Opettajan ammatti kiinnostaa suomalaisnuoria yhä vain ja jopa enemmän kuin koskaan. Tänä vuonna esimerkiksi luokanopettajaksi, joka opettaa peruskoulun luokilla 1–6, havittelee liki 6 600 hakijaa eli noin 500 enemmän kuin vuosi sitten.
Aloituspaikkoja on jaossa yhtensä noin 660.
Valtaosa pienten lasten opettajiksi haluavista on naisia. Miehiä on joukossa neljännes.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Luokanopettajaksi ennätysmäärä hakijoita/1135256775999
Aloituspaikkoja on jaossa yhtensä noin 660.
Valtaosa pienten lasten opettajiksi haluavista on naisia. Miehiä on joukossa neljännes.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Luokanopettajaksi ennätysmäärä hakijoita/1135256775999
Vastaukset 52
Vanhimmat
Hakijoita on paljon. Tähän osaltaan vaikuttaa se, että hakutoiveita laitetaan useampi, joten määrätkin opiskleupaikkaakohden ovat suuret. Ensisijaisesti hakeneita onkin sitten vähemmän.
Nuorten on pakko hakea kouluun, vaikka ala ei sinällään olisikaan se oma tai suunnitelmissa. Monet laittavat paikan hakuun sellaiseenkeen paikkaan johon eivät todellisuudessa edes halua. Meidän yhteiskunta kun "pakottaa" hakemaan opiskelupaikkaa alle 25 vuotiaana.
Lisäksi hakijoissa on paljon avoimen suorittaneita, jotka kokevat ahaa elämyksen 50v iän saavutettuaan.
Onneksi hakijoita on, ja seula olisi tiukka sekä laadukas.
Hieno juttu. Toivottavasti tämä nuorempi opettajasukupolvi tekee työtään kutsumuksesta ja asettaa lapset kaikessa aina etusijalle. Mukavaa, kun saadaan uutta verta opettajien joukkoon!
Kuuluin tähän joukkoon, eilen (tiistaina) oli jyväskylässä pääsykokeet. Koskaan en ole pääsykokeissa joutunut käytääm yliopistoon niin jännitys oli ainakin hyvin suuri.
Tarkoitus olisi tuosta sitten jatkaa opoksi, ammattikorkean tai yliopiston opettajaksi jossain vaiheessa aikanaan jos sisälle pääsee (:
Mihin kohtaan ravintoketjua olet aikonut asettua?
Hienoa! Toivottavasti pääset Jyväskylään, siellä on hyviä opettajia. Mm erityispedagogiikan opetus huippuluokkaa.
..tulee katkeroiuneita vanhempia
Totta kai hän pääsee, ja muuttaa koko historiallisen opetustoiminnan.
Uudet tuulet puhaltaa kohta, kun saadaan 1990 luvulla syntyneet mukulat opettajiksi.
Jokaiselle onnea joka kävi pääsykokeissa.
Uudet tuulet puhaltaa kohta, kun saadaan 1990 luvulla syntyneet mukulat opettajiksi, mutta mitkä tuulet? Lienee pelkkää vastatuulta. Nykyajan mukulat on pelkkiä paskoja, eihän ne selviä läpi edes yo-kirjoituksista ilman helpotusta. Voi kirjoitta yhden aineen kerrallaan, toisin kuin ennen, joilloin kirjoitettiin kaikki 6 ainetta keväällä muutaman viikon sisällä.Armeija jää näiltä äidin kultamusukoilta kesken, kun se on niin saatanan raskas kokemus. On kai kun kukaan ei ole pyyhkimässä persettä
Onneksi tiedät asioista niin hyvin, kunnon naurut sai kun luki viestisi.
Mietiskelin juuri itsekin sitä millaisia opettajia näistä pullamössöistä (??) tulee. Sinä toivot, että uusi opettajasukupolvi asettaa lapset kaikessa aina etusijalle. Tuon esille astrologisen näkökulman ja sen mukaan tulevaisuus ei näytä kovinkaan valoisalta opettajien näkökulmasta. Kaikkihan muistavat 1980-luvun hullut vuodet, D-vitamiinin ja sanonnan "ilo ilman Viinasta on Sailasta". Kaikki todellakin ovat joutuneet kokemaan nämä tämän ajan vaikeat vuodet ja sitä maksetaan tänäkin päivänä. Silloin syntyi tämä sukupolvi, joka ei kylläkään ole pullamössöä vaan taivaita kuorottelevia uuden ajan kiipijöitä. Saattepa nähdä tämän myöhemmin. Tämä sukupolvi tulee vaatimaan nykyistä enemmän niin oppilailta kuin vanhemmiltakin, kun ajatellaan heitä opettajina. Tämän takana on Neptunus Kauriin merkissä. Astrologiaa vähänkään tuntevat tietävät, että astrokartan kovimmat duunarit ovat neitsyt ja kauris. He eivät päästä oppilaitaan helpolla nytkään, mutta kun vielä Neptunus on työn merkissä, niin sen vaikutus on vieläkin voimakkaampi. Keitä nämä uuden sukupolven opettajat, jotka uskovat vain kovaan työntelemiseen, sitten opettavat? Heidän oppilainaan tulee olemaan sukupolvet, joilla tuo haaveiden, mutta myös aistiharhojenplaneetta Neptunus on radikaalissa, opportunistisessa vesimiehen merkissä. Nämä lapset ovat siis heidän oppilaitaan, kun opettajaura on vasta alussa. Vesimiehen merkistä Neptunus siirtyy v. 2012 Kalojen merkkiin, jonka hallitsevana planeettana on juuri tuo hörhöjen planeetta Neptunus. Vesimies ei suostu "alistumaan" kunnianhimoisen Kauriin opetettavaksi, sillä vesimiehen logiikka toimiikin henkisessä maailmassa, minne maamerkkinä tunnetun Kauriin aistit eivät yllä.
Uutta verta, mutta minne?
"Keitä nämä uuden sukupolven opettajat, jotka uskovat vain kovaan työntelemiseen, sitten opettavat? "
Tämän pitää olla " Keitä nämä uuden sukupolven opettajat, jotka uskovat vain kovaan työntekemiseen, sitten opettavat?"
