Minulla olisi pari kysymystä karmasta:
1) Onko hindulainen ja buddhalainen käsitys karmasta erilainen?
2) Mitä tarkoitetaan sanoessa että "karma sitoo ihmisen jälleensyntymien kiertoon"?
Miten kirjaimellisesti se tulisi käsittää?
Ymmärrän kuinka karma sitoo tietämättömyyden jatkuvaan ketjuun ja vie pois vapautumisesta,
mutten ymmärrä tuota puhetta jälleensyntymisestä. Miten siitä voi saada oikeata tietoa?
1) Onko hindulainen ja buddhalainen käsitys karmasta erilainen?
2) Mitä tarkoitetaan sanoessa että "karma sitoo ihmisen jälleensyntymien kiertoon"?
Miten kirjaimellisesti se tulisi käsittää?
Ymmärrän kuinka karma sitoo tietämättömyyden jatkuvaan ketjuun ja vie pois vapautumisesta,
mutten ymmärrä tuota puhetta jälleensyntymisestä. Miten siitä voi saada oikeata tietoa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Karma tarkoittaa kirjaimellisesti tekoa, jolla on tulos. Itämaisen filosofian mukaan sielu kohtaa tekojensa tulokset jos ei tässä niin seuraavassa elämässä. Niin kauan kun on karmaa varastossa pitää syntyä uudelleen kohtaamaan se, ja samalla sitä kertyy lisää.
Toivottavasti Ava lukee viestisi ja vastaa ykköskysymykseen. Ymmärtääkseni hindulaiset ja buddhalaiset karmakäsitykset eroavat lähinnä vain siinä, miten karmasta pääsee eroon... hindulaisuus tunnustaa useampia keinoja. Hindujen eniten suosima keino on se, että ihminen tekee kaikki tekonsa palvellakseen Jumalaa eikä omaksi ilokseen. Tällöin kaikki karma menee Jumalan pussiin, jossa se ei haittaa ketään.
jotka olette eksyneet aikamoiseen sekamelskaan, onneksi Jeesus juuri vapautti näistä asiosta!
Jälleensyntymisestä ja karmasta saa parhaiten tietoa Bhagavad-gitasta. Koko kirja on netissä osoitteessa: www.asitis.com
Jälleensyntymistä kuvaa hyvin Bhagavad-gitan sloka 2.13:
dehino 'smin yatha dehe
kaumaram yauvanam jara
tatha dehantara-praptir
dhiras tatra na muhyati
"Kuten ruumillistunut sielu jatkuvasti kulkee tässä kehossa lapsuudesta nuoruuteen ja nuoruudesta vanhuuteen, sielu samoin siirtyy uuteen kehoon kuoleman hetkellä. Itsensä oivaltanut sielu ei hämmenny sellaisesta muutoksesta."
Sekä BG.2.20:
na jayate mriyate va kadacin
nayam bhutva bhavita va na bhuyah
ajo nityah sasvato 'yam purano
na hanyate hanyamane sarire
"Sielulle ei ole koskaan syntymää tai kuolemaa. Eikä hän kerran oltuaan olemassa koskaan lakkaa olemasta. Hän on syntymätön, ikuinen, aina olemassaoleva, kuolematon ja alusta asti olemassa ollut. Häntä ei ole tapettu kun keho on tapettu."
Bhagavad-gitan mukaan keho on siis väliaikainen, mutta kehossa asustava sielu on kuolematon. Sielu toivoo luonnostaan ikuista elämää, mutta väliaikaisessa aineellisessa maailmassa hän ei voi sitä saada.
Karma eli toiminta sitoo sielun aineelliseen luontoon, koska työskennellessään kehon, sukulaisten, ystävien tai ehkä jopa koko ihmiskunnan hyväksi, sielu samaistaa itsensä aineelliseen maailmaan ja toivoo aineellisia asioita. Aineellinen luonto antaa sielulle erilaisia kehoja sielun toiveiden ja menneiden tekojen tuloksien mukaisesti. Jos sielu toivoo vaikka saavansa nukkua oikein paljon, niin ehkä hänestä tulee seuraavassa elämässä karhu, jolloin hän saa nukkua rauhassa koko talven. Jos hän taas pitää lentämisestä, niin luonto tarjoaa hänelle linnun kehon seuraavassa elämässä.
Krishna ei kuitenkaan kehoita meitä tavoittelemaan linnun tai karhun kehoa seuraavaan elämään. Sen sijaan meille tarjotaan mahdollisuus palata henkiseen maailmaan takaisin ylempään luontoon, missä ei ole toistuvaa syntymää tai kuolemaa. Tämä tila saavutetaan omistautumalla palvelemaan antaumuksella Jumalaa. Sillä ei ole mitään väliä onko ihminen kristitty, hindu tai muslimi. Pääasia on että hän omistaa elämänsä Jumalan palvelemiselle. Palvellessaan Jumalaa ihminen toimii Jumalan ohjeiden mukaisesti ja silloin hän ei enää luo uutta karmaa. Kun kaikki karma on kulutettu loppuun ihminen palaa takaisin Jumalan luokse. Sitä ennen hän kuitenkin kärsii tai nauttii aikaisempien tekojensa tuloksista.
