Piipahdin palstalle ihan muissa mietteissä, mutta päädyinkin tuumimaan toisenlaista asiaa... Tällä palstalla, jos jossain, negatiivisuus asiassa kuin asiassa nostaa päätään.
Äitinä, ja lasteni huoltajana koen valtavaa vastuuta asenteista, joita lapsiini istutan. En voi sanoa olevani yli-positiivinen saati miellyttäjä-luonne, mutta kyllä, rajoitan omaa asenteellista käytöstäni jo ihan ajatustenkin tasolla lasteni hyvinvoinnin vuoksi.
Koulussa pärjääminen on oman kokemukseni mukaan kiinni pitkälti asenteesta. Kiusaaminen, ja muut vastoinkäymiset toki iskevät helposti kapuloita rattaisiin, mutta myös vanhempien jatkuva negatiivinen jänkkääminen koulun kanssa. Lasten suista kuulee ja naamoista lukee aikuisten mielipiteet ja asenteet- ainakin meidän keskustelukulttuuria tukevassa perheessä.
En allekirjoita kaikkien opettajien metodeja, eikä kaikki koulupäivien tapahtumat (lasten suusta kuultuna) jätä aina rauhallista mieltä. Mutta kaiken olen aina voinut selvittää, YHTEISTYÖLLÄ. Eri opettajien kanssa eri tavoin. En usko tällä palstalla kukoistavan jankutuksen auttavan ketään tai mitään. Vähiten lapsia. Jankutuksen opettajien työajoista, kesälomista, seksuaalisesta suuntautumisesta, raskauksista(!!!)... En edes ymmärrä mistä moinen vihamielisyys opettajakuntaa kohtaa?
Jatkossakin tässä tuvassa kuunnellessani lasten marinaa koulusta, tehtävänäni on kääntää omat ja lapseni ajatukset koulun ja koulunkäynnin etuihin ja mahdollisuuksiin, niihin asioihin, jotka sujuvat. Miettiä yhdessä miten pulmat ja koulupäivien ökötykset saadaan selvitettyä hyvillä mielin. Niihin tunteihin, jotka menivät hyvin. Yhteiseen tsemppaukseen. Virheiden korjaamiseen jatkossa, ja uuden päivän aloittamiseen puhtaalta pöydältä. Ja siihen, että myös liitutaulun edessä seisoo ihminen, joka erehtyy.
9 vuotta peruskoulua ja muu opiskelu päälle on pitkä aika. Minun lapseni eivät niitä vuosia rämmi asenne-sonnassa minun vuokseni. Muiden vanhemmat tuntuvat tekevän sen työn omien lapsiensa kautta tämän huushollinkin puolesta. Harmittavaa. Turhat asenteet kun rajoittavat niin ajattelua, tekemistä kuin kykyä nähdä ja vastaanottaa uusia asioita, mahdollisuuksia.
Kiitän ja kumarran. Visiittini tähän lokeroon alkoivat ja päättyivät nyt tähän.
Antoisaa jauhantaa, ja suosituksia ajoittaiseen peilin käyttöön. Opettajille kiitokset kuluneen lukuvuoden yhteistyöstä ja nautinnollista, mukavaa kesälomaa; täältä nämä meidänkin töyhtöpäät palaavat koulunpenkille taas pikemmin kuin huomaammekaan!
Äitinä, ja lasteni huoltajana koen valtavaa vastuuta asenteista, joita lapsiini istutan. En voi sanoa olevani yli-positiivinen saati miellyttäjä-luonne, mutta kyllä, rajoitan omaa asenteellista käytöstäni jo ihan ajatustenkin tasolla lasteni hyvinvoinnin vuoksi.
Koulussa pärjääminen on oman kokemukseni mukaan kiinni pitkälti asenteesta. Kiusaaminen, ja muut vastoinkäymiset toki iskevät helposti kapuloita rattaisiin, mutta myös vanhempien jatkuva negatiivinen jänkkääminen koulun kanssa. Lasten suista kuulee ja naamoista lukee aikuisten mielipiteet ja asenteet- ainakin meidän keskustelukulttuuria tukevassa perheessä.