On minusta aika mielenkiintoinen yhtälö tämä opettajan työ: toisaalta innokkaat ja idealistiset nuoret (oman ikäluokkansa motivoitunut kärkipää yleensä) hakee suurin joukoin opettajainkoulutukseen, sitten sitä opiskellaan innokkaana ja idealistisena, päästään töihin - ja viiden vuoden kuluttua ollaankin jo sitten niissä tilastoissa, joista ihmetellään, että miten kolmikymppiset työntekijät kokevat uupuvansa ja joka viides nuori opettaja on suunnitellut alan vaihtoa. Opettajan työ on tosiaan henkisesti raskas työ ja sitä tehdään ympäri Suomea olosuhteissa, jotka eivät edistä opettajan työssäjaksamista eivätkä yhtään sen paremmin oppilaiden aitoa oppimistakaan. Suomalainen koulujärjestelmä on PISA-palkittu, mutta sanotaanko näin, että mieluummin jättäisin itse kaikenlaiset pisat omaan arvoonsa jos koulujärjestelmämme saataisiin vähemmän kiireiseksi ja pystyttäisiin keskittymään oikeasti oppimiseen kaikenlaisen hääräilemisen ja suorittamisen sijaan.
säästää se lastaan vihaa tai miten se meni. Ajatus varmaan tuli selväksi. Muistan kun alettiin puhua vapaasta kasvatuksesta. Otettiin se käytäntöön ja tulos on nähtävissä. Nuoret häriintyvät, vanhemmat ovat ihan hukassa ja opettajat palavat loppuun parissa vuodessa.
Miten voi kasvaa yhteiskuntakelpoiseksi jos ei mistään löydy auktoriteettia. Nuoruuteen kuuluu rajojen etsiminen ja kun rajoja ei ole niin tulos on nähtävissä. Kuri on välittämistä ja rakkautta!
Nimimerkille "Opettajana 7 v."
Opettajat eivät ole niin uupuneita, kuin edunvalvontajärjestöt yrittävät väittää. Todellisuudessa he eivät ole sen uupuneempia kuin muutkaan. Edunvalvontajärjestöjen toimenkuvaan tietysti kuuluu valittaa töitten raskautta ja pientä palkkaa. Ei kai sellaista ammattijärjestöä olekaan, joka kehuisi oman alan töitä helpoiksi ja hyvin palkatuiksi. Opettajankoulutus on yksi yliopistojen suosituimpia koulutusohjelmia, mikä osoittaa sen, että opettajan ammatti on tavoiteltu. Opettajat vaihtavat ammattia muita aloja harvemmin. Tätä on vaikea selittää, jos ammattijärjestöjen väitteet kurjasta palkasta ja äärimmäisestä rääkistä pitäisivät edes osittain paikkansa. Ammattijärjestöjen valitusvirsi on silti tuottanut tulosta. Esimerkiksi Vanhasen II hallitusohjelmassa todetaan, että "opettajan työn houkuttelevuutta parannetaan" - ikään kuin tämä olisi suurikin ongelma.
Opettajan työ on henkisesti yhtä kuormittavaa kuin mikä tahansa muu ihmissuhdetyö. Siinä on toisaalta sellaisia hyvinvointitekijöitä, joita ei ole kaikissa muissa ammateissa. Koulujen olosuhteet eivät liioin ole menneet huonompaan suuntaan vaan parempaan. Peruskoulun luokkakoko kuuluu maailman alhaisimpiin ja luokkakoot ovat pysyvän tuntuisesti laskusuunnassa. Näyttöä oppilaitten käytöshäiriöiden lisääntymisestä ei liioin ole, vaikka diagnoosit ovatkin lisääntyneet. Tieto opettajien lisääntyneestä halukkuudesta vaihtaa ammattia oli uutisankka (STT, 14.11.2008). Mariikka Almialan väitöskirja, johon uutisessa viitattiin, ei edes käsitellyt asiaa. Opettajat päinvastoin pysyvät työssään muita ammattiryhmiä selvästi paremmin (HS, 28.10. 2007). Opettajat ovat useammin innostuneita kuin stressaantuneita työstään (Hakanen). He ovat myös yksi vähiten sairastavia ammattiryhmiä (Opettaja 4/2009). Edunvalvojien ontuva selitys asiaan on se, että muut ammattiryhmät ovat pinnareita. Opettajiin kohdistuva väkivalta on samaten harvinaista verrattuna muihin asiakastyötä tekeviin ammatteihin. Esimerkiksi sosiaalityöntekijöihin kohdistuu opettajiin verrattuna kolme kertaa useammin fyysistä väkivaltaa.
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html#13._INTEGRAATIO_UUVUTTAA_OPETTAJAN
Se, että viittaat Saloviitaan, tuo sellaisen vaikutelman, että et ole tainnut itse kovin paljon opettajan työtä tehdä. Olen minäkin ollut OKL:ssä kyseisen herran luennoilla ja olen niistä aika lailla samaa mieltä kuin yleensä muutkin niillä olleet. Muuten varsin puisevan ja sekavan luentosarjansa päätteeksi kyseinen tutkija ja "auktoriteetti" ilmoitti antavansa meille pedagogisia vinkkejä, kuinka toimia häirikköluokan kanssa: "Räpsytelkää valoja." Niinpä niin. Menin töihin ja opetustiloissa oli valokatkaisijoita myös luokan takaosassa ja häirikköoppilaathan niitä valoja siellä enimmäkseen juuri räpsyttelivätkin!
Olen kyllä samaa mieltä kanssasi siitä, että ei opettajan työ ole uuvuttavampaa kuin muidenkaan asiakastyötä tekevien työ sinänsä, mutta toki varmasti myönnät, että uuvuttavaahan heidänkin työnsä on. Itse vertaan tätä hektistä aikaa siihen aikaan, jolloin nyt eläkkeelle jäävät tulivat työelämään - kyllä he vertaavat sen ajan koulujärjestelmää ja yhteiskunnan lapsenkasvatusnormeja nykypäivään kaiholla muistellen, kun normaalin ihmisen työssäkäymistä pidettiin jossain järjen rajoissa eikä vouhotettu koko ajan jatkuvasti aivan ihmeellisten, varsinaiseen leipätyöhön mitättömän vähän liittyvien projektien parissa eikä koulun arki ylipäätään ollut yhtä pirstaloitunutta kuin se nykyään on varsinkin isoissa kouluorganisaatioissa. En usko, että omakaan työni olisi pienemmässä organisaatiossa yhtä kiireistä kuin se nyt on. Inkluusiosta ja integraatiosta minulla ei ole sanansijaa, koska en opeta peruskoulussa, vaan toisella asteella ammatillisella puolella yleisaineista äidinkieltä. Meillähän kaikki ovat integroituna olleet itse asiassa jo ennen kuin asiasta varsinaisesti alettiin mitään melua edes pitämään - samoissa ryhmissä opiskelee säännönmukaisesti niin maahanmuuttajaopiskelijoita, erilaisia tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriöisiä, lukihäiriöisiä, viittomakielisiä, toisinaan lievästi kehitysvammaisiakin - ja tietysti vähän tavallisempiakin opiskelijoita (tosin sana tavallinen menettää pian tässä työssä merkityksensä), sekä hyvin lahjakkaita. En osaa sanoa, uuvuttaako tällainen integraatio, kun en ole koskaan muuta kokenut, mutta voinet kuvitella, että haasteita se kyllä tuo tavalliseen arkipäivään. Itse koen adhd-asiakkaat kyllä haasteellisimmiksi.
