Onko välittämistä edes oikeasti olemassa?

Samaistuin tekstiisi, olen itse miettinyt aivan samaa. :D Loppujen lopuksi jokainen elää itselleen tavalla tai toisella. Se ei välttämättä ole huono asia. Jos saat iloa siitä, että ystävällesi tulee hyvä mieli tarkoittanee se myös, että ystäväsi saa iloa sinun hyvästä olotilastasi (ellei kateus astu kuvioihin). Välittäminen on hyvä asia, jos sekä välittäjälle että välitetylle tulee hyvä mieli = molemmin puolinen hyvä olo, joka säteilee ihmisestä toiseen.

Vertailen asiaa sanonnoilla. "Elä ja anna toisten elää" lienee paljon enemmän yhteistä hyvää aiheuttava periaate kuin "elä ja anna toisten kuolla". Kaikki siis elävät itserakkaasti ja itsekeskeisesti itselleen, mutta toivon mukaan eivät eläessään tallo toisia jalkoihinsa.

Täysin samaa ajatellut ennenkin ja tullut lähinnä aina siihen lopputulokseen että epäitsekkyyttä ei ole, 100% kaikki teot perustuvat itsekkäisiin motiiveihin. Tosi mustavalkonen väite joo, mutta vielä en oo ketää tavannu joka olis perustella toisin.

Samaa olen mäkin miettinyt.
Uskon että itsekkyys on hyvin vahva voima ihmisessä, mutta uskon myös että ainakin joistakin ihmisistä löytyy jonkin verran oikeasti epäitsekästä ajattelua.
Mutta toisaalta, jos oikein yrittää niin kaiken mitä ihminen voi ylipäätään tehdä voidaan pistää itsekkyyden piikkiin. En ainakaan itse mitään tekoa keksinyt jota ei voisi perustella itsekkyydellä ja oman edun ajamisella.

Esim.
Itsemuraha = Yritetään pelastaa itsensä kivulta, masennukselta ja tuskalta.
Jollakin tavalla toisen puolesta uhrautuminen = Tuntee itsensä paremmaksi ihmiseksi, muut arvostavat ja saa olla "sankari".

Ja jos ihmisen ei edes ole mahdollista tehdä mitään mitä ei voi itsekkyydellä perustella, tarkoittaako se sitä että ihminen on vain 100% itsekäs, vai sitä että epäitsekkäätkin teot tulkitaan itsekkyyden aiheuttamiksi tuolla ajattelutavalla?

miksi itserakkaus mielletään aina niin negatiiviseksi asiaksi. se että pitää itsestään ja on siis sinut oman itsensä kanssa, kertoo vain siitä että on tyytyväinen elämäänsä ja onnellinen. Ja näin ollen myös valmis auttamaan muita tulemaan itserakkaiksi, eli oppimaan nauttimaan omana itsenään olemisesta ja samalla elämisestä.
Minä pidän itsestäni. Onhan minussa parannettavaa, kaikissa on, mutta ole aivan kelpo eläjä ja niin ollen voin ihan hyvin myös pyrkiä siihen, että muutkin ovat onnellisia. Onnellisuuttamme lisäksi lisää se että tunnemme itsemme hyväksytyiksi ja välitetyiksi. Siksi pyrimme miellyttämään muita ihmisiä. auttamaan ja tukemaan heitä. Jotta he pitäisivät meistä.
Jotkut väittävät että heille on "aivan sama, mitä muut heistä ajattelevat". mutta silti he haluavat auttaa lähimmäisiään, koska he eivät tahdo, että heidän ystävänsä alkavat sortaa heitä. toisten miellyttämishalu riittää pidemmälle, jopa liiallisuuksiin asti. kaikki ihmiset eivät osaa sanoa "ei", koska se ei miellyttäisi muita. he uhraavat silloin omataankin muiden hyvinvoinnin vuoksi.
onnellisuuden ja tyydytyksen tavoittelu on ihmisen tehtävä. miksi se on niin paha asia? jokainen elää omaa elämäänsä, ja jos jokainen huolehtii että itse on onnellinen, niin silloinhan kaikki olisivat onnellisia, vai mitä?