tämän palstan viestejä lueskeltuani olen tullut seuraaviin johtopäätöksiin.
1. kenenkään EI MISSÄÄN OLOSUHTEISSA pidä ryhtyä uusperhe-elämään tai erota puolisostaan.
2. kenenkään ei pidä tehdä lapsia alle 25-vuotiaana.
aamen.
1. kenenkään EI MISSÄÄN OLOSUHTEISSA pidä ryhtyä uusperhe-elämään tai erota puolisostaan.
2. kenenkään ei pidä tehdä lapsia alle 25-vuotiaana.
aamen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
tänne kirjoittavat ja purkavat pahaa oloaan vain ne henkilöt joilla ei kaikki "muumit pysy laaksossa". Lasten etua ja sopuista yhteiseloa tärkeämpää on oma EGO: ´tyyliin kumpi tulee ensin exä vai nyxä. Pitäisi miettiä silloin erotessa löytyykö sitä kypsyyttä kohdata se tosiasia että mennyt ja tuleva kuuluu elämään ja niiden asioiden kanssa pitää oppia elämään. Se on vaikeaa mutta ei mahdotonta jos osaa hitusenkin luovuttaa ajatuksesta : heti mulle kaikki tänne. Nähdään asioissa vain ne puutteet eikä sitä rikkautta mitä uusien ihmissuhteiden mukana elämäämme saamme. Tässä on katkerien kommenttien ainoa ja todellinen syy. Hiukkasen myötätuntoa vaikeissa tilanteissa toisiaan kohtaan voisi olla joskus paikallaan ja avain ratkomaan niitä ongelmia joista tällä palstalla huudetaan puskista.
lapsille ei ole KOSKAAN mikään rikkaus tai uusia kokemuksia luova asia hyppiä kodista kotiin ja tutustua aina uudestaan vanhempien vaihtuviin seurustelukumppaneihin. ihmissuhteita on muitakin, mutta KODIN on oltava yhdessä paikassa ja samojen ihmisten, eli biologisten vanhempien luona. erityisesti minua ihmetyttää nämä, joilla on lapsia parin kolmen eri miehen kanssa. ja alle 25-vuotiaina. kysymys: mitä olette oikein ajatelleet?
eroaminen pitäisi tehdä harkinnanvaraiseksi: ennen eroa vähintään 10 pakollista käyntiä parisuhdeterapiassa, ja sen jälkeen kielto solmia avo- tai avioliitto sinä aikana, kun on alaikäisiä lapsia. ehkä tällaisilla toimenpiteillä saataisi väkisin taottua järkeä näiden sängystä sänkyyn hyppijöiden kaaliin.
avioituminen pitäisi tehdä vaikeammaksi ja ennen avioon menemistä pitäs käydä monta kurssia, niin se vois luonata paremmin. Sama juttu avosuhteeseen....
voit olla oikeassa, kyllä jokaisen pitäisi harkita kunnolla ennen kuin muuttaa yhteen. vähintään vuoden harkinta-aika pitäisi tehdä pakolliseksi, yhteen muuttaminen pitäisi olla kiellettyä ennen sitä. ilmoitus maistraattiin, että vuoden päästä haluttaisiin muuttaa yhteen, ja sitten vasta irtoaisi lupa muuttaa yhteen. ja jos ero tulisi, niin erolle kova sanktio, esim. 50 % erovuoden bruttotuloista pitäisi tilittää valtiolle verojen lisäksi. kyllä yhteiskunnan on johonkin toimiin ryhdyttävä, kun aikuiset ihmiset ei osoita minkäänlaista harkinta- ja sitoutumiskykyä. mennään naimisiin, muutetaan yhteen ja erotaan useammin kuin eläimet. ja tämä uusperheessä eläminen on sellainen juttu, että se ei näytä olevan mahdollista kuin hyvin pienelle osalle. joten uusperheet lailla kieltoon.
mitäs arvelette, kuinka suuri todennäköisyys on että yh:n lapsi, jolla on sisaruksia, joilla on kaikilla eri isät, pysyy naimisissa elämänsä loppuun saakka, jos naimisiin menee?
lasten vanhempien ero pitäisi tosiaankin saada rankaistavaksi teoksi.
Minkä tahansa muun sopimuksen yksipuolinen purkaminen tulee purkajalle kalliiksi. Lasten vanhempien ero se vasta kalliiksi tuleekin - mutta vain lapsille ja yhteiskunnalle. Pinnari saa liihotella vapaana kukasta kukkaan kuin ritariperhonen tai lumpusta lumppuun kuin koiperhonen.