Fyysinen väkivalta ainakin meidän oppilaitoksessamme on lisääntynyt. Sitä kohdistuu sekä opettajiin että opiskelijoihin ja meillä on sen suhteen aika lailla nollatoleranssi. Kouluja ja kouluja on tässä suhteessa hankala verrata - meillä tällaista on sikäli varmasti enemmän kun meillä on valtavasti nuoria miehiä opiskelijoina (tekniikan puolella kun ollaan). Henkistä väkivaltaa opettaja kohtaa kuitenkin enemmän ja se uuvuttaa. Montako kertaa sinun käskettiin tällä viikolla haistaa vittu/paska/perse/jotain muuta yhtä ihanaa? Vaikka olisi miten idealistinen eikä ottaisi huonoa käytöstä kovin henkilökohtaisesti, niin kyllä jatkuva apinameininki tahtoo vain käydä uuvuttamaan ennen pitkää. Onneksi - onneksi ja onneksi - siihen myös turtuu hieman ajan mittaan.
Kirjoitit myös, että peruskoulujemme luokkakoko on maailman pienimpiä. Onneksi onkin näin - meillähän käydään vaihdossa eri puolilta maailmaa ja toistuvasti vaihtarit ihmettelevät sitä, miten huonosti suomalaiset opiskelijat käyttäytyvät koulussa! Jos meilläkin olisi yhtä säntillinen koulukuri kuin muualla, varmasti isommatkin luokat olisivat mahdollisia. Olen kyllä sitä mieltä, että ihan peruskäytöstapojen opettaminen on monilta kodeilta jäänyt unholaan, sen verran roisisti kouluissa käyttäydytään. Oppilaiden huono käytös on mielestäni opettajaa kuormittava asia numero 1.
Olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Omassa valvontaluokassani (16 - 19 -vuotiaita nuoria miehiä 20 kpl tekniikan alalla ammattikoulussa) näkyy todella selkeästi, millainen kasvatus kenenkin taustalla on. Vanhempainiltoihin ilmaantuvat (vielä tuon ikäisten vanhempina, nostan hattua!) säännöllisesti samat vanhemmat, he ovat todella kiinnostuneita lastensa opiskelusta ja seuraavat tarkasti omiensa poissaoloja ja haluavat välittömästi tietoa, jos on mitään pientäkään ongelmaa ollut. Meillä pidetään tiukkaa kuria opiskelijoille meidän osastolla. Meidän osastolla on kaksi luokkaa per vuosiluokka eli yhteensä aina kuusi luokkaa. Samassa oppilaitoksessa on sitten näitä osastoja eri ammattialoilta. Meidän osaston opiskelijat tunnetaan opettajien keskuudessa siitä, että he käyttäytyvät kurinalaisesti - me totutetaan siihen ensimmäisistä koulupäivistä lähtien. Kaikkien osastojen kesken ei ole yhtä jämäkkää yksimielisyyttä kurista ja kun itse opetan muidenkin osastojen opiskelijoita, niin kyllä siinä paljon joutuu käytöskasvatusta antamaan. Nämä mun opiskelijoiden vanhemmat, jotka käyvät vanhempainilloissa ja pitävät yhteyttä, ovat suoraan sanoneet, että arvostavat todella meidän tiukkaa kurilinjaa. Tosin on sitten sanottava kiittäen ja kunnioittaen, että ei heidän lapsiaan ole koskaan meidän tarvinnut ojentaa, koska he ovat osanneet käyttäytyä asiallisesti ihan itsekin, kotona on ilmeisesti oltu tässä suhteessa asialla. Voi että minä sydämeni pohjasta kiitän niitä vanhempia, jotka tämän palveluksen lapsillensa tekevät. Olen vanhempainilloissa kehunut opiskelijoita kurinalaisuudesta ja olenpa silloin huomannut monenkin jäyhän isän leukaperien järähtelevän ja silmäkulman oudosti kostuvan. En keksi mitään niin korvaamatonta kuin vanhempien hyvä huolenpito lapsistaan.
Sinänsä mielenkiintoinen tapaus tämä inkluusion suurin puolestapuhuja, ettei hänellä ole lainkaan kokemusta oikeasta opettajan työstä. Joka tapauksessa tällä kertaa tuossa puhutaan asiaa. Ei tämä opettajan ammatti niin kurja ole kuin moni luulee.
Itse olen alkanut uskomaan siihen, että suomalaisten hyvä koulumenestys on seurausta läheisestä opettaja-oppilassuhteesta.. Opettaja ei saa olla mikään räyhäävä tiukkapipo, vaan ymmärtävä ja hyvissä väleissä oppilaiden kanssa. Jos opettaja oon tarpeeksi karismaattinen, normiluokan kanssa ei tule liikaa ongelmia.
Aineenopettajapuolella on aloja, mille ei ole liikaa tunkua. Koulutukseen pääsee helposti.
Tuo on aina välillä nouseva trendi mennä opettajaksi. Myös varmuus tulevaisuudesta siintää monella silmissä. http://mattiviikate.newsvine.com/
Monessa kunnassa opettajillakin sillä aikaa työssäolevat uupuvat entistä enemmän opettajan hommat ovat vihon viimeisiä.Tiedän tämän hyvin koska 2 siskoani on maikkana sairaslomaa anoon jälelle jäävä joukko kuolee tyhönsä kierre on valmis. Sijaisia ei löydy puhumattakaan että saataisin palkata.
Tuo työn valittamisen raskaus kuulostaa tutulta niin monenkin alan töistä.
Mutta ajatellaanpa vastavalmistunutta opettajaa. Eipä hän välttämättä ole juuri töitä tehnyt ennen opettajan hommia. Peruskoulu on lahjakkaalle/innostuneelle tosi helppo ja sitten lukiokin menee siinä sivussa. Luokanopettajan koulutus lienee yksi vähiten vaativa yliopistokoulutus Suomessa, joten saattaahan se työ tuntua raskaaltakin. Työn raskaushan riippuu siitä, mihin vertaa!
Vaikka myönnän kyllä, että ei ne nykyajan vanhemmat aina ihan helppoja "tapauksia" ole opettajan työn kannalta! Mutta kyllä opettajan pitää osat katsoa myös peiliin, jos hankaluuksia koulussa tulee vanhempien kanssa... tai lasten. Opetustyö on taitolajikin!
Jaksamista kaikille... Reijo
taitolaji, nimenomaan. Vaan katso edellinen komenttini.
Jäänyt käymättä yliopisto ja sen pääsykokeet luonnollisesti jo aivan kirjoitusesi perusteellakin.Mitenkään helppo koulutuspaikka ei okl ole pyydä päästä 1 vko esim 7lk kuunteluoppilaaksi kirjoita uudestaan tunteesi.
