovuudesta!
Vastaukset 19
Vanhimmat
ovat myös elämään kuuluvia ja luovuusmekanismin osia, eikä mitään "maan sydämessä" hajonnutta ja kuollutta (viittaan 60 palstalla häikäilemättömästi Leinon runon kimppuun käyneeseen).
Kysymys, jonka eteen olen joutunut monta kertaa päivässä, muutettuani kaupungista maalle lapsuudenkotiini eläkepäiviä viettämään. Huomaan, miten helposti pitäydyn tutussa ja totutussa näin-on-aina-ollut-tyyliin.
Voisiko tämän tehdä toisin? Siitä lähtee liikkeelle luova ratkaisu arkisissa käytännön asioissa, olkoonpa sitten kysymys kaapinpaikasta tai kukkapenkin sommittelusta.
Ja voi, miten riemullinen on onnistumisen tunne, kun ihan itse jotain uutta oivallan.
Vai olenkohan käsittänyt luovuuden jotenkin vinksin vonksin?
Kyllä minäkin koen luovuudeksi hetkittäin kodin piirissä aikaansaamani pikku-muutokset joko tilanteiden järkevöittämiseksi tai silmäniloksi.
Parin päivän ajan olen nyt soitellut vanhoja vinyylilevyjäni ja tanssahdellutkin, kun musiikki on niin mukaansa temmannut. Ajatella, miten nuokin ovat saaneet jäädä vanhaksi arkistotavaraksi, johon en ollut koskenut ainakaan... etten valehtelisi... 15 vuoteen.
On klassista sekä kevyempää musiikkia. Klassista ostin matkamuistoksi aikanaan Prahan ja Venäjän matkoilta, kun sieltä sai niitä halvalla, Espanjan matkoilta toin paikallista musiikkia ja viimeksi tuossa vetreytin jäseniäni kreikkalaisen musiikin tahdissa. Huomisen aloitan Tom Jonesilla.
Vinyylitavaran lisäksi vanhaksi ovat jääneet myös kasetit, hertsileijaa, ja kohta varmaan CD:tkin.
Tässä täytyy ruveta kohta "urakoimaan" musiikin kuuntelussa, kaikkiruokainen kun olen.
Miten tämä nyt luontuukaan enää otsikon alle, ihmettelen. Taidan olla vain tämän sortin hassahtanut.
luovuutta kaikki arjenkin ideat.
Sinun aluetta taisi olla tunnelman luominen kukkien, siivouksen ja leipomisen keinoin.
Ja onhan sinulla lahjakkuutta kirjoitusten uudelleen sommittelussakin, joka ottaa joskus vähän pattiin.
kirjoituksesi sai minut kaivamaan esille muuttolaatikoistani vanhat kasetit. Parhaillaan soi taustalla 70-luvulla ostamani kasetti Las Palmasista ( Georgie Dann: Mi Cafetal )
Vautsi! Tanssahtelen olohuoneen lattialla kuin perhonen.
Onkohan tämä sitä luovaa hulluuta?
Sitäpä sitä, uskon myös minä. Ja on niin onnellinen olo (meinasin sanoa tyttömäinen olo, mutta ei se taida enää mennä läpi, edes itselle!).
Näinhän se on, ettei luovuus ole ihan tuosta vain esille otettava.
Itse kirjoitan paljon, ompelen paljon, sepittelen kaikenlaista.
Joskus vaan ei pysty, ei sitten mihinkään.
Minulla on parast'aikaakin eräs vaatekappale ajatuksissa, mutta kun ei synny käsitystäkään siitä miten sen aloittaisin, lieneekö luovuuden puute, vai mikä.
Olen tainnut minäkin ymmärtää väärin koko luovuuden, siksi "loinkin" jonkun muistamani sanonnan tuohon alaosaan.
---------------------
Luovuutta on kulkea sitä polkua, mitä muut eivät kulje, katsoa siihen huoneeseen, mihin muut eivät katso.
Luovuus on pitkämielisyyttä, vaatii pitemmän polun tuottaa yksi hyvä idea kuin tuhat yhdentekevää.
aluetta minäkin arvostan eniten. Uutta latua avatessa ei useinkaan auta kuunnella niitä, jotka sanovat: "Tuo on hullua, ei noin kuulu ajatella."
Kyseenalaistaminen ja epäileminen luontuvat joskus aika hyvin minulle.
Kauan olen odottanut Sinua tälle palstalle mielipiteinesi, koska sinä osaat.
Melkein jo poistuin kokonaan kun kaikki toisetkin ovat haihtuneet, mutta ehkä hekin odottavat.