Ihmisen pitäisi tajuta, että kun hän on vapaaehtoisesti sitoutunut, hän on luopunut vapaudestaan.
puoli rikkoessaan toisten perheen sakko olisi kymmenkertainen, sillä siinä hajoo muutakin kuin miehen ja naisen liitto, siinä särkyy lsten maailma, koko suku kärsii, mielenterveys kärsii koko suvulla ja asianosaisilla... yhden ihmisen aikaansaama tuho vaikuttaa monen ihmisen elämään.
Kun yksi perhe on rikottu, juostaan rikomaan toinen ja kolmas...olisi pakko tosiaan saada katkaistua kierre.
Itse erosin ns. kunnollisesta miehestä, ihan omasta halustani. Mies ei ryypännyt, ei tiettävästi käynyt vieraissa eikä ollut väkivaltainen, joten enkö olisi saanut erota? Hah, tämä on minunkin elämäni joten teen itse päätökset. Lapset kyllä aistivat vanhempiensa huonot välit, joten heidänkin takia on parempi erota kuin roikkua huonossa suhteessa.
Pari vuotta eron jälkeen menin kihloihin aivan upean miehen kanssa ja siitä pari vuotta eteenpäin olimme naimisissa. Tämä mies oli eroni jälkeen 1. ja ainut vakava seurustelusuhteeni. Ketään muuta en lapsilleni esitellyt, enkä muiden kanssa sänkyyn asti edes mennyt.
Onneksi minulla oli tosiaan järkeä lähteä liitosta, jossa ei enää rakkautta ollut. Nykyisessä liitossani rakkautta riittää ja sitä näytetään ja sanotaan päivittäin.
rikkomaan kenenkään liittoa. Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan niin siihen ei kolmas väliin mahdu.
Minä rakastan miestäni ja jos joku mies tulisikin vikittelemään, niin ei minulla olisi minkäänlaisia ongelmia sanoa; "kiitos ei".
Ihan turha mitään kolmansia osapuolia on syyttää jos oma liitto on ollut niin huonossa kunnossa, että on ero tullut. Tuollainen liitto ei ole ollut onnellinen, vaan yhdessä on pysytty vain kulissien vuoksi.
paikkaansa jos jommallakummalla on sexiaddiktio niin sillon mennään vaistojen ja himojen mukaan.
ole ollutkaan RAKKAUTTA.
ei ole kyse sinun haluamisistasi, jos yhteiskunta määrää sanktiot erolle ;)
oletko ajatellut, että vaikka mies olisi miten upea, niin ei se ole koskaan sama lapsille kuin että oma isä olisi läsnä joka päivä?
onko sinulle vieras ajatus, että jos kerran lapsia olet tehnyt, heidän tarpeensa menevät omin tarpeidesi edelle? jos et ollut valmis elämään miehen kanssa, miksi sitten hankit lapsia hänen kanssaan? ajattelit, että voi vain hankkia lapsia jonkun kanssa ja sitten jos mies ei tunu yhtä jännältä enää parin vuoden kuluttua, sitten eroat, viis lapsista. Tuo sinun tapauksesi kuulostaa tyypilliseltä turhalta erolta, jossa lapset kärsivät äidin seikkailunhalun takia.
helvetii sinä luulet olevasi ?
Ihme ajatus että liittoon pitäisi jäädä vaikka siinä olisi kuinka onneton.
Sinä olet juuri sellainen raukka joka oli valmis vaatimaan että mies ei lähde vaikka mies ei enää
rakastanut sinua, ei edes halunnut sinuun koskea. Sellainen liitto ei ole normaali.
Normaalissa parisuhteessa kuuluu olla rakkautta ja intohimoa.
Kaikki ei ole tuollaisia lahnoja joille joku kaveripohja riittää.
Sit sä täällä kiukkuat pitkin yötä....eikö tule yksin uni ?
sinulle taitaa olla mahdotonta ymmärtää, että on muitakin ihmisiä kuin sinä itse. miksi teit lapsia, jos et ole valmis antamaan heille parhaan mahdollisen lapsuuden, omien biologisten vanhempien kanssa? miksi et harkinnut, onko lasten isä se jonka kanssa haluat elää lopun elämäsi, ENNEN KUIN teit lapsia? sä olet sellainen, joka tekee lapsia kuukauden (jos edes sitäkään) seurustelun jälkeen.
sinä lehmä paska kun et mistään mitään tiedä.
Et raukka osaa edes lukea.
Kuole yksin se on sulle ihan oikein.
No sinussa joku tyhmä alapäällään ajatteleva onkin saanut hienon " kumppanin"- kielenkäyttösi on oikein sivistynyttä. . . . . . . . . . . . .. . . . . . . .. .
olisin kyllä kiinnostunut tietämään, mitä ajattelit siinä vaiheessa kun niitä lapsia teit. voisitko kertoa vähän? ei siinä vaiheessa tullut mieleen, ettei tämä mies ole se, jonka kanssa haluat elää loppuelämäsi?
blaa blaa blaa blaa.......
tuo henkilö jolle esitit kysymyksesi mutta ajattelin vastata omalta puoleltani esittämääsi kysymykseen.