Sinä puolestasi tarvitsisit opetusta suomenkielessä.
miksi ihmeessä, kun nykyisistäkin opettajista puolet haluaisi vaihtaa ammattia, kun ovat muutaman vuoden töitä tehneet.palkka on surkea ja kakarat kahjoja.
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html#13._INTEGRAATIO_UUVUTTAA_OPETTAJAN
Mutta hatunnosto OAJ:lle, joka on tehtävässään onnistunut paremmin kuin hyvin, eli opettajien edunvalvonnassa, johon tietysti kuuluu töiden raskauden ylikorostaminen ja liioittelu.
En halua varsinaisesti haukkua miestä, mutta kirjoituksen takana oleva Saloviita on teoreetikko, joka ei ole ollut oikeassa koulumaailmassa opettajana. Niin hän itse on sanonut. Ylipistossa luennon pitäminen on täysin eri asia, vaikka professori onkin.
Kyseinen Saloviita on psykologian tohtori ja erityispedagogiikan professori.
1. DEGREES
Studies in Psychology, Sociology, Practical philosophy, Education and Statistics 1971 - 1978, University of Turku; Master of Political Science 1978, University of Turku; Licentiate of Psychology 1987, University of Jyväskylä; Doctor of Psychology 1990, University of Jyväskylä; Docent (Adjunct) of Special Education 1995, University of Jyväskylä; Docent (Adjunct) of Applied Psychology 2004, University of Helsinki.
2. EMPLOYMENT
Psychologist, 1980 - 1987, Kymi special care district for people with mental retardation, Kuusankoski; Researcher, 1987 - 1989, Finnish Welfare Association for the Mentally Deficient (now FAMR), Helsinki; Senior assistant, 1989 - 2002, Department of Special Education, University of Jyväskylä; Professor, 2003 - , Department of Teacher Education, University of Jyväskylä.
3. MEMBERSHIPS AND TASKS
Scientific Associations
The Association for Persons with Severe Handicaps, The Finnish Psychological Society, The Westermarck Society, Finnish Educational Research Association, The Finnish Association of Non-fiction Writers.
Tasks in Journals
Member of the Editorial Board in Developmental Disabilities Bulletin and Behaviour Analysis and Therapy. Consulting Editor of the Scandinavian Journal of Disability Research. Member of International Reviewers Panel of Medical Science Monitor. Referee tasks.
Other
Chair of the Expert Committee for the evaluation of study programs of pedagogy in Estonian universities April, 2004. Member of the evaluation committee April, 2007 and October, 2007.
4. RESEARCH INTERESTS
My research interests have focussed on advancing the full community membership of people with severe intellectual disabilities on three main service domains: schooling (inclusive education), employment (supported employment, project pages) and housing (deinstitutionalization and quality of care). I have also studied families of children with intellectual disabilities from the perspective of stress and coping. Additionally, I am interested in the use of applied behaviour analysis and single-case experimental research in the teaching of people with severe intellectual disabilities (systematic instruction). In this field I have focussed, among other things, on serious challenging behaviour. I have also done psychometric research and scale development. My doctoral dissertation was about the measurement of adaptive behaviour. My recent interests include the sociology of special education.
http://users.jyu.fi/~saloviit/
Vaikuttaa varsin pätevältä mieheltä tuo professori Saloviita. 70-luvulta alkaen tutkinut erityisoppilaiden asioita.
Tässä Saloviidan ajatuksia enemmänkin: http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html
Rummutus Saloviidan puolesta alkaa ottaa vähitellen hermoon. Hänen nimensä ja nuo samat linkit ovat olleet täällä esillä jo riittävän usein.
Epäilen, ettei Saloviita itsekään välttämättä pidä nimensä' jatkuvasta esiinottamisesta, joka alkaa olla jo lähes pakkomielteistä.
Enpä itse ole törmännyt minkäänlaiseen rummutukseen Saloviidan puolesta. Sen sijaan on yllättävää, että akateemisen maailamn käsitys erityisopetuksesta eroaa niin paljon täällä mesoavien opettajien käsityksestä.
Saloviidan teksteistä sainkin aivan uusia näkökulmia tähän erityisopetusasiaan. Vaikuttaisi siltä, että erityisluokat ovatkin pelkkää sumutusta, lapsia tässä asiassa ei olla ajateltu pätkääkään.
Niin. Et todennäköisesti huomaa mitään outoa toistuvaa nimen esillenostamista jos itse sitä harrastat!
Siinä, että se akateeminen maailma on eri linjoilla kuin muu maailma ei ole mitään uutta.
Ai niin, unohdit liittää linkin:
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html
Ai että tässä onkin kyse akateemisen maailman ja muun välisestä erimielisyydestä?
Salli minun ihmetellä.
Peräänkuulutat kokemusta opetustyöstä, jotta voisi kommentoida erityisopetuksen parasta paikkaa. Pitäisikö tutkijalla kenties olla OAJ:n jäsenkirja, jotta saa sanoa sanansa erityisopetuksesta?
Tutkija tutkii ihan koulujen arkitodellisuutta tieteellisten menetelmien avulla. Tutkijan on hyvä olla objektiivinen arvioissaan ja asettua ulkopuolisen tarkkailijan asemaan silloin, kun tietoa kerätään laajoista aineistoista. Kaikki data puhuu inkluusion puolesta. Tutkijoiden taustat ovat monenlaisia. On erityisopettajaa, luokanopettajaa, psykologia, lääkäriä, jne. Kaikilla heillä on yhteinen pyrkimys saada objektiivista ja ennakkoluulotonta tietoa.
Olisi hyvä, jos "opetaja opetaja" keskittyisi siihen, mitä Saloviita kirjoittaa ja hänen lähteisiinsä, eikä Saloviidan persoonaan. Eikö pitäisi pikemminkin kumota Saloviidan väitteet sekä ne tutkimukset, lainkohdat ja sopimukset joihin hän viittaa?
Kukaan ei ole tä'ällä millän tavoin puuttunut Saloviidan persoonaan. Aika moni sen sijaan on tainnut epäillä' yliopistoihmisten kykyä arvioida inkluusion kaltaisten paperilla hienojen ideoiden toimivuutta ja toteutumista käytännön koulumaailmassa.
Maailma on epäilemättä täynnä asioita, joissa se "data puhuu" milloin minkäkin asian puolesta tai sitä vastaan. TOSI MAAILMA VAIN ON ERI ASIA KUIN YLIOPISTON TUTKIMUSHUONE! Mikä tahansa idea saattaa tuntua hienolta oivallukselta ja jopa erittäin toteuttamiskelpoiseltakin. Reaalimaailmassa pulma vain on se, että monistakin eri syistä se fantastisen kaunis ajatus ei sitten kuitenkaan realisoidukaan halutulla tavalla, toteutuu puutteellisesti tai toteutuu vain pieniltä osin.
