Piispat hiekkalaatikolla

Olen mielenkiinnolla seurannut nuoremman sukuopolveni perinteisiä perhetraditioita mm ristiäisissäkin vanhemmat huolella harkitsee kastettavan lapsensa kummeja. Ja mielellään he valitsevat jonkun lähiomaisensa tai ikätoveriystävänsä tähän tehtävään. Ja hauska myös havaita, että kummit usein ottavat tehtävänsä vakavasti. He seuraavat lapsen kasvamista mielellään ja ovat joskus jopa lapsenvahtina tai vanhempien tukiverkostossa mukana perinteisissä juhlissa ja kanssakäymisissä. - Nykyaikana kummius ei tarkoita todellakaan, että avustettaisiin elämisessä. Mutta olen varma, että kummit tuovat henkistä lisäarvoa vanhempien ja lasten vuorovaikutukseen. - Hieno perinne ja ainakin minä näkisin, että kaksi kummia on aika ihanteellinen luku.

Olemme vaimoni kanssa saaneet kunnian päästä useiden lapsien kummiksi ja pitäneet yhteyttä kummilapsimme aina aikuisiksi asti. Olemme ylpeitä kummin saadessamme olla kummeja, mutta eipä ole ollut ongelmiakaan.
Aiheen aloitukselleni sain eräästä tapauksesta, jossa kummit todella yrittivät auttaa kummilastaan, kun vanhemmilla oli ongelmia, mutta se ei sosiaaliviranomaisille kelvannut. Lapsi otettiin varmuuden vuoksi laitoshoitoon.
Kummin puolueettomuus perheen kriisitilanteessa voi myös olla este, koska usein kumi on jomman kumman vanhemman tuttavapiiristä.
Piispatkin ovat ihmisiä ja olemme havainneet, kuinka vaikeaa piispoilla on ollut puuttua seurakuntalaisten ja jopa seurakuntatyöntekijöiden ja pappien väärinkäytöksiin lapsia kohtaan vedoten esim. vaitiolovalvollisuuksiin ja rippasalaisuuteen. Siinä sitä olisi miettimisen aihetta piispoillekin. Ehkä ovat miettineetkin, mutta jälki on ollut kuin lakaisisi roskia maton alle. Niin kuin viimeaikoina on nähty, ei sinnekään kaikki roskat mahdu.