Heipähei.
Ihan kiva viestiketju karmasta tuossa mutta minua askarruttaa yhä, joten kyselenpä.
1) Onko hindulainen ja buddhalainen käsitys karmasta erilainen?
2) Mitä tarkoitetaan sanoessa että "karma sitoo ihmisen jälleensyntymien kiertoon"?
Miten kirjaimellisesti se tulisi käsittää?
Ymmärrän kuinka karma sitoo tietämättömyyden jatkuvaan ketjuun ja vie pois vapautumisesta, mutten ymmärrä tuota puhetta jälleensyntymisestä. Miten siitä voi saada oikeata tietoa?
Ihan kiva viestiketju karmasta tuossa mutta minua askarruttaa yhä, joten kyselenpä.
1) Onko hindulainen ja buddhalainen käsitys karmasta erilainen?
2) Mitä tarkoitetaan sanoessa että "karma sitoo ihmisen jälleensyntymien kiertoon"?
Miten kirjaimellisesti se tulisi käsittää?
Ymmärrän kuinka karma sitoo tietämättömyyden jatkuvaan ketjuun ja vie pois vapautumisesta, mutten ymmärrä tuota puhetta jälleensyntymisestä. Miten siitä voi saada oikeata tietoa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hindulaiset uskovat sielunvaellukseen, buddhalaiset jälleensyntymään, joka on vähän eri juttu.
Karma sitoo ihmisen samsaran kiertoon, vasta kun on valaistunut, vapautuu karmasta, eikä tarvitse syntyä samsaran maailmoihin. Mutta kaikki eivät tahdo valaistua: buddhalaisuus tuntee paljon bodhisattvoja jotka lykkää vapaaehtoisesti omaa valaistumistaan, että voivat syntyä aina vaan tänne muita auttamaan ja palvelemaan. Tällaiset bodhisattvat haluaa valaistua vasta sitten kun kaikki muut ovat valaistuneet. Heitä arvostetaan buddhalaisuudessa tosi suuresti, koska käytännössä he kärsivät sairaudet ja kuoleman elämä toisensa jälkeen muita auttaakseen, vaikka olisivat valmiita henkisesti saavuttamaan buddhuuden.
tietämättömyyden jatkuva ketju ei katkea kuolemaan/kuolemalla
Mielemme kiintymys tekemiseen ja elämään aiheuttaa jumiutumisen elämien kiertoon, joka on aina lopulta epätyydyttävä. Sellaiset bodhisattvat jotka eivät koe kiinnittyvää takertumista vaan ovat vapautettuja liisteristä ovat mieleltään buddhia, vapaita myös nauttimaan ja iloitsemaan ja ihan kaikkesta, mutta he eivät jää mielistään roikkumaan hyvään tai pahaan.
En tiedä onko tämä hyvä vastaus, mutta koitetaan.
1) Onko hindulainen ja buddhalainen käsitys karmasta erilainen?
Ehkä on ehkä ei, tuntuu samalta jutulta.
2) Mitä tarkoitetaan sanoessa että "karma sitoo ihmisen jälleensyntymien kiertoon"?
Hmm, kun kuolemme ja lähdemme valoon miettimään mitä haluamme seuraavalta elämältämme. Mitä oppiläksyjä haluamme oppia, miten tämä palvelee sielunsuunnitelmaamme?
Minusta keräämme sydämeemme kaikkien jeensyntymien aikana tietoa siitä, mikä on oikein ja väärin? Ja kun emme voi kantaa aivojamme aina mukanamme uuteen kehoon, jäävät nämä tiedot oppiläksyistämme sydämeemme tunteina, miten toimia oikein.
Minusta, tunteiden kautta oppimisella saavutamme jälleensyntymästä vapautumisen. Meidän tulee kokea kaikenlaisia tunteita oppiaksemme, keräämme tunteiden kirjoa.
Ja useasti juuri rakkaussuhteet opettavat meitä eniten, kuten muutkin läheiset ihmissuhteet. Ehkäpä tästä on seurauksena rakkauden kaipuu ja täydellisyyden jano.
Ja kun ihmisen ei tiedä sydämessään tekevänsä väärin - mikään tarpeeksi voimakas tunne ei estä häntä törttöilemästä - hän tekee väärin uudestaan ja uudestaan. Kunnes vain sydämellä tunnemme tarpeeksi voimakkaasti, estääksemme tekemästä meitä väärin. Järkikään ei voi päätämme kääntää ja seuraamme sydämemme ääntä.
En tiedä onko näin ollen karmaa, on vain oppimattomia ihmisiä?