Pulma on juuri tässä. Jos inkluusiota ei perusteellisesti toteuteta, se on seurauksiltaan ongelmallinen ja joillekin ehkä jopa tuhoisa!
Olen tästä asiasta muutaman kerran keskustellut ilmeisesti sinun kanssasi. Vaihtuvien nimimerkkien kanssa on hankalaa mistään asiasta kommentoida, mutta halua määritellä itseäsi edes sen vertaa sinulla ilmeisesti ei ole?
"Koulujen arkitodellisuus" on mielenkiintoinen sanapari. Sinun näkemyksesi ilmeisesti on se, etteivät järjestelmässä itse mukana olevat ole kykeneviä järjestelmää arvioimaan, vaan tarvitaan ulkopuolinen, "todellinen" asaiantuntija. Niin. Ehkäpä voit olla joiltakin osin oikeassakin. Periaatteessa sama koskee mitä tahansa järjestelmäkokonaisuutta.
Sillä samalla perustelulla minäkin kyseenalaistan sen, että yliopistoissa työskentelevät - sinänsä ansioituneet, sitä en kiistä! - ihmiset kykenisivät arvioimaan sellaisia yhteisöjä ja niiden toimintamalleja, joista heillä ei käytännön kokemusta ole. Kunnat noudattavat samantapaista ajattelumallia palkatessaan erilaisia konsullttipalveluja tehostamaan jonkin palvelukokonaisuuden toimintaa. Tulokset ovat ollleet surkuhupaisia ja esim. yksityistäminenhän ei ole säästöjä halutulla tavalla tuonutkaan...
Inkluusion suosion opettajakunnan keskuudessa ei suurta ole. Itse luin Opettaja-lehdestä jokin aika sitten pitkän jutun koulusta, jossa inkluusiota käytännössä toteutettiin. Resurssit olivat siinä tapauksessa eri luokkaa kuin ne meidän tavallisten pulliaisten keskuudessa ovat: esim. kouluavustaja(t) olivat käytössä, erityisopettaja oli jatkuvasti läsnä ja luokanopettaja samoin. Koulu oli uusi ja kaikinpuolin toimiva kokonaisuus. Opettajista toinen teki samalla väitöskirjaa. Paikkakuntaa en muista.
Kaikkialla tämän kaltaisista asioista ei voi kuin haaveilla. Saloviita sen kummemmin kuin kukaan muukaan ei kykene lupaamaan tarvittavia resursseja kunnille tai sitä, että ne tekisivät valtakunnallisen inkluusion vaadittavat muutokset riittävin resurssein. SÄÄSTÖ on se sana, joka kuntapäättäjien silmissä kiiluu, kun uudistuksista puhutaan. AINA.
Suhtaudun kanssasi keskusteluun paljon myönteisemmin, jos alat käyttää vakinaista nimimerkkiä. Se osoittaa, että haluat oikeasti keskustella, etkä vain ojentaa meitä ilkeitä, ahdasmielisiä ja omaa etuamme ajavia opettajia!
sinulle Ammattikasvattaja. On hienoa lukea kirjoituksiasi, kirjoitat niiiiin täyttä asiaa! Älä lannistu, vaikka suuri osa tämänkin palstan kommenteista tuntuu tulevan kynistä, joiden omistajat eivät edes halua keskustella asioista. Tärkeintä tuntuu olevan opettajien ojentaminen. ( Hyvä sanavalinta sinulta, muuten!) Kivaa loppukevättä sinulle!
Ammattikasvattajan kommentti on oiva todiste siitä, että hän ei luota tieteeseen eikä tieteellisiin menetelmiin. Voiko tätä yksinkertaisemmin sanoa.
Inkluusion suosiolla suomalaisen opettajakunnan keskuudessa ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä olisi lasten paras. Tieteelliset tutkimukset puhuvat hyvin selvästi sen puolesta, että inklusiiviset ratkaisut ovat parhaita.
Katsauksia inkluusion vaikutuksia koskeviin tutkimuksiin eri vuosikymmeniltä
Hattie, J. (2009). Visible learning. A synthesis of over 800 meta-analyses relating to achievement. London: Routledge.
Meta-analyyseissa yhteensä 150 tutkimusta, joissa oli mukana 29 532 oppilasta. Vertailu tavallisten luokkien ja erityisluokkien välillä osoitti, että erityisoppilaiden tulokset olivat paremmat tavallisilla luokilla (efektin koko = 0,28).
Dyson, A., Farrell, P., Polat, F., Hutcheson, G. & Gallannaugh, F. (2004) Inclusion and Pupil Achievement. University of Newcastle.
"Despite the variety in the scope of the studies reviewed above and their methodologies,the broad general conclusion is that placing pupils with SEN in mainstream schools has no major adverse consequences for the children’s academic achievement, behaviour and attitudes and that there can be positive benefits, particularly in relation to mainstream children’s attitudes and understanding of disability."
Baker, E. T., Wang, M. C. & Wahlberg, H. J. (1994/1995). The Effects of Inclusion on Learning. Educational Leadership, 52, 33-35. (kirjallisuuskatsaus perustuu kolmeen meta-analyysiin, jotka käsittelevät inkluusion tehokkuutta, yhteensä 73 empiiristä vertailututkimusta.
"The average effect-sizes range from 0.08 to 0.44 (and all are positive), which means that special-needs students educated in regular classes do better academically and socially than comparable students in non-inclusive settings".
Halvorsen, A. T. & Sailor, W. (1990). Integration of students with severe and profound disabilities: a review of research. Teoksessa: R. Gaylord-Ross (toim.) Issues and Research in Special Education. Volume I. s. 110 - 172. New York: Teachers College Press.
"The overwhelming majority of research studies conducted over the past ten years provides clear support for integrated environments... Further research on the efficacy of integrated instruction, for all age groups, in comparison to segregated service models, is probably not needed. The case has been made."
Heller, K.A. (1982). Effects of special education placement on educable mentally retarded children. Teoksessa: Heller ym. (toim) Placing children in special education. Washington, DC: National Academy of Science Press
"Most of the research falls within the second category - indicating that mainstreamed stettings are more effective (or at least less harmful) than segregated classrooms. (s 291)"
Moberg, S. (1972). Kriittinen katsaus älyllisesti poikkeaviin lapsiin kohdistuvien erityisopetustoimenpiteiden vaikutuksia selvittäviin tutkimuksiin. Research Reports 9/1972. Jyväskylän yliopisto: Erityispedagogiikan laitos.
"Edellä esitetyt tutkimustulokset osoittavat varsin yhdenmukaisesti heikkolahjaisten ja lievästi vajaamielisten oppilaiden saavuttavan paremmat opilliset tulokset normaaliluokkiin sijoitettaessa kuin erityisluokilla."
Dunn, L.M.. (1968). Special education for the mildly retarded: is much of it justifiable? Exceptional Children, 35, 5-22.
