ARVOSTELKAA!!

Jätä sata hän sanaa pois ja syvennät hahmon ajatuksia. Kovin on juonellisesti heppoista, että saa lukea itsarin tuollaisella taustatietomäärällä. Noin lyhyessä novellissa ei kaipaa tarkoja nimiä kun ihmiskuvauksetkin on olemattomat. Kerro kirjoittamalla tarinaa, älä totea vain asioita. tee tekstistäsi kertovampaa, niin kyllä se siitä lähtee :-)

Daniella avasi silmänsä. Missä minä olen? Kaikkialla oli valkoista ja hiljaista. Fokustaessaan näkoaistinsa hän huomasi valkoisia asuja vaateripustimilla seinällä. Joissakin oli musta vyo, joissakin keltainen, useimmissa valkoinen.

Kohta joku seisoi hänen vieressään. "Kylläpä sinulla on unenlahjat! Olet nukkunut yhtämittaa jo 18 tuntia. Nyt on hyvä aika herätä ja saada kunnon energiaa sinuun" Nuori voimakas mies ojensi hänelle lasillisen sakeaa ..jotain. "Aivan tarpeettomasti näytät epäluuloiselta, Maista ensin, tämä jos mikään luo sinuun voimia."

Daniella maistoi vähän. Miten se voikin olla niin raikasta ja hyvää!

Kohta kun aivot selvenivät, hän sai teitää olevansa itsepuolustusleirillä. Tämä on paikka jossa treenataan -ei vain liiat läskit vaan myos sisäinen minä - huippukuntoon. Alussa edetään pienin akselin, dietti muutetaan ettei yhtään tyhjää kaloriaa tule mistään. Samalla aloitetaan fyysiset treenaukset. Ensin kunnon lenkkeilyllä, siihen lisätään painon nostot ja venytykset. Jokainen päivä rakentuu edellisen päälle.

Pian Daniella oli valmis karate ja kick boxing treenaukseen. Sitä mukaa kuin hänen fyysinen kuntonsa kohentui, hänen itseluottamuksensa paisui! Parin kuukauden päästä Daniella tuskin tunsi itseään peilistä. Missä olivat ne läskit? Miten hyvältä ja keveältä olo tuntuikaan. Nyt minä voin alkaa valloittamaan koko maailmaa, hän ajatteli.

Oli aika palata takaisin kouluun ja tenttimään opinnot joita varten oli lukenut koko leirin ajan. "Opettaja" vaati että Daniella tulee jatkamaan treenausta joka päivä, aina normaalien koulutuntien jälkeen. Siihen Daniellaa ei tarvinnut kahdesti pyytää!!

Jane lähestyi Daniellaa tuo samainen ilkeä ilme kasvoillaa ja valmiina huutamaan tutun "hei läski". Mutta se pysähtyi kesken. Daniella EI ollut läski. Enää. Jane hyokkäsi Daniellan kimppuun yrittäen lyodä kasvoihin. Daniella väisti tehden harkitun, pienen käden liikkeen. Jane lensi suinpäin maahan. Se kaikki kävi niin nopeasti ettei Jane tiennyt mitä tapahtui. Hän nousi ylos ja yritti lyodä takaapäin. Nyt Daniella kumartui, otti Janen ranteesta ja taas Jane loysi itsensä maasta. Daniela nopeasti kiepautti Janen vatsalleen, vääntäen käden niskan päälle. Lujempaa ja lujempaa. "Onko sinulla mitään sanottavaa, Janeseni?" "äääh" "Vielä hiukan vääntoä niin saat ikioman kipsin, haluatko sen?" "EN, laske minut pois!"

Tien toisella puolella John seurasi tapahtumien kulkua. Hän osallistui samalle itpuolustuskurssille kuin Daniella.

jatkuu