Bhagavad-gitan mukaan vapautettu henkilö kokee paljon korkeampaa yliaistillista nautintoa ja ei siksi ole lainkaan kiinnostunut alemmista aistinautinnoista, kuten seksistä, hyvästä ruoasta tai muusta sellaisesta:
bahya-sparsesv asaktatma
vindaty atmani yat sukham
sa brahma-yoga-yuktatma
sukham aksayam asnute
"Sellainen vapautettu henkilö ei ole kiinnostunut aineellisesta aistinautinnosta tai ulkoisista objekteista, mutta hän on aina transsissa nauttien sisäisestä onnellisuudesta. Tällä tavoin itsensäoivaltanut henkilö nauttii rajattomasta onnellisuudesta keskittyessään korkeimpaan." (BG.5.21)
Lisäksi Sri Yamunacarya on sanonut:
yad-avadhi mama cetah krsna-padaravinde
nava-nava-rasa-dhamany udyatam rantum asit
tad-avadhi bata nari-sangame smaryamane
bhavati mukha-vikarah susthu nisthivanam ca
"Siitä asti kun olen ollut omistautunut Krishnan yliaistilliseen rakastavaan palvelemiseen, oivaltaen aina uusia ilon aiheita hänessä, koska tahansa ajattelinkin sukupuolielämää, syljen ajatukselle ja huuleni vääntyvät inhosta"
Minä otan jälleensyntymisen hyvin kirjaimellisesti, joten voin siitä kirjoittaa - oman lähestymistapasi saat valita itse. :-)
Buddhalaisuuden erikoisuutena/vaikeutena on se, että siellä usein sanotaan, että ei ole mitään, mikä jälleensyntyy. Silloin on vaikea ajatella, mikä siinä edes sitoutuisi.
Yksi vastaus on ns. jälleensyntymäajatus, jonka mukaan viimeisellä hetkellä mielen täyttää ajatus siinä elämässä tärkeimmästä asiasta ja seuraava elämä saa lähtömomenttinsa siitä.
Toisaalta Buddhan kerrotaan nähneen lukuisia omia aikaisempia elämiään, joten mikä on yhteys niiden elämien välillä?
Tuon ongelman sanotaan liittyvän siihen, kun Buddha ei vastannut kysymyksiin, onko atman (atta) olemassa vai ei. Atman on kuitenkin vailla ominaisuuksia, joten ei sen mukana kuitenkaan voi kulkea mitään elämästä toiseen.
Hindulaisuudessa useammin puhutaan mielestä, joka jatkaa itsenäisenä olemassaoloaan ja saa sitten uuden ruumiin toimintaa varten. Silloin mieli kehittyy elämänmuodosta toiseen ja ihmisen muodossa se voi saavuttaa vapautuksen tästä jälleensyntymien kierrosta ja palata alkuperäiseen lähteeseensä eli Jumalaan.
Karma kuuluu mukaan sikäli, että mieltä pitävät mielenä ja erossa Jumalasta mielen ominaisuudet, jotka ovat jääneet ja kertyneet siihen sen kehittyessä materiasta monimutkaiseksi mieleksi.
Nämä mielen persoonalliseksi tekevät ominaisuudet ovat peräisin teoista (=karma) ja saavat mielen syntymään sellaisessa ruumiissa ja toimimaan sellaisella tavalla, että tekojen vaikutukset mieleen pääsevät poistumaan.
Nämä tekojen vastavaikutukset (samskara (ei samsara... ja termiä samskara käytetään myös muissa merkityksissä... muistakaa, nämä on vaanhoja intialaisia juttuja...) eivät voi poistua tosta vaan ja välittömästi, vaan niiden pitää ensin "kypsyä". Kypsyminen tapahtuu mielen ollessa erillään ruumiista eli kuoleman ja syntymän välillä - tai syvässä meditaatiossa.
Niinpä mielen kokemuksiin tässä elämässä vaikuttavat aikaisempien elämien (kypsyneet) samskarat ja tämän elämän karma niitetään sitten seuraavissa elämissä...
Tähän myös perustuu se, että meditaatiotekniikoilla voi vaikuttaa siihen, että mieli vapautuu tässä elämässä kaikesta, eikä sen enää tarvitse syntyä kokemaan niitä kaikkia hyviä ja huonoja asioita, joita olemme hyvillä ja huonoilla teoillamme mieleemme keränneet.
Lopullisen vapautuksen tekee kuitenkin Jumala, joka on tämän koko homman muutenkin tehnyt. :-)
Oikeata tietoa tästä asiasta voi saada normaaleilla tiedonhankintamenetelmillä: suoralla havainnolla, päättelyllä ja luotettavista lähteistä. Tiedämme kaikki aika paljon noiden menetelmien ongelmista, mutta muita ei ole. :-)
Kiitos. Oli mielenkiintoista lukea, mitä kirjoitit mielestä ja sen merkityksestä kun yritetään päästä vapautukseen. Mielen tyhjentämisen painottaminen kuulostaa kovin shaivistiselta minun korvissani, ja onkin kiva että joku esittelee täällä hindulaisuuden sitäkin puolta kun minä olen niin paatunut vaisnava etten tuosta paljoakaan tiedä :)