Onhan tänne muutama uusikin ilmestynyt ja sekin on piristävää.
Kiva kun Sinä ilmestyit, oikein täytyy kiitokset antaa.
Ja kiitos kaikille toisillekin kun jaksatte mielipiteitänne täällä kirjoitella.
minun pesimäaluetta.
Minulla on tekeillään aina pari kirjoitus juttua ,joita jatkan jos sille tuntuu. Toisinaan menee pitkään ennen kuin saa tarinaa jatkumaan.
Sitten kun tulee "inspis" niin voi kirjoittaa pitkäänkin yhteen menoon.
Lieneekö silloin luovuuden puuska?
Pääsiäisen aikaan tytär luki taas uudet juttuni
ja veljeni on toinen jolle annan sepustukset luettavaksi jo nyt. Muuten olen ajatellut jättää jälkeen jääneille luettavaksi. Puoliso ei esim. ole lukenut kirjoitelmiani.
Luovuutta tunnen kun pääsen jonkin vanhan huonekalun kimppuun ja sitä laittamaan.
Nyt oli tytär ostanut kirpparilta vanhan topatun keinutuolin laitettavaksi. Sitä jo suunnittelen,
mutta siinä on iso työ amatöörille.
"puskettava päätä seinään", eli suunnittelen ja aloitan, mutta kun työ muuttuu rutiiniksi kyllästyn. Ehkä se on luovuuden yliannostusta.
Jos tietokoneen käyttö, kuten Alvar alustuksessaan sanoi, on luovuutta niin minulle sanottiin, kun kerroin hankkineeni tietokoneen, "no sä olet aina ollut vähän omituinen!!!" Näin siis eri näkemys luovuudesta.
se kirjoitteleminen, mutta ulkopuolisena kiinnostava on myös miehesi asenne niihin. Miksi hän ei lue niitä?
Luovuuden puuskia kannattaakin pitää hyvänä, sillä ne saattavat joskus tulla oikullisiksi.
Mutta vaikka olisi isotöinenkin tehtävä, sinä saatat saada voimaa luovuudestasi ja siitä, kenen hyväksi teet työtä.
Palautat mieleeni tuskallisia asioita ja kirjoittaisin niistä, mutta en osaa vielä kirjoittaa niistä. Loppuelämän ajaksi suunnitelmissani on, että opettelen ilmaisemaan vaikeat kirjallisesti kerrottavat asiat siten kuin ne tunnen.
Puoliso ei ole tahtonut luettavakseen juttujani,enkä minäkään ole tyrkyttänyt.
Paljon kirjoitan muisteluita eri aihe piireistä
ja vastaan yleisiin muistelmien keruu kilpailuihin tai muihin. Pari juttua hän kuitenkin suostui lukemaan kun tytär vähän kehui minua. Nim. Kuinka
kirjasto muutti elämäni kilpailuun tuli 580 vastausta ja pari juttuani pääsi kirjan sivuille
,itse kilpailussa en toki pärjännyt.
Muisteleminen purkautuu kuin kerä kun miettii ensin aihepiiriä itseään koskevaksi ,omat muistot tulevat pikkuhiljaa esiin.
En tyrkytä minäkään runojani enkä muitakaan kirjoituksiani perheelleni. Ei edes lapseni ole niistä kiinnostuneet, saatikka mies.
Eräs hyvä ääninen nuori mies luki noita ensimmäisiä tekeleitäni ja poltti ne CD:lle, mutta kukaan ei ole niitä kuunnellut, enkä ole tarjonnutkaan.
Vanhimmalle tyttärelle kerran olisin erästä runoani esitellyt, mutta hän jyrkästi esti sanoen ettei hän ole runoista kiinnostunut.
Siksi kai niitä tänne nettiin olenkin levitellyt sinne, tänne, kun kukaan ei voi panna vastaan:))
Heli Laaksosta ne olla pitää, runot.......
Hei Mummeli1, olitko viikko sitten tiistaina Helsingissä oopperaretkellä, näimme ja kuulimme ihanan TOSCAn? Viimeisellä väliajalla sain kuulla mm. kirjoittajakerhostanne. Jotenkin nyt kertomasi yhdistyy kuulemaani. Olisi aikamoinen sattuma!
Ellet ole olettamani henkilö, niin onnellisia oloja sitten muuten vain toivottelen.
Terveisin Helena
Kypsää, oivaltavaa tekstiä kirjoittavat tytöt luovuudesta. (Anna Helena sen tytön asua sisälläsi, hän on ihan mukava tyttö!) Kun Frederiikka pistelee asioita uuteen järjestykseen, se on kartesiolaista metodia, joka toimii edelleen. Se sanoo, että on epäiltävä kaikkea.