Minä olin lapseni isän kanssa 18 vuotta yhdessä, joista 8 ennen lapsen syntymää. Tottakai sitä ajatteli silloin kun yhdessä oltiin että yhdessä ollaan hamaan kuolemaan. Halusin juuri hänet lapseni isäksi. Kuitenkin olin myös se, joka halusi erota. Pikku hiljaa tilanne vain ajautui siihen tilanteeseen että huomasin etten oikein sietänyt mieheni kosketusta enkä viihtynyt hänen seurassaan. Lopulta tajusin etten rakastanut häntä enää laisinkaan niin kuin parisuhteessa kuuluu rakastaa ja pelkkä ajatus seksistä hänen kanssaan sai voimaan pahoin. Kyse ei ollut siitä että seksi olisi ollut huonoa, ei toki, mutta tunteet olivat muuttuneet sellaiseksi ettei kosketus tuntunut enää hyvälle.
Päivääkään en ole eroani katunut. Lapseni on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä ilman vanhempien riitoja ja itse elän oikeastaan elämäni parasta aikaa. Uusperheemme täyttää viisi vuotta ja kaikki alun haasteetkin ovat tasoittuneet, nyt vaan mennään virran mukana ja nautitaan. Exään välit ovat oikein hyvät ja hänkin elää uudessa suhteessa.
En koe että erossamme kukaan kärsi, päinvastoin.
on alkuvaiheitaan lukuun ottamatta enemmän tahdon kuin tunteen asia.
Nykyään vain hyvän sosiaaliturvan ansiosta on ruvettu havittelemaan ikuista rakkauden alkuvaihetta, jota kuvataan osuvasti tutuissa lauluissa: "Hän näki vain Tamaaran, jo häipyi muiston Saaran, ja kaikki kaksitoista lasta jäivät unholaan."; "Vaimot, lapset näkemiin. Faija kiipee Eiffeliin!" Lauluissa tarinoilla oli nolo loppu. Todellisuudessa haihattelun loppu on usein traaginen, varsinkin viattomille lapsille.
Hokemat kuten "jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan niin siihen ei kolmas väliin mahdu" on keksitty huonon omantunnon rauhoittamiseksi.
Minua ei mikään voisi kiinnostaa vähempää kuin se, mitä sinä tekisit, jos joku mies tulisi sinua vikittelemään. Kerro mieluummin siitä, mitä teit, kun joku tuli vikittelemään, jos kohdallasi niin on joskus käynyt.
sentään lapsiasi erostasi syytä. Ota itse vastuu tekemisistäsi, myös siitä, että rikoit lastesi kodin, kun kerran ylvästelet tekeväsi omat päätöksesi.
Minusta avioero ei voi olla vain jommankumman puolison päätös, vaan yhteinen päätös, kuten avioituminenkin ja yleensä myös lasten hankkiminen. Mitä tapahtui entisen miehesi elämälle? Millaisia päätöksiä hän sai tehdä?
et kuulosta niiltä pahimmilta tapauksilta, joilla on lapsia kolmen-neljän eri miehen kanssa ja avoliittoja takana vielä enemmän (siis lapset joutuneet aina lähes vuoden välein tottumaan äidin uuteen kumppaniin ja kumppanin lapsiin). silti, koetko että teit töitä suhteenne eteen, silloin ennen eroa? kirkossahan kysytään "haluatko rakastaa..." ei, "rakastatko..." pitkään naimisissa olleet parit sanovat usein, että monesti avioliiton aikana on kyse nimenomaan halusta rakastaa, mutta ovat sitten tyytyväisiä etteivät ole eronneet.
sanot, ettei lapsesi kärsi laisinkaan tilanteesta, mutta uskon että se on toiveajattelua. voi olla, että lapsi on kyennyt sopeutumaan melko hyvin, mutta silti hän joutuu seilaamaan kahden kodin väliä, jossa varmasti eri säännöt, ja tottumaan uusiin ihmisiin elämässään. eronneiden lapset ovat usein sitten aikanaan itsekin moneen kertaan eronneita. ero ei vaan anna lapselle hyvää mallia pitkäjänteisyydestä, jos ei tilanne sitten ole todella paha vanhempien väillä, silloin lapsen on varmasti helpompi hyväksyä ero.
en itsekään ole mikään yli-ihminen, mutta tätä palstaa lukiessa tulee väkisinkin mieleen, että eikö sitä parisuhdetta, johon hankitaan lapsia, ole mahdollista hoitaa niin ettei tarvitsisi erota? erotilanne kuitenkin luo sellaisia vaikeita tunteita, joita ei tarvitse kohdata avo- / avioliitossa. tarkoitan lapsen "luovuttamista vieraan käsiin" jne. kun lapsi on toisen biologisen vanhemman ja uuden kumppanin luona. tulee väkisin mieleen, että kyllä erotilanteet luo sellaisia uusia ongelmia, että onko ongelmien syvyys ja määrä sitten yhtään pienempi kuin jos yritettäisi pysyä yhdessä, vaikka sekään ei tietenkään aina mitään herkkua ole.
mitäs muut sanovat, koetteko että ero oli oikea ratkaisu ja ette tekisi mitään toisin?
