Äideille
On päivä äitien
isojen ja pienien.
Äitiäni muistelen
menneitä aatellen.
Liehuu liput suomen,
on aina uusi huomen.
elämässä suuntaa monta
aivan uskomatonta.
Tuo lapset kukkia äidilleen
pieninä ja aikuisena halineen.
Loistaa onnenkyynel tuo
ilon tunteen sydämeen luo.
Äidit menneet pilven takaa
yhä vielä ohjeita jakaa.
Isoäidit äideille menneistä kertoilee
aikoja noita he muistelee.
Äideille onnea ja pitkää pinnaa
elo paraskin, kun joskus kinnaa.
Onnea jokaiselle naiselle
nykyisille ja ihanille tulevaisille.
Hyvää äitienpäivää yhä jatkuu viel tää pyhä.♥
On päivä äitien
isojen ja pienien.
Äitiäni muistelen
menneitä aatellen.
Liehuu liput suomen,
on aina uusi huomen.
elämässä suuntaa monta
aivan uskomatonta.
Tuo lapset kukkia äidilleen
pieninä ja aikuisena halineen.
Loistaa onnenkyynel tuo
ilon tunteen sydämeen luo.
Äidit menneet pilven takaa
yhä vielä ohjeita jakaa.
Isoäidit äideille menneistä kertoilee
aikoja noita he muistelee.
Äideille onnea ja pitkää pinnaa
elo paraskin, kun joskus kinnaa.
Onnea jokaiselle naiselle
nykyisille ja ihanille tulevaisille.
Hyvää äitienpäivää yhä jatkuu viel tää pyhä.♥
Vastaukset 56
Vanhimmat
Äiti hymyilee ja halaa,
komentaa ja ohjaa.
Äidin kertoma satu
illalla nukuttaa,
ruokaan miltei hukuttaa.
Äiti, ihanainen ymmärtää
metelimusa kulmia kurtistaa
vaan senkin anteeks antaa.
Äiti parasta maailmassa
sokkeloita suoriiman
Ilta hämärtyy,
nukkuu rastas rääväsuu.
Aamu tuokin tullessaan,
rastaan ääneen uudestaan.
Vähät ovat ilonsa,
kaupungissa kaduilla.
Iloa tuo rastaan suu,
räkättävä raakkusuu.
Onnea meille toisten äideille
onnea piskille, luojan luomalle
elukalle ihanalle, halaan sitä
kun lapset jo halasin.
Poski poskeen
karvaiseen, viiksi karvat sivelen
hyväksi, aistit herättelen,
koirani viereen taas kömmin
sieltä voi löytyä myös yllätys!
Arvatkaa, en sano...
luvattu lämmintä säätä
kesän alkavan viikonlopulla.
Sateet pois jo jää
aurinko taas lämmittää.
Pekka Pouta kertoi sen
on pian ilma kesäiset.
Ootellaan ja ootellaan
kevät pistää parastaan.
Ken katkaisi ajatuksen
ja runon polun.
Hiljaisuuden ituset
nukkuu ropistessa sateen.
Herätys runonurkka
suussako unipurkka.
heräisikö kesäiseen
auringon säteeseen.
huomaa terhakkaana nousseen ruohon,
näkee suihkulähteen korkealle kirmaavat
pisarat, joka pisarassa auringon kilo.
Vesilammikon pinta välkehtii tuhansin prismoin
heijastaen aurinkoa, silmät menevät ilosta sirrilleen.
Koristeomenapuun punaiset nuput työntyvät lämpöön
puun alla sinivuokkojen puhdas sini on lumoava.
Seison katsellen kimallusta vesipisaroiden ja joka
punaverisolu saa kuvan kauneudesta syvälle olemukseeni.
Onni ja ilo läikehtii sydämessä ja kiitollisuus maailman
ihanuudesta ja silmänikin kostumaan.
Tuuli lämmin heitti
tänne kesän.
Talkoissa linnut
rakentaen pesän.
Hiki nousee pintaan
lämpöä tuo rintaan.
Talven unohtain
sukeltaa kesään.
Puutarhassa hiki valuu
maata kaivelemassa.
Naapuri pellolle kumartaa
kukkapuskia asentaa.
Siemenpussit tyhjenee
mullan sekaan.
Kesälämpö kevään
ulos houkuttaa,
pyllyä pystyyn koukuttaa.