"These results are well known and suggest consistently that retarded students make as much or more progress in the regular grades as they do in special education."
Alatupa S. (toim.) (2007) Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma. SITRAn raportteja 75.
"Mitä suurempi on erityisopetuksen osuus koulussa, sitä suurempi on myös koulun syrjäytymisriski" (s. 18).
Erityisopetuksen vaikutukset lapsen tulevaisuuteen
Myklebust, J. O. & Båtevik F.O. (2009). Earning a living for former students with special educational needs. Does class placement matter? European Journal of Special Needs Education Vol. 24, No. 2, May 2009, 203–212.
“Students schooled in regular classes attain vocational or academic competence and obtain a driving license to a much greater degree than those educated in special classes. In turn, attainment of competence and possession of a driving license increase the chances of finding work with sufficient pay. This is the indirect effect of class placement. However, placement also has a direct effect on economic independence for some subcategories of students. Belonging to a regular class instead of a special class seems to be advantageous for people with rather low functional abilities and for those who do not succeed in attaining competence or obtaining a driving license."
Kvalsund, R. & and Bele, I.V. (2010). Students with Special Educational Needs—Social Inclusion or Marginalisation? Factors of Risk and Resilience in the Transition Between School and Early Adult Life. Scandinavian Journal of Educational Research, 54, (1) 15–35.
Perustuu 500 oppilaan seuruutietoihin yläkoulusta eteenpäin. Oppilaat olivat olleet yläkoulussa joko tavallisissa luokissa tai 4 hengen erityisluokissa. Tavalliset luokat havaittiin suojaavaksi tekijäksi syrjäytymistä vastaan, kun taas erityisluokkasijoitus todettiin riskitekijäksi, johon liittyi suurempi syrjäytyminen myöhemmin elämässä.
"In general, the former special needs pupils have from attending only mainstream classes and avoiding special classes in upper secondary school significantly increased their chances of social inclusion in larger social networks at the beginning of adult life. This also implies avoiding social marginalization. Hence, teaching and learning in special classes seriously restricts their social competence and social capital and therefore also their cultural capital. Within a resilience perspective social learning in special classes is clearly a risk factor that is strongly counterproductive compared with regular classes in developing the young adults’ social capital."
Alatupa S. (toim.) (2007) Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma. SITRAn raportteja 75.
"Mitä suurempi on erityisopetuksen osuus koulussa, sitä suurempi on myös koulun syrjäytymisriski" (s. 18).
Esimerkki diagnoosiryhmää koskevasta vertailututkimuksesta: Downin syndrooma
Turner, S., Alborz, A. & Gayle, V. (2008). Predictors of academic attainments of young people with Down's syndrome. Journal of Intellectual Disability Research, vol. 52, (5) 380-392.
"During and after the final years of education those in mainstream schools showed greater progress than those with similar intellectual abilities in special schools... Mainstream school attendance had a modest beneficial effect... throughout the school career of the children, independently of level of intellectual disability".
Erityisopetuksen vaikutus itsetuntoon
Keltikangas-Järvinen, L. (2007). Koulu sosiaalisen pääoman lisääjänä ja elinikäisen oppimisen kasvattajana psykologisten tutkimustulosten valossa. Teoksessa Alatupa, S. (toim.). Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma. Sitran raportteja 75. Helsinki.
"Erityisopetus ja huono itsetunto kulkivat käsi kädessä. Erityisesti yleinen itsetunto laski, mitä kauemmin oppilas oli ollut erityisopetuksessa, ja se jäi opetuksen loppumisen jälkeenkin matalalle tasolle." (s. 40)
Katsaus integraation vaikutuksista muihin oppilaisiin
Kalambouka, A, Farrell, P., Dyson, A. & Kaplan, I. (2007). The impact of placing pupils with special educational needs in mainstream schools on the achievement of their peers. Educational Research, Vol. 49, No. 4, December 2007, pp. 365 – 382
"Overall, the findings suggest that there are no adverse effects on pupils without special educational needs of including pupils with special needs in mainstream schools, with 81% of the outcomes reporting positive or neutral effects."
Osa-aikaisen erityisopetuksen vaikutus oppimiseen
Markussen, E. (2004). Special education: does it help? A study of special education in Norwegian upper secondary schools. European Journal of Special Needs Education, 19, 1 33-48
"An increase in the amount of special education of special needs students in ordinary classes appears to have negative effects on the achievement of formal competence, all other things being equal."
Mitä erityisoppilaat itse sanovat?
Niemi, A-M., Mietola, R. & Helakorpi, J. (2010). Erityisluokka elämänkulussa. Selvitys peruskoulussa erityisluokalla opiskelleiden vammaisten, romaniväestöön kuuluvien ja maahanmuuttajataustaisten nuorten aikuisten koulutus- ja työelämäkokemuksista. Sisäasianministeriön julkaisu 1/2010.
"Yhtenä kiinnostavana tuloksena pidämme usean haastateltavamme yhteneväisiä kokemuksia siitä, että he eivät erityisluokkataustallaan ole pärjänneet ammatillisessa koulutuksessa. Näiden nuorten kuvaamana heidän erityisluokalla rakentuneet valmiutensa ja osaamisensa eivät ole vastanneet ammatillisten opintojen vaatimustasoa. Haastateltavat kuvailivat joutuneensa keskeyttämään ammattiopinnot siitä syystä, että peruskoulun erityisryhmissä ei heiltä ollut vaadittu sellaista osaamista, jota taas ammatillisissa opinnoissa pidettiin lähtötasona."
hah! Aika usein tunnin sisällä "ammattikasvattajan" vuodatuksen jälkeen ilmestyy "tsemppaaja", tällä kerralla nimimerkillä "nyyke", joka kehuu ammattikasvattajaa :) Hauskaa :D
Veikkaanpa, että "ammattivalittajat" eivät tutkimuksiin vastaa tutkimuksilla. Kunhan rääpii päätään.
-paras harha. Pakkohan tuota on tsempata, kun aikansa näitä älyttömyyksiä täältä lukee. Sitäpaitsi itse en kuunaan päivänä pystyisi tuottamaan noin sujuvaa ja selkeää tekstiä. Toivottavasti Ak jaksaa jatkossakin yrittää ylläpitää keskustelua koulun oikeasta arjesta,varsinkin, kun tuntuu tietävän siitä oikeasti jotain. Mutta oikeassa olet, kyllä tämän palstan lukeminen pääasiassa huvittavaa on. Kivaa kevättä sullekin!
Mitäpä noihin nyt sanoisin?
Eri maissa toteutettuja tutkimuksia, jotka ovat tietyistä lähtökohdista toteutettuina tuottaneet tiettyjä tuloksia?