Kyllä, yritin todella pelastaa suhteemme, mutta se ei ikävä kyllä riitä että sitä toinen parisuhteessa yrittää, sitä pitää yrittää molempien. Lopulta annoin periksi, ja annoin kai samalla luvan tunteiden kuolla.
Minä olen nyt siis toisessa liitossani ja toivon koko sydämestäni että viimeisessä. Ikävä kyllä kukaan meistä ei näe tulevaisuuteen joten en voi vannoa että ollaan yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa, vaikka nyt olemmekin onnellisempia kuin ehkä koskaan.
On väärin sanoa etteikö lapseni olisi erostamme alussa kärsinyt. Tottakai ero on ratkaisu joka tuottaa tuskaakin, mutta ajan kuluessa on lapseni sanonut minulle että tein oikean ratkaisun ja hän ei muista siitä ajasta kun meillä oli ydinperhe mitään paremmin kuin äidin ja isän riidat. Hän itse on ilmaissut miten hyvä on nyt kun minä ja mieheni ei riidellä.
Ikävä kyllä kukaan ei pysty sanomaan että tämän ihmisen kanssa olen loppuelämäni ja siksi teen lapset hänen kanssaan. Ensinnäkin kukaan ei tiedä mitä tuntee 10, 20, 30 vuoden kuluttua, ja jos itse onkin valmis pysymään suhteessa vaikka se muuttuisikin kuinka huonoksi on siinä parisuhteessa myös se toinen osapuoli jonka puolesta et takuuseen voi mennä.
Omalta kohdaltani voin sanoa että omien vanhempieni liitto päättyi äitini kuolemaan, mieheni vanhemmat ovat edelleen aviossa, silti me olemme eronneet. En usko että eroissa on kyse mallioppimisesta vaan siitä, ettei ero ole enää niin suuri synty kun vuosia sitten, ja siitä että ihmiset haluavat olla onnellisia, jos he eivät voi olla sitä liitossaan eikä mikään muu auta, on heillä oikeus eroon.
harvinaiset asiallista tekstiä tällä palstalla !
Ei tuomita ketään, ei haukuta ketään eikä arvostella ihmisten tapaa elää tai tehdä valintoja.
Tällaista täällä ei juuri saa lukea.
Kiitos siis asiallisesta viestistä.
kyllä monissa perheissä on kyse mallioppimisesta, siis sen suhteen, että eronneiden vanhempien lapsi on itsekin eronnut. ei tarvitse kuin miettiä omia tuttujaan, että huomaa tämän. tosin se riippuu kyllä hyvin paljon muistakin olosuhteista, esim. osoittaako vanhemmat muiden asioiden suhteen pitkäjänteisyyttä ja elävätkö ns. kunnollista elämää. mutta kyllä pistää mietityttämään, kun miettii sellaisia sukuja, jossa kaikki ovat eronneet. mikä on todennäköisyys, että tällaisessa ympäristössä elänyt lapsi saa solmittua elinikäisen suhteen?
nykyiset avioerotilastot on sikäli kaksipiippuinen juttu, että siellä on varmasti eroja, jotka on olleet erittäin aiheellisia (puolison jatkuva pettäminen, väkivalta jne.). entisaikaan naiset joutui sietämään vaikka mitä. MUTTA, siellä on myös paljon ns. turhia eroja. eroja pitäisi välttää juuri lasten ja myös oman mielenrauhan takia. on totta, ettei voi nähdä vuosikymmenien päähän, mutta pitäisi myös ymmärtää, että jokaisessa suhteessa on ylä- ja alamäkensä. etkö ajatellut, että olitte olleet niin pitkään suhteessa, että suhde muuttaa muotoaan aikojen kuluessa. Ehkä teille olisi tullut vielä hyvät eläkepäivät yhdessä, jos olisitte jaksaneet vaikeuksien yli ja olisitte oppineet nauttimaan suhteesta uudella tavalla. hyvä, että olet tyytyväinen nykytilanteeseen, mutta mietin millainen tilanne olisi, jos olisitte esim. taloudellisten syiden takia joutuneet pysymään yhdessä. olisitteko kuitenkin ehkä olleet tyytyväisiä liittoonne sitten myöhemmin, muutaman vuoden päässä suhteenne vaikeuksista? sitähän emme tiedä, ja varmasti sinun on sitä omalta kohdaltasi turha pohtia, koska ratkaisu on tehty, mutta voi näin yleisesti miettiä, että mitä tapahtuisi, jos useammat jaksaisivat niiden vaikeiden vaiheiden ohi. kaikki liitothan on erilaisia, joten yleispätevää vastausta ei ole, mutta jokainen voi omalla kohdallaan miettiä.