En allekirjoita kaikkien opettajien metodeja, eikä kaikki koulupäivien tapahtumat (lasten suusta kuultuna) jätä aina rauhallista mieltä. Mutta kaiken olen aina voinut selvittää, YHTEISTYÖLLÄ. Eri opettajien kanssa eri tavoin. En usko tällä palstalla kukoistavan jankutuksen auttavan ketään tai mitään. Vähiten lapsia. Jankutuksen opettajien työajoista, kesälomista, seksuaalisesta suuntautumisesta, raskauksista(!!!)... En edes ymmärrä mistä moinen vihamielisyys opettajakuntaa kohtaa?
Jatkossakin tässä tuvassa kuunnellessani lasten marinaa koulusta, tehtävänäni on kääntää omat ja lapseni ajatukset koulun ja koulunkäynnin etuihin ja mahdollisuuksiin, niihin asioihin, jotka sujuvat. Miettiä yhdessä miten pulmat ja koulupäivien ökötykset saadaan selvitettyä hyvillä mielin. Niihin tunteihin, jotka menivät hyvin. Yhteiseen tsemppaukseen. Virheiden korjaamiseen jatkossa, ja uuden päivän aloittamiseen puhtaalta pöydältä. Ja siihen, että myös liitutaulun edessä seisoo ihminen, joka erehtyy.
9 vuotta peruskoulua ja muu opiskelu päälle on pitkä aika. Minun lapseni eivät niitä vuosia rämmi asenne-sonnassa minun vuokseni. Muiden vanhemmat tuntuvat tekevän sen työn omien lapsiensa kautta tämän huushollinkin puolesta. Harmittavaa. Turhat asenteet kun rajoittavat niin ajattelua, tekemistä kuin kykyä nähdä ja vastaanottaa uusia asioita, mahdollisuuksia.
Kiitän ja kumarran. Visiittini tähän lokeroon alkoivat ja päättyivät nyt tähän.
Antoisaa jauhantaa, ja suosituksia ajoittaiseen peilin käyttöön. Opettajille kiitokset kuluneen lukuvuoden yhteistyöstä ja nautinnollista, mukavaa kesälomaa; täältä nämä meidänkin töyhtöpäät palaavat koulunpenkille taas pikemmin kuin huomaammekaan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lasten olisi hyvä kokea myös negatiivisa tunteita, eikä sitä tunnetta saa aikuisen taholta heti kääntää positiiviseksi, jopa yltiöpositiiviseksi.
Näistä lapsista, joissa tämä "käännös" tehdään joka kerta on nähtävissä tulevaisuuden ongelmia.
Asioista pitää puhua, myös negatiivisista mutta anna nyt lapsillesi oikeus tunteisiin. Jos hän inhoaa opettajaa, inhoaa oppiainetta ei sinun tehtäväsi ole kääntää häntä syleilemään ja rakastamaan koko maailmaa.
Kerroit, että koulussa pärjääminen on kiinni asenteista. Ihanko totta olet sitä mieltä, että pelkällä asenteella viedään koko homma läpi. Ja vain ja ainoastaan oppilaan asenteellako
On ehdottomasti kaikkein parasta opettaa lapsi jo pienestä saakka marisemaan ja valittamaan joka asiasta! Tämän kasvatusmenetelmän ihanista seurauksista saavat Suomessa nauttia niin opettajat kuin kaikki muutkin, jotka yrittävät lapsia ohjata sellaisiin juttuihin, joiden tekeminen ei ole kivaa!
Selvähän on se, että on oikein ja tavoiteltavaa että lapsi saa ja hänen myös täytyy koko ajan urputtaa vastaan kaikissa asioissqa muille, Jon hän niin ei tee, hänhän on nössö. Kun vanhemmat tämän fiksun toimintatavan junioreille opettavat, menestys maailmassa on taattu!