Valitettavasti mikään noista tutkimuksista ei vain vastaa siihen kysymykseen, jota olen kyllästymisen saakka toistellut:
MIKÄ/KUKA takaa sen, että Suomen kunnat toteuttavat inkluusion sillä tavalla, jota se toimiakseen käytännössä vaatii?
Inkluusio on - kuten olen jankuttanut! - kaunis ajatus. Suhtaudun siihen erittäin iloiten, jos se asiallisesti toteutetaan. Valitettavasti en siihen kuitenkaan usko.
Ja lisäksi toteaisin vielä sen, etten liiemmälti hätkähdä USA:n tai Englannin kouluissa toteutettujen tutkimusten vuoksi. Kummankin noiden valtioiden koulujärjestelmässä ongelmia on riittämiin. Kummankaan valtion koulujärjestelmä ei yksiselitteisen selkeä tai toimiva ole. Tutkimuksiin ja lopputuloksiin vaikuttavat useat erilaiset taustatekijät, joita Suomessa ei välttämättä ole.
Kysymys: "MIKÄ/KUKA takaa sen, että Suomen kunnat toteuttavat inkluusion sillä tavalla, jota se toimiakseen käytännössä vaatii?"
Vastaus: http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html#6._INTEGRAATIO_ON_LIIAN_KALLISTA
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html#7._INTEGRAATION_VARJOLLA_HALUTAAN_VAIN_S%C4%C4ST%C4%C4
Väite: "Inkluusio on - kuten olen jankuttanut! - kaunis ajatus. Suhtaudun siihen erittäin iloiten, jos se asiallisesti toteutetaan. Valitettavasti en siihen kuitenkaan usko."
Vastaus:
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html#8._KAUNIS_AJATUS,_MUTTA_EI_TOIMI_K%C4YT%C4NN%D6SS%C4
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html#9._VALMIUDET_ENSIN,_SITTEN_INTEGRAATIO
"Ja lisäksi toteaisin vielä sen, etten liiemmälti hätkähdä USA:n tai Englannin kouluissa toteutettujen tutkimusten vuoksi. Kummankin noiden valtioiden koulujärjestelmässä ongelmia on riittämiin. Kummankaan valtion koulujärjestelmä ei yksiselitteisen selkeä tai toimiva ole. Tutkimuksiin ja lopputuloksiin vaikuttavat useat erilaiset taustatekijät, joita Suomessa ei välttämättä ole."
Vastaus: Meillä on Suomessa nyt maailmanennätys erityisopetussiirroissa. Inkluusion vaikutuksia päästään tutkimaan todenteolla vasta sitten, kun meilläin aletaan toteuttamaan inkluusiota laajamittaisesti. Poikkeuksetta kokemukset ovat olleet hyviä. Esimerkiksi Italia muuttuu 70-luvulla täysin inklusiiviseksi maaksi.
Suomessakin on toki kouluja, joissa nyt inkluusiota jo toteutetaan. Suuriin aineistoihin ei voida tietenkään päästä (Suomella on maailmanennätys erityisopetussiirroissa), mutta kokemukset ovat myönteisiä näissä pilottikouluissakin. Esimerkiksi Keski-Palokan koulu toteuttaa inkluusiota käytännössä, vaikka varsinaisesti sanaa "inkluusio" ei koulun sivuilta löydy:
http://www.keskipalokankoulu.net/
Inkluusio on kaikkialla maailmassa osoittautunut ylivertaiseksi tavaksi opettaa erityisoppilaita. Itse asiassa erityisopetuksen tarve ja erityisoppilaiden määrä vähenee, kun inkluusiota aletaan toteuttamaan. 80-luvun koulu oli huomattavan inklusiivinen nykyiseen kouluun verrattuna. Silloin opettaneita opettajia on vielä opettajakunnassa. Ei silloin pidetty ongelmana sitä, jos joku sai kuutosen äidinkielestä, nykyään sekin varmaan medikalisoidaan ja leimataan dys-lie miksi!
Minä luovutan. Voit kai siis tulkita kukistaneesi minut.
Jaksat markkinoida inkluusiota ja sen ihanuutta, kaikkivoipaisuutta & ylivoimaisuutta tavalla, joka ylittää minun innostukseni asiaa kohtaan.
Saloviidan tutkimus on ilmeisesti sinulle samalla auktoriteettitasolla kuin Raamattu joillekin ääriuskonnollisille ihmisille. Sieltä löytyy vastine mille tahansa meidän laiskojen ja muutosvastarinnasta kärsivien opettajien marinoille ja kun jotakin Saloviidan tekeleessä lukee, se on varmasti siis TOTTA!
Kovin yksioikoiselta tuo näkemys tuntuu. Me opettajat vastustamme siis vain silkan laiskuutemme takia inkluusion kaltaisia äärimmäisen hienoja ja uraauurtavia uudistuksia? OK. Emme ymmärrä sitä, että meidän vastarintamme on tarpeetonta ja pyrimme vain pääsemään työssämme mahdollisimman helpolla? OK.
Minunkin on siis nyt ehdottomasti korjattava tätä vanhakantaista ajatteluani ja ymmärrettävä, että jokin muu taho kuin minä ymmärtää minua paremmin sen, miten eri tehtävät työpaikallani on tehtävä ja sen, miten kuntatyönantaja nuo uudistukset toteuttaa & on tähän asti toteuttanut! Kyllä. Miten sitä nyt minä voisin tietääkään? Harhaluuloa kaikki vain...
Tämä ajatteluhan ei Suomessa mitenkään uutta ole. Käytännön työntekijät ovat aina huonompia asiantuntijoita kuin tutkijat tai poliitikot, jotka yhteiskuntaamme riemurinnoin lukuisin eri tavoin kehittävät. Tämän kaltaisten prosessien seurauksista Suomen koululaitos saa nauttia esim. jatkuvina opetussuunnitelmauudistuksina, joissa opettajien mielipide ei paljoa paina. Liike on tärkeämpi kuin päämäärä.
Aika näyttää, missä määrin inkluusio toteutuu ja miten. Mikäli uudistukset toteutetaan, niiden toiminta käytännössä osoittaa pian sen, oliko suunta oikea. Ja tokihan on niin, että jos inkluusio ei toimi, syyllinen siihen ovat opettajat, jotka eivät asioita kunnolla hoida ja vastustavat kaikkea uutta.
Minulle tämän ketjun keskustelu riittää. Jos joku sattuu samaa mieltä kanssani olemaan, sitä ei kannata ilmaista täällä. KAIKKI kanssani samaa mieltä olevat kirjoittajathan nimittäin ovat muutaman kirjoittajan mielestä vain minun multinikkejäni. Minulla kun ei muuta elämää todistetusti ole kuin tämä keskustelu.
Kiitos. Lähden salille. Siinä on järkeä.
Virsikirjojen vanhemmassa painoksessa oli Psalmiin 58 perustuva Haqvin Spegelin (1645-1714) virsi numero 440, »Jo vääryys vallan saapi«. Uudesta virsikirjasta virsi on poistettu.