on varmasti totta, mitä joku sanoi tässä aiemmin, että se on nimenomaan se avioituminen tai avoliiton solminen joka pitäisi tehdä vaikeammaksi. eihän sitä voi lopullisesti tuntea toista koskaan, mutta veikkaan, että alle viiden vuoden yhdessäolon jälkeen eroon päättyvät suhteet on juuri niitä, jossa ollaan rynnätty tosi nopeasti asumaan yhteen tai avioiduttu ja heti hankittu lapsia. jotkut nyt vaan on harkitsevampia ja pitkäjänteisempiä kuin toiset. käy sääliksi näitä lapsia, joilla on vanhemmat, jotka ajattelee vain omia senhetkisiä halujaan. ja käy myös sääliksi näitä vanhempia, jotka sitten tällä palstalla kertovat ongelmistaan. uusperhehän on kyllä sellainen haaste, että veikkaan että moni jäisi ensimmäiseen liittoonsa, jos tietäisi mitä edessä on. monethan sanoo, että se toinen kumppani on se oikea, mutta kun ne kumppanin lapset....ja eksä,..jne. ja oman eksän uuden kumppanin lapset...jne. esimerkkejä on loputtomiin. ja hyvin usein tekee mieli kysyä: ETTEKÖ MIETTINEET ETUKÄTEEN?? yksi sanoi tällä palstalla erittäin hyvin, että "eikö järki sano ettei pidä heti rynnätä naimisiin ja hommata lapsia ja sitten erota ensimmäisestä vastoinkäymisestä ja hommata uusi perhe. eikö teille järki sano, että uusperhe tarkoittaa melkein sataprosenttisen varmasti ongelmia". ihmettelen, että niin monelle uusperheen ongelmat tuntuvat tulevan sellaisena yllätyksenä kuin tulevat.
jälleen: en ole itsekään täydellinen, mutta nykymeno pistää miettimään...
Sinulle on nyt yksi kirjoittaja perustellut kahdella hyvällä viestillä asiaa omalta kannaltaan ja vastauksesi alkaa aina niin mutta.....
Olet PÄÄTTÄNYT että eroaminen on väärin etkä osaa ajatella asiaa miltään muulta kannalta.
Onko sinut ehkä jätetty ja sinun on vaikea päästä elämässäsi eteenpäin. Kirjoitat lapsista kun itseasiassa haet säälipisteitä itsellesi ???
Jokainen miettii etukäteen, mutta ET edes SINÄ pysty sanomaan että olen tämän ihmisen kanssa loppuelämäni. Tarkoittaako se sitten sitä ettet tee lapsia laisinkaan kun pelkäät että he joutuvat kokemaan eron ?????
Muutenkin kirjoitat kyllä pelkkää mutua faktana, ja se on todella typerää.
Mitä saat siitä että tulet tänne arvostelemaan muiden ratkaisuja ? Saatko siitä jotain tyydytystä mitä et muuten elämältä saa ????
Aikuiset ihmiset tekevät omat ratkaisunsa, ja kantavat niiden seuraukset ja vastuun !
PS Eikö tule uni silmään ???
Voi olla että sinun lähipiirissäsi on tälläisiä tapauksia joissa erotaan toisessa polvessa, mutta se ei kerro koko totuutta.
Lueppa esim tämä tutkimus, jos haluat asiasta oikeasti faktaa:
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/6344/TMP.objres.189.pdf?sequence=1
Sen verran vielä kysyn. Onko sinulla lapsia ? Oletko varma että olet lasten isän kanssa loppuelämäsi yhdessä ?
Jos et voi mennä takuuseen siitä että vaikka mitä tapahtuisi niin et eroa tai et voi mennä takuuseen ettei puolisosi ota sinusta eroa, jäätkö mieluummin lapsettomaksi.
Vai onko niin että puolisosi otti sinusta eron ja olet nyt lasten kanssa ilman isää ?
Jos todella on niin, niin sen sijaan että poljet jalkaa ja sanot että kaikki erot ovat turhia, koita katsoa elämääsi eteenpäin ja jättää taaksesi se mille et enää voi mitään.
Minä en ymmärrä sitä mihin pyrit näillä lausunnoillasi: "eikö teille järki sano, että uusperhe tarkoittaa melkein sataprosenttisen varmasti ongelmia""
Sinäkös sen tiedät ???