Pidän nettiä todellakin mainiona luovuuden välittäjänä. Kuten Liena sanoi, missä muualla hän paremmin voisi tuoda runojaan esille? Kafka kirjoitti pöytälaatikkoon. Elleivät ystävät olisi pelastaneet hänen tuotantoaan julkisuuteen, sinne ne olisivat jääneetkin - pöytälaatikkoon.
Minusta on hauska kirjoitella näille palstoille. Sain jopa aikaan närkästystä vaimotarinoillani, ihan niinkuin oikea kirjailija. En kyllä halua ketään suututtaa enkä kuvittele olevani kirjailija. Señora lyyliä pidän todellisena eeppisen proosan mestarina.
Katsokaapa esim. näitä elfwoodin sivustoja! http://elfwood.lysator.liu.se/ Siihen voivat nuoret ja vanhat ympäri maailmaa lähettää piirustuksiaan ja maalauksiaan. Ketään ei rahasteta, kaikilla on mahdollisuus osallistua ja kommunikoida.
Tietenkin vain me etuoikeutetut ja rikkaat voimme näistä asioista nauttia. Kun täällä maailmassa kuitenkin niin paljon tuhotaan ja tapetaan, näen luovuudessa tärkeimpänä elämän kunnioituksen. Se sisältää mielestäni kaikki elämän säilyttämiseen sisältyvät tekemiset ja olemiset.
Mikähän on kärpäsen virka tässä maailmassa? tuumailin taannoin kirpeänä kevätpakkasaamuna.
Aamulehteä hakiessani sen huomasin verannan ikkunalla. Ihmettelin, mistä se nyt tuohon ykskaks putkahti. Missä se on talven viettänyt? Minun oli tunnustettava itselleni, etten oikeastaan tiedä mitään kärpäsen virasta tässä maailmankaikkeudessa.
Hymähdin itselleni. Miettiä nyt kärpäsen virkaa -hassu nainen. Onhan tässä maailmassa tärkeämpiäkin asioita. Vai onkohan?
Aloin seurata kärpäsen touhuja päivittäin. Joka päivä se kulkee järjestelmällisesti verannan 54 pientä ikkunaruutua läpi, systemaattisesti alusta loppuun ja taas alusta. Illalla se on poissa. Mutta aamulla taas terhakkaana työn touhussa.
Näin on jatkunut pari viikkoa. Annoin kärpäselle nimeksi "Koti-ilo". Se kun tuntuu haluavan olla kodissani sanan mukaisesti "kärpäsenä seinällä".
Alvarin kirjoitus Elämän kunnioituksesta toi kärpäsen mieleeni. "Näen luovuudessa tärkeimpänä elämän kunnioituksen. Se sisältää mielestäni kaikki elämän säilyttämiseen sisältyvät tekemiset ja olemiset", kirjoittaa Alvar. Siinä onkin minulla miettimistä pitkäksi aikaa.
Kartesiolaista metodia, joka epäilee kaikkea, en tunne. Mutta "koska epäilen, olen siis olemassa", totesi nykyaikaisen filosofian isäksi sanottu Descartes. Kai se on sitten sitä kartesiolaista metodia.
Elämän kunnioitus, kaiken elollisen kunnioitus saa minut mietteliääksi. Missä se näkyy minun elämässäni?
Mieleeni muistuu itämainen ajatus:"Elämä uinuu kivikunnassa, herää kasvikunnassa, liikahtaa eläinkunnassa ja SAATTAA tulla tietoiseksi itsestään ihmiskunnassa".
Ihmisen on vastuu! Kukkikoon luovuus!
Halposti tosiaan kysymme, mitä hyötyä on kärpäsestä? Paremminkin kärpänen voisi kysyä, mitä hyötyä on ihmisestä. Kärpänen on ihmistä paljon vanhempi ja saattaa jäädä elämään ihmisen jälkeenkin.
Ihminen vain kuvittelee kaiken luodun olevan häntä varten tehdyn. Tiedon syvin olemus on kaupallisesti hyödytöntä. Minua kiinnostaa Frederiikka, esim. tietää, että Shakespearen sanavarasto sisältää noin 21 000 sanaa. Tai että Formica rufescens muurahaiset pitävät orjia. Koirakset ja hedelmälliset naaraat eivät tee minkäänlaista työtä, ja työmuurahaisten ja hedelmättömien naaraidenkin ainoana työnä on orjien vangitseminen.
Nuo ovat hyvödyttömiä tietoja. Ne vain saavat aivoni ajattelemaan, tuntemaan niinkuin Descartes sanoi: "ajattelen, siis olen olemassa".