En halunnut uskoa sen tapahtuvan minulle,
että sydämeni oli alkamassa kuulua sinulle.
Sitä en voinut itsellenikään myöntää,
yritin ajatusta mielestäni työntää,
mutta aina sinä mieleeni palasit
ja minua tiukasti halasit.
Miten mieheen pystyin rakastumaan?
Miten näin pääsi tapahtumaan?
Aina kun vierelläni sinä olit,
sydämeni alkoi nopeasti hakata,
enkä silmiisi katsomasta voinut lakata.
Kun viimein huulesi omiani koskettivat,
tönäisin sinut muka vihaisena pois,
enhän minä homo olevani myöntää vois.
Muille kerroin sinun teostasi,
sinulle kaikki nauroivat,
herjalauluja kanssani lauloivat.
Kun sitten kuulin sinun kuolleen,
tunsin jonkin sisälläni hiipuneen ja
sairaalaan heti juoksin kovempaa kuin koskaan ennen.
Olit ranteesi viiltänyt auki
ja kylmää kättäsi tiukasti puristin.
Niin kovasti itkemättä olla yritin,
ja hiljaa pysyinkin,
vaikka huutaa koko maailmalle tuskani halusin.
Sinut minä olin tappanut,
vaikka sinua olin vain halunnut.
En voinut uskoa, että olit nyt poissa.
Olin uskonut joku päivä sinut saavani,
huulesi omiani vasten tuntevani.
Koskaan en ole vuoksesi itkenyt,
silti sen kaiken tuskan sisälläni olen tuntenut.
Tunteeni yritän vielä vuosienkin jälkeen tukahduttaa,
sinut murtuneesta sydämestäni poistaa.
Vaikka vaimo ja lapsia minulla on,
olet ainoa jota niin paljon tahdon.
Anna anteeksi kaikki,
ehkä vielä tapaamme.
että sydämeni oli alkamassa kuulua sinulle.
Sitä en voinut itsellenikään myöntää,
yritin ajatusta mielestäni työntää,
mutta aina sinä mieleeni palasit
ja minua tiukasti halasit.
Miten mieheen pystyin rakastumaan?
Miten näin pääsi tapahtumaan?
Aina kun vierelläni sinä olit,
sydämeni alkoi nopeasti hakata,
enkä silmiisi katsomasta voinut lakata.
Kun viimein huulesi omiani koskettivat,
tönäisin sinut muka vihaisena pois,
enhän minä homo olevani myöntää vois.
Muille kerroin sinun teostasi,
sinulle kaikki nauroivat,
herjalauluja kanssani lauloivat.
Kun sitten kuulin sinun kuolleen,
tunsin jonkin sisälläni hiipuneen ja
sairaalaan heti juoksin kovempaa kuin koskaan ennen.
Olit ranteesi viiltänyt auki
ja kylmää kättäsi tiukasti puristin.
Niin kovasti itkemättä olla yritin,
ja hiljaa pysyinkin,
vaikka huutaa koko maailmalle tuskani halusin.
Sinut minä olin tappanut,
vaikka sinua olin vain halunnut.
En voinut uskoa, että olit nyt poissa.
Olin uskonut joku päivä sinut saavani,
huulesi omiani vasten tuntevani.
Koskaan en ole vuoksesi itkenyt,
silti sen kaiken tuskan sisälläni olen tuntenut.
Tunteeni yritän vielä vuosienkin jälkeen tukahduttaa,
sinut murtuneesta sydämestäni poistaa.
Vaikka vaimo ja lapsia minulla on,
olet ainoa jota niin paljon tahdon.
Anna anteeksi kaikki,
ehkä vielä tapaamme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.