Poimulehdessä kuvastuu taivas
kastepisaroissa kuin helmiä
kostea nurmikko hyväilee
jalkapohjia.
Kylmä perunasalaatti ja grillimakkara
puutarhakeinussa, huuhtelu kylmällä olusella
iltapäivän jääkiekko-ottelu katsottava
loppuilta menee seurusteluun.
Taas aika kukkien
ja toukokuun kultaisen.
Pihan, parvekkeen
kukittaa taas saa.
Upea helle toukokuu
sateesta kasvit uusiutuu.
Tuuli puhaltaa, keinuttaa
kevätesikot kuivaten.
City-kanit ovat ehtineet,
tänne asti loikkineet.
Naapurin pihalla,
terassin sillan alla
majailee kuusi kania,
ei minusta saaneet fania.
Pieniä ovat ja suloisia,
mutta voi kun ovat tuhoisia.
Söivät leimukukan lehdykät.
Mihinhän vielä ehtivät?
Laitoin myyräkarkoittimet,
ruusuin välissä huutelevat.
Pari päivää kaartelivat,
tänään jo läpi tulivat.
Nyt pidän vahtia ikkunassa,
ne istuvat naapurin pihassa.
Ylläkerran ikkunaan tuijottavat,
ikäänkuin minua vahtivat.
En taida ehtiä nukkumaan,
täytyy käydä vahtimaan.
Näin myöhään ne mellastavat,
pahojansa touhuavat.
Minusta ei ole tappajaksi.
Mitähän niille tekisi?
Pihapöntössä asustaa tiainen,
tuo pieni lintu sininen.
On ilo seurata sen lentelyä,
puuhakasta pyrähtelyä.
Kirjosieppo illansuussa
oli aikeissa pahoissa,
teki äkkihyökkäyksen
kohti pesää poloisten.
Minäpä tuon hätistelin,
kauas pois patistelin.
Näitä minä seuraelen,
töitteni välillä katselen.
Ikkunoita peseskelin,
orava melkein väkisin
kasakaksi aikoi tulla,
Riemullista oli mulla,
jutustella oravalle,
tuolle pikku veitikalle.
Näin nämä ajat kuluvat,
päivät toiseksi vaihtuvat.
Kesäiset säät ihanat,
meitä hemmottelevat.
Sanonpahan nyt Hyvää Yötä,
vilkaisen Leijonien työtä.
Kova meno on siellä päällä,
me jännitämme täällä.
Atolfia ystävä hyvä
Leijonien ahdinko syvä.
Pelanneet on ottelun rajun
ei se viedä voi kamppailun tajun.
Ounastelin tuloksenkin
mutta jälkeen iltalenkin
katselen ja nautinkin
kahvit väliin hörppäsin.
Nyt on iltarauhan aika
riko ei ees jääkiekon taika.
Sirppi kuun kun hymyilee
tämä vinnille kiipeilee.
Uinuu yössä lempeässä
mitäpä muuta enää tässä.
Hyvää yötä ja virkistävää unta.
Toukokuisessa helteessä
kesätunnelmissa aivan.
Suihku vilvoittaa hetken
ja sama uudestaan.
Kilpailemaan kesästä
toukokuu aloitti.
Toivottavasti uhon
kesä lopettaa.
Satoisuutta lupaa
kiersin kesätupaa
haitanneet ei pienet sateet
lämpimät yöt ja aurinkoiset päivät
kasvu kiihkeää on silmin nähden
tämä kaikki minkätähden
on kesä lyhyt meillä
valoisaa on myöskin yöllä
siis ahkeralla työllä
peipot siepot
ihmisetkin jotkut
hyväksensä kesän käyttää
siltä ainakin minusta näyttää.
Istuin mä rannan kivellä katsellen järven selkää,
päivä paistoi ja rintani riemusta läikkyi.
Tämä korkea taivas mi peilautuu, puut kuvajaisina siintää
tämä maa ja sen kauneus hiljentää, ja jotakin minussa täyttyy.
Maa-- vesi--ilmakin, ne kaikki elämää versoo. Ja minä
jo kauan elänyt saan yhä sen osana olla.
Näyn kauneus sydämen uudistaa, ja hellyys valtaa mielen,
joka sydämeen kuvan kauniin tuon, niin tahtoisin puhtaana piirtää.
Niin pohjalla kaiken arkisen se siellä tallella oisi,
surut harmit haihtuis kuin usva veen,taas peilautuis puhdas taivas.