Tämä sopii tähän päivään kuin nenä naamaan:
1. Jo vääryys vallan saapi, Se huutaa taivaaseen. Se turmaa ennustaapi, Vie kansat kurjuuteen. Ken Herran oikeutta Nyt täällä julistaa, Ja ken vanhurskautta Nyt tahtois puolustaa?
2. Nyt viekas vilppi täällä On noussut kunniaan, On valhe vallan päällä Ja vääryys voimassaan. Ei kuulla kurjan ääntä, Ja köyhää sorretaan, Ja lainkin rikkaat vääntää Vääryyttä puoltamaan.
3. Kas köyhän leivän syövät Nuo jumalattomat. He viatonta lyövät Ja häntä vainoovat. He kurjaa ahdistaapi Kuin käärme kiukussa, Korvansa tukkeaapi Tuon raukan huudoilta.
4. He armotonna vievät Osuudet orpojen. He söivät lesken leivät, On Herra nähnyt sen. Hän vanhurskaasti kostaa Vääryydentekijät, Rankaisee ansiosta Nuo viekkaat ryöstäjät.
5. Vaan voitonpäivän kerran Vaivaiset näkevät, Vanhurskaus kun Herran Lyö väärät, väkevät. Oi Herra, voimas näytä, Kansaasi armahda Ja hurskaan pyynnöt täytä Ja päästä vaivasta
Etkö tosiaankin parempaa keksi?
pallaus ja pitkät lomat ajavat ihmiset kyseisen ammatin pariin. Nyt olisi korkea aika uudistaa opettajinkoulutusta ja kehittää sitä. Lisä koulutus pakolliseksi ja lomat lyhyeksi ja palkkaus työmäärää vastaavaksi.
Tarkemmat syynäykset valituille ja hakijoille, ja monen vuoden seuranta. Koulutus 6 vuoden mittaiseksi ja työharjoittelu 4 vuotta ainakin.
Voisi sitten karsiutua jo alkumetreillä sellaisen ihmiset, jotka hakevat vain opettajaksi lomien ja korkean palkkauksen tähden.
Oletkohan sinä "Äiti open esimies" kuitenkin oikeasti vain suuri humoristi? Vakavasti en nimittäin kykene enää juttujasi ottamaan. "Koulutus 6 vuoden mittaiseksi ja työharjoittelu 4 vuotta ainakin." Siinäpä sitä oliskin hedelmällinen lähtökohta opettajankoulutuksen kehittämiselle!
Toivon oikeastaan sinun itsesi takia, että olet liikkeellä huumorimielellä. Jos nimittäin et ole, sinulla on ongelma: hallitsematon kauna opettajia kohtaan. Se saa sinut jatkuvasti tuottamaan mitä erikoisimpia kirjoituksia, joissa opettajia eri tavoin arvostelet ja haukut. Jos tavoitteesi on saada ihmiset jotenkin näkemään opettajakunnan huonous, et luultavasti siinä onnistu. Juttusi menevät kärjistyksen puolelle ja muuttuvat tahattoman koomisiksi.
Saattaapa olla niinkin, että olet itse opettaja, joka täällä provoilee. No, hupinsa kullakin...
Sitten edes he ketkä tuntevat opetustyön kutsumisamatikseen eivät hakisi Okl .Entistä useampi nyk opettajista olisi sairaslomalla kahjojen oppilaiden takia.Oppilaita ei saa kieltää eikä laittaa tunnilta ulos jne.... ettei vaan pullamössöjen mieltä pahoiteta tekevät he mitä vain.
Ihan varmalta taholta sain tietää, että uusia opiskelijoita valittaessa kiinnitetään huomiota ensisijaisesti ulkonäköön ja ulkoiseen olemukseen. Kuulin, että lyhyitä ei valittaisi ollenkaan, sillä heillä on hyvin usein ns. napoleonkompleksi, jolloin nämä saattavat tuntea tarpeetonta oman egon kohottamista oppilaiden silmissä ja heidän kustannuksellaan. Juuri tällaisista huonon itsetunnon, mutta suuren egon omaavista opettajista sinä olet paljon kirjoitellut ja syystä. Lisäksi on selvää, että opettajien tulotasoa voidaan neuvotteluteitse nostaa n 700 euroa, kun opettajien keskipituus nousee 14 cm. Tämä perustuu tehtyihin tutkimuksiin palkan ja pituuden korreloinnista. Ja mitenkä kooltaan pieni opettaja voi olla vakuuttava. No ei mitenkään. Tämä on paha takaisku pienikokoisille pyrkijöille. Uusi opiskelijapolvi on pitempää kuin vanha. Tilastollinen keskipituus miehillä on 182 cm ja keskihajonta 8 cm, kun vastaavat arvot 35 v sitten olivat 172 cm ja 5 cm. Otos noudattaa gaussinkäyrää. Naisten pituus on 172 cm ja keskihajonta 5 cm eli tämän poäivän nuori nainen on pituudeltaan sama kuin 35 v sitten mies oli. On selvää, että opettajiksi valittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota pituuteen ja luontevaan käytökseen miehien kohdalla, jotta sitten myöhemmin ei kenenkään tarvitse katsoa opettajaa alaspäin vaan kunnoittavasti ylöspäin.
luokan eteen esittämään omaa erinomaisuuttaan. Lisäksi tämä tärkein syy pyrkiä moiseen ammattiin on serkkuni (edesmenneen) kertoma. Siis kesä- heinä ja elokuu! Tämä on satavarma syy!
On erikosita lukea kommennteja mm. pullamössösukupolvesta. Kenen kasvattamia nämä nyt 18-20v nuoret on ? Suurin osa on tämän päivän äidit ja isät, joiden ikähaarukka tuossa 45-55v ( yhkä ylikin) eli juuri ne, jotka ovat luulleet pelastaneensa maailman. Nämä mössöväkeen luokitellut ovat siis tämän päivän opettajien opettamia yksilöitä.
Juu, tiedän mikä on vastaus: ei me opettajat mutta kun vanhemmat. Aivan, niinhän se menee. Kuinkahan monen opettajan oma lapsi on saapastellut elämänsä kolhuitta ? Tai kuinka moni opettaja ? Taitaa olla puntit tasan =)
Osaa ne tämänpäivän opettajatkin velttoilla. Ihan samalla tavalla kuin oppilaatkin.
Nyt kaivataan nuorta väkeä remmiin, niin saadaan nopeasti ulostettua tuota käpykaartia.
Näin on! Kaikkien pääsykokeissa olleiden kannattaa jo alusta pitäen ilmoittautua yhdistyksen jäseniksi: http://salamancanlapset.julkaisee.fi/lomake.html?id=1
Tästä tietopaketti luettavaksi, niin opettajakoulu lähtee hienosti käyntiin:
http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html