Sinun kanssasi on turha asiasta kirjoittaa, sellainen katkeruus on luettavissa ei vain riviesi välistä vaan ihan tekstistä.
Et taida kyetä rakentavaan kirjoitteluun asian suhteen.
Olen mielestäni kaksi kertaa vastannut sinulle niin hyvin kuin pystyin omalta kantiltani asiasta mutta silti olet sitä mieltä että erot ovat turhia, lapset kärsii aina ja kirjoitat tyyliin ETTEKÖ MIETTINEET ETUKÄTEEN (=huutoa)
Koen että sinun kanssasi on turha aiheesta jatkaa.
mielenkiintoista keskustelua ;)
tämä alkoi hyvin, ja vaikutatte (suurin osa) tähän ketjuun kirjoittaneista siis, järkeviltä ihmisiltä. ja voi olla, että juuri teidän kohdallanne ero on ollut se oikea ratkaisu, mutta sen ei pitäisi estää teitä miettimästä asioita laajemmin. vaikutatte siltä, että te ette ole sellaisia ihmisiä, joita ajattelen, kun ajattelen näitä erotilastoja ja tämän palstan viestejä.
en ole sanonut, että ero on AINA väärin, sitä mielestäni korostin edellisessä viestissänikin. MUTTA ;) lukekaa tämän palstan viestejä ja katselkaa ympärillänne. vaikuttaako siltä, että ihmiset on onnellisia niissä uusperheissään? tämän palstan viestejä ja sosiaalihuollon lukuja katsellessaan ei tarvitse kauaa miettiä vastausta. nyt en puhu onnekkaasta vähemmistöstä, joille ero on ollut oikea ratkaisu ja osapuolet ovat osanneet hoitaa asian fiksusti, vaan (uskallan väittää näin) ENEMMISTÖSTÄ, jotka eroavat liian aikaisin ja liian pienen vastoinkäymisen kohdalla. nostakaa se katse sieltä oman navan kohdalta ja miettikää asioita laajemmin. se on ollut tämän ketjun pointti, että nykyään liian moni eroa liian helposti, ei suinkaan se, etteikö ero olisi joissakin tilanteissa perusteltu ja ainoa oikea ratkaisu. se että jollekin ero on ollut hyvä ratkaisu, ei tarkoita sitä että se on automaattisesti oikea ratkaisu kaikille ja ero olisi aina oikeutettu. ei kannata ottaa näitä ajatuksia henkilökohtaisena kritiikkinä, uskon että monet on miettineet eron perusteellisesti läpi ja sittenhän asia on paras mahdollinen ainakin teille itsellenne. mutta mitäs sanoisitte noin yleisesti ottaen, luuletteko että jokainen ero on oikeutettu ja ettei kukaan kärsi? mitä arvelette? mutta nämä on sinänsä varmaan turhia kysymyksiä, siinä olette oikeassa. ne, joiden pitäisi miettiä näitä kysymyksiä ja omien halujensa orjallisen noudattamisen seurauksia, eivät mieti. kuten sanoin jo aiemmin, joillakin puuttuu mallit pitkästä parisuhteesta ja joillakin ei vaan ole harkintakykyä ja pitkäjänteisyyttä. ja joilekin edes tällaisten asioiden esiintuominen tuntuu olevan punainen vaate, näitä asioita ei kyetä ajattelemaan.
on muuten todella hyvä että tämä palsta on olemassa, jokaisen eroavan pitäisi käydä täällä lukemassa muutamia viestejä ennen eroa ;) saattaisi avioerotilastot parantua ;)
noin yleisesti ottaen olen sitä mieltä että ketään ei voi jättää, vaan se on aina kahden kauppa jos ei suhde toimi.
et vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin ?
Ja voisitko osoittaa ne tilastot joihin vetoot kun kirjoitat onnettomista uusperheistä ja siitä
miten SUURINOSA uusperheistä on onnettomia.
Lyö faktat pöytään jos sinulle niitä on...epäilenpä ettei sinulla ole muuta kun oma olettamuksesi asiaan.
se pysty...se on niitä ihmisiä jotka sulkee silmänsä omalta paskaelämältä vain vittuilemalla muille !
Ei sillä ainakaan miestä ole !!!
Jos siitä jää niin pahaa katkeruuttaa jälkeen.
kun sellaista ei ole! Lapset eivät ole ansainneet muuta kuin äidin ja isän. Heidän ei tarvi hyväksyä vierasta ihmistä elämään.
Meillä tehtiin raja siihen, että jos isä häipyy, lapset eivät saa olla isän naisten seurassa eikä heitä siihen saa pakottaa. Ei ole mies kehdannut vaatiakaan ja lapsemme on saaneet elää rauhassa ja kukaan ulkopuolinen ihminen ei ole päässyt heitä haukkumaan eikä vaikuttamaan heihin huonolla tavalla.