Runoratsua hoputan,
matkaan jo lähde, taputan.
Miksi ei matkaan meinaa,
korsku ei innolla, kuoputa maata.
Hoputan ja hoputan,
taputan ja supatan.
Ei nyt suostu matkaamaan,
laitan talliin lepäämään.
Ehkä vielä joskus tuo,
matkaan lähtee, ilon suo.
Sitten runon jäälleen löydän,
tuon sen tänne, ketjuun laitan.
Näin on väliin, ei ratsu tuo,
lennä minkään runon luo.
Uskon kyllä siihen,
joskus runon mukaan ketjuun liitän.
On runoratsu lepäämässä
kuumat päivät verotti.
Sade maisemaa pesemässä
hepo kuivaamaan kehotti.
Jospa kiinni tavun päästä
kevään runoksi kokoilisi
kertoilla vaihtuvasta säästä
tuulessakin poukkoilisi.
Lepäämässä runonurkan väki
ja kesämenoja etsimässä.
Joitakin sentään runoratsu näki
kun kävivät tervehtimässä.
Kiitos lukuhetkistä runojen,
lisää mukaan mahtuu yhä.
Ajatuksia, ideoita punojen
vaikka sattuis olevan pyhä.
Nurkan ovi kun narahtaa,
runoja pöytään karahtaa.
Lepoa yhtäkaikki tarvitsee
ajatuksiakin se ravitsee.
Nurkan ovi ei vielä lukossa
eikä polku kaita tukossa.
Lepäämästä runoratsu heitä
ettei sammal polkua peitä.
Runonne ovat piristäviä ilohetkiä, mukava on olla kanssanne.T.tulenlieskat.
Polle hirnahti
matkaan laukkasi
tahtoo maistaa
ruohoa uutta.
Vähän kasunut
vihreä niitty,
haukkasi palan
on maistuvaista
ruoho kevään.
Tähdet.
Onkohan kultaiset tähdet
väriään muuttaneet
ja laelta taivaan sinen
maanpäälle pudonneet
kun rinteellä metsäisellä
on valkotähtiä tulvillaan
ja hunnuilla harsoisilla
on metsä alkanut loistamaan
nyt pilvien utuinen viitta
taivaalla soutelee
ei kultaista tähteä missään
vain pilvet kumpuilee
ja maan päällä metsikössä
valkotähdet loistoa suo
tuikkien koivikossa
sammalmättäille välkkeensä luo.
Valkoiset tähtöset metsän
kirkkaina kukoistaa
ne mieliimme valoa luovat
loistaen päällä maan
ja pilvien verhot taivaan
kun tuulen virta pois kuljettaa
niin kultaisna loistavat rähdet
taas taivaalla vilkuttaa
me katseemme ylös luomme
on siellä tähtiä tuhansin
ne kirkkaina kultaisina
meille loistavat tuikkien
valkoiset metsän tähdet
ovat luotu loistoksi maan
puhtaina valkoisina
metsän rinteitä kaunistamaan.
kauniin sadun maan
runo tarinaksi syntyi.
Kaunista ja hurmaavaa
tähtien lento yllä maan.
Näin sen minäkin
ja uneksin.
Jos mummoja, pappoja ei ois,
ei jälkipolviakaan ois.
Tarvis ei kenkään aatella
vahoinkotiin saatella.
Tyhjänä maailma ahneista
ihmisistä.
Vanhoihin kyllästyneistä,
nuorista tietävistä.
Jos mummoja ja pappoja ei ois...
paremminko olla vois.
Kuin valkea harso on omenapuu
terälehtensä auenneet on.
Vain auringon suudelmaa uneksuu
pesä linnun alla oksiston.
Kuin silkkiä maahan on varissut
hennon värinsä menettäen.
Kimalainen sentään on surissut
kukistaan mettä imeksien.
Syksy kun saa taas jälleen
punaposkiset omenat niin
iloa kerääjälle antaa
ja täysiä koreja kantaa.
Mummo mokoma taasen väsynyt
siksi lienee vähän äksy nyt
halunne ei mitään ääntä kuulla
taas kiellot ovat huulla
ulkonakin aina sataa
koko viikon sitä rataa
jospa vielä aurinkoinen
lämmittäisi mummo poloisen
sais poskillensa hymykuopat
siloittaisi pienet rypyt
jo mentäis jenkat polkat
kuuluis kauas hypyn jytkeet.
