mun marsu kuoli tänään, se oli 6.v.
ja oli mulle mailman paras ystävä. miten mä selviin näistä surullisista päivistä?
mihin te luulette, että marsuni kuoli?
- vanhuuteen
- ruuan puutteeseen
- c-vitaniinin puutteeseen
- vai johonkin muuhun
älkää ihmetelkö jos tässä mun tekstissä on jotaki kirjotusvirheit koska itken koko ajan!!! MOIKKA
ja oli mulle mailman paras ystävä. miten mä selviin näistä surullisista päivistä?
mihin te luulette, että marsuni kuoli?
- vanhuuteen
- ruuan puutteeseen
- c-vitaniinin puutteeseen
- vai johonkin muuhun
älkää ihmetelkö jos tässä mun tekstissä on jotaki kirjotusvirheit koska itken koko ajan!!! MOIKKA
Vastaukset 7
Vanhimmat
eiköhän tämä ystäväsi kokenut luonnollisen kuoleman eli vanhuus oli syynä. sitä on vain vaikea arvioida kun et kerro mitään muuta kuin ystäväsi iän. yrität vain jaksaa eteen päin.kyllä tuska aikaa myöten helpottaa. muistelen vieläkin kaiholla ensimmäisiä edesmenneitä marsujani vaikka niiden kuolemasta on aikaa jo yli kaks vuotta...
Muistelen lukeneeni, että marsut elävät keskimäärin 5-8 vuotiaiksi, joten saattoihan tuo olla ihan vanhuus, joka iski.
Usko pois, ensimmäiset päivät menetyksen jälkeen tuntuvat kurjilta, mutta sitten pinnalle jäävät mukavat muistot.
Tiedän mistä puhut. Oma marsuni kuoli alle viikko sitten. Se oli huonona muutaman päivän. Se vain makasi häkissä, ei syönyt, ei juonut. Käytettiin sitä eläinlääkärissä, ei kuulemma ollut hätää, antibiootti määrättiin sille. Seuraavana päivänä se kuoli. En ole vieläkään toipunut siitä. Se oli paras lemmikki, joka minulla oli koskaan ollut. Jos jokin sitä pelotti, niin se juoksi minun syliini. Se luotti minuun. Kun minun oli paha olla, niin menin sen häkin luokse ja silitin sitä, se sai minut rauhoittumaan. Se jutteli eniten minulle kaikista perheenjäsenistämme. Se ei unohtanut minua, vaikka olin ollut poissa useita viikkoja. Se tervehti minua aina iloisesti jos olin ollut kauan poissa. Se piti kaikista ihmisistä, se ei koskaan purrut eikä pelännyt ketään. Myös shetlanninlammaskoiramme oli sen hyvä ystävä. Koiramme suojeli sitä kerran, olimme mökillä ja siellä oli toinen koira, joka oli vähän liiankin kiinnostunut marsustani, kun se tuli lähelle, niin koiramme ajoi sen pois muristen ja marsuni hyppäsi piiloon kuljetuskoppiinsa. Tietysti, mitään ei tässä olisi voinut käydä, koska vahdimme marsua koko ajan, mutta koiramme taisi olla vähän mustasukkainen marsusta! :D Koiramme ja marsuni nukkuivat välillä yhdessä.
Luulen että marsusi kuoli vanhuuteen, olihan sillä jo ikää. Jos annoit sille C-vitamiinia, niin se ei kuollut luultavasti siihen. Otan osaa suruusi, itketään yhdessä! =')
mulla on 3 omaa marsua enkä ole yhtäkään marsua menettänyt... mulla nousi itsellekkin kyyneleet silmiin ja pala kurkkuun, kun ajattelen sitä päivää, kun olen iloinen ja päivä on ollut kiva ja yhtäkkiä elämä romahtaa, kun huomaan, ettei oma marsu enää vikitä tervehdykseksi kun tulee kotiin.. mutta kai se päivä on vaan kestettävä.=)
toivottavasti sinulla ei ole enää niin paha olla..
pärjäile!
Marsun keski-ikä on 3-6v eli vanhuuteen se luultavasti kuoli.
Ja enhän mä osaa sanoo kun en tiedä enempää marsustasi.
Mullakin kuoli marsu 3½ vuotiaana 13.7.2001 ja olin todella surullinen:(
Mutta elämä jatkuu. Sain uuden marsun jo heti 16. päivä ku en kestäny olla yksin:)
Ja Rakas Pörrö marsuni nukkuu nyt tuolla meiän takapihalla lempipuunsa juurella.
Sinne se juoksi aina kesällä ja sinne mä vien aina kynttilän sen synttärinä, kuolinpäivänä ja jouluna ja joskus muutenkin ikävän vuoksi:)
Tiedän kuitenkin tunteen ja olen pahoillani puolestasi. Kyllä sä siitä toivut vaikkaki mitä kauemmin lemmikki on ollu sulla, sitä vaikeempi on päästä tulevan kuoleman yli joka on kuitenkin välttämätöntä elämän jatkumisen kannalta.
Olinpa taas asiallinen:) Koita kestää
t:joku neiti Lohjalta
Kiitti kaikille, erityisesti ...CALLISTOLLE...
Munki ötökkä (marsu) meni vaan sokeeks ja se vaan huonontu ja huonontu. Sillon mä itkin melkeen koko ajan. sitko se kuoli ni silloki itkin. Mut sitko hauattii se en vaa enää jaksanu itkee. Nyt meillä on kaks uutta hanipupymarsuu :I