Mies hylkäsi lapset ja vaihtoi heidät naisiin ja jätti omat lapset.
Me emme ole niitä naisia elämäämme halunneet eikä he ole meillä koskaankäyneet.Onneksi.
Sinä estit lapsia isäänsä tapaamasta ja sitten kehtaat syytellä miten miesten uudet vaimot katkaisevat lasten ja isän välit.
Sä olet kyllä todella hullu !
Hah, heh, jih, hoh ja huh vaan saatanan pelle !
hylkää lapsia ellei kukaan siihen kehoita! Uudet suhteet painostaa miestä jättämään lapsensa, koska ne ovat uhka sille naiselle.
Kunmies jättää lapset, ei eksäkään ole uhka naiselle.
Kolmas on useimmiten syyllinen perheen rikkoontumiseen ja saa miehen hylkäämään lapset.
ettei miehet juurikaan hylkäisi lapsiaan jollei kehoiteta. Silti täällä joku kehtaa kertoa, että on kiristänyt omilla lapsillaan ex-miestään. Ex-mies kun on löytänyt uuden rakkauden niin tämä ex-rva katkeruudessaan kostaa sen omille lapsilleen. Se on aivan käsittämätöntä! Elikä tämä ex-rva on kehoittanut isää pysymään poissa lastensa elämästä. Mitähän lapset ovat mieltä kun tajuavat mitä äiti on lapsilleen tehnyt? Erottanut isästään!
Isän uusi rakas tuskin kokee exää minään uhkana. Olisihan tuo mies pysynyt exänsä luona jos ruoho olisi ollut siellä vihreämpää...
olkoon ruoho vaikka sinistä , mutta mikään ei selitä että isä hylkää lapsensa.
sitä on myös hyvä käyttää keppihevosena, kun ei uskalla sanoa mielipiteensä
uuden edessä - ettei vaan suuttuisi ja mies joutuisi taas etsimään uutta
harva isä kykenee kai sydämessään hylkäämään lapsensa, mutta jos
kiristys uuden taholta on hirveä, äijä parka on puun ja kuoren välissä eli
tekee mitä tahansa, aina joutuu pyllistämään toiseen suuntaan
aikoinaan - kun lapset ovat aikuisia - tämä vellihousu isä kyllä ymmärtää mitä on tehnyt
Jos ex kiristää sillä ettei anna lasten tavata miehen NAIKKOSIA.
naikkosia tavata? Eihän niillä ole mitään osaa lasten elämässä! Lapsille, heidän äidilleen ja muulle suvulle taysin turhia ihmisiä.
en minäkään haluaisi olla miehen exn kanssa tekemissä enkä hänen sukunsa.
Miehen suku tosin on eri asia. Miehen suku rakastaa minua ja minä heitä. Olen myös
miehen ex:n äidin ja sisarusten kanssa ollut tekemissä sillä heillä on edelleen välit kunnossa mieheeni. He ovat ottaneet minut erittäin hyvin vastaan, miehen ex-anoppi jopa halasi onnitellessaan meitä kun menimme naimisiin. Miehen exää sen sijaan en ole koskaan tavannut enkä varmaan tule koskaan tapaamaankaan, ja hyvä niin. Ei mieskään sitä tapaa, kun teki miehen ja lasten välit niin vaikeaksi. Nyt kaikki sovitaan välittäjän kautta.
Ja tämä tosi, sorry vaan Lissu.
Mä en palstoja (thank god) ollut lukenut siinä vaiheessa kun mieheni tapasin. Mutta kyllähän siinä ihan hirvittävät ennakkoluulot oli, että mitäköhän tästä tulee ja onko juuri tämänkaltaista riitelyä ja taistoa. Mutta yllätyin positiivisesti: Mies on kypsä, fiksu aikuinen, joka osaa olla mahtava vanhempi ja samalla vieläpä mahtava puoliso. Lapsen kanssa olemme rauhassa saaneet tutustua toisiimme ja hyvin menee. Exän suhteen ei ole ikinä ollut minkäänlaista kahnausta, ei ex-nyx tai exien rintamalla. Osaavat tulla hyvin toimeen, ovat asiallisia ja eivät halua tehdä toistensa elämästä helvettiä. Ex suhtautuu minuun hyvin ja minä häneen. Sanottakoot, että tämä on koko elämäni kypsin, rakastavin ja fiksuin parisuhde ikinä vaikka takana on suhteita, joissa ei ole exiä ja lapsia kuviossa. Ainahan tuo ei noin mene, mutta mä ottaisin aina tuhat kertaa mielummin juuri tämän parisuhteen kuin mitään muuta parisuhdetta. Valitettavan usein ne lapsettomatkin parit osaavat sössiä aika hyvin sen suhteensa.