Naurua on tänään riittänyt
emme me muuten ois pärjäillyt
kylmä kun jäsenet kohmettaa
paras kun rommia laimentaa
juttu on luistanyt vieraat jo män
istunut iltaa ois enemmän
vaimo jo petiin köllähtää
huutelee enkö sua täällä nää
minä vielä hetkisen aattelen
mukavaa iltaa näin muistelen.
Puhdas taivas kuin silkkiä vaan
laajalle avaraan maisemaan.
Vintiltä ihailin naurussa suin
kiireesti vaatteet päälleni puin.
Kahvini porisee, vessassa lorisee
nenänpää kylmänä,ulkona käki
nukkuuko vielä kaikki väki?
Aamua raikasta toivotan
kesämme kohta alkavan.
Nyt luonto energiaa tuhlaa
viettäen loppukevään juhlaa.
Salamat taivasta tulittaa
ja se ukkosta huvittaa.
Römisten käskee tuulta
katkoo tuuli oksia puulta.
Köydet tuliset, kultaiset, punotut
ohuin silkkilankoin kudotut
taivaalla hetkisen loistaa
illasta hämäryyttä poistaa.
Kauneus ,voima jyllää
taivaan sähköisyys myllää.
Ei ole mahtia suurempaa,
taivas maan voi valloittaa.
Ihminen voi vain ihmetellä
ja sanatonna mietiskellä.
Kaunis on maailmamme tää
kunpa voisimme sen säilyttää.
Hyttyset pommittaa
piikit esillä päälle käy.
On omituista surinaa
auts, jo läimäytin
karkuun lensi oitis.
Ssgiuunn kuuluu taas,
myrkkyyn suojauduin
näytin pitkää nenää.
Kesäkuun aurinko lämmittää
mieltä ja päätä.
Kesä, retkiä kiirettömiä
ja valoisia öitä.
Ihanaa lämmön tuntu iholla
ihana lintuin laulu.
Kesän kirkkaus kirkastaa
nuutuneet aivot.
Koko keho nauttia saa
sateestakin lämpöisestä.
Kuin kiurun laulu riemuinen
niin kokee rintain kauneuden.
On ääretön tuo taivaan laajuus
maasta huima sinne taajuus.
Kuin puhdistavaan kepeyteen
mä pääsin myötä kiurun
ja korvissani sävelet
soi lailla alttoviulun.
Nurmi allain tuoksuu kesää
ja kaikki pienet hyörii ahkeroi.
Mehiläinen kerää ruokaa pesään
vain ihminen näin unelmoi.
On lyhyt aika suven armaan
ja elon syksykin jo meneillään.
Suo Luoja ihmiselle varmaan
laulun ylistykseen hellimpään.
Myyrä kurkistelee montustaan
kesää lähti jatkamaan.
Juuria on maistuvaisia
rauhaisaa lokoista.
Nukuttaa myyräläistä
töihinkään ei jaksa.
Samettiruusut ja orvokit,
vaalean punaiset palsamit.
Ruohosipuli ja kruunutilli
niistäpä ajatus villi.
Köynnöskuusama, saraheinä,
harmaantunut ladonseinä,
suojaa tomaattiviljelmää,
ja poudalla aurinko lämmittää!
Siellä ne lasten hoidossa viihtyy
koulut loppuu ja meininki kiihtyy,
löytyy kroketti, salkopallokin on
kaverit viihtyy, on kesä vallaton.
On luonto todellisuutta
nyt löysitkö jotain uutta.
Kysyen kuinka hahmotatkaan
se sisimpääsi tulee vastaan.
On pyhä sanaton vain kieli sen
etsintää näin täydentäen.
Ja herkän kauniin maailman
niin hiljaa koet avautuvan.
Vain hiljentyen aistein avoimin
voi aavistuksen saada siitä.
Ja mielin aivan luottavaisin
puhtain mielin Luojaas kiitä.
Kylmänhenki puhaltaa
kesää jarruttaa.
Läpi vaatteiden
kylmyys tunkee.
Kesä missä luuhaa
Tuulista , koleaa
lämpöä oottaa saa.
Tule jo huomenna,
tule takaisin kesä.
Tässä istun kynä sauhuten
mieli herkkänä runoa rakentelen
Miten tämän kesän vangita voisi,
että se räntäänkin valoa loisi?
