nuoret kertokaas!

Ehkä lapsesi haluaa vain huolehtia itse asioistaan ja alkaa ottamaan vastuuta. Jos tuon ikäinen olisi viikonloppuisin poissa kotoa niin tupakka, alkoholi ja huumeet ovat mahdollisia.

tuskin tossa ihan huumeista on kysymys,ite tykkäsin puhuu mun ongelmista iskän kanssa mutta jossain vaihees ei vaan huvittanu (en edes yrittäny pitää mitää mykkäkouluu) en vaan halunnu vaivata sitä mun ongelmilla

vastuuta, etkä sitä voi estää kun on sille tielle lähtenyt. Tai voihan hänellä olla poikaystäväkin, mutta sehän kuuluu ihmisen normaaliin elämään että alkaa tapailemaan syvemmällä tasolla... Jos huumeista olisi kyse se näkyisi todennäköisimmin arvosanoissa ja käytös muuttuisi täysin erilaiseksi. mm. Ei olisi öitä kotona, valehtelisi, jatkuva rahan tarve (siis isoja summia) jne. Poikaystävä on silti mun veikkaus.

Jos on poikaystävä, on hänellä asiat paremmin mitä mulla. Olen 20v mies enkä ole tavannut vielä "sitä oikeaa" ja jos on alkanut itsenäistyä, on hänellä siinäkin puolin paremmin asiat. Minä jouduin itsenäistymään jo 13 vuotiaana kun äiti kuoli syöpään. Sitten olin koulukiusattu joten itsellä ei ole ystäviä tai koulutusta tai työtä. Joten kaikin puolin hänellä on asiat paremmin. Ajattele positiivisesti äläkä ole ylihuolehtivainen. Sillä tavalla voit vaan pilata välisi tyttäresi kanssa. Jokainen kantaa itse vastuunsa omasta elämästään, et voi tehdä sen eteen mitään. Kokemukset ovat vahvin tapa oppia uusia asioita.

jos tyttäresi on 16, niin hän ei todellakaan ole mennyt ohi "pahinta murkkuvaihetta" vaan koko ajanhan se on hänellä päällä, kun tuollaiseksi muuttunut. Isosiskoni ollessa 16-17.v hän oli ihan samanlainen ja vanhempieni huoli oli kyllä ihan aiheellinen. Siskoni aloitti tupakoinnin, kerran hänet löydettiin sammuneena jostain, joskus lähti yöllä kavereilleen kertomatta kenelleekkään ja muutenkin liikkui epäilyttävissä porukoissa eikä koskaan siihen aikaan kotiin kun oli sovittu.

Nyt itse olen 16v ja tuollainen tenttailu että missä on oltu, mitä on tehty ja kenen kanssa on erittäin ärsyttäviä. Siitä syystä saatan vastata ärsyttäviin kysymyksiin ärsyttävällä mitään sanomattomalla tavalla, niin kuin antamissasi esimerkeissä. Vaikka syytä huoleen ei edes ole. Yksinkertaisesti olen vain sitä mieltä ettei kaikki asiani vanhemmilleni kuulu, en minäkään heidän asioitaan kysele.

Jos haluat jotain hänen menemistään tietää, suosittelisin ottamaan asian puheeksi silleen ohi mennen by the way:nä ja ystävälliseen sävyyn. Koittaa vaikka kierrellen tai vihjaillen kysyä nii voi jonkun näköisen vastauksen saadakin?

En usko, että mistään huumeista on kysymys.
Olen itsekkin 16 - vuotias, enkä kyllä puhu pahemmin asioistani vanhemmille, kavereiden merkitys on korostunut. Meillä vanhemmat vaativat tietoa missä liikun ja kenen kanssa, vaikka se tuntuu hiukan ärsyttävältä. Koita vaikka jutella, tai kirjoita kirje :D Äitini kirjoitti kerran kirjeen minulle missä puhuin väleistämme yms on se vieläkin tallessa =)

....ei vaan aina jaksa kyselyjä, tuttua on. Harva jaksaa haastatteluja joka ikinen päivä koulun jälkeen. Nykymaailman opiskelu on rankkaa.

Tuskin kyse on huumeitten käytöstä, mutta siinä vaiheessa kannattaa huolestua, jos silmät verestävät, liikkeet ovat kankeita ja reagointikyky hidas.
Itse ainakin 16 vuotiaana halusin vain omaa aikaa, ja äidin kyselyt kuulostivat enemmän kuulusteluilta varsinkin jos niihin tuli sellanen epäluottavainen sävy.
EI siinä silti mitään, kannattaa jatkaa kyselyä, mutta rauhallisesti ja lempeästi, niin että kuitenkin näytät, että yhä välität hänestä. Itse ainakin silloin muutama vuosi sitten pelkäsin, ettei äiti hyväksyisi minua ja tunsin olevani huono tytär. Olisin antanut melkein mitä vain, jos äiti olisi edes joskus sanonut välittävänsä tai sanonut, että hänen kanssaan voi puhua sitten mistä vaan. Mutta ei meidän perheessä sellasta..
16 vuotiaana voi myös tulla aika rajuja tunnetila muutoksia, esim. saattaa tulla raivon valtaan jo ihan jostain käsittämättömästä syystä, ja vaik ite tajuaa sen miten tajuton koko tunnetila on nii se silti vaan on. Eli joskus 16 vuotias voi olla etäinen vaan siitä syystä, että pelkää vähän miten ilkeesti saattaa vaikka sanoo, vaikkei tarkottaiskaan.

Lapsestasi kasvaa aikuinen ! :)
Hän haluaa erottautua perheestään, onhan hän kylläkin jo melkein aikuinen. :)

Tyttäresi haluaa yksityisyyttä, hän on jo 16 vuotias eikä jokaista asiaa tule äidille enää kertoa. Hyväksy tyttäresi kasvu :)

minä itse, näin nuorukaisena 17 v ymmärrän huolesin koska äitini on ihan samanlainen ja kertoi minulle että onhuolissaan miksi olen muuttunut ja en kerro minne menen. joskus en kertonut sen takia kun menin esim. juhliin missä oli alkoholia. huumeita en ole koskaan kokeillut. näin nuoren näkökulmasta, huumeiden käyttäjän kyllä tunnistaa. ensin pitää miettiä, kuinka iso on sinun ja tyttäresi asuinpaikkakunta ja kuinka turvallinen. mitä pienempi, sitä vaikeampi/mahdoton on huumeita saada. suurkaupungeissa asia on toisin... ja vielä, yritä puhua tälle tyttärellesi, esim kun hän on menossa nukkumaan. silloin hän ei ole menossa mihinkään muualle, ja olisitte vaan kaksin ja voisitte taas yrittää puhua. toivottavasti edes hitusen auttoi...