Eli omien kokemusten perusteella voisin sanoa, että uusperheydessä merkitsee ihan hurjasti millainen on itse, kumppani ja suhde exään. Jos kuviossa kaikki ovat hyvää laatua, niin hyvää se elo uusperheessäkin on. Ja jos yksikin tekijä noista prakaa, oli se sitten kumppani, itse tai ex, niin se elo voi olla todella epämukavaa. Joten siksi maltti ja tuon huomiointi ovat todella tärkeitä. Jos kumppani on vähän hukassa vanhemmuudestaan siten, että se näkyisi jatkuvasti arjessa että oikeasti ihmisellä ei ole resursseja hallita noin monimutkaista kuviota tai ilmoittaa ensitöikseen, että exän kanssa on erittäin tulehtuneet välit, niin kyllä mä alkaisin etsimään ovea jos sinkku olisin.
Ja tohon lasten tekemiseen. Valitettavasti edes se lapsensaanti-ikäkään ei takaa noita asioita. Vaikka siitä olenkin samaa mieltä, että jos on vielä pariskunta niin nuori, aikuistuminen vaiheessa ja itse kukin siinä kohtaa muuttuu eikä suhteessa monta yhdessä asuttuja, vastuineen kaikkineen, arkisia vuosia, niin onhan se aina epävarmempi ponnistuspohja. Toisaalta taas tuntuu, että nuoremmat ihmiset, jotka ovat aikanaan lapsia saaneet ja eronneet osaavat välillä suhtautua toisiinsa eronkin jälkeen positiivisemmin ja hyväksyä sen, että kummallakin voi tulla uusi kumppani sitä eloa jakamaan. Kun verrataan vaikka ikuisuuksia yhdessä eläneet ja vanhentuneet ihmiset, joilla katse voi herkemmin jäädä sinne menneisiin (jota siis on paljon enemmän kuin nuorilla ihmisillä) ja kantaa kaunaa ja vihaa.
mitäänjärkeä olla suhteessa jossa mies pettää tai on muuten paha olla. Lapsetkin kärsii.
Muuta miesten kannattaa miettiä tarkkaan ennenkuin suinpäin menee uuteen suhteeseen, vaikka monesti se on pelkkää yksinäisyyden poistamista että on joku siinä.
Miehet ottaa liian nopeesti uuden, kun naisilla taas ei ole mahollisuutta lasten takia käydä miehiä etsimässä, eikä monesti halujakaan ottaa uutta.
Lapset olisi syytä kyllä pitää erosa näistä kiemuroista.
Johan oli harvinaisen paska kirjoitus.
Olet tainnut saada ukoltasi kenkää
Heh. Ymmärrän MUTTA: Tätä palstaa lukien ei kannata tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä. Menee helposti metsään. Tämän palstan ulkopuolella on ihan oikea maailma.:)
Meidän uusperheellä menee oikein mukavasti.:) Molemmilla aiempia lapsia ja yksi yhteinen. Mies on ollut ensimmäisen lapsen saadessaan 24, minä olin tosin jo 28. Nyt ikää siis molemmilla yli kolmen kympin.
on vaikee kaataa. Ennemmin sitänäyttelee ja puhuu et on kaikki kunnossa, vaikkei ookkaan. Harmi ettei uskalleta tai kehdata kertoo totuutta. Harva ihminen se omasta tilanteesta huonoa kertoo, näyttää pitää että oi me ollaan onnellisia.
erotaan kun kyllästytään pitämään kulisseja pystyssä. Uudessa suhteessa ei kulisseja tarvi kun kaikki menee hyvin !!!
pakko yrittää, kun ei haluta putoo korkeelta. Ei kannattais paljoo ylimielistellä, sillä sen takana on ne ongelmat joita peitellään... kukapa sitä myöntää..
kuule käteen.
Sä et tiedä mistään mitään, sulla kun sitä perhettä EI OLE.
Vittu mikä pelle sä oot
mielellään lukisin ihmisten kommentteja. oletteko tyytyväisiä tekemiinne ratkaisuihin? mitä tekisitte toisin, jos jotain kadutte? elämä opettaa, välillä rankalla kädellä......
Sä kysyt kokemuksia ja kun joku niitä antaa vielä fiksusti kirjoitettuna sä ammut kaikki ajatukset alas, ja kirjoitat tyyliin kaikki erot on väärin ja lapset kärsii Aina erosta.
Miksi sä kyselet kun et pysty mitään ottamaan vastaan.
Sitä paitsi sulle on esitetty täällä kysymyksiä joihin et vastaa !
Miksi sulle sitten pitäisi vastata ???
Kunhan haastat riitaa !