Miten tallentaa pääskysten lennot,
miten kuvata niittykukkaset hennot?
Miten ikuistaa tuulessa taipuva puu
tai sinitaivaalla kelluva haalea kuu?
Ei synny runoa tekemälläkään,
vaikka kesän kauneimmillaan nään.
No, onhan yritys hyvä ja edes huvi,
kun näin ihana on Suomen suvi
Hyvinpä runon synnyn loit,
julki meille iloksi soit.
Ei kauniimmin tuota sanoa voi,
kauniina korvissa mulle soi.
Kesä tuo aika ihmeinen,
voimia antaa ihmiseen,
jaksamme syksyn ja talven,
uutta kevättä, kesää odottaen.
Tämä aika niin paljon meille antaa,
sen voimalla jaksamme elon kantaa.
Ei ainainen kesä mitään ois,
vuodenajat rikkauden meille suo.
Ei kertonut,
rapakiveen kiinnittynyt,
saviruukun pala.
Ei kertonut,
mistä kaukaa oli,
ja miltä vuosisadalta.
Aallot olivat heittäneet,
rantaan.
Ja jättäneet lisää rapautumaan.
Olisin halunnut,
tietää tarinasi,
vaeltaessani Tyrrhenan meren rannalla.
Hieman lisää kesästä,
vaikkakin hieman kylmästä.
Onhan sentään vihreänä maa,
monta kaunista kukkivaa
kasvia pihastani löydän,
siellähän päiväni vietän.
Nuo pihan pienet eläimet,
pesivät lintuset, pupuset.
Sinitiainen lapsensa
hätisti jo matkoihinsa.
Pupujussi taitojansa näyttää,
kuperkeikkaa upeasti heittää.
Laitoin pienen vesialtaan,
ajattelin, että juomaan
pääsee pienet ystäväni.
Kuinkas siinä kävikään,
talitintti kylpemään
alkoi siinä päivittäin.
Hauskaa tämä kesä on,
vaikka palttohon
kohta päälle saapi panna,
eihän tuo nyt ota eikä anna,
vaikka palttoon kanssa
istuu auringossa.
Sanonpahan jälleen kerran,
ihan pienen hetken verran,
että HYVÄÄ YÖTÄ vaan,
yksi yö taas nukutaan.
Laskevan auringon valo siivilöityy jasmikepensaan lehtien
lomasta kuin kulta.
Unikkojen pystyvarsien kukkanuput kuin utuiset pallot.
Kukkivat runsaina valkea ja sininen syreeni. Juhannusruusun oksistossa vierivieressä
nuppuja valkoisen jo näkyvän kärjissä.Hopea-härkin valkoinen kukinto harsoina hulmuaa
ukonlaukan lilat pallot yläpuolellaan.
Voi kesäistä vehmautta ja tuoksua !, mahoniapensaan lehdet kiiltää ja aitan edessä
saniaisten komeat puskat heleinä.Komea kuunlilja lammikon reunalla on mahtava
ja joka taholla siniset kaunokit ovat avautuneet. Sipulin varret sojottavat voimissaan ja taimet terhakkaina elinvoimassaan.
Kuusen vaaleavihreät kärköt on pehmeät ja suloiset, tammi tuuhea ja komea kuin barokkihuonekalu.
Kaiken yllä taivaan kansi----- ja laskevan auringon viime säteet.
Illan harsot taivasta peittelee
kohta vettä heittelee,
suomalaisia hyppyyttää
vaihtelun vuoksi.
Lämmintä ja kosteaa
kylmää ja kuivaa
vuorotunnein tarjoaa.
Suomalaisten kesä
ei valittamista,
eipä päivää
kahta samanlaista.
Piirakat vallan mehevät karjalan kai nimeltään
heitin pari mikrouuniin pöydän äären laitoin luuni.
Nälkä oli hirmuinen voissa suu mä virnuilen
heitin yks ja heitin kaks on reunat käyneet rapeaks.
Taas voita päälle sipaisen ja huuliani lipaisen
voi ettää osas olla hyvää, siin monta meni riisinjyvää.
Päälle maitolasia kaks jo turpos maha kamalaks:D
Istun lasten seurana muka, mut yksin aivan,
Karaoken ne järjesti, näki hirmuisen vaivan.
Nyt kuuluu Lapin kesä kappale kaunis kovin,
en tuntenut hetkeen, kuuntelin tovin
"oi tänne jääkää tänne tehkää pesä..."
pojan kirkas ääni ja ulkona kaunein kesä.
Sitten vierähti kyyneltä kymmenen varmaan
puristin ajatuksissain syliini lapsen armaan,
Kuuleks mummi kun Joni laulaa sulle?
Huutelee isosisko kuuluvalla äänellä mulle,
Nyt kuulen jo koko kuoron yhteislaulun soinnun,
Tässä menee kyllä aikaa ennen kuin entiselleni toivun.
Alkukesän raikas tunne
lammessani pieni lumme.
Nuppuansa kohottaa
pian jo pian se aukeaa.
Terälehdet herkät aivan
istutin ja näin vaivan.
Lehdet kelluu kerää valon
Käki kukkuu kautta salon.
Kirjaimet ja sanat kesässä tanssii
avolavoilla iki-ihanaa valssii.
Ei jouda kukaan nurkkaan,
ei oven välistäkään kurkkaan.
Ikävää tässä jo nielee,
eikö tuu mitään mieleen.
Pikku tauko kesämenoon
ja pää hieman sivukenoon.
Pian runorytmin muistaa
kirjoitukset hyvin luistaa.
Iloisesti kulkee nurkkaan posti
Kuljettaja oisko tuo Kosti.
Kannonnokkaan siis istumaan
runoratsua kutsumaan.
Lasten leikit, vene, uinti retket,
kirjoittamaan kesän kaikki retket.
Paljon kertomista tänne oisi
kesä fiiliksen hyvän toisi.
Lukijoita, kirjoittajia viihdyttäisi
miten menoamme kiihdyttäisi?
Sattumista iloa hernesopassa
niin lienee myös pääkopassa.
Kirjoittamisiin ja Iloista kesäkuuta toivotellen tulenlieskat.
Runoratsu sisällä viihtyy
ulkona kun veri kiihtyy.
Kylmä muuten kangistaa
jos ei jalkaan vauhtia saa.
Ain' ei jaksa ravata
mieluimmin runoa tavata.
Ruokaa tehty moinenmoista
pakkaseenkin lootaa toista.
Yks' ol'kaalia ja lihaa
tuoksu tuntui pitkin pihaa.
Porkkanista sämpylöitä
niitä popsin pitkin öitä.
Mökille ne otan mukaan
ilman ei jää silloin kukaan
Uuni siellä pienenlainen
piirakoihin soveltuvainen.
Jospa kannon päälle tuon
pussin sämpylöitä suon.
Seuraavalle tulijalle
tuoreen leivän maistajalle.
Kiitos terveisistä :D tulenlieskat!
Lyö sade ikkunaan
ja peltiä rummuttaa.
Lintu jo oksaltaan
lensi taloonsa kuivumaan.
Pyykit tuulessa heiluu
taivaalla salamoi
ukkonen se jyrrää
ja vettä myllää.
Hurjasti kelkka kiitää
mummo vauhdilla liitää.
Alamäki pitkä korkeanlainen
on vauhtimummo erilainen.
Alta pois äkkiä, huutaa hän
potkaisee vauhdin pitävän.
Ukkoparka sivuun ehti
ja vapisi kuin haavanlehti.
Upea on mummo tuo
ukko ihailuun silmät luo.
Kaunis oli potkun kaari
miettii ojareunan vaari.
Kesäpotkurissa onkin voimaa
ihmetellen nuoret soimaa.
Kumipallona he sivuun loikki
Keskustelu meni hetkeks poikki.
Hehhee, jopa tilaa siunaantui
ja nuoret hieman suivaantui.
Mummo hangonkeksinä loistaa
huomenna voisin sen toistaa.
Maailma vihertää
linnut visertää
keskikesän laulua.
Juhannus ja kesä
lämpöä tai sadetta.
Odotusta,
lämmöllä jospa palkitaan
vielä ootellaan.
Aika, käsitteenä outo luomus
taakse jäänyt lähellä,
eteenpäin, tunne kaukasuus.
Mennyttä muistaa aika
ajatus tulevasta pieni hetki.
Aika hetki tunteiden,
hetki ikuisen rakkauden.
Aika tulla ja mennä
ajanmyötä katoaa.
Ajassa nähty elämän menoa,
ikuisuudessa koko avaruus.
Savusaunan tuoksu ja pehmeä lämpö
vielä aamupesulla, veden viileys
kuikan huuto kiirii järvellä....
Hammasharja pysähtyy käteeni, ja tiesin....
hetken tallentuvan puhtaana mieleeni.
Järvisuomen kauneus voittaa Retretin annin.
Vaan puhtaampana kiirii kuikan huuto....
Mekin uutella vihtalla saunottiin
kaljaa juatiin ja naurettiin.
Poika pahus pyörällä sukelsi järveen,
äitee vaan lauleli makkaraa lärveen.
Ilta ol kaanis ja muijalla hame
sukkii ei laittant vaikka sanoin pane.
Nuapurkin tuli sinä juttelemaan, yhdessä mentiin riihen taa.
Pullo oli taskussaan mukavasti siin, solahti juomaa sisuksiin.
Sitten me syätiin makkarata, uusia pottuja vaimolla pata,
voin kanssa maistui, voi että! Poika hae kaivolta tuoretta vettä!
Kaffeet me siinä sit keitettiin, ilta jo painui mettän taa
suvi meitä naapureita laulattaa, kerran on kesä ja valoa piisaa,
voe kuinka rakastankaan meijän Liisaa!
Kiva ois päästä Kallen ja Liisan pöytään,
miten voiskaan heidät löytää.
Voisivatko olla naapurini tuolla
mökkini vasemmalla puolla.
Toisin lisää makkaraa ja juomaa
tuota luojan luomaa.
Ei tarttis yksin kärvistellä,
vois ystävien kanssa särvistellä.
Tavataanko jussinpäivän aikaan
uskottaisiin jussin taikaan.
Ain hauskaa pittää olla
ei kiristele sillo polla.
Tääl tulis Manta ja mä Ville
ruvettasko kahveenjuonti kilpasille.
Voi Luojan luomat te runoilijat
täältäpä teille ihailijat,
luettua runo ensin toinen ja sitten toinen,
saatiin naurun remakka aikamoinen.
Kyllä sanojen järjestys pitää olla,
hyvä jouheva josta yksi ja nolla.
Oikein kesä avautui auringon tapaan
paistaa se aurinko minunkin risukasaan,
hymy kasvoilla vielä kun kiitosta rustaan,
kesä, juhannus tulossa ennen ruskaa.
Maistuu mustikka, mansikka perunakin
näillä kerran vuodessa juhlitaan viinattakin!
Mantalle ja Villelle
terveiset laitan.
Pihlajanoksan mukaan taitan,
sillä me hyttyset huiskitaan
toistemme korvaan kuiskitaan.
Pst...
Meijän pöytään soppii tulla
tuo sinä kahvit, mulla on pulla!
Yhdessä laulaa hoilotamme
kesäyö on jälleen riemunamme.
Yksin sua jätetä emme lain
teistäpä kesäiset ystävät sain.
Riemua pitkän kesäisen yön
aamiaisenkin kanssanne syön.
Kuulumiset aina vaihdetaan
naapuruus meillä on arvossaan.
Talvi kun jälleen luntakin tuo
kahville painun Mantan luo:D
Oksia koivun jo valkattii
parhaat mukkaan kattottii.
Hyttyset saa vauhrinhurmaa
jottei ehritä niitä surmaa.
Mökin oksin kaunistaa
ne jussina nurkkia juhlistaa
Huudellaan Kallea ja Liisaa
kai kymmenenlitran kattila piisaa...
Makkaraa Manta osti
viiskilloo kassalle nosti.
Niityllä naapuri heiluttaa
ja kahvee nenäpieltä keikauttaa.
Ponttoonilla tanssitaan
ja rannalla paistetaan
makkaraa, räiskäleitä
lentää ilon kipineitä.
Kaunis ilta ystäviä kokoaa
pian valon yöhön katoaa.
Mieleen saa hyvää tuulta
mukana monta hymyhuulta.
Suomi24 oli mahtava jono
Mantan mökille monenlainen mono.
Suunnisti makkara mielessänsä
ei siinä mitään sinällänsä.
Manta pyöri silmät villinä päässä
Ville jo piiloon meni järkiparka jäässä.
Kattilat tyhjeni hih huh hei,
kuka sen viimeisen perunan vei?
Pojat istui laiturilla makkaroita syöden,
kauppias hykerteli lisää vain myöden.
Ilta oli ihana ja emäntä hyvä
isännälle niiaus ja kiitos niin syvä:D